Kannattaako kaupunkipyöräjärjestelmän laajentaminen?

Helsingin kaupunkipyöräjärjestelmä on ollut valtaisa menestys kaikilla mittareilla. Se on osoittautunut ennakoitua suositummaksi – ja siten myös vienyt vähemmän rahaa julkista rahaa per matka kuin ennakoitiin. Pyörät ovat laadukkaita ja nyt saatiin pyöräilykautta laajennettua huhtikuun alkuunkin vaikka sää ei ole nyt aivan joka päivä suosinutkaan.

Kiitos tästä kuuluu HKL:n loistaville suunnittelijoille, jotka ovat järjestelmämme suunnittelleet ja toteutttaneet. On valittu oikea järjestelmä ja toimittaja sekä suunniteltu pyöräasemien paikat ja järjestelmän laajuus ammattitaitoisesti. Loistavaa.

No, jos jokin juttu on onnistunut, niin tietenkin siihen täytyy poliitikkojen päästä painamaan oma puumerkkinsä. Viime vuonna Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki avasi pelin vaatimalla ”kaupunkitsygiä myös lähiöihin”. Viime viikolla toisen laidan Laura Rissanen otti syötön vastaan ja jatkoi kohti omaa maalia.

Ja ymmärtäähän tuon. Onnistunut järjestelmä ja toteutus. Sekä retorisella tasolla voimakas viesti: yhdenvertaistetaan kaupunkilaisia, tasa-arvoa! Miksi vain keskustan asukkaita suositaan tällä loistavalla järjestelmällä?

No siksi että kaupunkipyöräjärjestelmä ei lähtökohtaisesti toimi yhtä hyvin lähiössä kuin keskustassa. Aivan samaan tapaan kuin emme rakenna ratikkaverkostoa Suutarilaan tai omaa oopperataloa jokaiseen kaupunginosaan, ei kaupunkipyöräverkostoakaan kannata vetää joka paikkaan. Itseasiassa jo viime vuoden järjestelmän laita-alueilla on helposti nähtävissä järjestelmän perustoimivuuden ongelmia.

Johannes Nyman on tehnyt loistavan web-applikaation kaupunkipyörien viime vuoden käyttödatasta. Seuraavat kuvat ovat sieltä.

Ensin pari asemaa ydinkeskustasta:

Konkeli

Konkeli

Palautukset ja noudot ovat tasapainossa. Pitkin päivää asemille siis sekä tulee että lähtee pyöriä. Samalla pyörien käyttöaste (eli toisinsanoen tehokkuus ja taloudellisuus) on korkealla tasolla. Pyörät eivät pitkään telineessä seiso. Liikenne on ”ristikkäistä”.

Sitten pari asemaa laitakaupungilta:

Konkeli

Paavalinkirkko

Konkeli

Munkkiniemi

 

Tali

Tali

Palautusten ja noutojen piikit ajoittuvat eri kohtiin päivässä. Aamuisin haetaan, iltaisin palautetaan. Aamuisin on siis selvästi enemmän liikennettä kohti keskustaa ja iltaisin takaisin kotiin. Nämä asemat eivät ole tasapainossa. Jos halutaan että niistäkin on pitkin päivää haettavissa polkupyöriä, on näille asemille tuotava pyöriä erikseen autolla. Vastaavasti illalla niitä on ehkä haettava pois koska asemat täyttyvät. Ja koska kysynnän piikki painottuu aamuun, eivät pyörät liiku tasaisesti pitkin päivää ja niiden käyttöaste jää alhaisemmaksi. Liikenne on ”yhdensuuntaista”.

Tältä ilmiöltä ei tietenkään täysin voida välttyä – se on osin järjestelmän ominaisuus. Sellaista kaupunkipyöräjärjestelmää ei voida mitenkään suunnitella (ainakaan Helsingin maantieteellä ja asukaspohjalla), jossa mitään täydentävää pyörien siirtoa ei lainkaan tehtäisi. Siirtojen tarve ja liikenteen rakenne kuitenkin kertoo karusti siitä, mihin asemia kannattaa sijoitella ja millaista liikenteen ajallinen luonne kullakin alueella on. Mitä enemmän siirtoja, sitä kalliimpi ja tehottomampi järjestelmä on.

No mitä nyt sitten tapahtuu? Ilmeisesti kaupunkipyöräjärjestelmä on poliitikkojen päätöksen mukaisesti hiljaisesti laajenemassa Herttoniemeen – alueelle jossa itse asun. Ei siis mitään valittamista, vai kuinka? Kerää Hannu irtopisteitä nyt kun niitä on saatavissa. Postaus valmiiksi Herttoniemi fb-ryhmää varten?

