¡Hola Mexico!

Ollaan Johanna Juhola Trion kanssa keikoilla Mexicossa. Muutamia haja-ajatuksia Mexico Citystä.

Keikkamestamme Conacultin teatteri.

Mexico City on kaupunki- ja liikennesuunnittelullinen helvetti. Henkilöautoliikenteen määrää on helsinkiläisenä vaikea edes käsittää. Kadut eivät tyhjene edes öiksi ja jokaiseen muutaman kilometrin matkaankin kuluu aivan järjettömästi aikaa. Tämä kaupunki konkretisoi miten paljon rahaa ja aikaa kuluuu hukkaan kun liikenne suunnitellaan tehottomasti.

HS uutisoi viime sunnuntaina että sama ongelma vaivaa myös muita Latinalaisen Amerikan suurkaupunkeja ja uhkaa koko alueen talouskasvua. Esimerkiksi Chilen pääkaupungissa Santiagossa bruttokansantuotteen dollarin tuottaminen vaati 60% enemmän energiaa kuin Helsingissä eikä Helsinkikään ole liikenteen vaatiman energian suhteen mikään eurooppalainen mallioppilas.

Bensan halpa hinta selittää myös osan yksityisautoilun suosiosta – polttoaine maksaa noin kolmanneksen Suomen hinnoista. Pelottaa ajatellakin miten kova yhteiskunnallinen murros raakaöljyn hinnan vääjäämätön nousu tulevaisuudessa on täälläpäin. Meillä Suomessa on edes verot hiukan puskurina.

Kaoottinen liikenne selittää aikataulujen joustavuudestakin suurimman osan – ikuinen ruuhka on oma luonnonvoimansa, jonka oikkuihin on vaan sopeuduttava. Jonotus voi kestää tunnnin tai kaksi. Ahkeria ja yrittelijäitä kaikki tapaamani meksikolaiset kyllä ovat.

Motaria motarin päälle.

Ilmeisesti raideliikenteeseen ollaan vihdoin satsaamassa vaikka suuurimmat näkemäni liikennehankkeet ovatkin olleet korotettuja motareita. Voisin kuvitella ongelman olevan se että suhteellisen köyhällä maalla ei ole ”varaa” kiskojen vaatimiin valtaisiin investointeihin vaikka ne olisivat kannattaviakin.

Ilmansaasteista ei kannata edes ryhtyä keskustelemaan. Sanotaanko nyt vaikka näin että silmiä kirveli ja räkä oli mustaa. Passiivisesta tupakoinnista urputtaminen olisi täällä täysin turhaa.

Kuusi paikallista ihmettelee kun suomalainen miksaa.

Työvoimaa tuntui olevan kaikkialla huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Pikkulavan PA:takin hoitamassa oli kuutisen henkeä – Suomessa sama homma olisi hoitunut kahden miehen tiimillä. Selvästikin työllistäminen on paljon edullisempaa kuin Suomessa. Kotimaisen tehokkuuden huomaa konkreettisesti kun törmää vertailukohtaan.

Pariinkin otteeseen mietin kyllä että olisiko homma hoitunut huomattavasti helpommin pienemmällä porukalla. Säätäjää tuntui riittävän mutta kommunikaatio ei oikein pelannut. Lopputuloksena oli useampia enemmän tai vähemmän kaoottisia tilanteita…

Olin myös yllättynyt siitä miten vähän paikalliset puhuvat englantia. Euroopassa matkaillessa on tottunut siihen että ainakin nuoriso taitaa lingua francaa (pun intended).

Mexico Cityssä on kuitenkin myös erittäin ostovoimainen ja kansainvälinen keskiluokka, joka elelee omassa kuplassaan räikeästä yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta huolimatta. Meitäkin kuskattiin kaikkialle Chervoletilla, asuimme ilmastoidussa Ramadanissa ja saimme käyttöömme laina-iPhonen 3G-datasopimuksella. En valita, mutta olihan se aika yllättävää että ”köyhempään maahan” mennessä suhteellinen elintaso ainakin näennäisesti nousi. Kuplaan oli pelottavan helppo hypätä mukaan.

