Työn tulevaisuudesta

Nokian irtisanomiset kesällä olivat kylmää kyytiä erityisesti Salossa, jossa puhelinten kokoonpanokin yhä työllisti. Samoihin aikoihin Canon kertoi rakentavansa muutaman vuoden kuluttua tehtaistaan täysautomaattisia. Ihmisiä tarvitaan vain tuomaan raaka-aineita ja kuljettamaan valmiit kamerat kauppoihin. Ja ehkä ottamaan valokuvia.

Luddiitit kutomakoneen kimpussa

Teollistumisen historia kertoo että mikä tahansa toiminto, joka voidaan automatisoida, automatisoidaan ennemmin tai myöhemmin. On vain ajan kysymys milloin Nokian tai minkä tahansa muunkaan härpättimen kokoonpanolinjoilla ei tarvita enää ainuttakaan ihmistä.

Tästä seuraa se, että ns. Kiina-ilmiö, jossa työpaikat ovat paenneet halvan työvoiman maihin, muuttaa luonnettaan. Työvoiman hinta ei ole enää ratkaiseva tekijä tehtaiden sijainnille. Sensijaan energian hinta, logistiikka, markkinoiden sijoittuminen ja hyvä infrastruktuuri nousevat tärkeämmiksi kilpailutekijöiksi.

Sama kehitys koskee myös maataloutta. Jo pitkään koneet ja -automaatit ovat hoitaneet lypsämisen emännän sijaan. Kaukana tulevaisuudessa ei ole enää sekään että tomaatit ja mansikatkin poimii robotti – tehokkaammin, tasalaatuisemmin, edullisemmin ja 24 tuntia vuorokaudessa ilman taukoja. Kannattaako marokkolaisen pyrkiä Espanjan tomaattiviljelyksille vielä 2030-luvulla?

Tämän kehityksen vastustaminen olisi taistelua tuulimyllyjä vastaan. Ja kun katsoo videota korttipakkoja pakkaavan kiinalaisen työskentelystä, tulee vääjäämättä mieleen että eikö hänenkin lahjoilleen olisi ollut parempaa käyttöä. Saati elämälleen.

Yhteiskunnallisesti murros aiheuttaa valtaisia haasteita. Meistä kaikista ei vaan voi tulla kännyköitä suunnittelevia insinöörejä tai ”luovaa luokkaa”. Etenkin jos kännykätkin suunnittelee kone ihmistä paremmin. Työn luonne yhteiskuntaa ja elämää jäsentävänä perustekijänä tulee muuttumaan.

Ja kuten Paul Krugman kolumnissaan toteaa:

”This is an old concern in economics; it’s “capital-biased technological change”, which tends to shift the distribution of income away from workers to the owners of capital.”

Työn ja pääoman välinen ristiriita ei ole siis häviämässä pitkään aikaan. Oliko Marx sittenkin oikeassa?

Rail Baltica Helsinkiin!

Eilen saatiin todella hienoja uutisia Euroopan raideliikenteestä: Baltian maat ja Puola sopivat Rail Baltica -hankkeen toteuttamisesta! Rakentaminen on tarkoitus aloittaa vuonna 2013 ja valmista pitäisi olla 2020. Silloin Tallinnasta pääsee luotijunalla Varsovaan ja muutaman vuosikymmenen kuluttua todennäköisesti samalla junalla vielä Berliiniin, Pariisin, Lontooseen tai Madridiinkin saakka!

Erityisen merkittäväksi tämän hankkeen tekee se, että kiskot tullaan jatkamaan jonain päivänä, todennäköisesti aiemmin kuin myöhemmin, myös Tallinnasta Pietariin. Haluaako Helsinki jäädä silloin pistoraiteen päähän Pietarista vai olla välietappi viiden miljoonan ihmisen suurkaupungin ja Euroopan välillä?

Suomi ja erityisesti Helsinki ei saa jäädä lätäkön taakse ruikuttamaan!

Helsingin ja Tallinnan välille on rakennettava rautatietunneli.