Ei. Minä en usko että kaupunkipyöräjärjestelmä toimii parhaalla mahdollisella tavalla Herttoniemessä. Liikenteen luonne on yhdensuuntainen: aamulla kuljetaan kotoa metroasemalle ja illalla kaupan kautta takaisin. Ja vaikka teline olisi aamulla Erätorilla aivan täynnä, siihen mahtuisi pyörät kuitenkin vain esim. 16 kulkijalle – se on neljäsosa yhdestä bussista. Ja sama toiseen suuntaan – ruuhka-aikaan vain noin joka kahdeskymmenes yhden metron matkustaja (300) saisi polkupyörän. Ja metroja tulee kolmen minuutin välein.

Kaupunkipyöräjärjestelmä ei tarjoa Herttoniemessä hyvää palvelua. Päin vastoin. Täynnä tai tyhjänä oleva pysäkki aiheuttaa vain harmia ja jopa haittaa Kaupunkifillareiden loistavaa imagoa.

Kaupunkipyöräjärjestelmää voidaan kokeiluluonteisesti toki laajentaa, mutta härkäpäisesti laajentamista ei pidä ajaa vain ”yhdenvertaisuuden” nimissä. Sama kenkä kun ei sovi kaikille. Idässä tulisi ennemmin satsata esim. vartioituihin laadukkaisiin pyöräparkkeihin ja pyöräbaanojen laadun parantamiseen.

Toisinaan poliitikon kannattaisi uskoa asiantuntijaa.

Kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunta 6 / 27.3.2018

Huomenna kokoontuu kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunta, jonne pääsen sijaistamaan. Ohessa listan tärkeimmät asiat. Koko lista (julkisine) liitteineen löytyy täältä.

Asia/3 Kulttuurin ja vapaa-ajan toimialan vuoden 2018 tulosbudjetin ja toimintasuunnitelman erittely

Kun lautakunta 16.1. käsitteli toimialan tulosbudjettia, emme olleet aivan tyytyväisiä tapaan ja tarkkuuteen, jolla budjetti tuotiin lautakunnalle. Se ei mielestämme sisältänyt riittäviä tietoja ja tarkkuutta toimialan seurantaan, valvontaan ja mahdolliseen ohjaamiseen.

Tuolloin ohjasimme toimialaa valmistelemaan esityksen, joka kertoisi paremmin:

1) lyhyen yleiskuvauksen jokaisesta palvelusta ja taloudellisesta tilanteesta
2) päätöksenteon kannalta keskeisiä tunnuslukuja toimialan jokaisesta palvelusta
3) tarkemman erittelyn henkilöstöstä
4) toimintasuunnitelman toimenpiteiden selkeämmän erittelyn ja niiden seurannan
5) arvion lähivuosina toteutuvien investointien merkityksestä käyttötaloudelle
6) Lisäksi lautakunta edellytti tulosbudjetin ja toimintasuunnitelman liitteeksi myös lautakunnan jaostojen tekemät vuoden 2018 suurimmat avustuspäätökset.

Harjoite on tuottanut tulosta ja on parempi kuin tammikuussa. Kommentteja:

1)

Yleiskuvaus lyhyehkö, olisi mukavaa saada kuitenkin edes lauseen verran tulevan vuoden haasteista ja kehittämisen painopisteistä. Esim. ”Kaupungin taidemuseo pyrkii vuonna 2018 erityisesti x, y ja z.”. Nyt esim. Itäisen nuorisotyön yleiskuvaus on: ”Itäinen nuorisotyö huolehtii nuorisotyöstä kaupungin itä- ja kaakkoisosissa sekä nuorisojärjestöjen ja nuorisotoiminnan tukemisesta.”, joka on vähän ”no shit, Sherlock” -matskua.

Kun on kyse tulosbudjetin ja toimintasuunnitelman hybridistä, niin olisi kiva saada tietää vähän että mitä yksiköt aikovat puuhata. Toki salaisena (miksi?) liitteenä olleesta toimintasuunnitelmasta näitä saa selville, mutta A ) se ei ole julkinen (miksi?) ja toisaalta B ) aika hankalasti luettavassa formaatissa, enemmän virastoa ohjaava kuin poliittisen päättäjän dokumentti.

2)

Tunnusluvut ok. Miksi ”Tunnuslukuja”, joita on mahdollista seurata on vähemmän kuin mitä palvelujen yhteydessä esitellään? Miksi esim. HAM:sta kerrotaan että:

• 253 522 kävijää
• 250 julkista veistosta
• 9 159 teosta kokoelmassa
• 18 näyttelyä

, mutta tunnuslukuna vain kävijät. (Ja miksi esittelyssä vuosi 2016 luku?)

3)

ok. Myös työllistettyjen sijoittuminen eri palveluihin olisi kiva nähdä. Hallinnon kohdassa oli myös tavoite vuodelle 2019, mutta ei muiden osuuksien, miksi? Sukupuolijakauma löytyi toimintasuunnitelmasta.

