Archive for the 'vehkeet' Category



12
/
Nov
/
10
 12:11

iHana

Avoin tunnustus. Olen fanboy. Viimeisen kahdeksan vuoden ajan olen käyttänyt ja omistanut vain macceja. Valinta oli sikäli helppo, että 2000-luvun alussa oli vielä täysin selvää että minulle tärkeät musasoftat (ProTools, Sibelius, Logic) vaan kertakaikkiaan toimivat paremmin Cupertinossa muotoilluilla tuotteilla kuin bulkki-puuseilla.

Maksamalla muotoiluista hiukan ekstraa sai laadukkaamman tietokoneen ja bonuksena mm. viruksista ei ole tarvinnut välittää kun niitä ei juurikaan ole. OS9:stä siirtyminen OS X:ään toi vielä lisäksi (ainakin silloin) pc-puolella ennenkuulemattoman korkean toimintavarmuuden. Tää käyttis ei vaan kaadu. (Tai siis kaatuu, mutta harvoin…)

iLuuria en ole kuitenkaan vielä hankkinut: lähinnä syynä on operaattorisidonnaisuus ja tällä hetkellä huomattavan edullinen datasopimukseni – mobiilidataa kun tulee liikuteltua melkolailla paljon. iPhonea ei voi myöskään käyttää WLAN-tukiasemana Nokialaisen tavoin.

iPadin odotus Suomen markkinoille kävi ylivoimaiseksi avokkaan vierailtua Englannissa elokuussa. Pakkohan tää vehje oli hällä hankituttaa.

Montako Applen vehjettä saa olla yhdessä kotitaloudessa?

Nyt muutamia kuukausia käytettyäni täytyy sanoa, että tää aivan loisto-ostos. En ole vuosiin ollut mistään vimpaimesta näin innostunut.

Käyttöliittymä on loistava – netin selailuun ei ole parempaa vehjettä. Sivut aukeavat nopeasti ja näyttö on laadukas. Läppärin joutuu avaamaan vain Daily Showta varten, flash kun ei toimi lain. Sen sijaan YouTube ja fb-videot pyörivät selaimessakin. HTML5 vaikuttaa erinomaiselta kehityssuunnalta.

Jopa tekstin kirjoittaminen onnistuu kosketusnäytöllä suht nopeasti – vain skandien puute perusnäppiksestä hidastaa nakutusta. Tämäkin puute korjaantunee ohjelmistopäivityksellä, jahka lanseeraavat tuotteen myös pohjoismaisille markkinoille. (Huhujen mukaan marraskuun päivityksessä olisi tää puute korjattu.)

Laitteen paras puoli on akun kesto: normaalillakin käytöllä pääsee lähelle luvattua kymmentä tuntia. Amsterdamin seminaarissa ei tarvinnut kertaakaan metsästää töpseleitä, pärjäilin pari päivää yhdellä latauksella kevyesti. (Vastaavasti lataamiseenkin menee pari tuntia.)

Keveys mahdollistaa laitteen ottamisen mukaan aina. Olkalaukun pohjalla painoa hädin tuskin huomaa.

“No mitä sitte tolla teet? Mihi sä muka tota tartteet?”

Lyhyt vastaus: en välttämättä juuri mihinkään. Kaiken sen minkä olen nyt tehnyt tällä lärpykällä olisin voinut hoitaa myös läppärilläni. Ja kirjat voi lukea myös paperiversioina – laiturinnokassa dekkarit varmaan kuuluukin lukea hiirenkorvilla varustettuna.

Pitkä vastaus: sekä työhön että huviin. Ja työhönkin usein liittyy “ajanvietekäyttöä”. (Muusikon hommissa yllättävan suuri osa päivästä kuluu odotellessa: junassa, bussissa, keikkapaikalla, teatterissa biisien välissä.) Suurin muutos on se, kuinka vähän olen käyttänyt läppäriä – MacBookPron olen kaivanut esiin vain nuotinkirjoitusta, musahommia ja isompia kirjoitustöitä varten.

Kokousasiakirjat ja pidemmät pdf-dokumentit on iPadista todella paljon miellyttävämpi lukea kuin läppärin näytöltä.

