Helsinkiin viime vuonna saapuneet romanit muodostavat vaikean ongelman.

Periaatteellisella tasolla EU:n vapaan liikkuvuuden tulee koskea heitäkin – lukutaidottomat ja köyhät, osattomat, kansalaiset ovat aina lähteneet liikkeelle leveämmän leivän toivossa kun ovat vain kyenneet. Suomalaisia ja ruotsalaisia pakeni nälänhätää ja köyhyyttä Pohjois-Amerikkaan jopa kymmeniä prosentteja väestöstämme. Vapaa liikkuvuus ei voi koskea vain meitä hyväosaisia kaukaaseja.

Kerjäläinen Sokoksen kulmalla 1

Käytännöllisemmällä tasolla kerjäläisiä on vaikea hyväksyä katukuvassa. Kerjääminen iskee meitä suomalaisia vyön alle; ei Suomessa pitäisi kenenkään kerjätä – meillä on köyhäinapua varten sosiaaliturva ja byrokratia. Leipäjonoja ei lasketa, koska nekin on sisäsiististi siirretty pois näkyvistä. Homman piti olla hoidossa. Romanilapset toivat takaisin toivottoman osattomuuden, jollaista ei enää pitänyt olla olemassa, ainakaan sosiaalidemokraattisessa onnelassamme ™.

Miten nämä kaksi täysin vastakkaista tavoitetta voitaisiin toteuttaa yhtäaikaisesti?

Kyllästymiseen asti on jauhettu ”romanien aseman parantamisesta kotiseuduillaan”, mutta se on vääjäämättä hidas, vuosikymmeniä ja useampia sukupolvia kestävä prosessi, joka ei välttämättä suoraan auta pitämään Helsinkiä ”kerjäläis-vapaana” vyöhykkeenä ensi kesänä.

Romanien työllistyminen Suomessa vaikuttaa epätodennäköiseltä; täällä ei ole enää juurikaan töitä, joissa pärjäisi kieli- ja lukutaidottomana. Pitäisikö kaupungin yrittää järjestää vaikka keinotekoisestikin hommia? Tulisiko samanlaisia ”töitä” tarjota myös suomalaisille syrjäytyneille ja pitkäaikaistyöttömille? Mutta entä jos romanit silti mieluummin kerjäisivät kuin siivoaisivat puistoja? Työn vastaanottopakko on myös mahdoton ajatus. Poistuisiko kerjääminen katukuvasta, jos romanit otettaisiin suomalaisen sosiaaliturvan piiriin? Vai olisiko vaikutus päinvastainen, ”hyökyaalto” avun tarvitsijoita?

Tuleeko meidän vain oppia hyväksymään räikeää epätasa-arvoa ja osattomuutta omassa yhteiskunnassammekin?

Kerjäläinen Sokoksen kulmalla 2

En osaa vastata. Todennäköisesti tämänhetkinen kauhu on kuitenkin liioiteltua. Ongelmat tuppaavat paisumaan mielikuvituksen voimalla kertaluokkaa suuremmiksi, kuin mitä sittemmin on tapahtunut. Suomalaisilla rakennusmiehillä on tällä hetkellä enemmän töitä kuin koskaan aiemmin, vaikka täällä on myös virolaisia ja venäläisiä hommissa.

Jotain kuitenkin pitää tehdä. Ehkä on kuitenkin parempi vastata haasteisiin niiden toteutuessa, eikä pyrkiä ”ennaltaehkäisyyn”, joka sotii omia arvoja ja periaatteita vastaan. Vai koskiko ihmisarvo, vapaa liikkuvuus ja sosiaaliturva vain meitä hyväosaisia?

Iltalehden eilinen pääkirjoitus on hyvä esimerkki pelottavasta reaktiivisuudesta ja kulttuurisesta sokeudesta. Vanha kunnon Orwell tulee mieleen:

Vapaa liikkuvuus on EU:n pääperiaatteita. Siihen perustui jo Amerikan ja Suomenkin asuttaminen. Jos Suomeen tulleet romanit todella etsivät töitä, heidät voisi sijoittaa esimerkiksi tyhjentyviin varuskuntiin oppimaan tarpeellisia töitä, lukemista ja muita perustaitoja sekä uutta kieltä ja kulttuuria.

Huhhuh. Vai että tyhjentyviin varuskuntiin. Piikkilanka-aidat ja vartiotornit valmiina, kätevää eikö totta? Miinojakin taisi Suomella vielä olla valmiina varastoissa, eikun kentät ympärille. Entä jos romanit ”eivät suostukaan” näille ”uudelleenkoulutusleireille”? Ja miksi rajoittaa toimet vain mustalaisiin? Leireillehän voitaisiin heittää homot, neekerit, vinosilmät, anarkistit, liberaalit, hipit, nykytaiteilijat, juutalaiset… …Eiku mites tää ny menikään…

Oikeusvaltion lähtökohtia lienee kuitenkin vielä se, että yksilö tuomitaan vasta kun rikos on tapahtunut, ei etukäteen oppimaan ”uutta kulttuuria”. Ja kollektiivisia rangaistuksia ei anneta (paitsi varusmiehille).

Romanien kohtelu Itä-Euroopassa on koko EU:n yhteinen häpeäpilkku.