4)

ok. Kovin selkeä tämä ei ole, mutta liitteenä olevasta toimintasuunnitelmasta saa päättäjä halutessaan tarkemman kuvan toimenpiteistä ja niiden seurannasta.

5)

Paperi toteuttaa pyynnön tavoitteen, eli kertoo:

”Vuokramenot kasvavat vuonna 2019 noin 3 332 600 euroa edelliseen vuoteen verrattuna:
Uusien, 2018 alkavien tilavuokrien vaikutukset vuokriin vuodelle 2019: +4 052 000 euroa”

Tämä on jo parempi kuin ei ennakointia ollenkaan. Mutta jos tilavuokrien nousu 2019 (Varmaan enimmäkseen Keskustakirjasto) on neljä miljoonaa euroa, niin olisiko mahdollista että tuon nousun aiheuttavat kiinteistöt lueteltaisiin.

Ja kun kaupunkimme investointeja suunnitellaan 10 vuoden jänteellä, niin olisiko aivan mahdotonta saada esim. viiden vuoden hahmotelma toimialan tilahankkeista ja niiden vaikutuksista tulosbudjettiin?

6)

ok.

Asia/4 Kulttuurin ja vapaa-ajan toimialan toimintakertomus 2017

ok. Tämä varmaankin taitetaan vielä. Aikooko esim. museo tehdä vielä erikseen oman kertomuksen?

Asia/5 Kulttuurin ja vapaa-ajan toimialan tilinpäätös vuodelta 2017

ok. Toimiala on nettobudjetoitu eli siltä odotetaan toimintakatteessa pysymistä. Toimintakate (tulojen ja menojen erotus) on yhteensä noin 94 miljoonaa euroa.

”Toimialan tilinpäätöksessä tulot ovat 17 240 358 euroa ja menot 110 755 655 euroa. Tulot ylittävät budjetin 2 885 358 eurolla ja menoylitys oli 2 700 000 euroa. Toimintakate ylittyy 188 703 eurolla eli toimiala pysyi taloustavoitteessa.

Tulojen ylitys aiheutui saatujen avustusten budjetin ylityksestä ja taidemuseon ennakoitua suuremmista kävijämääristä. Menoissa saatiin alitusta, koska rahankäytössä oltiin säästäväisiä ja pyrittiin siten varautumaan toimialamallin tuomiin muutoksiin.

Taloustavoite saavutettiin siitä huolimatta, että budjettiin ei saatu lisäyksenä kirjaston ulkopuolisen rahoituksen aiheuttamaa menorasitetta, joka on miljoona euroa. Tämä summa säästettiin toimialatasolla.”

Hyvä.

Asia/6 Kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnan lausunto kaupunginhallitukselle Mari Holopaisen ym. valtuustoaloitteesta koskien englannin ottamista Helsingin kaupungin kolmanneksi asiointikieleksi

ok. ”Kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunta ehdottaa selvityksen tekemistä englannin ottamisesta kolmanneksi asiointikieleksi.” Eli suomeksi (pun intended) suhtautuu aloitteeseen positiivisesti.

Asia/9 Kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnan lausunto kaupunginhallitukselle valtuutettu Emma Karin ym. valtuustoaloitteesta Vartiosaaren virkistyskäytön kehittämiseksi ja kulkuyhteyksien parantamiseksi

Toimiala lausuu että:

”Kaupunkiympäristölautakunta esittää omassa lausunnossaan, että uuden laiturin rakentamisen sijaan, kaupunkiympäristön toimiala voisi jo tulevana kesänä parantaa rantautumismahdollisuuksia osoittamalla nykyisellään kaupungin kiinteistöjä palvelevan laiturin yleiseen käyttöön, mikäli laiturin kunnossapito siirtyisi kulttuurin ja vapaa-ajan toimialalle. Kulttuurin ja vapaa-ajan toimialan mielestä järjestely olisi järkevä ja tarkoituksenmukainen.”

, mutta suhtautuu ”kevytrakenteisen sillan rakentamiseen” nihkeästi. Tätä ehkä pitää yrittää viilata. Silta parantaisi saaren virkistyskäyttömahdollisuuksia todella merkittävästi.

Asia/12 Etsivän nuorisotyön palveluntuottajille vuonna 2018 maksettavien avustusten myöntämisen valtuuttaminen pohjoisen nuorisotyön -yksikön aluepäällikölle

ok. Etsivä nuorisotyö siirtyi opetusvirastolta kulttuuri- ja vapaa-aika-toimialalle hallintouudituksen myötä. Toiminta on jatkuvaa hallinnollisesta muutoksesta huolimatta.

”Opetusvirasto kilpailutti etsivän nuorisotyön järjestämiseen liittyvän yhteistyösopimuksen ajalle 1.1.2017–31.12.2018. Kyseessä on puitejärjestely, johon valittiin 2–4 soveltuvuusvaatimukset täyttävää ja tarjouspyynnön mukaista tarjouksen jättänyttä toimijaa.”