Kumpi linjaus mahtaisi olla Suomelle suotuisampi?

EU rahoittaa Rail Balticasta lupausten mukaan noin 85% – se kun on eräs EU:n keskeisimmistä liikennehankkeista ja lisäksi edistää vielä erinomaisesti EU2020:n ilmasto-, energia- ja kilpailukykytavoitteitakin! Win-win-win-win!

Annoin anonyymin virkamieslähteen kertoa itselleni että niin haluttaessa EU:n aluekehitysrahastoista ja TEN-T -hankkeista voisi rautatietunnelin kaltaiseen projektiin löytyä suuriakin summia. Nyt tarvitaan poliittista tahtoa! Miksei Helsingillä ole ainuttakaan virkamiestä edistämässä hanketta täyspäiväisesti?

Jos Helsinki aikoo tulevaisuudessa kilpailla Itämeren muiden metropolien kanssa, on supernopea raideyhteys välttämättömyys eikä vain turhaa haihattelua.

Miksi autoton päivä järjestetään syyskuussa?

Autoton päivä on kaunis idea – joukkoliikenteen ja pyöräilyn edistäminen on hyvä tavoite. HSL:kin on mukana alennetuin hinnoin:

  • yhden kunnan sisäinen lippu aikuinen 1 €, lasten lippu 0,50 €
  • kännykkälippu Helsingissä 1 €
  • seutulippu tai 2 vyöhykkeen lähiseutulippu aikuinen 2 €, lasten lippu 1 €
  • 3 vyöhykkeen lähiseutulippu aikuinen 3 €, lasten lippu 1,50 €

Tietysti jos halvempien hintojen oletetaan houkuttelevan lisää matkustajia, niin voi kysyä, mikseivät hinnat ole jatkuvasti alhaisempia… Itse uskon hyvän palvelutason olevan jo nykyisellään keskimääräiselle palkansaajalle kohtuullista hintaa merkittävämpi syy käyttää julkisia kulkuvälineitä.

Hyvä kysymys on kuitenkin se, miksi autotonta päivää vietetään syyskuun lopulla kun Suomessa on takuuvarmasti kurjat kelit ja fillarillakin liikkuvat vain jo valmiiksi uskossaan vahvat.

Hyvää autotonta päivää Etelä-Suomi!

Tiedän että autoton päivä on kansainvälinen tapahtuma, mutta jos autoton päivä ei näy kunnolla Helsingissäkään, niin miksi ihmeessä meidän pitäisi välittää siitä kansainvälisyydestä? Arkiliikenne on paikallista eikä globaalia.

Paljon parempi idea olisi järjestää keväämmällä autoton viikko. Toukokuussa voitaisiin herätellä ihmiset ottamaan fillarit talvivarastoista ja kevätauringossa bussin odottelukin on miellyttävämpää. Ja jos edullisemmat lipunhinnat olisivat voimassa päivän sijasta vaikkapa viikon, niin julkisen liikenteen käyttöhän saattaisi jäädä tavaksi!

Nykyisellään autoton päivä on vain huono vitsi, joka muistuttaa autoilijoille siitä kuinka kurjaa elämä oli ennen auton hankkimista.

Valko-Venäjällä jääkiekko on propagandaa

Lähetimme Tommy Lindgrenin kanssa oheisen kirjoituksen Helsingin Sanomien mielipidepalstalle viime viikolla. Eivät ole (ainakaan vielä) julkaisseet, mutta lykätään tämä nyt tänne blogille ainakin.

Oulun kärppien entinen valmentaja Kari Heikkilä on solminut kolmivuotisen sopimuksen Valko-Venäjän jääkiekkomaajoukkueen kanssa. Heikkilälle tämä on varmastikin hieno uusi askel valmentajauralla. Harva saa valmentaa MM-tasoista maajoukkuetta!

Diktaattori on jääkiekkomiehiä.