Olen testannut myös Amazonin Kindlereaderia. Ainakin scifin lukeminen näytöltä onnistuu helposti. Ilman silmälaseja melkoisen likinäköisenä olen tosin tottunut pitämään kirjoja huomattavan lähellä naamaa ja n. 10-15 sentin etäisyydeltä katsottuna iPadin näytön tarkkuus ei ole vielä riittävän hyvä – mikään “retina-display” tämä ei todellakaan vielä ole.

Näin sisällöntuottajana iPad on todella toiveita herättävä. Suljettu järjestelmä mahdollistaa piraattien kiilaamisen markkinoilta avoimia alustoja paremmin. Olen hankkinut tähän softaa jo nyt varmasti noin satasella, lisäksi muutamia kirjoja Kindle Storesta sekä pari numeroa Wirediä. Tekniikka alkaa olla riittävän hyvää kirjojen ja etenkin lehtien digitaalisia versioita varten. Wired oli (ylläripylläri) erityisen hauska digiversiona – paperilehden loistava taitto yhdistettynä nettimäisiin hyperlinkkehin ja mediatiedostoihin.

Myös mainostajalle iPad antaa GoogleAdseja parempia mahdollisuuksia. Wiredin sähköisessä versiossa siirryttiin jutuissa eteenpäin navigoimalla “alas” ja seuraavaan juttuun navigoimalla oikealle. Juttujen välissä oli perinteistä printtimainontaa muistuttavia mainoksia. Mutta esim. Canonin järkkärimainoksen yhdeydessä oli pelkän stillin lisäksi myös pätkä kameralla kuvattua hd-videota. Eivätkä nämä mainokset jostain syystä ärsytä yhtä paljon kuin tavallinen nettimainonta. Ehkä printtimediassa, johon iPad vertautuu, mainoksiin on jo niin tottunut lapsesta pitäen.

Tavallaan harmillista onkin, että laitteen huonot puolet kytkeytyvät nimenomaan näihin hyviin ominaisuuksiin. Mm. otin tätä blogausta varten kännykälläni kuvan laitteesta ja yritin siirtää kuvaa bluetoothin kautta padiin. Ei onnistunut. Olisi pitänyt kikkailla ja kiertää. Laitteesta puuttuu myös “Finder”-tyyppinen tiedostonhallinta. Edes itse luotuja tiedostoja ei niin vain liikutella edes takaisin vapaasti.

Tuntuu hiukan siltä että vehje on tarkoituksellisesti rampa, vaikka iPad voisi olla täysiverinen (mini)läppärin korvike.

Kokonaisuudessaan kuitenkin ehdottoman mainio rämpylä. Suosittelen.


24
/
Jul
/
10
 05:07

kuormafillari

Hankin toukokuussa käytettynä Pashley -merkkisen kuormafillarin. Edellinen omistaja oli tilannut sen suoraan tehtaalta.

Kaunotar. Nyt pari kuukautta kokeiltuani täytyy todeta että olen erittäin tyytyväinen ostokseeni. Kolme vaihdetta riittävät kaupunkiajoon mainiosti ja mahdollisuus pyöräillä ympäri Helsinkiä hanuri etutarakalla on ollut erittäin kätevä. Pisin “työmatka” on ollut Vallilasta Pitäjänmäkeen, joka taittui kohtuullisella vauhdilla alle puoleen tuntiin. Nopeampi kuin julkiset siis ja voittaa ruuhka-aikoina toisinaan jopa henkilöauton.

Paljon kymmentä kilometriä pidempää matkaa en tällä lähtisi taittamaan, oli lastia tai ei: pienet renkaat ja rungon huomattava paino tekevät polkemisesta kohtuullisen työlästä.

Polkupyörät ovat onneksi sen verran näppärän kokoisia ja hinnaltaankin kohtuullisia, että niitä voi omistaa useampia eri käyttötarkoituksiin. Pihalta löytyy tällä hetkellä kuormapyörän lisäksi vanha Crescentin viisi-vaihteinen CityBike, josta ajattelin saada hiukan tuunaamalla tyylikkään kaupunkipyörän. Sitten tarvitaan vielä ainakin monivaihteinen maantiepyörä, sinkula, kruiseri… Tarvitsen enää luottodiilerin, addiktio on jo.