Eli tämä vuosi jatketaan tämän kilpailutuksen spekseillä ja tulevat etsivän nuorisotyön muodot päätetään kesään mennessä.

Taiteen perusopetuksesta / Kulttuurijaosto 14.12.2017

Viime viikon torstaina Kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnan kulttuurijaosto kokousti ja teki ensi vuodelle tärkeitä rahoituspäätöksiä. Jaoimme yhteensä noin 12,6 miljoonaa euroa teattereille, tanssiryhmille, festivaaleille, sirkukselle, kuvataiteelle ja taiteen perusopetukselle.

Jaettava summa kasvoi kokonaisuutena hiukan viime vuodesta. Mm. Tanssin talo sai sovitusti 176000 euroa enemmän kuin viime vuonna, jotta voivat suunnitella toimintaansa nyt kun talon rakentamispäätökset ovat valmiit. Muut lisäykset olivat pieniä, mutta tärkeitä ja kertovat usein vuosikausien hienosta työstä kengännauhabudjettia venyttäen. Itse iloitsen erityisesti mm. Koko Jazzin saamasta 10000 euron ja Huuto-gallerian 17000 euron lisäyksestä. Samaten molemmat barokkiorkesterimme (HeBO ja FiBO) saivat ansaitusti kympit lisää.

Mutta aivan kaikki eivät saaneet lisää rahaa: valtionosuutta nauttivien teattereiden tukisumma säilytettiin entisellään jo (ainakin) kolmatta vuotta – eli näiltä ammattiteattereilta efektiivisesti nipistettiin indeksin verran, ja valtionosuuden piirissä olevilta musiikkioppilaitoksilta siirrettiin tukea muille taiteen perusopetusta antaville oppilaitoksille. Tämä on herättänyt keskustelua. Mitä on taiteen perusopetus? Mitä ovat VOS-musiikkioppilaitokset?

Taiteen perusopetuksella tarkoitetaan kouluajan ulkopuolella järjestettävää opetusta erityisesti lapsille ja nuorille. Taiteen perusopetus on pitkäjänteistä, laadukasta ja tavoitteellista. Siitä säädetään lailla (633/1998) ja asetuksella (813/1998).

Opetus taiteen perusopetusta antavissa oppilaitoksissa on Opetushallituksen määräämien opetussuunnitelman perusteiden mukaista. Taiteen perusopetuksen oppimäärät jakautuvat laajaan ja yleiseen.

Oppilaitoksissa opiskellaan musiikkia, tanssia, sanataidetta, teatteri- ja sirkustaidetta, kuvataidetta, käsityötä, arkkitehtuuria ja audiovisuaalista taidetta.

Opetuksen lainmukaisuus edellyttää, että opetuksen järjestäjällä on joko kunnan hyväksymä ja vahvistama opetussuunnitelma tai opetus- ja kulttuuriministeriön lupa taiteen perusopetuksen järjestämiseen. Opetustuntikohtaisen valtionosuuden edellytys on opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämä järjestämislupa.

Huh, olipa jargonia. Sama suomeksi?

VOS tarkoittaa valtionosuutta, eli valtio tukee sovitun tuntimäärän mukaisesti. Tunnille on olemassa laskennallinen yksikköhinta (77,14/78.78€), josta valtionosuus on 57% (eli n. 45€).

Taiteen perusopetus on korkeatasoista ja suunnitelmallista. Sen laatua valvotaan sillä että opetusta antavalla koululla täytyy olla kunnalta tai valtiolta saatu lupa antaa taiteen perusopetusta.

Taiteen perusopetus ei ole vain musiikkia, vaan sisältää koko taiteen kirjon sanataiteesta arkkitehtuuriin.

Ja tämän kirjoituksen ytimen osalta ehkäpä tärkeintä: opetus jakaantuu laajaan ja yleiseen oppimäärään. Näiden kahden ero on ensinnäkin määrässä: laajan oppimäärän opinnot sisältävät 1 300 opetustuntia, ja yleisen oppimäärän 500 opetustuntia, jotka jakaantuvat 10 opintokokonaisuuteen.

Kaupungin näkökulmasta tärkeä huomio on se että laajan oppimäärän musiikkiopistot saavat tukea sekä kaupungilta että valtiolta. Yleisen oppimäärän opetusta antavat opinahjot saavat tukea lähinnä vain kaupungilta.

Helsingin kulttuurikeskus tekee erinomaista selvitys- ja tutkimustyötä. Sen pohjalta virkamiehet esittävät muutoksia meille päättäjille. Tästä linkistä löytyy Helsingin selvitys taiteen perusopetuksen kehittämistarpeista. Kaikki tämän blogin myöhemmät kuvaajat ovat ko. selvityksestä, johon kannattaa perehtyä jos asia kiinnostaa.

Mitä tuossa selvityksessä sitten erityisesti havaittiin?