Mielenkiintoista kyllä suurin osa näkemistäni polkupyöristä oli kuormapyöriä! Niitä käyttivät lähinnä köyhät kaupustelijat tavaran liikutteluun. Siellä täällä näkyi myös fixejä ja urbaaneja superpyöräilijöitä, mutta todella harvinaista fillarin näkeminen oli. Mexico City on autokaupunki, jossa liikenteen seassa töötäily on hengenvaarallista. Vain ”trendikkään boheemissa” Coyacanin kaupunginosassa näin muutaman pyöräkaistan ja pyörätaskun – tosin niidenkin päällä ajettiin sujuvasti autoilla… Ehkä Mexicokin yrittää hitaasti mukaan maailmanlaajuiseen pyöräilyn renessanssiin. Autoa nopeampi liikkumisväline fillari olisi varmasti jo nyt.

ilmaista joukkoliikennettä Helsinkiin?

Yle tiesi kertoa Tallinnan muuttavan joukkoliikenteensä maksuttomaksi. FB:ssä toistakymmentä kaveriani linkkasi uutisen innostuneena, onnistuisiko sama myös Helsingissä?

Helsingissä asiaa on on tutkittu jo vuonna 2008 ja tulokset olivat mielestäni sen verran selviä että niistä voi vetää johtopäätöksiä.

1. Julkisen liikenteen hinta ei ole tärkein syy ajaa omaa autoa

Julkinen liikenne on jo nyt huomattavasti oman auton käyttöä edullisempaa Helsingissä. Henkilöautolla ei ajeta siksi että se olisi halvempaa, vaan siksi että henkilöauton tarjoama palvelutaso on parempi.

Maksuton julkinen liikenne ei pitkällä tähtäimellä vähennä yksityisautoilua merkittävästi. Tutkimuksen mukaan liikenne vähenisi vain noin 9%. Samaan tulokseen voitaisiin päästä myös ruuhkamaksuilla, jotka tuottaisivat rahaa kaupungille. Ilmaisuus ei siis ole ratkaisu ruuhkiin.

Hintaa paljon tärkeämpiä vetovoimatekijöitä olisivat toimivammat poikittaisyhteydet, tiheämmät vuorovälit ja vaihtoyhteydet. Nopeampi, turvallisempi ja luotettavampi julkinen liikenne houkuttelisi vaihtamaan Bemarin bussiin.

Kaikki nämä vaativat lisää rahoitusta nykytilanteeseen verrattuna. Jos joukkoliikennettä halutaan kehittää pelkän ideologisen ilmaisuuden sijaan, maksullisuus kannattaa säilyttää.

Pääosin lisämatkustajat vaihtaisivatkin kävelyn tai pyöräilyn bussiin tai ratikkaan. Tämä ei ole hyvä tavoite liikenteellisesti, kansanterveydellisesti eikä kaupunkikulttuurillisesti.

2. Ilmainen julkinen liikenne lisäisi liikkumista

Ilmainen liikkuminen kaupunkialueella ei mielestäni ole kovin vihreä poliittinen tavoite – emme kai me halua lisätä liikkumista ja subventoida pidempien välimatkojen päässä asumista?

Pitkällä tähtäimellä ilmainen joukkoliikenne lisää yhdyskuntarakenteen hajautumista eikä edistä ilmastotehokkaan kaupungin syntyä.

3. Ilmaisuus lisäisi julkisen sektorin kuluja

Helsingin Seudun joukkoliikenteen lipputulot olivat vuonna 2010 yhteensä 243,5 miljoonaa euroa, kuntien ja valtion tuen ollessa suurin piirtein saman verran. Subventioprosentti on siis noin 50%. Ja Helsingin osuus potista on noin 150 miljoonaa euroa.

HKL:n vuonna 2008 tekemän selvityksen mukaan Helsingissä maksuton joukkoliikenne lisäisi vuotuista rahoitustarvetta yli 140 miljoonalla eurolla vuodessa menetettyjen lipputulojen ja kolmanneksella kasvavien matkustajamäärien vaatimien lisävuorojen seurauksena.

Voidaan siis arvioida ilmaisen julkisen liikenteen vaativan nykyisin noin 150-200m€ euron vuotuisen lisärahoituksen. Se tarkoittaa siis uuden Guggenheimin rakentamista joka vuosi ja pari sinfoniaorkesteria vielä päälle.

Kaupunki velkaantuu kuluvana vuonna ennusteen mukaan noin 265 miljoonaa euroa. Mistä ilmaisen joukkoliikenteen kannattajat ovat valmiita leikkaamaan puuttuvat miljoonat? Terveydenhoidosta? Koulutuksesta? Sosiaalitoimesta? Kulttuurista? Liikunnasta? Nuorisotyöstä? Vanhuksista?