05
/
Mar
/
10
 12:03

keskustelu tanssin talosta + ustream

Maanantaina ohjelmassa oli kirjastokierroksen lisäksi myös keskustelu tanssin talosta.

En ollut koskaan aiemmin pitänyt julkista puhetta! Tuntui ihan luontevalta. Asiasisältö oli sen verran hyvin hallussa, että en tarvinnut kuin muutaman ranskalaisen viivan ja pysyin ainakin omasta mielestäni ihan jäntevästi asiassa.

Streamasin keskustelun läppäriltäni 3,5G -kännykkäyhteydellä! Tulevaisuus on täällä tänään! Tallenne ohessa. Allekirjoittaneen puheenvuoro löytyy tunnin kohdalta.

[vodpod id=ExternalVideo.925709&w=425&h=350&fv=allowfullscreen%3Dtrue%26loc%3D%2F%26autoplay%3Dfalse%26share%3Dfalse%26sessionid%3D%26vid%3D5113493%26vrsl%3Dc.4.283%26infobar%3Dfalse%26]

Olen todella innoissani streamauksen mahdollisuuksista. Ensi viikolla on varmaankin odotettavissa streamatut pelimannijamit ja ehkäpä parin viikon sisään jo kansanmusiikkiklubikin!

Sitten seuraa tekniikka-nörtteilyä. Ei kannata lukea eteenpäin jos ei tekninen toteutus kiinnosta…

Käytin streamaamiseen Ustream-palvelua, joka on perustasollaan ilmainen. Ustream Producer, jossa on enemmän ominaisuuksia maksaa 199$. Todella helppokäyttöinen. Monikameraohjauksen saa ainakin Macilla helposti aikaiseksi CamTwistillä, josta sitten “leikattu” video ohjataan Ustreamiin.

Bändimme laulusolisti Tuomas osti Neverdicen kiertuestreamausta varten Clas Ohlsonilta mahdollisimman halpoja (lue kehnoja) webcameja. Ajattelin hakea itselleni muutaman lisää, niin voimme testata kolmen tai neljän kameran livelähetystä. Laatu on taatusti kehno, mutta näin testivaiheessa ja lähetyskaistan kapeudesta johtuen paremmista kameroista ei varmaankaan olisi paljon iloa. Tärkeintä on saada jonkinnäköisiä tallenteita verkkoon.

Täytyy myös tutkia, jos löytyisi vielä jokin ohjelma, jolla voisi äänen voisi käyttää “master-ketjun” läpi eli hiukan tasoitella ennen lähetystä. Ehkäpä Jackilla Mainstagen kautta. (Mainstage tulee Applen Logic-paketin mukana, suosittelen. Aivan uskomaton pakkaus hintaansa (399€) nähden.) “Keikkaäänikortissani”> TC:n Konnektlivessä on myös “hardiksena” monialuekompressori, jonka kautta äänen ehkä saa ajeltua.

On tullut usein käytännössä havaittua että ihan asiallisen “muisto”-tallenteen keikoista saa nappaamalla talteen äänipöydän stereosumman ja lisäksi saliäänen stereoparilla. Vielä jos oikein haluaa hifistellä, niin soololaulu ja basso erikseen, niin kamaahan voi jo lähes miksata.

Hauskaa käpistellä välillä tällaisiakin asioita.

/nörtti


21
/
Feb
/
10
 12:02

elisa 36h beta

Vaihdoin viime syksynä laajakaistaliittymääni. Olin ollut tyytymätön Welhon paluukanavan nopeuteen jo pitkään ja kun Elisa sitten tarjosi suurinpiirtein samalla hinnalla “kolme kertaa nopeamman” interswebin sekä verkkodigiboksin, jossa tallennustilaa on rajattomasti, ei vaihtopäätöstä ollut vaikeaa tehdä.