1. Helsingissä on havaittavissa varsin selkeitä alueellisia eroja taiteen perusopetuksen osallistumisessa.
2. Monissa taiteenlajeissa tyttöjen osuus oppilaista on korostunut.
3. Julkinen rahoitus ja samalla oppilasmäärät painottuvat musiikin opetukseen.

1. Alueelliset erot
TPOselvitys_kupo_kevat_2016_copy__page_95_of_100_
Jakomäessä taiteen perusopetuksen piirissä 5% lapsista ja nuorista. Kulosaaressa lähes 50%.
TPOselvitys_kupo_kevat_2016_copy__page_21_of_100_
TPOselvitys_kupo_kevat_2016_copy__page_20_of_100_
Kuvaajista näkyy selvästi tietenkin alueiden sosioekonominen rakenne. Mutta sen lisäksi taiteen perusopetuksen osallistumiseen vaikuttaa kysynnän lisäksi tarjonta. On varsin ymmärrettävää että siellä missä on enemmän opinahjoja, on myös enemmän osallistujia:
TPOselvitys_kupo_kevat_2016_copy__page_41_of_100_Selvityksen mukaan:

Musiikin taiteen perusopetuksen kohdalla alueen opetustarjonnalla ja oppilaaksi hakeutumisella on varsin selvä yhteys. Eniten musiikin oppilaita oli Etelä-, Keski- ja Länsi-Helsingin alueilla, joissa myös annettiin suhteellisesti eniten opetustunteja. Lisäksi Pohjois-Helsingissä Itä-Pakila erottuu alueena, jossa oppilaaksi hakeutuminen oli suurta ja opetustunteja annettiin paljon. Osassa Itä-, Koillis- ja Pohjois-Helsinkiä musiikin taiteen perusopetuksen tarjonta oli varsin vähäistä tai sitä ei annettu ollenkaan. Näillä alueilla osallistumisaste oli Etelä- ja Länsi-Helsinkiä moninkertaisesti vähäisempää.

Saavutettavuus on siis tärkeä osa nykyistä tasapuolisempaa ja tasa-arvoisempaa taiteen perusopetuksen kenttää.

2. Tasa-arvo

Positiivinen uutinen on se että poikien osallistuminen taiteen perusopetukseen on lisääntynyt kaikilla taiteen 2008–2014. Sielläkään edistys ei ole ollut tasaista:

sirkusoppilaissa poikien osuus nousi 9 prosentista 24 prosenttiin, teatterioppilaissa 13 prosentista 26 prosenttiin ja tanssioppilaissa 5 prosentista 9 prosenttiin. Valtionosuusjärjestelmään kuulumattomissa musiikkioppilaitoksissa poikien osuus kasvoi 46 prosentista 55 prosenttiin. Valtionosuutta saavissa musiikkioppilaitoksissa sekä visuaalisten taiteiden oppilaitoksissa poikien osuus pysyi lähes samana (39–40 % vuonna 2014).

TPOselvitys_kupo_kevat_2016_copy__page_22_of_100_

3. Musiikin korostunut asema rahoituksessa

Taiteen perusopetus, ja sen tuki, on laajentunut vasta viime vuosikymmenellä kattamaan muitakin taiteenlajeja. Helsinki aloitti esim. tanssin tukemisen muistaakseni vasta vuonna 2010.

Tästä syystä perinteisesti tukea on saanut eniten musiikki. Ja musiikin lajeista perinteisesti tietenkin eniten klassinen musiikki, jota suurin osa valtionosuuksia nauttivista musiikkiopistoista pääosin opettaa. Erityisesti valtion tuki on huomattavan voimakkaasti painottunut musiikille:
TPOselvitys_kupo_kevat_2016_copy__page_62_of_100_
Mutta myös kaupungin avustuksista valtaosan saa musiikki, ja kaupungin avustuksistakin suurimman osan valtionosuuksia nauttivat musiikkiopistot. Ensi vuonna, tehdyn leikkauksen jälkeen, kaupungin tuki VOS-musiikkiopistoille on 2,98 miljoonaa euroa. Muille musiikkioppilaitoksille 0,8 miljoonaa euroa.
TPOselvitys_kupo_kevat_2016_copy__page_62_of_100_

Selvityksen perusteella kulttuuritoimemme ehdottikin seuraavia toimenpiteitä:

1. Lisätään opetuksen saatavuutta
2. Tasapainotetaan opetuksen alueellista tarjontaa väestömuutokset huomioiden
3. Vahvistetaan opetuksen sukupuolista tasa-arvoisuutta
4. Lisätään monimuotoisuutta taiteen perusopetuksessa

Juuri näihin tavoitteisiin viime viikon päätöksellä pyrittiin.

