Lehtien yleisöosastoilla, sosiaalisessa mediassa ja kahvipöydissä on tänä talvena ollut yksi puheenaihe yli muiden: lumi, ja se, miten huonosti viranomaiset ovat hoitaneet leiviskänsä. Ei saa autoa parkkiin, ei kulje junat ajallaan, ei pysty pyöräilemään, ei voi työnnellä rattaita. Ja syy on tietysti kunnan. Miten ne hoitavat hommansa niin huonosti?

Apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri kertoi jo tammikuun alkupuolella blogissaan, että kaupunki oli ajanut tänä talvena yli 90 000 kuormaa lunta enemmän kuin viime talvena. Siis 90 000 kuormaa enemmän. Ja viime talvikin oli erittäin runsasluminen.

Tulishowta ei lumi pysäyttänyt.

Tuntuu siltä, että olemme unohtaneet elävämme pohjoisella pallonpuoliskolla ja että meillä on neljä vuodenaikaa. Kaikki ei vaan voi toimia täysin samalla tavalla olosuhteista riippumatta.

Sattumalta tämä unohdus ei syntynyt – me luomakunnan herrat olemme aktiivisesti pyrkineet yhteiskuntaan, jossa vuodenajoista ei tarvitse piitata:

Jääkiekkoa ja jalkapalloa pelataan sisähalleissa vuoden ympäri. Tätänykyä Kivikosta löytyy myös ”ympärivuotinen talviurheilukeskus” ja Espooseenkin on suunnitteilla hiihtoputki. Jotain sanoinkuvaamattoman ironista on siinä, että kun ilmastonmuutoksen vuoksi hiihtokausi lyhenee, niin ihmiskunnan ratkaisu on rakentaa fossiilisilla polttoaineilla viilennetty halli.

Kurkut ja tomaatit kasvavat lämmitetyissä kasvihuoneissa Närpiössä tai lennätetään etelästä. Mitä väliä sillä on, maistuuko tomaatti miltään, kunhan sitä on aina saatavilla. Joulupöytä on hyvä muistutus siitä, mitä kausiruoka voisi tarkoittaa. Säilyviä vihanneksia, laatikoita, kalaa, lihaa, leipää. Ei kehnompaa.

Tottakai meidän pitää pyrkiä tekemään asioita paremmin ja sujuvammin: Helsingin lumihuollon budjetointia voisi kehittää ja käyttöön pitäisi ehdottamsti ottaa myös lumilinkoja kauhakuormaajien sijaan. Silti viime kuukausien kaltaisiin erikoistilanteisiin varautuminen niin ”täydellisesti”, että mitään häiriöitä ei olisi syntynyt on vaan täysin mahdotonta. Tai no, ei täysin mahdotonta, mutta sellaiset henkilöstö- ja kalustoresurssit vaatisivat niin paljon satsauksia, että kukaan ei ole niitä valmis tekemään.

Pitkät kalsarit ja talvikengät jalkaan, toppatakki niskaan. Suomessa on toisinaan talvi. Ihanaa. Nautitaan.