Palvelu on loistava. Verkkodigiboksin avulla ohjelmia voi tallentaa netitse missä vain, vaikka kännykällä bussissa. Lisäksi Elisan purnukan kautta pääsee kotisohvalta käsin lailliseen verkkovideopalveluun, jossa on yli 1000:n leffan valikoima. Vähänkö tätä oli odotettu.

Yllätyksekseni Elisasta löytyi vielä yksi lisäominaisuus: palvelun pystyi asettamaan “äänittämään” kaikkia kanavia yhtäaikaa siten, että ohjelmat säilyivät näkyvillä 36 tuntia esityshetkestä. “Jatkuva tallennus” muutti television katsomisemme täysin. Telkkarista tuli aina vain hyvää ohjelmaa. Ja jos jokin ohjelma oli unohtunut ajastaa, tai vaikkapa kaveri olikin yllättäen ollut aamu-tv:ssä, niin ei hätää – olihan pätkä joka tapauksessa tallessa.

Koko tv-kanavan konsepti muuttui. Tottakai useammin tsekkasin Teemalta kuin JIMiltä tulleet ohjelmat, mutta tv olikin yllättäen reaaliaikaisen 10 kanavan valikoiman sijaan satojen tv-ohjelmien paletti, josta pystyi valitsemaan mieleisensä. Olin aivan fiiliksissäni. Tulevaisuuden telkkari, täällä, tänään. Ihanaa.

Tämän aivan loisteliaan ominaisuuden ansiosta suosittelin Elisaa myös useille ystävilleni.

Männä viikolla Elisa sitten ykskantaan ilmoitti että palvelu lopetetaan 9.3.. Ja että se oli vain “kokeilu” joka tapauksessa. Ärsyttää todella pahasti. Olihan siellä lukenut “BETA”, mutta jotenkin sitä on tottunut siihen että BETA on jo toimiva palvelu, jota ei ainakaan vedetä kokonaan pois.

Elisan toimitusjohtajan mukaan taustalla oli “erilaisia syitä”. Ensimmäinen itselle noussut ajatus oli tietenkin tekijänoikeudet. Onko tässä taas törmätty johonkin aataminaikuiseen sopimukseen, joka estää modernin palvelun?

Vaikka tekijänoikeudet saattavat olla päätöksen taustalla, voi syitä olla muitakin. Vaikea on keksiä millä tapaa tekijänoikeudet mahdollistavat Ylen Areenan ja Maikkarin sekä Nelosen netti.tv:t, mutta ei tätä palvelua, joka on käytännössä sama asia, mutta kuluttajan näkökulmasta vain helpommin toteutettu. Lisäksi voisin halutessani toteuttaa täsmälleen saman funktionaalisuuden nytkin – pitäisi vain nakutella jokainen ohjelma erikseen talteen ja vastaavasti poistaa seuraavana päivänä. Tai jos ohjelmoida osaisin, niin varmasti jokin skripti hoitaisi homman helposti Elisan verkkohallinnan kautta.

Vastaava TV-kaista -niminen palvelu on ollut pystyssä jo vuosia. Miten on sen laillisuuden laita? Onko oikeusjuttuja vireillä?

Syy saattaakin olla tekijänoikeuskysymysten lisäksi “business-to-business” väännöissä. Ainakin kanavabrändien, joita kovapalkkaiset ohjelmajohtajat ovat rakkaudella vaalineet, näkökulmasta 36h-palvelu on tuhoisa: En minä katso enää “Subia” tai “Maikkaria”. Katson ja kuuntelen ohjelmia. Seuraan Tuomas Enbuskea, en Ylen Ykköstä – Ranskalaista kylää, en Yle Teemaa. Ja minulle on aivan samantekevää mihin aikaan ohjelmat lähetetään. Sisältö on tärkein.

Ei ole enää “prime timea”, johon myydä kalliimpia mainoksia. Ja niiden yli kelataan aina.

Tätä teknisesti täysin mahdollista television murrosta vasten on hauska peilata porua FST:n ja/tai Teeman mahdollisesta lakkauttamisesta. Jälleen kerran valitetaan väärästä asiasta. FST ja Teema ovat turhia. Tärkeitä ovat ne erittäin laadukkaat sisällöt, joita noilla kanavilla on ollut tarjota.