1. Saatavuutta/saavutettavuutta parannettiin mm. tukemalla lisää Resonaaria, joka tekee työtä erityislasten taidekasvatuksen parissa.
2. Alueellista tarjontaa parannettiin tukemalla oppilaitoksia muualla kuin Etelä-Helsingissä. (mm. Pitäjänmäki, Pohjois-Helsinki, Vuosaari, Itäkeskus, Pukinmäki)
3. Lisättiin mm. Apinatarha / Kinetic Orchestra:n tukea, joka tukee pojille suunnattua taiteen perusopetusta ja Jamkicks, joka harjoittaa poikien suosimaa bänditoimintaa.
4. Tuettiin lisää taiteen perusopetusta monilla aloilla: nykytanssia, arkkitehtuuria, musiikkiteatteria, monitaiteisuus, kuvataide, käsityö, teatteri.

Useimmissa tapauksissa perusteita per hakija oli useita. Esimerkiksi:

Suomen musiikkikasvatuskeskus ry:n toiminta-avustusta nostetaan 7 700 eurolla 80 000 euroon maahanmuuttajille suunnatun toiminnan tukemiseksi sekä ryhmäopetuksen kehittämiseksi. Nostolla huomioidaan toiminta matalan osallistumisen ja rahoituksen alueella Itäkeskuksessa ja tuetaan musiikin yleisen oppimäärän opetusta. Toiminta toteuttaa tasa-arvon, moninaisuuden ja saavutettavuuden arviointiperusteita.

Päätöksen perusteet jokaisen tuen saajan kohdalta ovat löydettävissä täältä

Helsinki ei siis leikannut taiteen perusopetuksesta. Me suuntasimme rahaa uudelleen, satsaten vähän lisää niille toimijoille, jotka harkinnan perusteella toteuttavat julki lausuttuja tavoitteitamme parhaiten.

Tämä ei tarkoita sitä etteivätkö VOS-musiikkiopistot tekisi hyvää ja tärkeää työtä. Tekevät. Ja ne saavat yhä tämänkin päätöksen jälkeen 2,98 miljoonaa euroa tukea kaupungilta vuodessa. Sen lisäksi ne saavat valtiolta 11,2 miljoonaa euroa. Niiden julkinen tuki 2018 on siis yhteensä noin 14 miljoonaa euroa.

Some-keskusteluissa mainitaan useimmiten Helsingin tuen alentuminen viidellä prosentilla. Mutta tämä on tosiaan vain Helsingin osuudesta. Kokonaisuutena oppilaitosten julkinen tuki laskee 0,5-1,6% ja jos huomioidaan lukukausimaksutkin, niin tulojen pudotus on 0,4-1,1%, keskimäärin -0,8%.

Kannattaa muistaa että samaan aikaan musiikin yleistä oppimäärää tarjoavat laitokset saavat tukea vain Helsingiltä ja summa on 0,8 miljoonaa euroa.

Minun on helppo perustella julkisesti tekemäämme päätöstä. Se on oikeudenmukainen ja laajentaa taiteen perusopetuksen piiriin pääsevien lasten ja nuorten joukkoa Helsingissä. Se pohjaa huolelliseen selvitystyöhön ja on hyvin perusteltu. Se on toivottavasti askel entistäkin laajemman ja kattavamman taiteen perusopetuksen tiellä. Toivottavasti 2020-luvulla yhä useampi lapsi ja nuori on taideharrastuksen piirissä.

Tämän kaiken todettuani on pakko myöntää että Helsinki käyttää todella vähän rahaa per asukas taiteen perusopetukseen. Vain hiukan yli 8€, kun Espoossa vastaava luku on 19,1 euroa ja Vantaallakin 17,8 euroa.
(Luvut eivät täysin vertailukelpoisia, mutta antavat kyllä oikean mittakaavan.)Helsingin tulisi tulevaisuudessa nostaa taiteen perusopetuksen tukea kaikille toimijoille. Mutta sen tulee samanaikaisesti toteuttaa myös taiteen perusopetuksen rakennemuutosta. Kulttuurijaoston päätös oli hyvä ja perustui laajaan näkemykseen taiteen perusopetuksen tilasta ja kehitystarpeista Helsingissä.

Kulttuurijaosto 7.11.2017

Helsingin kaupungin kulttuuri ja vapaa-ajan toimialalautakunnan alainen kulttuurijaosto (huhhuh) kokoustaa toisen kerran ensi viikon tiistaina. Lista on lyhyt ja selkeä. Koko lista liitteineen löytyy täältä.

2 Taiteen perusopetuksen kehittämisavustukset vuodelle 2018

ok. Taiteen perusopetuksen kolmivuotisia kehittämisavustuksia seuraavalle vuodelle.