4. Ilmaisia lounaita ei ole

Ilmainen julkinen liikenne ei ole ilmaista. Kyllä sen aina joku maksaa.

Myönnän että tämä perustelu on vahvasti myös ideologinen, mutta minun mielestäni on hyvä että palvelun käyttäjällä säilyy edes jonkinlainen vastuu kustannuksien kantamisesta. Ilmaista palvelua myös arvostetaan vähemmän kuin vastikkeellista.

Olisin kuitenkin valmis lisäämään subventiota nykyisestä (50%), sillä HKL:n tutkimuksenkin mukaan ”Joukkoliikenteen lipunhinnan alentamisen on todettu olevan yhteiskuntataloudellisesti kannattavaa, mutta maksuton joukkoliikenne ei ole tehokkuusoptimi.”. Eli suomeksi edullisempi joukkoliikenne tuottaisi nykyhintaista ja ilmaista suurempia hyötyjä.

Jos 44 euron kuukausilippu on työttömälle liian kallis, niin silloin kannattaisi ennemmin harkita perusturvan korottamista tai esim. työttömille edullisempia lippuja ”hiljaisempien tuntien” aikana. Opiskelijalipun hintainen työttömien kuukausilippu olisi myös yksi vaihtoehto, mutta siinäkin on ongelmansa: se olisi vielä yksi (pieni) tuloloukku lisää.

5. Lisärahalle on julkisessa liikenteessä parempia käyttökohteita kuin maksuttomuus

Maksuttomuuden sijaan onkin paljon mielekkäämpää pohtia miten 150 miljoonaa lisäeuroa kannattaisi julkiseen liikenteeseen käyttää, jos valtuusto päättäisi sellaisen lisäkakun antaa.

Itse pyrkisin mieluummin:

  • alentamaan kuukausilipun hinnan kaikille suurin piirtein nykyisen opiskelijalipun tasolle. (noin 25€)
  • parantamaan poikittaisliikennettä investoimalla voimakkaasti mm. raide-jokeriin ja kakkos-jokeriin
  • laajentamaan raideverkkoa esim. pikaratikkana
  • lyhentämään vuorovälejä
  • lisäämään vuoroja ja linjoja jotta koko Helsinki olisi lähes ympärivuorokautisen julkisen liikenteen piirissä
  • Maksuttomuus heikentäisi pitkällä tähtäimellä julkisen liikenteen laatua, vaikeuttaisi sen kehittämistä nykyistä laajemmaksi ja tekisi siitä selvästi nykyistä heikomman poliittisesti.

    Kohtuuhintainen, kehittyvä, laadukas ja luotettava julkinen liikenne on paljon ilmaista parempi vaihtoehto.

    Kyllönen ja kilometrikorvaukset

    Eipä tiennyt liikenneministeri Merja Kyllönen millaisen vastalauseryöpyn viaton ääneenajattelu aiheuttaisi kun Hesarille torstaina haastattelun antoi.

    Hämmentävää kyllä olen Veronmaksajien keskusliiton, SAK:n ja jopa EK:n kanssa samaa mieltä siitä että Kyllösen esittämä järjestelmä, jossa kilometrikorvauksen määrä riippuisi siitä, missä autolla ajetaan, on käytännössä mahdoton toteuttaa. Se olisi tarpeettoman monimutkainen ja siten myös altis väärinkäytöksille. Yksityisautoilun suitsiminen hyvien joukkoliikenneyhteyksien äärellä kannattaa toteuttaa ennemmin tietulleilla.

    Sen sijaan olen eri mieltä HS:n mielipideosastolle perjantaina kirjoittaneen Pasi Lindholmin kanssa.

    Eikö liikenneministeri Merja Kyllönen (vas) ymmärrä tavallisen työläisen elämästä mitään, kun hän ilmoittaa haluavansa kajota kilometrikorvauksiin alentavasti, jos reitillä on vaihtoehtoisena mahdollisuutena joukkoliikenne (HS Kotimaa 10. 11.)?

    Kuinka tämän voi selittää esimerkiksi kirvesmiehelle, joka kuljettaa pöytäsirkkelin, tikkaat ja laudat mukanaan työmaalle.

    Viimeksi kun tsekkasin, suurella osalla työmatka-autoilijoista ei ollut kyydissään pöytäsirkkeliä. Ja uskokaa pois, minä ymmärrän roudaamisen päälle.

    Triomme työkalut. Ei muuten liiku ratikalla nämä ei.

    Kilometrikorvaus on kuitenkin tätä nykyä liian korkealla tasolla. Esimerkiksi junalippu Tampereelle maksaa noin 30€ ja bussilippu 25€. Kilometrejä mittariin kertyy 176, eli kilometrikorvaus (0,46€/km) olisi 80,96€.

    Käväisin muutama kuukausi sitten päiväseltään Tampesterissa henkilöautolla. Farkun päivävuokra oli 45€ ja dieselit maksoivat noin 40€. Jos olisin saanut matkakorvaukset koko matkalta, olisi kulujen jälkeen rahaa jäänyt yli 76,9€ (161,9€-85€). Ihan hyvä lisätili, sanoisin.

    Toki vuokrakärryni oli halvimmasta päästä, mutta yhtälö pysyy kannattavana huomattavan paljon laadukkaammallakin vuokra-autolla, saati sitten yksityiskäyttöön joka tapauksessa hankitulla omistusautolla. Miten tämä on mahdollista?

    Kilometrikorvaus on selvästikin liian korkea. Se korvaa sellaisen auton pääoma- ja käyttökuluja, joka vain harvalta löytyy. Tällä hetkellä kompensoidaan kartano-Volvon omistamista työmatkakäyttöön. Eikö Clio tai Favorit riittäisi? Usein työnantajat korvaavat julkistenkin kulkuvälineiden käytön edullisimman vaihtoehdon mukaisesti. Eikö tämä sama periaate tulisi olla myös henkilöautopuolella?

    Nykyistä pienempi kilometrikorvaus parantaisi julkisen liikenteen kilpailuasemaa, vähentäisi pitkän matkan pendelöinnin houkuttelevuutta, kannustaisi taloudelliseen ajotapaan ja vaikuttaisi pidemmällä tarkasteluvälillä myös autokantaan.

    Loppujen lopuksi kyse on veropohjan kattavuudesta ja valtion verokertymästä. Lähivuosina tullaan erittäin todennäköisesti sekä nostamaan veroja että leikkaamaan peruspalveluita. Vuonna 2009 verottomia kulukorvauksia oman auton käyttöön maksettiin noin 1,1 miljardia euroa. Jos siitä esim. kolmannes on ”ilmaa”, jää valtiolta melkoinen potti verotuloja saamatta vuosittain. Kilometrikorvauksen laskeminen lähemmäksi yksityisautoilun todellisia kustannuksia on tulevien leikkauslistojen kivuttomimmasta päästä.

    Rail Baltica Helsinkiin!

    Eilen saatiin todella hienoja uutisia Euroopan raideliikenteestä: Baltian maat ja Puola sopivat Rail Baltica -hankkeen toteuttamisesta! Rakentaminen on tarkoitus aloittaa vuonna 2013 ja valmista pitäisi olla 2020. Silloin Tallinnasta pääsee luotijunalla Varsovaan ja muutaman vuosikymmenen kuluttua todennäköisesti samalla junalla vielä Berliiniin, Pariisin, Lontooseen tai Madridiinkin saakka!

    Erityisen merkittäväksi tämän hankkeen tekee se, että kiskot tullaan jatkamaan jonain päivänä, todennäköisesti aiemmin kuin myöhemmin, myös Tallinnasta Pietariin. Haluaako Helsinki jäädä silloin pistoraiteen päähän Pietarista vai olla välietappi viiden miljoonan ihmisen suurkaupungin ja Euroopan välillä?

    Suomi ja erityisesti Helsinki ei saa jäädä lätäkön taakse ruikuttamaan!

    Helsingin ja Tallinnan välille on rakennettava rautatietunneli.

    Kumpi linjaus mahtaisi olla Suomelle suotuisampi?

    EU rahoittaa Rail Balticasta lupausten mukaan noin 85% – se kun on eräs EU:n keskeisimmistä liikennehankkeista ja lisäksi edistää vielä erinomaisesti EU2020:n ilmasto-, energia- ja kilpailukykytavoitteitakin! Win-win-win-win!

    Annoin anonyymin virkamieslähteen kertoa itselleni että niin haluttaessa EU:n aluekehitysrahastoista ja TEN-T -hankkeista voisi rautatietunnelin kaltaiseen projektiin löytyä suuriakin summia. Nyt tarvitaan poliittista tahtoa! Miksei Helsingillä ole ainuttakaan virkamiestä edistämässä hanketta täyspäiväisesti?

    Jos Helsinki aikoo tulevaisuudessa kilpailla Itämeren muiden metropolien kanssa, on supernopea raideyhteys välttämättömyys eikä vain turhaa haihattelua.

    yksityisautoilun kustannuksista pääkaupunkiseudulla

    Otso Kivekäs on blogillaan useampaan kertaan laskeskellut ansiokkaasti kaupunkiautoilun systeemisiä kustannuksia.

    Laskelmien lopputulos ei yllättänyt:

    Uudelle asukkaalle rakennettavat liikenneväylät pääkaupunkiseudulla maksavat 33 600 euroa, jos liikkuminen perustuu yksinomaan henkilöautoon. Ratikkaradoille tulee hintaa 4500 euroa per niitä käyttävä asukas, ja pyöräväylille 1700 euroa.

    Jäin miettimään näiden yhteiskunnalle autoilusta kollektiivisesti koituvien staattisten ja marginaalikustannusten lisäksi myös yksilötasoa. Maksaahan henkilöauton omistaminen ja sillä ajaminen pirusti rahaa. Paljonko? Ja kuinka paljon enemmän helsinkiläisten olisi käytettävä rahaa per asukas per vuosi, jos meillä ei olisi Otson edulliseksi todistamaa julkista liikennettä.

    Kaivetaanpas ensin esiin asukasluvut ja henkilöautojen määrät.

    Henkilöautoja Väkiluku Kerroin
    Espoo 116 312 248902 0,4673
    Hyvinkää 23 463 45518 0,5155
    Kirkkonummi 18 456 36965 0,4993
    Nurmijärvi 22 708 40061 0,5668
    Vantaa 98 186 200410 0,4899
    Tuusula 23 029 37295 0,6175
    Mäntsälä 11 790 19948 0,5910
    Helsinki 232 515 588941 0,3948

    Sitten lasketaan montako autoa Helsingissä pitäisi olla lisää, jos autotiheys olisi ympäryskuntien luokkaa:

    ”Helsinki” Ero
    Espoo 275212 42 697
    Hyvinkää 303579 71 064
    Kirkkonummi 294048 61 533
    Nurmijärvi 333832 101 318
    Vantaa 288537 56 022
    Tuusula 363660 131 146
    Mäntsälä 348085 115 571

    Eli jos Helsinki olisi rakennettu Tuusulan tapaan, pitäisi helsinkiläisten omistaa yli 131 000 henkilöautoa enemmän. Espoolaisittainkin henkilöautoja pitäisi olla yli 42 000 lisää. Lienee selvää, etteivät nuo lisäpirssit myöskään mahtuisi nykyiselle tieverkolle.

    Sitten tarvitaan enää simppeli kertolasku ja saadaan selville paljonko helsinkiläiset säästävät vuosittain tiiviimmän kaavoituksen ja toimivan julkisen liikenteen ansiosta. Oletetaan auton keskikustannukseksi vuosittain noin 4000€.

    Helsinkiläisillä kuluisi henkilöautoihin Tuusulan autotiheydellä vuosittain yli puoli miljardia euroa nykyistä enemmän. Tietysti fillarit ja julkisen liikenteen liputkin jotain maksavat, mutta lopputulos on silti täysin selvä: tiivis kaavoittaminen kannattaa. Ja helsinkiläisten vuosittain julkiseen liikenteeseen käyttämä noin 150 miljoonaa euroa on todella hyvin sijoitettua rahaa.

    Miljoonaa euroa
    Espoo 171
    Hyvinkää 284
    Kirkkonummi 246
    Nurmijärvi 405
    Vantaa 224
    Tuusula 526
    Mäntsälä 462

    Kannattaa myös muistaa että Suomen teillä surraa noin 2,9 miljoonaa henkilöautoa. Paljonko koko kansantalous säästäisi, jos yhteiskuntarakenne olisi tiiviimpi ja vähemmän yksityisautoiluun perustuva? Tarkkaa lukua ei tietenkään kukaan voi laskea, mutta selvää on, että yhdyskuntarakenteen hajautumisen aiheuttamat kustannukset ovat vuositasolla miljardeja euroja.

    (EDIT: korjasin henkilöautokannan 2,5 miljoonasta 2,9:een miljoonaan kun jaksoin tarkistaa AKE:sta…)