Toivoa sopii, että Ylen uusi toimitusjohtaja tajuaa julkisen palvelun perusluonteen eikä edes yritä kilpailla kaupallisia vastaan laadukkaista ja kulttuurillisesti merkittävistä sisällöistä tinkimällä.


21
/
Sep
/
09
 08:09

3g-laajakaista, vr ja langaton verkko

Olen jo vuosia käyttänyt nettiä kännykän kautta. Ensimmäinen luuri, jonka kanssa dataa liikuttelin taisi olla jo klassinen “banaani”, Nokian 8110, vuosimallia 1997. Kyllä, ylioppilasrahoilla hankittu.

Tuolloin ei edes paketti-dataa tunnettu vaan kännykkäyhteys oli modeemiyhteyden kaltainen. Aina päällä. Sähköpostit ja web kuitenkin kulkivat miten kuten.

Aikaa on kulunut, vettä virrannut Niilissä.

Ensin tuli GPRS, pakettidata, joka oli huomattava parannus entiseen. Seuraavaksi markkinoille saapui kauan odotettu “holy grail” – 3G, jonka taajuuksista Euroopan valtiot rahastivat teleyhtiöitään milleniumin teknokuplan huumassa.

Laajakaista. Internet kännykän kautta.

vr

Olin herkkäuskoinen. Hankin 3G-luurin heti kun sellaisen sai. Kuvittelin näet että nyt koittaa uusi informaatioyhteiskunta myös Kehä III:n ulkopuolelle. Keikkareissuilla kun on kiva että netti pelittää.

Ei toiminut. Noin kaksi vuotta 3G:n lanseeraamisesta ja satojentuhansien kytkykauppojenkaan jälkeen 3G ei toiminut esim. Kiteellä, Jyväskylässä, Järvenpäässä…

Nyt, 2008-2009, 3G toimii suurimmassa osassa asutuskeskuksia. Osittain jopa pääväylien, mm. Lahden motarin varrella. Jopa täältä Pendolinosta se toimii kohtuullisen osan Tampere-Helsinki -väliä.

Mitenkään katkoton yhteys ei ole. Suurimman osan aikaa luuri on perus-gprs -tilassa. Ymmärrän hankaluuden saada 3G-verkko, jonka kantavuus on 900Mhz verkkoa lyhyempi toimimaan 200km/h tunnissa kulkevassa Faradayn häkissä. Tämä on täysin ymmärrettävää.

Se ei ole mitenkään ymmärrettävää, että VR ei ole tehnyt asialle mitään.

Miksei junissa ole edes lisämaksua vastaan saatavilla WLAN-palvelua? Miksei junissa ole “kännykkävahvistin-antenneja” tai jotain muuta kännyköiden peittoa parantavaa palvelua?

Aamujunissa suurimmalla osalla asiakkaista näyttää olevan läppäri auki.

Mahdotonta tämä ei ole. Toukokuisella Japanin reissulla ajoimme luotijunalla Tokiosta Kiotoon. Kyllä. Junassa oli (maksullinen) WLAN -laajakaista. 250 km/h.

Jos VR olisi business, voisiko se todella palvella asiakkaitaan yhtä kehnosti? En liene ensimmäinen enkä viimeinen joka aiheesta purnaa.

Luotijunien vuoroväli Tokio-Kioto -reitillä oli muuten kahdeksan minuuttia.


12
/
Sep
/
09
 08:09

sähköauton on muutettava autoilua

Aamun Hesarissa (maksullinen) oli ensimmäisen Suomenkin markkinoille saapuvan sähköauton, Mitsubisin IMiEV:n, koeajo.

imiev

Toimittajan arvio auton ajo-ominaisuuksista oli positiivinen: “Ensivaikutelma on äänettömyys. Takavetoinen auto kulkee ja kiihtyy kuin huomaamatta.”. Juttu ei kuitenkaan keskittynyt näihin sähköauton hyviin puoliin vaan tarkoituksena oli kokeilla “pääsemmekö iMiEV:llä Hämeenlinnasta Vantaalle.”.

