Yhteisrintamahan käy

Amerikkalainen ”Global Footprint Network” on arvioinut vuodesta 1992 lähtien uusiutumattomien luonnonvarojen kulutusta. Heidän mukaansa ohitimme eilen (22.8.) kestävän kehityksen vaatiman tason tämän vuoden osalta. Vuonna 1992 ylikulutuspäivä oli vielä lokakuun puolivälin paremmalla puolella. Suunta on siis huono.

Loppuvuoden kulutamme maailmaa velaksi – lainaamme metalleja, mineraaleja, polttoaineita, eläinlajeja ja ekotyyppejä tulevilta sukupolvilta. Ja kuten mikä tahansa finanssijärjestelmä, ei tämä planeettakaan kestä ikuisesti jatkuvaa velkaantumista. Ennemmin tai myöhemmin pitää ruveta säästämään ja maksamaan velkaa pois tai ajaudumme konkurssiin.

Koko planeetan ekosysteemin konkurssi on mun mielestä ”pikkusen pelottava juttu”. Jo se, että sen mahdollisuus kasvaa jatkuvasti, on todella huolestuttavaa. Eurokriisi ei mahdu edes samalle mitta-asteikolle. Pähkinöitä ja meloneja, mitä näitä nyt oli.

Maa Marsin pinnalta kuvattuna. Kuva: NASA/JPL/Cornell/Texas A&M

Mitä pitäisi tehdä? Jyystää raakaa lanttua ja palella pimeässä koko loppuvuosi? Ei todellakaan. En suostu. Eikä suostu vapaaehtoisesti kovin moni muukaan. On täysin mahdotonta vaatia kaikilta, tai edes riittävän suurelta vähemmistöltä, sellaista henkilökohtaista askeesia että planeetta pelastuisi. Ei se vaan onnistu. Kyllä minäkin haluan syödä lihaa ja lentää välillä etelään pimeyttä pakoon.

Mutta radikaaleja muutoksia tarvitaan – ei me tätä planeettaa pelasteta ostamalla luomulattea riistosumpin sijaan. Kuluttajavalinoilla ja henkilökohtaisella kieltäymyksellä on rajansa ja niillä ei voida korvata lainsäätäjien vastuuta.

Yhdessä voimme tehdä päätöksiä, jotka ovat meidän yksilöiden lyhyen tähtäimen etujen vastaisia. Myös minun. Ja vain yhdessä voimme luoda ympäristövelattoman kylän, kaupungin, maan, mantereen ja toivottavasti koko maailman.

Sen sortin sosialisti minä olen. Ja vallankumouksella alkaa olla jo kiire.

Kommentit

  1. Pekka P. sanoo

    GFN kaiketi mittaa uusiutuvia luonnonvaroja ja niiden ylikäyttöä?

    Meillä on ympäristövelaton maa, Suomi. Ympäristövelattomia mantereitakin on, Etelä-Amerikka ja Australia. Mutta miten ajattelit tehdä Euraasiasta ympäristövelattoman? Lyödään iso kiila johonkin Himalajan tuntumaan ja aletaan naputella?

    • sanoo

      Niin, mutta meidän kulutustasollamme tää planeetta ei kestäisi ihmisiä kuin muutaman miljardin. Meitä on jo nyt noin seitsemän miljardia ja väkiluku kasvanee ainakin vuosisadan puoliväliin saakka.

      On selvää että myös meidän on laskettava kulutustamme vaikka olemmekin sattuneet syntymään melko harvaan asuttuun kolkkaan.

  2. sanoo

    ”Mitä pitäisi tehdä?”
    Sitä, missä pystyy vaikuttamaan. Jos on insinööri, voi kehittää myrkyttömiä ja energiaa/luonnonvaroja säästäviä tuotantotapoja ja materiaaleja. Jos on metsänomistaja, voi pitää huolen riittävästä lahopuun määrästä.

    Jos taas on tavallinen tallaaja, sanotaan vaikka kaupan kassa, ei oikein voi tehdä muuta kuin vaatia. Vaatia poliitikoilta sellaista lainsäädäntöä ja verotusta, joka tukee tavoitteita kestävästä kulutuksesta ja terveestä luonnosta. JA pysyä hereillä ja valveutuneena. Tollaset henkilökohtaset lanttuaskeesit on aika pieru ilmaan.

    Ennen kaikkea tulee ymmärtää, että jokainen ympäristöongelma on oma huolensa, eikä suuria yhteisiä ratkaisuja kannata tavoitella. Itse blogasin hieman tl;dr-mäisesti ja rönsyilevästi näin: http://jalkanen.blogspot.fi/2012/08/kuinka-ymparistoongelmat-hoidetaan.html

    Ja loppuun pakollinen oikeakielisyysnillitys: ”Ekotyyppi” ei ole mikään sana. Tarkotat varmaan biotooppeja tai ekosysteemejä. Luontotyyppi on myös oikein mainio sana :)

Paluuviitteet

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *