kklk 5/2012 15.5.

Huomisen kulttuuri- ja kirjastolautakunnan asiat. Rutiinivastauksia, ensi vuoden talousarvioehdotuksia, tulevien vuosien taloussuunnitelmia, Hernesaareen toivomme pop-up kulttuuritiloja ja lähes viimeisenä pohjalla VOS-teattereiden erityishankkeet. Meitä varmaan myös briifataan Keskustakirjaston arkkitehtuurikilpailun tilasta.

Toivottavasti ei ole pitkä kokous, olen hiukan flunssassa.

KIRJASTO- JA ASIAKASPALVELUT

1 Kulttuuri- ja kirjastolautakunnan lausunto talousarvioaloitteeseen Maunulan kirjaston, työväenopiston ja nuorisotoimen tiloista

Yrjö Hakasen aloitetehtaalta ihan hyvä talousarvioaloite ja ihan hyvä vastaus. Lautakunta toteaa vastauksessaan että:

Hankkeen toteutuessa uuden tilan aiheuttamaa vuokranlisäyksestä ja henkilöstömenolisäyksestä syntyvää, kirjaston osalta yhteensä 190 000 euron käyttötalousarvion vuotuista menolisäystä ei ole mahdollista kattaa kaupunginkirjaston nykyisen talousarvioraamin puitteissa. Jotta kaupunginkirjastolla olisi mahdollista vastaanottaa uudet tilat, tulisi valtuuston lisätä tarvittava osuus kaupunginkirjaston käyttötalousarviokehykseen.

2 Kulttuuri- ja kirjastolautakunnan lausunto talousarvioaloitteeseen lähipalveluista

Toinen Hakasen aloite. Paperit pyörivät ja karavaani kulkee. Lautakunta toteaa että Helsingissä asiat ovat ihan kivasti.

Nämä molemmat aloitteet olivat käytännössä turhia. Hakasen toivomat asiat ovat jo agendalla. Yrjön aloitteisiin varmaan suhtauduttaisiin vakavammin, jos niitä ei olisi lähes jokaisen lautakunnan jokaisessa kokouksessa…

VERKKOKIRJASTO- JA HALLINTOPALVELUT

1 Kaupunginkirjaston vuoden 2012 talousarvion toteutumista koskeva 1. ennuste

ok. Talousarvion toteutumista seurataan neljä kertaa vuodessa. Tämä oli nyt tämän vuoden ensimmäinen.

2 Kaupunginkirjaston talousarvioehdotus vuodelle 2013 ja taloussuunnitelmaehdotus vuosille 2013-2015 sekä ehdotus investointiosaksi 2013 – 2017

ok.

Taloussuunnitelmassa varaudutaan jo alustavasti sekä Keskustakirjastoon, Mellunmäkeen mahdollisesti 2015 avattavaan kirjastoon että Jätkäsaaren bunkkerin kirjastoon.

Lisäksi mm. sisältöjen digitalisoitumiseen varaudutaan. Mielenkiintoinen nippelitieto: ”Digitaalisessa muodossa julkaistavat teokset eivät tutkimusten mukaan vähennä kirjaston perinteisten palvelujen kysyntää, vaan lisäävät kokonaiskysyntää.”. Mitähän tuolle käy pidemmällä tarkasteluvälillä?

3 Kaupunginkirjaston laskujen hyväksymisoikeuden myöntäminen

ok.

Kulttuuri- ja kirjastolautakunta päättänee myöntää kirjastotoimenjohtajalle laskujen hyväksyntäoikeuden World Library and Information Congressin 2012 konferenssitilojen, teknisten laitteiden ja palvelujen osalta sopimuksen S06/2012 mukaan siten, että hyväksyntäoikeuden arvo on kerrallaan enintään 350 000 euroa ja kokonaisarvo 600 000 euroa (alv. 0 %). Kustannukset katetaan IFLA 2012 –hankkeille myönnetyistä opetus- ja kulttuuriministeriön avustusmäärärahoista.