Moraalisesti pesti on kuitenkin kyseenalainen. Valko-Venäjällä, jota on syystäkin kutsuttu Euroopan viimeiseksi diktatuuriksi, jääkiekko ei ole vain urheilua – se on myös politiikkaa. Maan presidentti, Alexander Lukashenko, jonka EU on asettanut matkustuskieltoon, käyttää maansa jääkiekkojoukkuetta osana propagandakoneistoaan.

Kansainvälisen jääkiekkoliiton tulisikin perua Valko-Venäjälle myönnetty vuoden 2014 jääkiekon maailmanmestaruuskisojen isännöinti. Hienoa lajia ei pidä sotkea oppositiopoliitikkoja ja rauhanomaisia mielenosoittajia mielivaltaisesti pahoinpitelevään ja pidättävään hallintoon.

Toivomme myös Kari Heikkilän harkitsevan päätöstään ryhtyä ihmisoikeuksia räikeästi rikkovan diktaattorin jääkiekkojoukkueen päävalmentajaksi.

Hannu Oskala
Tommy Lindgren
Helsinki

minä niin mieleni pahoitin

Männä viikolla eräs ystäväni loihe lausumaan fb-statuksessaan:

Huumoria, tietenkin. Vitsivitsivitsi. Onnistuin silti nykäisemään herneen nenään vaikka koomisen liioittelun ymmärsinkin.

Syynä se että käytän itse näillä pakkasilla isäni 1970-luvun alussa hankkimaa ”mielensäpahoittajan” karvahattua. Olen käyttänyt samaa lärsää joka talvi lukioajoista lähtien. Tämä turjake on oikeasti kestänyt isältä pojalle.

Minun on vaikea nähdä Henkkamaukan Bangladeshissa valmistuttamaa yhden talven käytössä kestävää keinokuituista päähinettä jotenkin ”ekologisempana” tai ”eettisempänä” valintana.

Mutta ei turkistarhauksen vastustajien keräämää kuvamateriaalia voi ohittaakkaan. On selvää, että turkiseläimiä kohdellaan epäeettisesti. Toivon että Suomessa ei olisi lainkaan turkistarhausta. Ristiriitaista? Kyllä, tavallaan.

Pettääkö ilmastonmuutos cityvihreän kuin Kepu konsanaan?

Miten tähän ylevään tavoitteeseen olisi parasta pyrkiä? Ongelma on samantyyppinen kuin pari päivää sitten bloggaamieni katumaastureiden kohdalla.

Liberaaliin maailmankuvaan on mahduttava myös ihmisiä, jotka arvostavat erilaisia asioita kuin minä ja kaverini. Lähtökohtaisesti mielestäni aikuisten ihmisten pitäisi saada tehdä lähes mitä tahansa kunhan siitä ei koidu muille ihmisille, yhteisölle, eläimille tai planeetalle kohtuutonta haittaa.

Turkistarhaus ja tehokkuudessaan äärimmilleen viety lihantuotanto tuottavat selvästikin kohtuutonta tuskaa tuotantoeläimille ja tuotantolaitosten lähiympäristölle. Vähimmäisvaatimus tulisikin olla saattaa tuotantoeläinten olot sellaisiksi, että niitä voisi hyvällä omatunnolla kutsua asiallisiksi.

On erittäin todennäköistä, että tämä tekisi turkistarhauksesta Suomessa kannattamatonta ja siten sillä efektiivisesti saavutettaisiin sama lopputulos kuin tarhauskiellolla. Jos joku kuitenkin haluaisi kasvattaa ”reilun kaupan turkiksia” se olisi yhä mahdollista. Ja niin sen mielestäni pitäisikin olla.

Jos eettinen ongelma on eläinten kohtelu, silloin pitää mielestäni ennemmin ratkaista siihen liittyvät kysymykset kuin moralisoida sitä, millaisia hattuja itse kukin päättää käyttää tai millä vatsansa täyttää.

Summa summarum. Uutta karvalärsää en taatusti osta, jollei reilun kaupan vaihtoehtoa (poro?) ole saatavilla, mutta tästä hatusta en luovu ennen kuin se on tyystin hajoamispisteessä.