Ehdotus sisäisistä vuokrista

Sisäisellä vuokralla tarkoitetaan vuokraa, jonka kaupungin virasto maksaa kaupungin tilakeskukselle. Eli esim. opetusvirasto maksaa koulusta Tilakeskukselle vuokraa summan X per vuosi. Simppeliä? Kyllä, tavallaan.

Järjestelmään siirryttiin vuonna 1994. Perustelu on hyvä ja helposti ymmärrettävä. Mikään tila ei koskaan ole ilmainen ja on hyvä että kustannus näkyy tilan käyttäjälle. Vain tällöin ”turhista” tiloista kannattaa luopua, tilankäyttö tehostuu ja veronmaksajien rahaa säästyy. Tai virkakielellä:

”Sisäisen vuokrajärjestelmän tavoitteena on tilakustannusten kohdistaminen täysimääräisinä tilojen käyttäjille ja sitä kautta palvelutuotannon kokonaiskustannuksiin. Tavoitteena on ohjata tilojen optimaaliseen ja tarpeen mukaiseen käyttöön. Tavoitteena on myös tilakustannusten läpinäkyvyys ja tasapuolisuus.”

Vuodesta 2015 lähtien sisäisten vuokrien kokonaisvuokraa tarkastetaan kuluttajahintaindeksin mukaisesti. Tämäkin on ok, täytyyhän vuokran nousta kustannusten mukaisesti. Samaten on ok, että vuokra nousee kun rakennuksia korjataan, onhan sen arvo noussut.

Sisäisten vuokrien perustehtävä on siis tehdä kustannus näkyväksi.

Valitettavasti sitä käytetään kaupungissamme kuitenkin ”piilosäästöruuvina”. Otetaan rautalankaesimerkki.

Meillä on virasto, jonka kuluista vaikkapa 25% on tiloja, 50% henkilöstöä ja 25% ”palveluja”. Palkat nousevat työehtosopimusten mukaisesti. Vuokrat nousevat kuluttajahintaindeksin mukaisesti.

Tämä olisi varsin ok, jos viraston käytettävissä oleva rahasumma kasvaisi samalla summalla. Tällöin tilakustannus olisi näkyvä. Ja palveluihin käytettävissä oleva rahasumma säilyisi ennallaan.

Mutta kun ei kasva.

Virastojen käytettävissä oleva rahasumma, eli ”raami”, on pysynyt monena vuonna jäljessä kustannuskehityksestä. Tästä seuraa se että todellinen säästöprosentti on paljon kovempi kuin mitä suoraan talousarvioehdotuksesta näkee.

Jos emme ota sisäisten vuokrien nousua huomioon hallintokuntien raameissa, tosiasiallisesti säästämme palveluiden laadusta ja sisällöstä. Säästöt kun kohdistuvat vääjäämättä enemmän palveluihin – eli esim. kirjastossa kirjoihin, kouluissa kouluavustajiin ja kulttuuritaloissa konsertteihin, kuin tiloihin tai vakituiseen henkilöstöön.

Tämä toki kannustaa tarkastelemaan palveluverkkoa. Mutta kun se palveluverkko on paljon monisyisempi poliittinen päätös. Me olemme päättäneet tarjota palveluita kaupungissa tietyllä tiheydellä. Se ei ole vahinko, vaan se on päätös, jolla silläkin on kustannus.

Olen verrannut tällaista säästämistä siihen että meillä on ollut varaa ostaa kallis Mersu autotalliin, mutta ei ajaa sillä.

Todellinen tehokkuus ei tällä käytännöllä nouse.

Itse uskon että hallintokunnille jäisi kannuste tarkastella tilojaan kriittisesti vaikka sisäisten tilakustannusten indeksinousut huomioitaisiin täysmääräisesti. Johtaisihan joka tapauksessa jostain tilasta luopuminen merkittävään säästöön ja resursseihin toisaalle.

Tarkoitushan piti olla vain se että kustannus on näkyvä, eikö niin?

Arabian koulun homekorjausta. Kuva: Vesa Lindqvist

Arabian koulun homekorjausta. Kuva: Vesa Lindqvist


Toinen, monimutkaisemmin pohdittava kysymys on kokonaan uusien tilojen kustannusten huomiointi talousarviossa. Toisinaan voi olla perusteltua nostaa hallintokunnan menoja täysmääräisesti uuden rakennuksen myötä (Keskustakirjasto?), toisinaan taas ei. Automaattinen uusista tiloista syntyvien kustannusten huomioiminen saattaisi johtaa tilamäärän turhaan kasvuun. Toisaalta joka tapauksessa hallintokuntien investointeja tulee tarkastella pitkäjänteisesti ja palveluverkkoa kokonaisuutena, joka antaa hyvän mahdollisuuden pitää uusinvestoinnit kurissa.

Sama koskee myös peruskorjauksia, joista osa sisäilmakorjauksia. Niiden kohdalla kannattaisi harkita käytäntöä että ainakin sisäilmaremonttien kustannukset huomioitaisiin täysmääräisesti – niitä kun ei saisi jättää tekemättä vain budjettisyistä. Tämä saattaa hankaloittaa päätöksenteon selkeyttä kun osassa peruskorjauksistakin sisäilman laatu paranee jne. Mutta tämäkin sisäilmaremontteihin kannustava muutos kannattaisi tehdä rikkomatta sisäisten vuokrien määräytymisen peruslogiikkaa ja korjata virheet talousarvion kautta läpinäkyvästi. Järjestelmä on riittävän monimutkainen ilman lisäpurkkavirityksiäkin.