Mikä ettei. Sopiihan sitä kokeilla. Tulos oli odotettu: auto hyytyi ennen pääkaupunkiseutua. Ja näin toimittaja sai todistettua että sähköautosta ei ole polttomoottoriauton korvaajaksi.

M.O.T.?

On täysin ääliömäistä verrata sähköauton toimintasädettä polttomoottoriautoon. On kyse kahdesta täysin eri keksinnöstä, joilla on erilaiset käyttötarkoitukset ja ne syntyivät erilaisista tarpeista erilaisiin maailmoihin.

Tiehallinnon tiefakta 2009:

Suomalaiset tekevät keskimäärin 3 matkaa vuorokaudessa, joihin
käytetään pysähdyksineen 70 minuuttia. Matkojen keskipituus on 15 km
ja koko päivän aikana suomalaiset liikkuvat keskimäärin 42 km.

Autolla ei keskimäärin tarvitse taittaa 91 kilometrin matkaa, joka Hämeenlinnasta Vantaalle olisi! 42 kilometriä riittää! Ja usein varmasti vieläkin vähempi. Harvempi meistä yhdellä kerralla koko suoritetta suhaa.

Nopea haku VR:n sivuilta ensi maanantaille tuotti Hämeenlinnasta Tikkurilaan vaatimattomat 29 junayhteyttä. Luulisin Matkahuollonkin tarjoavan vielä lisää vaihtoehtoja.

Tulevaisuuden nykyistä ilmastoneutraalimmassa yhteiskunnassa tuollaisia matkoja ei ajeta henkilöautolla.

Sähköautot voisivat korvata nykyiselläänkin jo suurimman osan liikkumisen tarpeesta kesän lomareissuja ja sukulointeja lukuunottamatta. Miksei niitä varten voisi vuokrata erikseen autoa? Miksei sähköautokauppias voisi tarjota rajallisen toimintasäteen ajokin oheen edullista vuokra-pirssiä pitkille matkoille?

Ilmastonmuutos ja “öljyhuippu” eivät anna armoa – mitä pikemmin vaihtoehtoisia voimanlähteitä saadaan sarjatuotantoon, sen parempi. Vielä niitäkin tärkeämpää on kuitenkin saada muutettua koko autoilun paradigmaa – miten autoa käytetään, mihin sitä oikeasti tarvitaan ja mitkä sen rajat ovat. Auton päivät yksilöllisen vapauden symbolina ovat ohi.

Pääkaupunkiseudulla henkilöauton kyydissä on keskimäärin 1,3 henkilöä. Autoilun päästöt vähenisivät puoleen myös sillä että tuo lukema nostettaisiin 2,6:een. Ja tuo olisi toteuttavissa vaikkapa huomenna toisin kuin teknis-tieteelliset sähköauto-fantasiat. Jos vain tahtoa löytyisi. Ei löytyne.


04
/
Sep
/
09
 12:09

tekijänoikeudet piiloon

Usealla foorumilla minne on tullut eksyttyä näiden tekijänoikeuskeskustelujen myötä on yksi jos toinenkin kirjoittaja väittänyt että “tekijänoikeudet eivät de facto ole olemassa Spotifyssa.”

Mietin syytä moiseen kerrassaan outoon väitteeseen.

Sitten tajusin. Spotifyssa, jossa tekijänoikeudet siis ovat voimassa, tekijänoikeudet eivät ole näkyvissä.

muna

Palataan tavallaan aikaan, jolloin kuluttajan ainoa vaihtoehtoa hankkia mekanisoitu musiikkituote oli levykauppiaan tiskin yli. Silloin kukaan ei kiinnittänyt huomiota tekijänoikeuksiin. Ei tarvinnut. Ne oli hoidettu huomaamatta. Pinnan alla toki tapahtui paljon: cd-levyn hinnasta kun vain noin 2-5% on itse levyn painokustannusten kattamiseen.* Loput menivät eri tahoille – suuri siivu myös tekijöille.