Helsinkiin tulee tämmöinen komea kongressi tänä vuonna!

YHTEISPALVELUT

1 Kulttuurikeskuksen talousarvioehdotus vuodelle 2013 ja taloussuunnitelmaehdotus vuosille 2013-2015

ok. Innovaatio mainitaan kahdesti ja hyvinvointi kolmesti.

Kulttuurikeskuksessa ei ole suunnitteilla sellaisia merkittäviä toiminnallisia tai palvelutasoon liittyvä muutoksia, joilla olisi huomattavaa vaikutusta vuoden 2013 talousarvioon. Palvelutason ylläpitäminen nykytasolla on haasteellista, kun kustannustaso väistämättä nousee nopeammin kuin mitä toimintaa on mahdollista tehostaa.

Strategisista tavoitteista:

Avustustoiminnan osalta tavoitteena on, että virasto keskittyy luovuuden ja uudistuvan kulttuuri- ja taidekentän tukemiseen. Samalla kehitetään edelleen avustamiskriteerejä, hakuprosesseja ja niiden läpinäkyvyyttä.

Helsingin kulttuurielämää vahvistavat kaupungin omien kulttuurilaitosten ja palvelujen lisäksi valtion merkittävimmät kulttuurilaitokset. Helsinkiläisestä kulttuuritarjonnasta suuri osa toteutuu sellaisten yksityisten taidelaitosten, -oppilaitosten ja festivaalien välityksellä, joita kulttuuritoimi avustaa. Yli puolet kulttuuritoimen budjetista kohdentuu kulttuuri- ja taideavustuksiin. Avustaminen on näin strategisesti merkittävä osa kaupungin kulttuuripolitiikkaa.

Uudet taiteen alat ja taidemuodot näkyvät Suomessa usein ensimmäisenä Helsingissä. Tämä lisää osaltaan taiteen ja kulttuurin tukijärjestelmien kehittämispaineita.

Ympäristöraportin voisin joskus kysäistä; sitä en löytänyt googlaamalla enkä kaupungin omien sivujen haun avulla. En äkkiseltään muista että olisin sellaista myöskään lukenut aiemmin. Liekö kuollut kirjain vai temppuileeko muisti. Muisti varmaan pätkii.

Yleisesti ottaen tänä vuonna määrärahan korotus menee avustusten sijaan Kulken käyttötalouteen, mutta vuokrien ja palkkojen nousut täytyy ottaa huomioon. Lisäksi viime vuonna neuvottelemamme korotus avustuksiin oli varsin merkittävä.

KULTTUURIPALVELUT

1 Pietarin Suomalaisen Musiikki-instituutin Kannatusyhdistys ry:n hakemus taiteen perusopetuksen opetusluvan myöntämiseksi

ok. Koska opetus tapahtuu Pietarissa, luvan musiikin taiteen yleisen oppimäärän mukaisen opetuksen järjestämislupa haetaan ministeriöltä eikä meiltä vaikka yhdistys on rekisteröity Helsinkiin. (Huh mikä lause.)

2 Kulttuuri- ja kirjastolautakunnan lausunto Hernesaaren osayleiskaavaehdotuksesta

ok. Kulttuurikeskus painottaa alueen kehittämisessä väliaikaisia kulttuuritiloja. Hyvä!

Kaavan toteuttamisen lähtökohdiksi kulttuuri- ja kirjastolautakunta toteaa, että Hernesaaren alueelle on jo nyt hakeutunut runsaasti ns. luovien alojen yritystoimintaa. Tämän toimintaedellytysten turvaaminen alueella on tärkeää ja vahvistaa alueen elinvoimaisuutta jatkossakin

Koko vapautuvaa telakka-aluetta tulisikin tarkastella kokonaisuutena siten, että siellä varataan eri vaiheissa mahdollisuuksia luovien alojen ja myös suosittujen Pop up –yritysten käyttöön. Tähän liittyen tilojen väliaikaiskäyttöä alueella tulisi systemaattisesti kehittää.

Helikopterikenttä ei meille varsinaisesti kuulu, mutta se kyllä pitäis saada jossain vaiheessa torpattua. Eniten kaupunki häviää siinä menetettynä rakennusoikeutena: melunormit kun estävät täysmittaisen rakentamisen sen lähistöllä. Kokonaislasku on pari sataa miljoonaa, jotta muutama kymmenen ihmistä pääsisi mahdollisimman nopeasti Tallinnaan päivittäin. Eikös suunniteltais tolla rahalla vaikka rautatietunnelia? Hyötyjien määrä potentiaalisesti satakertainen.

KULTTUURIPOLITIIKKA

1 Kulttuuri- ja kirjastolautakunnan lausunto Arviointikertomuksesta 2011

ok.

2 Kulttuuri- ja kirjastolautakunnan lausunto Käpylän musiikkiopiston kannatusyhdistys ry:lle myönnetyn lainan lyhennysehtojen muuttamisesta

ok.

3 Kohdeavustusten myöntäminen, 5. jako

Niubi Oy:sta ja luvatusta ohjelmasta kuulisin mieluusti lisää. Ei oikein esittelystä tai netistä selvinnyt.

Katajanokan lippakioskia voisi ohjeistaa hakemaan kohdennetusti johonkin tapahtumaan.

Hienoa että Full Steamkin järjestää Alppipuistoon tapahtuman. Heitä voisi myös hiukan ohjeistaa siihen suuntaan että eivät tuhoa puistoa ”liian isoilla” nimillä.

4 Avustusten myöntäminen kansainvälisiin hankkeisiin, 5. jako

Erinomaista. Kiva että tänä vuonna voidaan jakaa vähän muutakin kuin eioota.

5 Valtionosuutta saavien teattereiden harkinnanvaraiset hankkeet

Tää on iso juttu.

Viime syksyn budjettineuvotteluissa vapaan kentän avustuksien noston lisäksi saatiin teatterin valtion osuuksia saavalle puolelle lisärahoitusta. Päätimme kuitenkin käyttää tämän lisärahan ”kohdentavasti” emmekä vain jakaa sitä tasan kaikille teattereille.

Innoittajana jakoperusteissa on ollut ns. ”Lyonin malli”, joka tarkoittaa sitä että osa vakiintuneiden teattereiden (ja siellä myös oopperan) rahoituksesta on sidottu teatterin ”seinien ulkopuolella” tapahtuviin yhteisöllisiin hankkeisiin. Virkamieskielellä: ”hankkeilta edellytetään alueellista, sosiaalista ja yhteiskunnallista ulottuvuutta”.

Tämä on erinomaista ja kaikki hankkeet näyttävät tosi hyviltä! Tästä rahoituksesta saadaan nyt arvokkaita kokemuksia ja niiden mukaan voidaan tulevaisuudessa sitten toimintaa kehittää ja mahdollisesti laajentaa. Helsinki on tässä Lyoniin verrattuna jopa armollinen – me annamme lisärahoitusta kun Lyonissa tällaista toimintaa vaaditaan osana perusrahoitusta.

Ainoa nillityksen aiheeni on se, että ”apajilla” on jälleen myös Suomen Kansallisteatteri, 45000€. Älkää ymmärtäkö väärin, Kansallisteatteri tekee varmasti hienoa ja laadukasta duunia. Olen vain ”hiukan” sitä mieltä että Kansallisteatterin, joka saa valtiolta 11,5 miljoonaa euroa ja Helsingiltä pari sataa tonnia päälle, pitäisi tehdä tällaista yhteisöllistä teatteritoimintaa joka tapauksessa osana perustoimintaansa. Taloudelliset valmiudet tähän ovat aivan eri luokkaa kuin muilla tukea saavilla teattereilla.

