huh, vaalisivut ovat kohta (viikkoja myöhässä) valmiina ja tekstiä on tullut taas aivan yli äyräiden. Olen vasta päässyt ydinalueeseeni kulttuuriin saakka ja merkkejä on enemmän kuin Helsingin Vihreiden vaaliohjelmassa! Tarvitsen kipeästi kustannustoimittajaa… Sivut auennevat (myöhään) perjantai-iltana.

Huomenna tulevat vihdoin painosta myös 1500 flaijeria, joita sitten täytyy heti viikonloppuna lähteä levittämään.

Siihen hommaan liittyykin suurin henkilökohtainen ongelmani koko vaalityössä. Mielestäni oman maailmankatsomuksen markkinoiminen toisille on todella arveluttavaa hommaa. Lähentelee käännytystyötä. Arvojen markkinathan nämä kunnallisvaalit kuitenkin ytimeltään ovat.

Jehovat ovella sunnuntaiaamuna, Unicefin, Greenpeacen tai Amnestyn iloisesti hymyilevä feissari Assalla, hellarit rokkifestarin portin ulkopuolella gospelia vetämässä tai Jari Sarasvuo saarnaamassa menestyksen mantraansa ovat minun mielestäni kaikki jollain tapaa epämiellyttäviä, epäilyttäviä, ärsyttäviä. Miten itseään ja arvojaan markkinoiva politiikan harrastaja eroaa edellä mainitsemistani?

Täydellisessä maailmassa ihmisten pitäisi pystyä muodostamaan mielipiteensä ja valintansa oman harkinnan ja tiedonhaun kautta eikä ulkoisen tuputtamisen tai ylhäältä tulevan indoktrinaation tuloksena.

Ja.

Tässä sitä ollaan.

Kohta on pakko lähteä kadulle jakamaan flaboja, joissa on oma naama, nimi ja numero. Lapun takapuolella omat tärkeimmät teemat siitä, miten Helsinkiä pitäisi kehittää.

Miksi? No, maailma ”vaan on tällainen”. Sen kyllä lupaan, että en ryhdy kenellekään saarnaamaan.

Jokseenkin hupaisaa tästä Jaakobin painistani tekee se, että freelance-muusikkona minun on joka tapauksessa pakko myydä ja markkinoida itseäni ja yhtyeitäni. Välillä on viime aikoina tuntunut jopa siltä, että se on (ainakin vapaan kentän) muusikon työstä lähes yhtä suuri osa kuin itse soittaminen!

Se tuntuu silti jotenkin eriltä. Myydessäni bändiä en myy maailmankuvaani enkä vaadi asiakasta olemaan edes puolittain samaa mieltä kanssani. Myyn tuotetta. Viimeisen parin vuoden aikana olen soittanut ainakin SDP:n, MTK:n, Maaseudun sivistysliiton, Työväen sivistysliiton, Vihreiden ja muistaakseni myös Kokoomuksen juhlissa, ainakin Markkinointi ja mainonta -päivillä tuli käytyä keikalla ja ne tuntuivat kohtuullisen kokkareisilta…

Pakko vain kerätä itseluottamus ja lähteä jakamaan omaa naamaa postiluukkuihin. Ja vakuuttaa ihmisiä maailmankatsomukseni ylivertaisuudesta.

*huoh*

Kyllä se siitä.