Tekijänoikeudet eivät siis haittaa keskimääräistä kuluttajaa, kunhan niitä ei itse tarvitse miettiä tai kohdata.

Verkosta ostamisen tai “vapaan lataamisen” valintatilannetta voisi verrata kananmunien kauppaan. Kaupassa myytävistä kananmunista noin 90% on tavallisia häkkikananmunia ja vain noin 10% luomua. Oletettavasti me kaikki tiedämme häkkikanaloiden tehotuotannon olot hirvittäviksi. Silti vain 10% tekee moraalisen valinnan kanojen hyvinvoinnin edistämiseksi. Loput 90% edistävät omaa hyvinvointiaan rationaalisella päätöksellään ostaa halvempia munia.

Ymmärrettävästi suurin osa teineistä (74%) päätyy moraalisessa pohdinnassaan ohittamaan tekijänoikeudet ja ostaa mieluummin vaikka karkkia viikkorahoillaan kuin 100% ilmaista kalliimpia mp3-tiedostoja verkkokaupasta.

Ihmisillä on myös tarve rationalisoida päätöksensä, myös sellaiset, jotka tiedetään moraalisesti epäilyttäviksi. Tähän filosofiseen markkinarakoon syntyi Piraattipuolue. Rationalisointia ei ollut vaikea löytää, olihan levyteollisuus pissinyt kuluttajien, omien ystäviensä, nilkoille koko internet-aikakauden ajan.

“Kopiointi ei ole keneltäkään pois”, “levy-yhtiöt riistävät köyhää muusikkoa”, “tekijänoikeusmafia uhkaa sananvapautta”, “kuollut teollisuudenala korisee”, “keksikööt uuden ansaintalogiikan”, “vapaa jakaminen edistää kulttuuria” jne.. Argumentit ovat tuttuja kaikille, jotka vähääkään ovat nettikeskusteluja aiheen ympäriltä seuraneet.

Osalle vapaan lataamisen käyttäjistä ja kannattajista edes rationalisoinnille ei ole tarvetta: musiikintekijöiden ansaintalogiikka on niin kaukana omasta kulutuskokemuksesta. Mietinkö minä muka japanilaisen autoteollisuuden työntekijöiden työsuhde-ehtoja Toyotan käynnistäessäni? En. Eikä minun tarvitsekaan, joku muu on jo miettinyt ne valmiiksi puolestani.

Tekijänoikeuksien moraalinen perusta on kuitenkin yhä olemassa. Yhä suurin osa kansasta on valmis maksamaan n. 20€ äänilevystä. Yhä suurin osa musiikin kuluttajista ymmärtää että jaettavaa munaa ei voi olla ilman kanoja, kanaloita ja erilaisten kanatuotteiden kirjon vähittäismyyjiä. Ja tietysti rokkikukkoja.

Miten tekijänoikeudet voitaisiin piilottaa “internetin pinnan alle”? Jos tässä onnistuttaisiin myös tekijöitä tyydyttävällä tavalla, ei piraattiliikettä tarvittaisi enää juuri mihinkään.

(*Tästä itseasiassa johtuu immateriaaliseen kauppaan siirtymisen suurin ongelma musiikin tekijöiden näkökulmasta: lopputuotteen arvosta 95% oli immateriaalista jo ennen internettiä. Jos painokustannukset olisivat olleet vaikkapa 75% levyn kustannuksista, internet olisi otettu haltuun jo 90-luvulla.)


30
/
Aug
/
09
 11:08

kuitti-show

Keikoilla on kivaa.

Keikkojen jälkeen ei aina niinkään; laskutus- ja kulukorvaus-rumba odottaa. Bändiläiset lähetttävät minulle kuitteja, kaikki kuitit saatuani minä lähetän ne nipussa tilitoimistoon ja toivottavasti jonain kauniina päivänä rahat tippuvat tileillemme.

kuitti

Miksei kuittitietoja voisi saada perille vuonna 2009 helpommin? Jotenkin sillai “digitaalisesti” josta paljon puhutaan? Ehkä jopa “internetsin” kautta?