Lisäksi me tuemme jo nyt 30 000€ per vuosi Kansallisteatterin kiertuenäyttämön toimintaa kehityshankkeena.

Mutta siis tosiaan, varsinaisia laadullisia perusteita olla myöntämättä tukea ko. hankkeelle ei ole. Hienoa, että ovat tarttuneet toimeen. Nyt meillä jää syksylle jaettavaksi, jahka osa teattereista herää, vain 28 000€. Pitäisikö Kansallisteatterilta ottaa pieni siivu myöhemmin jaettavaksi?

6 Ryhmä-O:n oikaisuvaatimus

ok.

7 Infantiili amnesia -työryhmän oikaisuvaatimus

ok.

Kaupunki ei ole ongelma

Asun Vallilassa Sturenkadun ja Hämeentien risteyksessä. Sijainti on täydellinen – ratikka- ja bussipysäkit ovat aivan vieressä, alakerrasta saa pitsaa ja lähikauppaan on alle 100 metriä. Korttelista löytyy myös Pelagon polkupyörämyymälä ja haitarikauppias, jos kovasti tekee mieli uutta meno- tai soittopeliä.

Rakastan Vallilaa. Se on juuri sellaista tiivistä ja kaunista kantakaupunkia, jota Helsingissä pitäisi olla lisää, mutta jota ei ole rakennettu viimeiseen viitenkymmeneen vuoteen. Alueen tonttitehokkuus on 3.0, joka tarkoittaa sitä että 1000m2 tontilla on 3000m2 rakennettua pinta-alaa. Tiivis asutus puolestaan mahdollistaa monipuoliset lähipalvelut ja lyhyet, kävellen tai pyöräillen kuljettavat, välimatkat.

Miksei Valliloita sitten rakenneta lisää? Syy löytyy normeista.

Mäkelänkadun eteläpäässä kulkee päivittäin noin 24 000 ajoneuvoa. Tällöin melunormien mukainen etäisyys rakennukselle on vähintään n. 17 metriä, suosituksen ollessa noin 34 metriä. Jos Mäkelänkatu haluttaisiin vastaamaan ”nykyaikaisia” normeja, pitäisi molemmilta puolilta katua purkaa rivillinen taloja. Varmuuden vuoksi kannattaisi varmaan purkaa osa Puu-Vallilaakin.

(Ilmakuva: Eniro.fi)

Olisiko tällainen kaupunki miellyttävää? Asukkaita mahtuisi alueelle vain murto-osa nykyisestä – syntyisikö alueelle palveluita? Olisiko tällainen kaupunki lainkaan kaupunkia? Ei. Tyhmät normit luovat Mäntsälää. Minä pidän enemmän Helsingistä, aidosta kaupungista. Ja asuntojen hinnasta ja kysynnästä päätellen moni muukin.

Mäntsälän kohdalla Lahdenväylällä on saman verran liikennettä kuin Mäkelänkadulla ja suojavyöhykkeet "kunnossa" kun ei siellä ketään asu.

Sinällään hyvää tarkoittavat melunormit eivät yksinkertaisesti sovellu kaupunkiin. Niitä on mahdollista käyttää vain maaseudulla, eikä niiden orjallinen noudattaminen luo miellyttävää yhteistä tilaa edes pikkukaupunkiin tai kirkonkylään. Klassista ja kaunista suomalaista puutalokaupunkia ei näillä normeilla saisi rakentaa.

Jos halutaan lisää aitoa kaupunkia, pitää rakentaa lisää aitoa kaupunkia. Ja jos melunormi estää järkevän kaupungin rakentamisen, niin vika ei ole kaupungissa, vaan normissa tai melussa. Ratkaisun pitää silloin olla joko melun vähentäminen tai normin muuttaminen – kaupunki ei ole ongelma, se on ratkaisu.

¡Hola Mexico!

Ollaan Johanna Juhola Trion kanssa keikoilla Mexicossa. Muutamia haja-ajatuksia Mexico Citystä.