Eli vaatimaton ehdotus strategianeuvotteluihin harkittavaksi:

Vuodesta 2018 lähtien Tilakeskuksen sisäisten vuokrien indeksikorotukset otetaan täysmääräisesti huomioon hallintokuntien menoissa.

Tämä ei maksa meille ”mitään” koska se on osin laskennallista rahaa taskusta toiseen. Mutta se poistaa ylimääräisen näkymättömän säästöruuvin palveluista. Jos halutaan säästää, tehdään se mieluummin näkyvästi ja selkeästi. Silloin poliittiset päättäjätkin pysyvät paremmin kartalla.

Välineet podcastiin?

Vaikuttaa siltä että podcastien tekeminen on ainakin minun tuttavapiirissäni ”uusi sinkula”. Eli jotain, jota jokaisen itseään kunnioittavan enemmän tai vähemmän hipsterin täytyy ainakin parin jakson verran kokeilla. Useampi kaveri on kysellyt minulta neuvoa että minkälaisella välineistöllä kannattaisi podcastia tehdä, joten ajattelin laittaa tänne muutaman vinkin.

Ensin yleisesti puheesta. Me ihmiset olemme erittäin alttiita kuulemaan puheen. Siksipä perinteinen studio-hifismi on podcastien kohdalla osin vähän turhaa. Tärkeintä on että puheesta saa selvän ja että se on riittävän hyvän kuuloista. Silti ainakin vähän kannattaisi satsata kun jollain läppärin mikeillä äänitetty podcast on niiiiiin kamalaa kuultavaa että se jo karsii kuulijoita.

Puheen äänittäminen on oikeastaan helppoa. Ketjuhan on aika selvä:

Mikrofoni -> Piuha -> Purnukka -> Tietokone

En tässä blogissa puutu lainkaan tietokone-kohtaan. Itse käytän vain Mäkkiä ja sen ohjelmistopaketin mukana tulevalla Garagebandilla podcastin äänittäminen, editoiminen ja miksaaminen onnistuu kyllä tosi helposti.

Mutta mikkien ja purnukoiden kohdalla on enemmän vaihtoehtoja. Riippuen myös podcastin luonteesta.

Yksinkertaisimmillaanhan podcast on yksi ihminen puhumassa yhteen mikrofoniin. Silloin ei tarvita välttämättä edes purnukkaa. USB-mikrofoni kiinni koneeseen ja siitä vaan puhumaan. Jos pidät podcast-monologeja, kaikkein halvimmalla pääset ostamalla vaikkapa tämän Fun Generation USB Starter bundlen. 39€ ja jälki on ihan riittävän hyvää.

Mutta usein podcasteissa on useampia puhujia. Otetaan nyt vaikka peruslähtökohdaksi kolme puhujaa, kaksi isäntää ja vieras. Annan vaihtoehdot muutamalle eri hintaluokalle sekä mikkeihin että purnukoihin.

PURNUKAT

”Purnukan” tehtävä on muuttaa mikrofonista tuleva signaali ykkösiksi ja nolliksi tietokoneelle. Näitä on kahta erilaista tyyppiä:

1. ”audio-interface”, eli tietokoneeseen liitettävä ”äänikortti”, johon mikrofonit kytketään
2. ”kenttä-äänitin”, eli ”nauhuri”, jota voi käyttää ilman tietokonettakin.

Halpa

Halvin mahdollinen tapa äänittää useampaa mikrofonia on ”audio-interface”. Ja halvin löytämäni suht järkevän oloinen neljän mikrofonin purnukka on Behringerin UMC404HD. Hinta: 105€. Laitteessa on ystävälliset nupit, joista voi säätää jokaisen kanavan äänityksen voimakkuutta erikseen.

9749335_800

Mid-Price

Kertaluokkaa kalliimpi, mutta monella tapaa kätevämpi ratkaisu on ostaa vaikka paristovirrallakin toimiva ”kenttä-äänitin”, ”nauhuri”. ZOOM on ollut vuosikausia muusikkojen luottovalinta. Itsekin olen pitänyt keikkareissuilla varmuuden varalta aina tällaista matkalaukun pohjalla.

Neljän mikkikanavan Zoom_H6 maksaa 359€ ja on erinomainen valinta. Sillä voi tallentaa paitsi puhetta omista mikrofoneista, myös sen sisäänrakennetut varsin laadukkaat mikit tallentavat atmosfäärejä tai vaikkapa konsertteja kuuntelukelpoisella laadulla. Jos podcastista oikein radiojournalismiin haluaa joskus laajentaa. Festarirappari vaikkapa? Tällaisella laitteella haastattelut onnistuvat ihan missä tahansa.

Jokaiselle kanavalle on oma nuppi, josta vääntää äänityksen voimakkuutta.
7439008_800
Vahva suositus. Menee vaikka käsilaukkuun ja on luotettava. Tiedostot siirretään laitteesta tietokoneelle usb-piuhalla tai SD-kortinlukijan kautta. Purnukka toimii tietenkin myös äänikorttina, eli sen kautta voi äänittää myös suoraan tietokoneelle.

Kallis

En oikein tajua miksi kukaan satsaisi podcastia varten enempää rahaa purnukkaan. Tottakai rahaa voi käyttää lähes rajattomasti jos haluaa. Mutta tuon 360 euron mid-pricen jälkeen lisäsatsauksesta saavutettava etu lähenee nollaa. En itse kyllä satsaisi, jos haluan äänittää lähinnä puhetta. Jos taas sitten haluaa käyttää laitteitaan muuhunkin, niin toki.

MIKROFONIT

Menemättä sen syvemmälle erilaisten mikrofonien ominaisuuksiin, todettakoon tässä että välttämättä ”paras” mikrofoni ei ole ”paras” podcasteihin. ”Paras” mikrofoni kun voi olla erittäin herkkä poimimaan puheen lisäksi myös kaikkea muuta mitä tilassa tapahtuu. Tämä liittyy tietenkin myös etäisyyteen, jolla mikrofoniin puhutaan.

Tein keväällä muutamia podcasteja ystävieni kanssa. Äänitin ne kaikkien aikojen klassisimmalla rokkilaulumikillä, Shuren SM58:lla. Laatu oli, no, riittävä. Ja mikä parasta, tuolla mikrofonilla voi äänittää melkein missä vaan. Touko Aallon kanssa äänitimme podcastin eduskunnan kuppilassa. Sitä ei huomaa äänenlaadussa. Muutama kolahdus siellä täällä luo vain tunnelmaa.

Halpa

Kaikkein edukkain vaihtoehto on ostaa kolme dynaamista puhe/laulumikkiä. Thomann näyttää tarjoavan kolmen(!) mikrofonin bundlea hintaan 29€. Tästä halvemmaksi ei mikki muutu. En takaa kestävyyttä, mutta kyllä näillä puhetta äänittää. Kyseessähän on siis Shuren SM58:n kopio ja kun alkuperäistä on tuotettu vuodesta 1966, niin aika selvää on että aivan moderneimmasta nanoteknologiasta ei ole kyse.
11234645_800

Mid-Price 1

Mid-Price vaihtoehto on satsata ns. kondensaattorimikrofoniin. Äänenlaatu on parempi, mutta samalla sitten äänittäminen vaatii äänitystilalta enemmän. Tällä ei voi äänittää kahvilassa, vaan tarvitaan suhteellisen hiljainen huone. Halvoista isokalvoisista kondensaattorimikeistä ostaisin itse ehkäpä Audiotechnican AT2020n. Thomannin hinta 105€. Käypäinen mikki moneen paikkaan.
Audio-Technica_AT2020_-_Thomann_Suomi

Mid-Price 2

Toinen mid-price vaihtoehto on se Shuren SM58. Klassikko ja jos podcast-hommat eivät enää kiinnosta, niin jälleenmyyntiarvo on taattu. Tai sitten sitä voi käyttää vaikka vasarana. Se kyllä kestää. Thomannilla 109€.
8805536_800

”Kallis”

Jos aikoo käyttää laitteistoaan lähinnä puheen äänittämiseen, niin paras ratkaisu olisi ehkä kuitenkin ostaa isokalvoinen dynaaminen mikrofoni. Alan standardi on Shuren SM7, joka maksaa 385€. Nyt vihdoin podcastien suosion myötä sille on tullut kilpailijoita. Ostaisin itse varmaankin Röden Podcasterin (185€) tai sen vähän kallimman siskon Procasterin (199€). Podcaster suomalaisessa Verkkokaupassa näköjään 182,90€.
94289_800
Tällainen mikrofoni on täydellinen radio-ohjelman tekoon. Se ei välitä huoneen laadusta ja toimii puheen äänittämiseen erinomaisesti.

Kallis

No se Shuren SM7, 385€. Alan standardi, säilyttää jälleenmyyntiarvonsa, on hyvä ja taatusti kestävä.
11557929_800

Kalliskallis

Mikrofoneihin voi käyttää vaikka kymmeniä tuhansia euroja. Podcastin tekemisessä oikeastaan mikään yli tuon Shuren SM7:n hinnan olisi kuitenkin täysin hukkaan heitettyä. En suosittele.

TILPEHÖÖRIT

Lisäksi tarvitaan tietenkin vähän jotain sälää, kuten esim. mikkipiuhoja. Piuhaksi käy vaikkapa tällainen, 4,99€. Lyhyempikin riittää.
8584486_800
Osaa mikeistä, kuten SM58, voi pitää huoletta kädessä puhumisen aikana, mutta osa kaipaa telinettä. Tällainen pieni pöytäständi vaikuttaa varsin näppärältä. 9,9€
10436679_800

PAKETTI

Rakennellaanpas näistä nyt sitten setti kolmelle puhujalle kolmeen eri hintaluokkaan:

Halvin
MB60 Set 29€
– 3 x piuha = 15€
Behringer UMC404HD -äänikortti 105€.

= 149€ + postitus

Mid-Price
– 2 x Audiotechnica AT2020 = 315€
– 3 x piuha = 15€
Behringer UMC404HD -äänikortti 105€.

= 435€ + postitus

Kallis
– 3 x Röden Podcaster 185€ x 3 = 555€
– 3 x piuha = 15€
Zoom_H6 359€

= 929€ + postitus

Näistä yhdistelemällä löytää varmasti omalle kukkarolleen ja podcastilleen sopivia ratkaisuja. Eihän tuota Zoomia esim. kannata hankkia, jos joka tapauksessa aina raahaa mukanaan myös läppäriään. Toivottavasti näistä on jollekulle apua. Tärkeintä podcastissa on kuitenkin aina ajatus, ei tekninen toteutus. Tehkää, älkää jääkö murehtimaan teknistä laatua.

(Vaikka tässä kaikki linkit ovat olleet saksalaisen Thomannin verkkokauppaan, niin samoja tuotteita löytyy samaan hintaan tai jopa halvemmalla myös kotimaasta, kuten esim. Verkkokauppa.com:sta ja St. Paul’s Soundista.)