Neljä avustuksista (Pohjois-Helsingin bändikoulu, Kallion musiikkikoulu, Meri- Helsingin musiikkiopisto ja Vuosaaren musiikkikoulu) liittyvät samaan ”Rytmimajakka”-hankkeeseen, joka on esittelyn mukaan ”matalan kynnyksen yhtye- ja ryhmäopetustoimintaa, joka suunnataan lapsille ja nuorille, jotka eivät muuten päätyisi taiteen perusopetuksen oppilaiksi”, joka kuulostaa kyllä hyvältä. Yhteensä nämä muodostavat 180 000 euroa 300 000 euron kokonaispotista.

Hanke vaikuttaa hyvältä ja summa kokonaisuutena sellaiselta että sillä pitää hyvän kokoista putiikkia pystyssä. Kiinnostaisi kuitenkin kuulla miksi samaa hanketta tuetaan useamman hakijan kautta eikä yhtenä kokonaishakemuksena. Lisäksi kun kehittämishankkeet ovat kolmevuotisia, niin kiinnostaisi kuulla miksei joka vuosi starttaa uusia, kolmen vuoden väli tuntuu aika yllättävän pitkältä jättää uudet ideat vaille mahdollisuutta.

3 Helsingin mallin hankeavustukset vuodelle 2018

ok. Helsingin mallin kehittäminen on erinomainen avuas ja sitä pilotoidaan nyt 2016-2018. Tätä toivon rahoitettavan lähivuosina enemmän. Nyt vuodelle 2018 jaettava summa on 156 934 euroa.

Tavoitteena on ”vahvistaa asukkaiden kulttuurista osallisuutta sekä kaupunginosien yhteisöllisyyttä ja myönteistä profiloitumista. Samalla tuettava toiminta tuo taiteen entistä selvemmin osaksi laajempaa alueellista ja sosiaalista kehitystyötä sekä mahdollistaa uusien toimintamallien muotoutumisen taideorganisaatioiden sisällä”. Sama suomeksi tarkoittaa sitä että viedään keskustassa toimivia teattereita tekemään yhteisöllistä teatteria Jakomäkeen, Maunulaan, Vuosaareen ja Kaarelaan.

Helsingin mallin juuret piilevät Lyonissa, josta kulttuurikeskuksen väki kävi opintomatkalla vuosituhannen alkupuolella. Ei voi väittää etteikö kansainvälinen toiminta toisi hyviä juttuja Helsinkiin. Lyonissa toiminta on luonteva osa kaikkien tukea nauttivien kulttuurilaitosten toimintaa ja on ymmärtääkseni ollut hyvä kokemus paitsi alueille ja Lyonille, myös kulttuurilaitoksille.

4 Taide- ja kulttuuriavustusten myöntäminen, 2. jako vuonna 2017

ok. Edesmennyt kulttuuri- ja kirjastolautakunta oli jakanut avustuksia tälle vuodelle jo 17 miljoonan edestä (sisältäen kaikki toiminta-avustukset jne.), joten meidän osaksemme tämän vuoden loppupuolella jää myöntää vain 36 500 edestä apurahoja erinäisiin projekteihin Standin slangin konsertteihin ja Lokal Collectiven festivaaliin.

Avustusrahoja on tälle vuodelle käyttämättä päätöksemme jälkeen noin 300 000 euroa. Oletan että päätämme vielä muutaman avustuksen vielä viimeisessä kokouksessa joulukuussa ja/tai delegoimme päätösvaltaa osastopäällikölle. Mielenkiintoista on tietää että onko jo ennakoitavissa että avustusrahaa olisi jäämässä yli? Ovatko kriteerit joltain osin liian tiukat? Olisiko pitänyt avustaa suuremmilla summilla (harvoin myönnetään haettua).

Nopeudenrajoitin autoissa estäisi terrorismin

Pari päivää sitten kirjoitin mielestäni ylimitoitetuista suojatoimenpiteistä yleisötapahtumissa. Hyvä esimerkki 250 metriä pitkä rekkajono Elomessuilla.Tänään Hesari kertoo, miten kaupunkisuunnittelijat pohtivat miten suojata kaupunkejamme terroristien autohyökkäyksiltä. Mm. Temppeliaukion kirkkoa on suojattu betoniesteillä.

hs_terrorismiJutussa siteerataan Warwickin yliopiston professori Jon Coaffeea.

”Hän puhuu ”vainoharhan arkkitehtuurista”: Raskaat turvatoimet herättävät ihmisissä turvattomuuden tunnetta, koska isku tuntuu tällaisessa ympäristössä väistämättömältä.

”Jos haluamme elävän julkisen tilan ja aidosti avoimen yhteiskunnan, meidän ei pidä antaa poikkeuksen muuttua normiksi hakiessamme toimivia ja tehokkaita keinoja urbaanista terrorismista selviämiseen”, Coaffee kirjoitti The Washington Post -lehdessä.”

Juurikin näin. Voitaisiinko sitten tehdä jotain ihan muuta turvallisuuden parantamiseksi?