Keikkamestamme Conacultin teatteri.

Mexico City on kaupunki- ja liikennesuunnittelullinen helvetti. Henkilöautoliikenteen määrää on helsinkiläisenä vaikea edes käsittää. Kadut eivät tyhjene edes öiksi ja jokaiseen muutaman kilometrin matkaankin kuluu aivan järjettömästi aikaa. Tämä kaupunki konkretisoi miten paljon rahaa ja aikaa kuluuu hukkaan kun liikenne suunnitellaan tehottomasti.

HS uutisoi viime sunnuntaina että sama ongelma vaivaa myös muita Latinalaisen Amerikan suurkaupunkeja ja uhkaa koko alueen talouskasvua. Esimerkiksi Chilen pääkaupungissa Santiagossa bruttokansantuotteen dollarin tuottaminen vaati 60% enemmän energiaa kuin Helsingissä eikä Helsinkikään ole liikenteen vaatiman energian suhteen mikään eurooppalainen mallioppilas.

Bensan halpa hinta selittää myös osan yksityisautoilun suosiosta – polttoaine maksaa noin kolmanneksen Suomen hinnoista. Pelottaa ajatellakin miten kova yhteiskunnallinen murros raakaöljyn hinnan vääjäämätön nousu tulevaisuudessa on täälläpäin. Meillä Suomessa on edes verot hiukan puskurina.

Kaoottinen liikenne selittää aikataulujen joustavuudestakin suurimman osan – ikuinen ruuhka on oma luonnonvoimansa, jonka oikkuihin on vaan sopeuduttava. Jonotus voi kestää tunnnin tai kaksi. Ahkeria ja yrittelijäitä kaikki tapaamani meksikolaiset kyllä ovat.

Motaria motarin päälle.

Ilmeisesti raideliikenteeseen ollaan vihdoin satsaamassa vaikka suuurimmat näkemäni liikennehankkeet ovatkin olleet korotettuja motareita. Voisin kuvitella ongelman olevan se että suhteellisen köyhällä maalla ei ole ”varaa” kiskojen vaatimiin valtaisiin investointeihin vaikka ne olisivat kannattaviakin.

Ilmansaasteista ei kannata edes ryhtyä keskustelemaan. Sanotaanko nyt vaikka näin että silmiä kirveli ja räkä oli mustaa. Passiivisesta tupakoinnista urputtaminen olisi täällä täysin turhaa.

Kuusi paikallista ihmettelee kun suomalainen miksaa.

Työvoimaa tuntui olevan kaikkialla huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Pikkulavan PA:takin hoitamassa oli kuutisen henkeä – Suomessa sama homma olisi hoitunut kahden miehen tiimillä. Selvästikin työllistäminen on paljon edullisempaa kuin Suomessa. Kotimaisen tehokkuuden huomaa konkreettisesti kun törmää vertailukohtaan.

Pariinkin otteeseen mietin kyllä että olisiko homma hoitunut huomattavasti helpommin pienemmällä porukalla. Säätäjää tuntui riittävän mutta kommunikaatio ei oikein pelannut. Lopputuloksena oli useampia enemmän tai vähemmän kaoottisia tilanteita…

Olin myös yllättynyt siitä miten vähän paikalliset puhuvat englantia. Euroopassa matkaillessa on tottunut siihen että ainakin nuoriso taitaa lingua francaa (pun intended).

Mexico Cityssä on kuitenkin myös erittäin ostovoimainen ja kansainvälinen keskiluokka, joka elelee omassa kuplassaan räikeästä yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta huolimatta. Meitäkin kuskattiin kaikkialle Chervoletilla, asuimme ilmastoidussa Ramadanissa ja saimme käyttöömme laina-iPhonen 3G-datasopimuksella. En valita, mutta olihan se aika yllättävää että ”köyhempään maahan” mennessä suhteellinen elintaso ainakin näennäisesti nousi. Kuplaan oli pelottavan helppo hypätä mukaan.