Mitä Välimerellä pitäisi tehdä?

Jälleen kerran törmäsin suomalaiseen poliitikkoon, joka syytti ”kaiken maailman kansalaisjärjestöjä” ihmissalakuljetusbisneksen suosimisesta kun Välimerellä kehdataan pelastaa ihmisiä uppoavista paateista.

Jahas. En oikein usko että kukaan toivoo ihmissalakuljetusta. Mutta todellisuus on se että Euroopan etelärajalla kuolee viiden Estonian verran ihmisiä joka vuosi. Eikä määrä ole laskemassa.

Mitä Välimerellä sitten mielestäni pitäisi tehdä?

Lähdetään ensin liikkeelle siitä, mikä ei toimi.

Australia käyttä miljardeja euroja vuosittain merioperatioon, jolla he ovat saaneet laittoman siirtolaisuuden Aasiasta ”kuriin”. Operaatio maksaa miljardeja joka vuosi ja kiinni otettujen siirtolaisten sijoittaminen leireille on sekä tolkuttoman kallista per pakolainen että ihmisoikeuksien näkökulmasta erittäin kyseenalaista.

Yksinkertaisin selitys sille miksei sama ratkaisu toimi Euroopassa on maantiede. Välimerellä olisi valvottavaa moninkertaisesti Australiaan verrattuna, jossa potentiaalisia reittejä on vähemmän. Niinpä operaation kustannuskin olisi varovaisestikin arvioituna moninkertainen. Montako kymmentä miljardia me haluamme satsata joka vuosi merivalvontaan? Olisiko sille rahalle parempaakin käyttöä?

Pelkällä teknisellä tai sotilaallisella valvonnalla Välimeren kysymystä ei voida ratkaista. Ei ainakaan kustannuksella, joka olisi millään tapaa mielekäs.

Pohjimmilltaan salakuljetus johtuu tietenkin kysynnästä, johon ei ole olemassa laillista ratkaisua.

Ja aivan kuten kieltolaki ei lopettanut viinan juontia Suomesta, ei pelkkä laki pidättele ihmisiä, jotka haluavat paremman elämän perässä Eurooppaan. Eikä poliisi kyennyt pysäyttämään trokareita. Miten Algot Niskan bisnekset sitten lopetettiin?

Algot kun bisnekset vielä luisti

Algot kun bisnekset vielä luisti


Laillistamalla. Luomalla luvallisia tapoja myydä ja ostaa alkoholia.

Euroopan siirtolaiskysymykseen ei ole muuta taloudellisesti ja moraalisesti kestävää ratkaisua kuin laillistaminen.

Tarkoitanko siis sitä että kaikki rajat auki ja niin paljon väkeä Eurooppaan kuin vain lentokoneisiin mahtuu?

En.

Tarkoitanko sitä että kuka tahansa Suomeen pääsee, saa rahaa sossusta ja asunnon?

En.

Suljetun linnake-Euroopan ja täysin avoimen Euroopan välillä on paljon vaihtoehtoja ja säätövaraa. Tietenkin tilanteen pitää olla hallittavissa ja kestävä niin humanitäärisesti, poliittisesti kuin taloudellisestikin. Tietenkin.

Mutta sitten se siirtolaisuus, miten siihen tulisi suhtautua?

Ensinnäkin liikkuvuus planeetallamme ei tule vähenemään. On täysin selvää että yhä keskiluokkaisemmat ja koulutetummat aasialaiset ja afrikkalaiset haluavat matkustaa kuten mekin matkustamme. Tekemään töitä, opiskelemaan tai ihan vaan lomalle. Aivan kuten mekin olemme tottuneet tekemään. Ja tämä hyödyttää meitä kaikkia.

Siksipä:

Meidän tulee tarjota mekanismi, jonka kautta Eurooppaan pääsee määräaikaisesti kuka tahansa, jolla on varaa matkalippuun.

Tämä mekanismi lopettaa nykymuotoisen salakuljetuksen ensimmäisenä päivänään.

Miten tämä voisi toimia?

Voisimme esimerkiksi tarjota kenelle tahansa halukkaalle kuukauden oleskelu- ja työviisumin. Tämän viisumin saadakseen tulee ostaa lento- tai laivayhtiöltään myös paluulippu. Jos ei palaa takaisin ja jää kiinni, on seurauksena karkoitus ilman paluuoikeutta vaikkapa viiteen vuoteen. Samaten täytyy Eurooppaan päästäkseen laittaa Euroopan määrittelemälle tilille ”takuusumma”, jonka saa takaisin palatessaan. Jos ei palaa, summa siirtyy suoraan Euroopalle.

Jos osoittaa tämän kuukauden sisällä saaneensa työpaikan ja pystyvänsä näin ollen elättämään itsensä, voi saada jatkokuukauden. Ja jos on kyennyt todistettavasti työllistämään ja elättämään itsensä vaikkapa vuoden ajan, voi saada pysyvämmän oleskeluluvan.

Keskeinen perustelu tälle vapaan liikkumisen mallille paluuoikeudella on se että suuria syitä tulla Eurooppaan ovat myös tahallinen ja tahaton väärä tieto. Eurooppa ei ole mikään Shangri-La. Etenkään paperittomalle siirtolaiselle. Ei täällä saa ilmaista rahaa, eikä taivaalta sada nannaa. Laittomat siirtolaiset tekevät lainsuojattomina usein orjatyötä, asuvat vailla perusoikeuksia ja peruspalveluita siltojen alla poliisia pakoillen. Eikä tilanne olisi ratkaisevasti parempi laillisestikaan maahan tulleelle.