Ketjussa, joka päättyy ihmisjoukkoon ajavaan terroristiin, on oikeastaan kolme osatekijää:

1. Ajaja
2. Ajoneuvo
3. Ympäristö

Ykköseen voimme vaikuttaa madaltamalla terrorismin ja radikalisoitumisen riskiä ylipäätään. Kolmosesta seuraa turvattomuutta.

Jäljelle jää kysymys: Miten voisimme muuttaa ajoneuvoa niin että terrorihyökkäys muuttuisi vaikeammaksi?

Helposti. Jokaisessa uudessa autossa on GPS-paikannin. Jokainen auto myös tietää nopeutensa. Yhdistetään nämä, mitä saadaan?

Paikkatiedon mukaan muuttuva nopeudenrajoitin.

Taajama-alueella, jossa jo nyt nopeusrajoitus on 30 km/h, ei vaan voisi ajaa lujempaa kuin 30km/h. Lähellä toreja, kirkkoja ja muita kohteita tätä nopeutta voidaan laskea entisestään. Ei kenenkään tarvitse ajaa Lutherinkadulla Temppeliaukion kirkon edessä yli 10 km/h.

Minua ei oikeastaan kiinnosta taajamien ulkopuoliset nopeudet, mutta samalla loppuisi ylinopeuden ajaminen koko maassa. Mitään perustuslaillista oikeutta rikkoa nopeusrajoitusta ei käsittääkseni ole olemassa. Ja ammattiautoilijoiden rekoissa nopeudenrajoittimet ovat jo pitkään olleet pakolliset.

Järjestelmä voisi olla dynaaminenkin: Jos vaikkapa Senaatintorille tulee illaksi pop-up -tapahtuma, voidaan nopeudenrajoitin päivittää verkon yli jokaiseen ajoneuvoon lähes reaaliaikaisesti. Tai miksei vaikkapa koulujen alkamisaikaan voisi koulujen lähistöllä olla hitaampi nopeusrajoitus? Tai miksei ensimmäisen lumisateen tullessa alennettaisi ajonopeuksia 20km/h kunnes tiet saadaan kuntoon? Pelti kolisisi vähemmän, autoilijakin voittaisi.

Ehdotukseni ei oikeastaan muuttaisi mitään – kenelläkään ei ole nytkään oikeutta ajaa ylinopeutta.

Itse tykkäisin tällaisesta ominaisuudesta myös pitkää matkaa ajaessa: ei tarvitsisi kytätä nopeusrajoituksia ja pelätä valvontakameroita kun autolla ei vaan kertakaikkiaan voisi ajaa ylinopeutta.

kuolemantapaukset

Kuoleman todennäköisyys kasvaa nopeasti nopeuden noustessa yli 30km/h.

Samalla ehdotukseni ratkoisi paljon terrorismiuhkaa suurempaa ongelmaa: liikenneturvallisuutta. Vain kuluvan vuoden aikana mm. Jaguar-kuski ajoi naisen päälle keskustassa, huumekuski kaahasi Bulevardilla satasta vastaantulijan kaistalla ja täällä meillä Siilitiellä ilmeisesti sairaskohtauksen saanut kuljettaja menetti ajoneuvonsa hallinnan ja tappoi miehen. Ja tämän lisäksi kaikki muut kuolemantapaukset ja onnettomuudet, jotka johtuivat ylinopeudesta.

Ehdotukseni olisi teknisesti toteutettavissa. Se myös ratkoisi todellista ongelmaa, liikenneturvallisuutta, pitkälti kuvitteellisen terrorismin sijaan. Nopeudenrajoitin, toisin kuin betoniesteet Temppeliaukiolla, säästäisi takuuvarmasti ihmishenkiä.

En kuitenkaan pidätä hengitystäni että tämä koskaan toteutuisi. Todennäköisempää on jopa se että automaattiautojen yleistyessä liikenneturvallisuus paranee niin paljon että jossain vaiheessa ihmiset eivät enää vaan saa ajaa autoa kaupungeissa.

Perussyy miksi ideani ei etene blogi-tasolta yhtään mihinkään on kulttuurinen, henkinen. Me olemme valmiita tekemään ”jämeriä” ”miehekkäitä” päätöksiä – valamaan betoniesteitä, lisäämään tiedustelua, laukomaan ohjuksia tuntemattomiin kehitysmaihin. Mutta me emme halua että liikkumisen vapauttamme rajoitetaan. Vaikka rajoittaminen olisi rationaalista ja haitta lähinnä kuvitteellista. Vaikka nopeudenrajoitin lisäisi todellista turvallisuutta enemmän kuin mikään turvallisuusteatteri.

Haluaisin nähdä järkevän argumentin sille miksi meidän kannattaa rakentaa betoniesteitä ja suojata rekoilla joukkotapahtumia, mutta emme saisi koskea henkilöautojen ajonopeuksiin teknisesti. Minä en sellaista kykene keksimään.