Mielenkiintoista kyllä suurin osa näkemistäni polkupyöristä oli kuormapyöriä! Niitä käyttivät lähinnä köyhät kaupustelijat tavaran liikutteluun. Siellä täällä näkyi myös fixejä ja urbaaneja superpyöräilijöitä, mutta todella harvinaista fillarin näkeminen oli. Mexico City on autokaupunki, jossa liikenteen seassa töötäily on hengenvaarallista. Vain ”trendikkään boheemissa” Coyacanin kaupunginosassa näin muutaman pyöräkaistan ja pyörätaskun – tosin niidenkin päällä ajettiin sujuvasti autoilla… Ehkä Mexicokin yrittää hitaasti mukaan maailmanlaajuiseen pyöräilyn renessanssiin. Autoa nopeampi liikkumisväline fillari olisi varmasti jo nyt.

Sokos – pyöräilyn musta aukko

Helsingin keskustan pyörätie- ja pyöräkaista-verkosto laajenee jatkuvasti; tänä kesänä otetaan käyttöön sekä pyöräkaista Stockmannin nurkalta Kaivokadulle että Töölön- ja Ruoholahden yhdistävä superväylä Baana.

Verkoston perusongelma on kuitenkin se että se ei ole yhtenäinen eikä johdonmukainen. Paraatiesimerkkinä voisi pitää Sokoksen korttelia; sen kohdalla kaikki pyöräväylät joko katoavat tai tekevät järjettömän mutkan.

Jos Sokosta lähestyy Rautatieaseman suunnasta tarkoituksena mennä vaikkapa Foorumille tai Kampin suuntaan, tekee ”virallinen” pyöräreitti aivan järjettömän mutkan Postitalon kautta. Pyörätieltä ei ole edes kunnollista poistumisreittiä autokaistalle.

Jos taas pyöräilee Kolmen sepän suunnasta, loppuu upea pyöräkaista kuin seinään: Sokoksen edessä on yhä jopa kadunvarsipysäköintipaikkoja vaikka maan alla riittäisi tilaa.

Pyöräilyn suosion kasvulle fillariväylien johdonmukaisuus ja yhtenäisyys ilman odottamattomia katkoja ja kiertolenkkejä on äärimmäisen tärkeää. Ja Sokosta keskeisempää keskustaa saa hakea.

Ratkaisutkaan eivät ole vaikeita tai kalliita. Rautatieaseman eteen täytyy vain rakentaa pyörille luiska ja raivata pyöräkaista Mannerheimintielle saakka, yhteensä noin 50 metriä.

Mannerheimintien puolella taas pitää vain poistaa muutama pysäköintipaikka ja vetää bussipysäkkiä metri sisäänpäin.

Seuraavalla valtuustokaudella polkupyöräväyliä täytyy tarkastella kokonaisuutena. On turha rakentaa 50 metrin pätkiä pyöräkaistoja minne sattuu mahtumaan jos kokonaisnäkemys puuttuu – ilman johdonmukaista, helposti ajettavaa ja turvallista kokonaisuutta pyöräilyn osuus Helsingin liikenteestä ei tule nousemaan tavoitteen mukaiseen 15%:iin.

Checkpoint Helsinki?

Pari viikkoa takaperin joukko taiteilijoita esitteli kilpailevan ehdotuksen tänään torpatulle Guggenheim-hankkeelle – Checkpoint Helsingin. Mitäs se tarkoittaa?

Ohessa tulkintani ehdotuksen tavoitteista:

1. Helsingin taidemuseon toiminnan tulee jatkua nykyisellään.

2. Sen lisäksi perustetaan uusi taidetta tuottava yksikkö, jonka budjetti on noin 3-5 miljoonaa. Tarkoituksena kerätä kansainvälisesti kiinnostava kokoelma usean vuosikymmenen jänteellä.