Laittomien siirtolaisten eräs hiukan paradoksaalinen perusongelma onkin se ettei paluulippua ole vaikka haluaisikin, koska palaaminen olisi aivan yhtä vaikeaa kuin tänne pääsy aikanaan. Tämä itseasiassa oli aikanaan eräs Yhdysvaltain koventuneen rajapolitiikan tahattomista seurauksista – kun raja oli avoin, työläiset liikkuivat rajan yli molempiin suuntiin mm. satokausien mukaan. Kun raja laitettiin kiinni, rationaalinen ihminen jäi rajan taake. Ja rakensi sinne elämänsä.

Samasta peruskuviosta voidaan rakentaa monia eri variantteja. On esimerkiksi aika selvää ettei pohjoismaiden työmarkkinoilla ole työpaikkoja kouluttamattomalle ja kielitaidottomalle työvoimalle. (Ja hyvä niin.)

Siksi voisi olla järkevää luoda mekanismi, jossa tarjoaisimme edellä kuvaamaani vaihtoehtoa helpommat maahantuloehdot, jos tulija läpäisee lähtömaassaan kielitaitokokeen ja hänellä on yliopistotutkinto. Tämä olisi lähellä melko lähellä Kanadan pistejärjestelmää. Järjestelmän ilmiselvä heikkous on sen itsekkyys – Eurooppa kuorisi kermat kehittyvien maiden väestöstä. Mutta pidemmällä tähtäimellä liikkuvuus olisi varmasti kahdensuuntaista ja hyödyttäisi kaikkia.

Entäs sitten turvapaikanhakijat?

Se on täysin toinen kysymys. Nykyisin turvapaikanhakua käytetään runsaasti väärin – koska laillista tietä ei efektiivisesti ole. Turvapaikan hakemiseen täytyy säilyä oikeus.

Ja kuten Suomen ja koko Euroopan esimerkistä näemme, pelkkä mahdollisuus hakea turvapaikkaa ei takaa pysyvää oleskelulupaa. Eikä sen tule sitä taatakaan. Sen tehtävä on toinen.

Esittämäni mahdollisuus lailliseen polkuun Eurooppaan muuttaisi turvapaikkajärjestelmän lähemmäksi sitä mihin se alunperin tarkoitettiin. Se myös täysin varmasti vähentäisi turvapaikkahaun väärinkäyttöä.

Siirtolaisuus on kokonaisuus

Pelkkä maahantulon parempi järjestely ei riitä. Euroopan on kyettävä käyttämään samanaikaisesti useita maatalous-, ulko- ja kehypolitiikan keinoja.

Syitä tulla Eurooppaan voidaan vähentää mm.:
• investoimalla koulutukseen Afrikassa, erityisesti naisten koulutukseen
• purkamalla kaupan esteitä. Miksi laiton maahanmuuttaja poimii tomaatin Espanjassa sen sijaan että meille tuotaisiin kasvihuonetomaatteja suoraan Marokosta?
• purkamalla eurooppalaisen maatalouden tukijärjestelmää. Miten afrikkalainen maatalous voi kilpailla eurooppalaisen vahvasti subventoidun maatalouden kanssa?

Ja erityisesti, 80% Eurooppaan pyrkivistä siirtolaisista tulee tänne sodan, nälänhädän tai vainon vuoksi. Meidän tulee käyttää nykyistä selvästi enemmän rahaa diplomatiaan, kriisiapuun ja kriisien ennaltaehkäisyyn, kehitysyhteistyöhön. Rauhallinen kehittyvä Afrikka vähentää siirtolaisuutta enemmän kuin partioveneet kovat piipussa.

Ja näiden lisäksi me tarvitsemme, niin, jossain määrin myös niitä partioveneitä kovat piipussa. Mutta vasta kun ongelma on määrällisesti sellaisella tasolla että sitä voidaan käsitellä normaalina poliisiasiana. Ja tällöin voidaan keskittyä ihmiskauppaan paremman elämän etsijöiden sijaan.

Lopuksi

Kirjoitelmani ei ole sataprosenttisen valmis eikä varma. Se on ääneenajattelua. Keskeneräistä sellaista, jotta keskustelu voisi sitä jalostaa. Osoittaa sen heikkouksia ja toivottavasti myös vahvistaa sen vahvuuksia.

Mutta onko se haihattelua? Ehkä. Mutta ainakin se on moraalisesti ja inhimillisesti kestävämmällä pohjalla kuin vaihtoehtonsa: status quo tai rajat kiinni.

Rajoja ei tällaisella pallolla saada kiinni vain pyssyillä ja piikkilangalla. Ei vaikka kuinka haluttaisiin. Muureilla on ikävä taipumus murtua, ja silloin tilanne on vielä vaikeammin hallittavissa.

Nykytilan hiljainen hyväksyminen tarkoittaa sitä että me hyväksymme ne yli viisi Estoniaa joka vuosi etelärajallamme. Minä en halua selittää sitä lapsenlapsilleni.

Kaupunginhallitus 29.5.2017

Viimeinen kaupunginhallitus! Huhhahhei! Tämä kaupunginhallitus kokousti noin kaksisataa kertaa. Melkoista. Tällä kertaa mm. Fallkullan kiilan kaava, Jätkäsaaren hotellin tontin myynti, Posivireen alasajo ja Elielinaukiolle ideasuunnitelma.

