(Kolumni Cult24:n maaliskuun numeroon.)

Luovuus, idearikkaus, avoimuus ja vapaus ovat sanoja, joita nousee mieleeni kun ajattelen taidetta, erityisesti nykysellaista. Taiteilijan on kyettävä rohkeisiin ratkaisuihin niin työssään kuin elämässäänkin – helpoin polku tarvottavaksi ura ei ole.

Mutta toisaalta kerta toisensa jälkeen törmään siihen että muutosvastarintaisempaa ja konservatiivisempaa sakkia saa hakemalla hakea. Hyvän esimerkin tarjoaa tuore keskustelu Kluuvin gallerian tulevaisuudesta.
Untitled__Pohjapiirrokset_A3_copy___1_page_-2
Kluuvin galleria on vuodesta 1968 asti toiminut galleria aivan Kauppa- ja Senaatintorin kupeessa. Tila on hieno, mutta valitettavan hankalasti löydettävissä – se sijaitsee virastorakennuksen neljännessä kerroksessa eikä ole edes esteetön. Vuosittain sinne ei löydäkään kuin noin 7000 kävijää, vähän yli 30 per päivä. Taidemuseon tuore johto esittää toimintojen siirtämistä Tennispalatsiin.

Mitään ei olla leikkaamassa. Mitään ei olla säästämässä. Gallerian profiilia nuoren ja kokeilevan taiteen areenana ei olla muuttamassa. Hienot näyttelyt saisivat Tennispalatsissa varmasti moninkertaisen määrän yleisöä. Tämän uskoisi hyödyttävän myös taiteilijoita.

Huuto on kuitenkin suuri. Muutosta vastustavassa fb-ryhmässä on jo yli 1000 jäsentä ja adressia kerätään.

Luovat ja idearikkaat taiteilijat jähmettyvät puolustamaan seiniä. Missä on se rohkeus joka töistä ja ihmisistä loistaa?

Toisinaan jostain pitää luopua että voisi syntyä uutta ja uljaampaa. Mitä suurempi osa budjetista käytetään seiniin, sitä vähemmän on varaa sisältöön. Kill your darlings. Rakkaat taiteilijat! Uskaltakaa uskaltaa, teidän piti olla siinä tämän maan parhaita.