3. Checkpoint Helsinki on myös tapahtumia ja näyttelyitä monissa eri tiloissa.

4. Tulevaisuudessa Checkpoint Helsinki tarkoittaa myös uudisrakennusta.

Pidän monesta seikasta esityksessä.

Erityisesti diggaan siitä että suunnitelma on sisältölähtöinen – tuotetaan taidetta ensin ja mietitään tilaratkaisua tarpeen mukaan. Näinhän Guggenheim-suunnitelmissakin vuosi sitten lupailtiin, mutta kummasti wow-pytinki edellä kuitenkin edettiin.

Myös idea siitä että ”museo” voisi tulevaisuudessa tarkoittaa tapahtumia ja väliaikaisissa tiloissa tapahtuvia näyttelyitä on erinomainen. Tämä mahdollistaisi Helsingin ja erityisesti tulevan ”Suur-Helsingin” sisällä aivan uudenlaista aluekehittämistä; Guggenheimin vaatiminen Siilitielle oli typerää, mutta ehkä tyhjässä autokaupparakennuksessa voisi järjestää Checkpoint Helsinki -taidenäyttelyn pop-up -hengessä? Entä mitä voisi tapahtua Kontulassa, Vuosaaressa, Suutarilassa, Hiekkaharjussa, Soukassa tai Pitäjänmäellä? Alueellinen vaikuttavuus ja taiteen saavutettavuus nousisi aivan uudelle tasolle. Tämä on erittäin hyvä tavoite.

Taidetta tuottava yksikkö on mielenkiintoinen ajatus, mutta herättää paljon kysymyksiä. 3-5 miljoonaa euroa on paljon verrattuna Helsingin kaupungin taidemuseon nykyisiin kokoelmarahoihin (223 731€ vuonna 2010). Mikä osuus budjetista olisi tarkoitettu uuden kokoelman ostoon?

Nettisivu jättää myös täysin auki sen keneltä taidetta hankittaisiin. Onko tarkoitus tukea vain helsinkiläisiä tai suomalaisia kuvataiteilijoita? Ainakin Kansan Uutisten mukaan tarkoitus on ”panostaa omien nuorten tai lupaavien taiteilijoidemme töihin, joista osasta tulee myöhemmin suuria nimiä”. Melkoista toiveajattelua.

Kansainvälisesti mielenkiintoinen kokoelma ei synny vain suomalaisia taiteilijoita keräämällä. Esim. Checkpointin esittelyssä mainitun Moderna Museetin peruskokoelmissa on mm. Marcel Duchampin, Louise Bourgeoisin ja Robert Rauschenbergin teoksia kansainvälisen valokuvakokoelman lisäksi. Millainen älämölö syntyy jos Helsinki aikoisi satsata pari miljoonaa vuodessa kansainvälisiin taidehankintoihin? Melkoinen, veikkaan tämän kevään keskustelun perusteella.

Lisäksi on hyvä kysymys päästäisiinkö samaan lopputulokseen parantamalla nykyisen Helsingin taidemuseon rahoitusta. Vaikka kokoelmatoiminnan ajatteleminen uudesta näkökulmasta on joka tapauksessa hyvä idea, en lähtökohtaisesti pidä uusien hallinnollisten yksiköiden perustamisesta.

Toinen ongelma on itse rakennus: arkkitehtonisesti korkeatasoinen taidemuseo keskeiselle sijainnille maksaa vähintään noin 100 miljoonaa euroa ja sitä tullaan vastustamaan rajusti riippumatta siitä onko mukana amerikkalainen brändi tai ei. Checkpointin huono puoli on se, että Guggenheimiin verrattuna ns. elinkeinopoliittinen perustelu ei toimi. Ei amerikkalaisten turistien risteilyalus käännä kokkaansa Tallinnan sijasta Helsinkiin, jos meillä on paikallista kokeellista nykytaidetta ”Checkpoint” -museossa. Tarvitaan kansainvälisesti tunnettu brändi ja kansainvälisesti tunnettua taidetta. Kumpaakaan näistä Checkpoint ei tarjoa vielä kymmeniin vuosiin. Jos silloinkaan.