Koko lista liitteineen löytyy täältä.

KAUPUNKISUUNNITTELU- JA KIINTEISTÖTOIMI

1 V 7.6.2017, Jätkäsaaren tornihotellin ja kongressikeskuksen tontin myyminen Jätkäsaari Invest Ab:lle (20803/4)

ok.

”Tontin myyntiä voidaan pitää kaupungin kannalta perusteltuna myös ottaen huomioon maanvuokran kassavirran nykyarvon suhde esitettyyn kauppahintaan sekä tontista jatkossa myynnin jälkeen saatava kiinteistöverotulo (noin 0,1 milj. euroa/v). Tontin maanvuokran kassavirran nykyarvo 50 vuoden ajalta laskettuna (2 %:n inflaatio-olettama ja 7 %:n diskonttauskorko) on noin 7,9 milj. euroa, kun esitetty kauppahinta on tätä korkeampi eli noin 10,7 milj. euroa. Tämän lisäksi kaupunki saisi edellä mainitulla tavalla tontista kiinteistöveroa noin 0,1 milj. euroa vuodessa. Kiinteistöveron kassavirran 50 vuoden ajalta laskettu nykyarvo (2 %:n inflaatio-olettama ja 7 %:n diskonttauskorko) on noin 2 milj. euroa. Tällöin tontin myynnin nykyarvoksi saadaan yhteensä noin 12,7 milj. euroa (kauppahinta lisättynä kiinteistöveron kassavirran nykyarvolla).”

Vasemmistoliiton edustaja teki kiinteistölautakunnassa vastaesityksen, joka ei saanut tukea keneltäkään.

2 V 7.6.2017, Fallkullan kiilan asemakaava ja asemakaavan muuttaminen (nro 12380)

ok! Täydennysrakennetaan asunnot noin 1250 uudelle helsinkiläliselle Tapanilan aseman läheisyyteen. Selostuksessa painotetaan useampaan kertaan miten tämän alueen kehittäminen on yhteydessä Malmin lentokenttäalueen muuttumiseen. Paitsi että hulevedet ja palveluverkostoa voidaan tehdä yhteisesti, myös lentomelun poistuminen helpottaa.
Cursor_and_https___www_hel_fi_static_public_hela_Kaupunginhallitus_Suomi_Esitys_2017_Kanslia_2017-05-29_Khs_21_El_284C75AC-A980-C91F-8D05-5AD1C6700000_Liite_pdf
KAUPUNGINJOHTAJA

3 Kiinteistö Oy Kaapelitalon pääomittaminen Tanssin talo -hankkeeseen liittyen vuonna 2017

OK! Onpas ihanaa olla päättämässä vielä Tanssin talon pääomittamisesta kaupunginhallituksessa. Hankesuunnitelma on valmistunut Kaapeli Oy:n rahoilla, ja nyt sitten uuteen suunnitteluvaiheeseen tarvitaan muutkin hankkeen rahoittajat mukaan.

Mahtavaa.

5 Kaupunginhallituksen myöntämät asukasosallisuusavustukset vuonna 2017

ok. Mellarin tilannetta ratkotaan:”

Kaupunginhallitus päättää myöntää vuodelle 2017 asukasosallisuuden avustuksena Mellunmäki-Seura ry:lle 8 400 euroa väliaikaisen asukastilan vuokraan talousarvion kohdalta 1 39 05. Avustuksen maksamisen edellytyksenä on, että Mellunmäki seuralla on voimassa oleva vuokrasopimus.”

7 Kaupunginhallituksen käsiteltäväksi 11.5.2017 otettu asia: Rakennusvirasto Helsingin kaupungin ympäristösuunnittelun puitesopimus

Tähän ei liene muuta mahdollisuutta kuin antaa mennä läpi. Tarina pähkinänkuoressa: yleisten töiden lautakunnan jäsenemme, erityisesti Pörrö Sahlberg, ovat tehneet hienoa työtä peratessaan sitä tapaa, jolla Rakennusvirasto kilpailuttaa puitesopimuksensa.

Pörrö on myös johdonmukaisesti tehnyt aina tilannetta korjaavia vastaehdotuksia. Näin myös ympäristösuunnittelun puitesopimus -kilpailutuksen alussa käynnistyessä viime marraskuussa. Tuolloin lautakunta hyväksyi kilpailutuksen periaatteet.

Nyt keväällä kilpailutuksen lopputulosta käsiteltäessä, Pörrön hylkäysesitys meni varsin erikoisella kombolla hivenen yllättäen läpi. Kahden äänestäessä esityksen puolesta, kolmen vastaan, kolmen tyhjää ja yhden ollessa poissa.

Ongelma on se että nyt käsittelyssä oleva kilpailutuksen lopputulos on hankintalain mukainen ja hankintalain mukaisia hankinnan keskeyttämisen perusteita ei ole. Tästä seuraisi pahimmassa tapauksessa henkilökohtainen korvausvastuu lautakunnan jäsenille tai ainakin kaupungille.

Eli päätös on nyt vaan tehtävä, vaikka se on osin ongelmallinen sisältäen kilpailutustapoja, jotka mahdollistavat mm. urakoiden ”hoitamisen” eri tasoisilla työntekijöillä kuin alunperin on ilmoitettu, sekä kilpailutusjärjestyksen ohittamisen niin haluttaessa.

Näihin kysymyksiin olisi pitänyt saada parempi ratkaisu kilpailutukseen ryhdyttäessä viime marraskuussa. Nyt lopputulos on hyväksyttävä.

