Viime viikolla lehtien otsikoissa, mielipidepalstoilla ja sosiaalisessa mediassa ryöpsähti käyntiin ”suuri rokotekeskustelu” kun HPV otettiin mukaan kansalliseen rokotusohjelmaan.

Myös omassa sosiaalisen median kuplassani rokotteista jaksettiin jauhaa. Osa ystävistäni suhtautui toki myönteisesti, mutta osa sitten enemmän tai vähemmän epäillen:
rokote_keskustelu
Huomasin palaavani lukemaan tätä säiettä päivien jälkeenkin. Jokin siinä häiritsi.

Olin todella hämmentynyt että tuttavapiiristäni löytyy näin voimakkaita rokotevastaisia kantoja. Tunnen nämä ihmiset: he ovat tavallisia rationaalisen oloisia suomalaisia, vastuullisia vanhempia ja veronmaksajia. Maailman parhaan koulu- ja korkeakoululaitoksen kasvatteja. Hienoja tyyppejä. Sekopäisistä foliohattutädeistä ei todellakaan voi puhua.

Mistä sitten on kyse? Miksi olen täysin eri mieltä heidän kanssaan? Ja lisäksi, kuinka voisin saada heidät tarkistamaan näkökantaansa? Sen ainakin tajusin että ”faktojen” latominen pöytään ja ”asiantuntijoiden”, kuten WHO:n ja THL:n, tietoon vetoaminen ei auta. Pikemminkin päinvastoin – tyly tykitykseni todennäköisesti sai nämä hyvät ihmiset vain varmistumaan mielipiteestään.

Kyse ei ole järjestä. Kyse on tunteesta. Kyse on epäluottamuksesta viranomaisia ja ”asiantuntijatietoa” kohtaan. Sosiaalisen median perusluonne, jossa kaikki mielipiteet ovat samanarvoisia, vain vahvistaa tätä kehitystä. Enkä voi väittää itsekään olevani täysin immuuni tälle peri-inhimilliselle käytökselle – luuletteko että jaan ilolla Facebookissa uutisia, jotka kumoavat omia ennakkokäsityksiäni vaikkapa maahanmuutosta, yksityisautoilusta tai ilmastopolitiikasta? En tietenkään.

Kaikki mielipiteet eivät kuitenkaan ole tasa-arvoisia. Eikä hölynpölyä ja tieteellistä faktaa voi ”sovitella”. Ei ole olemassa ”kompromissia” homeopatian ja lääketieteen väliltä. Ihan samaan tapaan kuin ei ole olemassa kompromissia siitä onko maa pannukakku vai navoiltaan litistynyt pyörähdysellipsoidi.
ellipsoidit2
Valitettavasti luottamuksen luominen on hirveän paljon vaikeampaa kuin epäilyksen kylväminen. Yhdysvalloissa kreationistien jo hyvän aikaa käyttämä taktiikka onkin ollut saada koulut opettamaan ”kiistanalaisista seikoista evoluutioteoriassa”, eli ”Teach the controversy”, eikä suoraan kreationismia, jonka vastustaminen olisi paljon helpompaa. Pyritään luomaan illuusio ”epävarmuudesta” – ”sehän on vain evoluutioteoria” – vaikka mitään tosiasioihin pohjaavaa perustaa kritiikille ei olisikaan.

Paraatiesimerkkinä globaali ilmastonmuutoskeskustelu, jossa ”vastapuolen” pyrkimyksenä on vain synnyttää ”tunne”, että asiasta ei olisi vieläkään varmaa tieteellistä tietoa, vaikka 97% tutkimuksista onkin yksimielisiä asiasta. Ja näin luodaan medianarratiivi, jossa nämä mielipiteet ovat tasa-arvoisia!

Eivät ne ole. Eivätkä ole THL:n ja Nina Bjelogrlic-Laaksonkaan mielipiteet. Toinen niistä pitää paikkaansa ja toinen on täyttä huuhaata.

En kuitenkaan tiedä miten voisin ystäväni vakuuttaa rokotteiden turvallisuudesta. Vain faktoja tykittämällä se ei selvästikään onnistu. Ehkä toivon vain että te, rokotteisiin kielteisesti suhtautuvat ystävät, tuttavat ja kylänmiehet, miettisitte epäilyksenne syitä ja mittakaavaa.

Toivottavasti tyhmistä päätöksistä kärsii tulevaisuudessa mahdollisimman harva.