Lisäksi jahka Checkpoint toivottavasti jossain vaiheessa konkretisoituu ja päätyy valtuustoon, voi olla että meillä on pääkaupunkiseudulla enää vain yksi kunta. Ja silloin esim. EMMA on jo toimiva vaihtoehto koko pääkaupunkiseudun kunnalliseksi taidemuseoksi. En usko että saamme tukea Helsingin keskustaan rakennettavalle taidepytingille leppävaaralaisilta valtuutetuilta.

Guggenheim-hankkeen vastustajat, mm. SDP ja Vasemmistoliitto ovat ottaneet Checkpointin lämpimästi vastaan. Kunnallisvaalit ovat selvästi lähellä.

Mielenkiintoista on että esimerkiksi korkealle arvostamani Osku Pajamäki, joka vastusti Guggenheimia vedoten mm. selvityksen kehnouteen, on valmis hyppäämään Checkpointin kelkkaan vaikka ”Checkpoint Helsinki” ei ole tällä hetkellä mitään muuta kuin pari A-nelosta apurahahakemuksista itse kullekin tuttua ympäripyöreää visiointia.

Checkpointin ideoissa kuitenkin myös on paljon hyvää ja keskustelu kuvataiteen asemasta on joka tapauksessa hyödyllistä.

Jos ja kun Kehä Ykkösen sisälle asutetaan pari sataa tuhatta asukasta lisää parin seuraavan vuosikymmenen aikana, myös kulttuurin määrärahojen on noustava selvästi, jotta pysyttäisiin suhteellisesti edes nykyisellä tasolla. Meillä on siis tulevaisuudessakin varaa satsata lisää kulttuuriin.

Mistä sitten kannattaisi aloittaa? Mielestäni Helsingin tulisi tukea taiteilijoitaan enemmän kuin nykyisin – jaamme esim. työskentelyapurahoja kuvataiteelle vain joka kolmas vuosi. Olen valmis kannattamaan kaupungin jakamien työskentelyapurahojen kolminkertaisemisesta – tämä edistäisi koko kulttuurin kenttää eikä maksaisi kuin noin 400 000€ vuodessa. Voisimme myös harkita kohdeavustusten laajentamista kattamaan myös näyttelyiden järjestämiskuluja sekä kaupungin oman galleriatoiminnan laajentamista muuallekin kuin Kluuviin.

Ylipäätään Helsingin ja valtion tulisi satsata enemmän rahaa taidelaitostensa toimintaan. Komeita seiniä meillä Suomessa kyllä osataan rakentaa. On lähes järkyttävää että Kiasman koko vuoden toimintarahoitus on vain n. 500 000€. Onko kummakaan että se ei ole noussut Euroopan tasolla merkittäväksi taidemuseoksi?

Guggenheimin tärkein opetus olisikin ehkä ollut se että sopimuksen vaatimusten mukaisesti sisältöihin olisi satsattu noin kymmenkertaisesti kotimaisiin museoihin nähden. Se olisi taatusti näkynyt myös näyttelyiden laadussa ja kiinnostavuudessa. Toivottavasti tämä pysyy mielessä vaikka iso-G jäikin tussariksi.

Alan olla yhä vahvemmin sillä kannalla että taidemuseokenttää tulisi tarkastella kokonaisuutena hallinnollisista rajoista välittämättä – valtion taidemuseot sijaitsevat Helsingissä, miksei Helsinki voisi nostaa omaa tavoitetasoaan rahoittamalla Kiasmaa? Onko ainoa syy omiin pytinkeihin hallinnollinen? Tarvitseeko Helsinki oman uudisrakennuksen nykytaiteelle? Nyt kaivataan ennakkoluulottomuutta ja rohkeutta – sekä taidekentältä että poliitikoilta.