SIVISTYSTOIMI

1 Pilvi Torstin toivomusponsi työllistämispykälän käyttöönotosta Helsingin kaupungin hankinnoissa

ok. Pilvin ponteen vastataan merkittävän myöhään että työllistämispykälän käyttö kaupungin hankinnoissa on ”jatkuvasti edennyt” ja että ”Työllistämisehtoa on huhtikuuhun 2017 mennessä käytetty yhteensä kahdeksassa Helsingin kaupungin omassa hankinnassa. Kyseisten hankintojen avulla on luotu yhteensä 45–60 määräaikaista työ- tai oppisopimuspaikkaa yksityiselle sektorille Helsingin kaupungin työllisyydenhoidon kohderyhmille. ”. Hyvä.

5 Elielinaukion ympäristön varaaminen ideasuunnittelua varten hakijoina olevalle yritysryhmälle (Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen, OP-Vuokratuotto esr, Vr-Yhtymä Oy, Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta SOK ja Evata Partners O) (Kluuvi)
Cursor_and_https___www_hel_fi_static_public_hela_Kaupunginhallitus_Suomi_Esitys_2017_Kanslia_2017-05-29_Khs_21_El_5A0B4638-E8B3-C8D1-89CB-5C2C55400000_Liite_pdf
Mielenkiintoista! OP, Ilmarinen, SOK ja VR haluavat varata Elielinaukion aluetta ”ideasuunnittelua varten”. Taustalla on ajatus siitä että ainakin osa (tai kaikki?) busseista voitaisiin siirtää Elieliltä Kamppiin Länsimetron vapauttaessa sieltä tilaa bussikannelta. Ja ideoijien mukaan ”Kaupunginkirjaston valmistuessa, ilman Elielinaukion rajua tiivistämistä, on ydinkeskustaan syntymässä laaja, epämääräinen ja tuulinen, suorastaan lähiömäinen hajallaan olevien rakennusten kokoelma.”. Enpä ole vahvasti eri mieltä. Paraatiaukioita meillä riittää.

6 Valtuutettu Tuomas Rantasen toivomusponsi koskien kaupungin asuntopolitiikan poliittista ohjausta

Olipas kehno vastaus Tuomaksen ponteen. Siinä lähinnä todetaan että näin nämä hommat nyt hoidetaan, kun Tuomaksen kysymys oli nimenomaan että ”osana kaupungin johtamisjärjestelmän uudistamista selvitetään, miten kaupungin asuntopolitiikan poliittinen ohjaus olisi tarkoituksenmukaisinta järjestää ja miten Hekan valvonta nivoutuu tähän.”. Ja tähän vastauksessa ei kyllä puututtu mitenkään. Ei annettu vaihtoehtoja eikä perusteluja sille, miksi juuri nykyinen – varsin epäpoliittinen virkamiesvalmistelumalli – olisi kaikkein paras mahdollinen. Asuntopolitiikka on kuitenkin kasvavassa kaupungissa yksi keskeisistä politiikan osa-alueista, johon liittyy paitsi poliittisia intohimoja, myös isoja linjaeroja. Rantasen ponsi ansaitsisi paremman vastauksen.

SOSIAALI- JA TERVEYSTOIMI

1 Posivire Oy:n avoimet kysymykset, tulevaisuus ja toimenpiteet

ok. Lopetamme Posiviren toiminnan. ”Yhtiön alkuperäinen toiminta-ajatus ja liiketoimintaidea eivät ole enää sote- ja maakuntauudistuksen ja työllisyydenhoidon uudistuksen myötä ajankohtaisia eikä yritys ole kyennyt uudistamaan liiketoimintaideaansa. Työryhmän näkemyksen mukaan PosiViren toiminnan hallittu alasajo on eri vaihtoehdoista nykytilanteessa tarkoituksenmukaisin.”

Kaupunginhallitus 15.5.2017

Kaupunginhallituksessa tällä viikolla mm. täydennysrakentamista Kontulaan ja Pirkkolaan, vuoden 2016 henkilöstöraportti ja ”Helsingin kaupungin linjaus kansainvälistä suojelua saavien vastaanoton täsmentämiseksi ja lapsiperheiden kuntapaikkakiintiöksi”. Koko lista liitteineen löytyy täältä.

1 V 7.6.2017, Vihreiden valtuustoryhmän ryhmäaloite alueiden eriarvoisuuden torjumisesta

Perinpohjainen vastaus kertaalleen valtuustossa palautettuun ryhmäaloitteeseemme.

Hyvää kehitystä, tiedämme siis että toimenpiteillä voi vaikuttaa tilanteeseen. Nyt sitten seuraavaan strategiaan enemmän tätä ja isommat lusikat.

KAUPUNKISUUNNITTELU- JA KIINTEISTÖTOIMI

1 V 7.6.2017, Kontulan keskuksen, Lirokujan ja Keinulaudantien alueen asemakaavan muuttaminen (nro 12088)
ok. Kontulaan kaksi tiivistä kerrostalokorttelia, joista osa opiskelija-asuntoja. Uusia asukkaita noin 500. Helsinki kasvaa ja tiivistyy.

