Asun Vallilassa Sturenkadun ja Hämeentien risteyksessä. Sijainti on täydellinen – ratikka- ja bussipysäkit ovat aivan vieressä, alakerrasta saa pitsaa ja lähikauppaan on alle 100 metriä. Korttelista löytyy myös Pelagon polkupyörämyymälä ja haitarikauppias, jos kovasti tekee mieli uutta meno- tai soittopeliä.
Rakastan Vallilaa. Se on juuri sellaista tiivistä ja kaunista kantakaupunkia, jota Helsingissä pitäisi olla lisää, mutta jota ei ole rakennettu viimeiseen viitenkymmeneen vuoteen. Alueen tonttitehokkuus on 3.0, joka tarkoittaa sitä että 1000m2 tontilla on 3000m2 rakennettua pinta-alaa. Tiivis asutus puolestaan mahdollistaa monipuoliset lähipalvelut ja lyhyet, kävellen tai pyöräillen kuljettavat, välimatkat.
Miksei Valliloita sitten rakenneta lisää? Syy löytyy normeista.
Mäkelänkadun eteläpäässä kulkee päivittäin noin 24 000 ajoneuvoa. Tällöin melunormien mukainen etäisyys rakennukselle on vähintään n. 17 metriä, suosituksen ollessa noin 34 metriä. Jos Mäkelänkatu haluttaisiin vastaamaan ”nykyaikaisia” normeja, pitäisi molemmilta puolilta katua purkaa rivillinen taloja. Varmuuden vuoksi kannattaisi varmaan purkaa osa Puu-Vallilaakin.
(Ilmakuva: Eniro.fi)
Olisiko tällainen kaupunki miellyttävää? Asukkaita mahtuisi alueelle vain murto-osa nykyisestä – syntyisikö alueelle palveluita? Olisiko tällainen kaupunki lainkaan kaupunkia? Ei. Tyhmät normit luovat Mäntsälää. Minä pidän enemmän Helsingistä, aidosta kaupungista. Ja asuntojen hinnasta ja kysynnästä päätellen moni muukin.
Mäntsälän kohdalla Lahdenväylällä on saman verran liikennettä kuin Mäkelänkadulla ja suojavyöhykkeet "kunnossa" kun ei siellä ketään asu.
Sinällään hyvää tarkoittavat melunormit eivät yksinkertaisesti sovellu kaupunkiin. Niitä on mahdollista käyttää vain maaseudulla, eikä niiden orjallinen noudattaminen luo miellyttävää yhteistä tilaa edes pikkukaupunkiin tai kirkonkylään. Klassista ja kaunista suomalaista puutalokaupunkia ei näillä normeilla saisi rakentaa.
Jos halutaan lisää aitoa kaupunkia, pitää rakentaa lisää aitoa kaupunkia. Ja jos melunormi estää järkevän kaupungin rakentamisen, niin vika ei ole kaupungissa, vaan normissa tai melussa. Ratkaisun pitää silloin olla joko melun vähentäminen tai normin muuttaminen – kaupunki ei ole ongelma, se on ratkaisu.
Mäntsälä-kuvassa muuten komeilee Hepolan koulu, ala-aste. Eli mäntsäläläisetkin tietää että lapsilla on ihan hyvä olla vilkkaan kadun varella.
Harri, koomista. Niitä harvoja rakennuksia joita nimenomaan ei pidä kaavoittaa liikenneväylän varteen kaupungissakaan on koulu. Näin siksi että kasvuikäiset lapset ovat erityisen herkkä ryhmä liikenteen haitoille, autoliikenne on suurimmilaan kouluaikaan, ja koulun pitäisi olla keskellä korttelirakennetta jotta sinne voi kävellä ylittämättä isoja autoteitä.
Yhtä asiaa en ole tajunnut. Jos viranomainen on ehdottomasti sitä mieltä että asuminen ja autoilu eivät vaan mitenkään mahdu samaan kaupunkiin, miksi kielletään asuminen eikä autoilua?
Melu ei leviä aina samalla tavalla, siksi tehdään mm meluaitoja. Mäkelänkadullakaan ei siis voi olla avointa pihaa tietä vasten, vaan pihan pitää avautua toiseen suuntaan, melulle suojaisempaan. Melu on ihmiselle epäterveellistä, ei sitä ihan huvikseen normein rajoitella. Mutta meluntorjuntaan on keinonsa, joissa kaupunki rakenteineen on oikeasti ratkaisu, oikein suunniteltuna.
PS Muualla kuin Helsingissä valtio on maksellut meluaitojen rakentelua, täällä se on ollut ihan kaupungin kukkarolla. Liikenteen haittojen rajoituspyrkimyksille päämaksaja löytyy kaupunkilaisista, jotka ovat haittojenkärsijöinäkin päätösoikeusvähemmistössä naapurikunnista ja -vaalipiireistä tuleviin hyötyjiin nähden.
Koko teemassa näkyy toiminnan pirstaleinen suunnittelu. Jos ei voida vaikuttaa ajonopeuteen, pitää olettaa sen olevan 120km/h, jos ei voida vaikuttaa taloihin, pitää niiden olettaa olevan päin persettä suunniteltuja, noin metelin suhteen jne.
Christopher Alexanderin A pattern language -kirjan ”Site Repair” -patterni sopii kaupungin tiivistämishankkeiden kulmakiveksi. ( http://www.scribd.com/doc/40651518/104/SITE-REPAIR ) Laittamalla talot kohtiin, joissa ei ole mukava istuskella, esim. tien varteen, luodaan muualle hyvää tilaa. Parhaimmillaan korkea, hyvin äänieristetty talo vilkkaasti liikennöidyn tien vieressä pelastaa takanaan olevaa tilaa.
Melunormistosta tulee mieleen viime päivinä kunnostautuneet sosiaalialan ammattilaiset, joiden mielestä vauvojen ei tulisi käydä vanehmpien kanssa marketissa tai vauvakinossa.
Voisiko joku selittää mulle miten näitä tällaisien säädöksien säätämään elämään uskovia kasvatetaan?
Ehkä auto- ja raitiotien paikkoja pitäisi vaihtaa? Autot sisä- ja raitiovaunut ulkopuolelle… :O
Olen asunut tuossa lähistöllä, Haka-korttelissa Hämeentien varressa. Samalla katselin, kun vastapäiseen puistoon rakennettiin lukuisia kerrostaloja, hajalleen ja kauas tiestä. Siinä meni sekin viheralue, vain kaistale jätettiin noita uusia kalliita taloja suojelemaan.
Tuo ”ei rakennettu viimeiseen 50 vuoteen” ei silti taida ihan pitää paikkaansa. Muun muassa Pikku-Huopalahden tsykedeelisen värikäs ja tiheäänrakennettu alue taitaa olla vähän uudempi? Siellä ei kyllä ole paljoa liikennettä…
Tuo on pelkkä myytti, ettei tiivistä kantakaupunkia ole rakennettu lisää 50 vuoteen. Pikku-Huopalahti, Ruoholahti ja Herttoniemenranta on rakennettu juuri tuolla tavalla. Kukaan ei vaan sitä tunnu huomaavan, kun arkkitehtuuri on modernia tai postmodernia. Jos nämä alueet olisi rakennettu ennen sotia, ihastelisimme nyt kuinka hienoa kaupunkiympäristöä silloin osattiin tehdä ja miksei nykyään enää tehdä samanlaista. Minusta jotenkin tuntuu, että ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella.
Hei Nimetön!
Pitää paikkansa että Pikku-Huopalahti on ihan ok kaupunkisimulaattori, mutta ”vanhan kantakaupungin” tehokkuuteen siellä ei todellakaan päästä. Pikku-Huopalahden korttelitehokkuus on vain murto-osa esim. Töölön tai Vallilan tehokkuudesta – vertautuu itseasiassa paremmin jopa pientalovaltaiseen Puu-Vallilaan.
Pääasiallinen syy tehokkuuseroon lienee umpikorttelirakenne, joka on vaan kertakaikkiaan ylivoimainen.
Toisaalta nuo kolme mainitsemaani kaupunginosaa on rakennettu perinteisen kaupunkimaisesti: talot kadunvarteen kiinni ja käytännössä umpinaiset korttelitkin, vaikka talot eivät olekaan toisissaan kiinni (kuten myös esim. 80-luvulla rakennetussa Katajanokan kärjessä). Ruoholahti myös käsittääkseni aika lailla yltää oikeaoppisen kantakaupunkimaiseen tehokkuuteen.
Halusin vain todeta, että on aika lailla liioittelevaa sanoa, ettei Helsingissä osata enää rakentaa ”aitoa kaupunkia”. Suuntaushan on ollut jo viimeiset 20 vuotta perinteisemmän korttelirakentamisen suuntaan – klassisempaa, miellyttävämpää tilaa. Ja sellaista tilaa on myös syntynyt.
Totta, mutta sanoma selkeytyy kun kärjistää. :)
Jostain syystä Helsingissä on saatu aikaan vähän kuolleen oloisia paikkoja silloinkin, kun katutila ja tiheys ovat päällisin puolin kunnossa. Pikku-Huopalahti ja Herttoniemenranta ovat asuinalueita ja vähän etäällä, joten annettakoon uneliaisuus anteeksi, mutta Ruoholahden ja esim. Arabianrannan kadut ja aukiot ovat sijainteihin nähdeä todella autioita. Tässä tuntuu olevan jonkin pienemmän mittakaavan ongelma. Pikkuliikkeiden sisäänkäyntejä on jotenkin harvakseen ja ne on ripoteltu sinne tänne sivukaduille. Taloissa on katutasossa aika paljon umpinaisia julkisivuja, joiden ohi kävelijät pyrkivät mahdollisimman nopeasti. Aukiot on ylimitoitettu, ja niiden ympärillä olevissa taloissa ei ole mitään ihmisiä kiinnostavia kohteita.
Ehdotankin, että firmat poistuvat kantakaupungin erittäin hyvin asumiseen soveltuvista jugendasunnoista annetaan ne vaikuttamaan positiivisesti kauniilla ympäristöllään siellä asuvaan. Firmoille uudet tilat vilkkaasti liikennöityjen katujen varsilta hyvien yhteyksien varrelta, uusiin taloihin saa vaikka kuinka hienot äänieristeet, eikä ulkonäkö työpaikalla haittaa yhtä paljon kuin kotona. Näiden liiketilojen taakse seuraavaan kortteliin vasta asuinrakennuksia, joissa voi pitää välillä ikkunaakin auki.
”Kaupunki ei ole ongelma”
– olisi äärimmäisen hienoa, jos Vihreät olisivat samaa mieltä kun yritetään kaavoittaa uusia kaupunginosia tiiviillä, yhtenäisellä rakenteella tai tiivistää vanhoja alueita.
Yleensähän homma tyssää Vihreitten vastustukseen kun pitää suojella tuo ja tämä ja jättää suojavyöhyke sinne ja tänne. Lopulta saadaan riekaleinen kaupungin irvikuva.
Helsingin kantakaupunkia ei olisi ikinä voitu rakentaa nykyisin käytössä olevilla Vihreillä periaatteilla. Kantakaupunki (myös Vallila) on ympäristörikos. Korvaamattoman arvokkaita luontoalueita, metsiköitä, lehtoja, kallioita, rantoja jnejne on tuhottu häikäilemättä välittämättä linnuista tai muista eläimistä.
Does your site have a contact page? I’m having a tough time locating it but, I’d
like to send you an email. I’ve got some recommendations for your blog you might be interested in hearing. Either way, great site and I look forward to seeing it develop over time.
Here is my weblog: Otto Gutschein