Cursor_and_www_hel_fi_static_public_hela_Kaupunginhallitus_Suomi_Esitys_2017_Kanslia_2017-05-15_Khs_19_El_1CF62CF8-74BA-C0AF-8E35-5B61F0500000_Liite_pdf

2 V 7.6.2017, Maunulan Pirjontien ja Pirkkolantien ympäristön asemakaava ja asemakaavan muuttaminen (nro 12420)
ok. Raide-Jokerin varrelle täydennysrakentamista Pirkkolassa. Pirjontien ja Pirkkolantien varteen nousee useampia kerrostaloja. Asukkaita noin 600.
Cursor_and_www_hel_fi_static_public_hela_Kaupunginhallitus_Suomi_Esitys_2017_Kanslia_2017-05-08_Khs_18_El_DD2749CD-5BE5-C616-851B-5BAB0F400000_Liite_pdfAlueen nykyisiltä asukkailta on tullut palautetta Pirjontien katkaisevasta terassimaisesta talosta.Cursor_and_https___www_hel_fi_static_public_hela_Kaupunginhallitus_Suomi_Esitys_2017_Kanslia_2017-05-15_Khs_19_El_DD2749CD-5BE5-C616-851B-5BAB0F400000_Liite_pdfCursor_and_https___www_hel_fi_static_public_hela_Kaupunginhallitus_Suomi_Esitys_2017_Kanslia_2017-05-15_Khs_19_El_DD2749CD-5BE5-C616-851B-5BAB0F400000_Liite_pdfSekä siitä syystä että talo nähdään liian korkeana tuolle paikalle lähellä omakotitaloaluetta että siitä syystä että se katkaisee Pirjontien ja asukkaiden ajoreitti muuttuu.

Itse pidän kaavaa kokonaisuutena hyvänä ja sekä kaupunkistrategiamme, yleiskaavamme että Raide-Jokerin täydennysrakentamisen tavoitteiden mukaisena. Terassitalo on mielestäni myös juuri tuohon paikkaan mainio maamerkki, joka antaa tien mutkalle luonteen.

KAUPUNGINJOHTAJA

3 Kaupungin henkilöstöraportti 2016
– Henkilöstömäärä on pysynyt jokseenkin ennallaan ja oli vuoden vaihteessa 38 056
– Sairauspoissaolojen osuus kokonaistyöajasta vaihteli strategiakauden aikana ja oli nyt matalimmillaan eli 4,7 %. Sairauspoissaolot olivat yhtä matalalla tasolla viimeksi vuonna 2003. Sairauspoissaolojen määrää on saatu laskemaan ja niiden pitkittymistä vähentymään erityisesti parantamalla työterveyshuollon ja virastojen ja liikelaitosten johdon yhteistyötä.
– Muunn kuin suomen tai ruotsin äidinkielekseen ilmoittavien osuus henkilöstöstä on kasvanut vuosittain ja vuoden 2016 lopussa se oli 6,6 % (5,4 % vuonna 2012).
– Naisten osuus kaupungin johtotehtävissä oli kohonnut strategiakaudella. Vuonna 2016 määrä oli 48,3 % (2012 määrä 39,7).
Cursor_and_https___www_hel_fi_static_public_hela_Kaupunginhallitus_Suomi_Esitys_2017_Kanslia_2017-05-15_Khs_19_El_B9B53040-44FB-CC72-A7EE-5BE769400002_Liite_pdf
Vaikuttaa myös siltä että Helsignin palvelukseen halutaan: noin 7000 ilmoitettuun työpaikkaan jätettiin noin 138 000 hakemusta.
Cursor_and_https___www_hel_fi_static_public_hela_Kaupunginhallitus_Suomi_Esitys_2017_Kanslia_2017-05-15_Khs_19_El_B9B53040-44FB-CC72-A7EE-5BE769400002_Liite_pdf
Raportti löytyy täältä

4 Sosiaali- ja terveystoimialan sairaala-, kuntoutus- ja hoivapalvelujen johtajan virkaan ottaminen
ok. ”Kaupunginhallitus päättää ottaa sosiaali- ja terveystoimialan sairaala-, kuntoutus- ja hoivapalvelujen johtajan virkaan valtiotieteiden lisensiaatti Maarit Sulavuoren 1.6.2017 lukien 8 175,04 euron kokonaiskuukausipalkan mukaan määräytyvin palkkaeduin.”

6 Määrärahan myöntäminen liikuntavirastolle saaristoalusten telakka-alueen esirakentamiseen ja rantarakentamiseen Vuosaaren Ruusuniemessä
ok. 1,45 miljoonaa euroa. ”Saaristolaivurit ry:n vesibussien telakka-alue Sompasaaressa Kalasatamassa jää asuntorakentamisen alle loppukesällä 2017. Yhdistyksessä toimivat vesibussiyrittäjät vastaavat suurilta osin vesireittiliikenteestä Helsingin alueella. Ilman telakka-aluetta liikennöinti saariin nostaisi reittihintoja ja vähentäisi välillisesti kuntalaisten ulkoilua ja liikkumista saaristossa.”

9 Määrärahan myöntäminen rakennusvirastolle Liikenneviraston yhteishankkeiden toteuttamiseen

500k€ meluvalleihin ja 300k€ Koivusaaren eritasoliittymän suunnitteluun. Harvoin näkee mitään yhtä typerää kuin Koivusaaren eritasoliittymä.

10 Helsingin kaupungin linjaus kansainvälistä suojelua saavien vastaanoton täsmentämiseksi ja lapsiperheiden kuntapaikkakiintiöksi

Mietimme pitäisikö linjausta vielä tarkistaa. Päätöksessä esitetään kuntapaikkaa 10 lapsiperheelle, jotka asuvat Helsingissä vastaanottokeskuksissa. Haluamme selvittää onko tähän huomioitu oikea perheiden määrä – kuntapaikkaan kun on oikeus myös yksityismajoituksessa asuvilla.