Jokaisesta pankkikorttimaksusta tulee joka tapauksessa jo nyt tietoa verkkopankkiin; tosin vain laskuttavan tahon nimi.

Miksei samalla voisi saada kaikkia kuitin tietoja? Tai ainakin verotustiedot kuten esim. alv-erittelyn. Sitten verkkopankkiin tietenkin tarvittaisiin jokin keino “jakaa” kuittitiedot tilitoimiston kanssa luotettavasti ja “todistettavan” ainutkertaisesti.

Kunnon laskuerittelyt pankkiin saakka mahdollistaisivat myös entistä tarkemman henkilökohtaisten kulujen seurannan. Myös yrityksille automaattisesti verkkopankista löytyvät alv-summat varmasti helpottaisivat kirjanpitoa.

Onko tämä täysin mahdotonta? Minä ainakin olisin valmis maksamaan paremmasta palvelusta.


02
/
Aug
/
09
 02:08

plastic logic helsingin luottamushenkilöille?

Kunnallisen demokratian rattaiden pyöriminen vaatii järkyttäviä määriä paperia. Vain kerran kuussa kokoontuvan kulttuuri- ja kirjastolautakunnan kokouspapereista muodostuu vuodessa n. 30-40 cm korkea kasa. Pelottaa ajatellakin esim. joka viikko kokoontuvan yleisten töiden lautakunnan jäsenten paperipinkkoja. Ja useille luottamushenkilöille tuohon päälle sitten tietysti vielä valtuutettujen nivaskat.

Valtuustokauden aikana valtuutetuille kuskataan kotiin (tai työpaikalle) polkupyörälähettien toimesta yhteensä useiden metrien korkuinen vuori A4-saastetta. Määrä ei ole ihan pieni kun muistaa että Helsingissä on 85 varsinaista valtuutettua ja koko joukko varavaltuutettuja – lautakuntalaisista ja lautakuntalaisten varajäsenistä puhumattakaan. Erilaisia luottamustehtäviä on satoja.

Haloo anno domini 2009? Tämänhän piti olla “digitaalinen aikakausi”?

Plastic Logic -firman eReader& voisi olla hyvä vaihtoehto tälle sirkukselle.

[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=wJ44Z-g1WUU]

Tärkeitä pointteja:
- dokumentteihin voi tehdä merkintöjä ja muistiinpanoja
- yksi A4-sivu mahtuu näytölle kerralla
- paperit voidaan toimittaa käyttäjille netin kautta

Jos kaupunki hankkisi lukijoita suuren määrän kerralla, hintakaan olisi tuskin kovin paha. Erittäin todennäköisesti vertailukelpoinen valtuustokauden aikana tapahtuvan painamis- ja kuljetusrumban kustannuksiin, täysin ilmaista ei sekään liene.

Paperin käytön vähentäminen olisi joka tapauksessa hyvä vihreä tavoite. Ensi askel voisi olla vaikkapa lautakuntien jäsenten esityslistojen lähettäminen sähköpostilla, jos tähän vaihtoehtoon suostuu. Itselleni ainakin näyttöpäätteltä lukeminen on sen verran luontevaa, että ottaisin paperittomat versiot mieluusti. Pysyisivät paremmin järjestyksessäkin…

Paperin paras ominaisuus läppäriin verrattuna on mielestäni merkintöjen tekemisen helppous – siihen Plastic Logicin lukulaite (lukija, readeri, iKirja?) tarjoaisi näppärän näköisen ratkaisun.

Jos digitaalinen lukija ei lyö itseään läpi vielä tällä vaalikaudella, niin ehkäpä jo 2012-kunnallisvaaleihin tästä saataisiin pieni vihreä teema?


01
/
Jan
/
09
 09:01

pelien todellisuus

Rauhan ja rakkauden juhlan eli joulun piristykseksi pelailin tietokoneella Call of Duty 4: Modern Warfare fps-shootteria. Pisteet Infinity Wardille, pelin tunnelma imaisi täysin mukaansa. Vaikka pidänkin useammin vähemmän käsikirjoitetuista peleistä oli CoD4:a todella viihdyttävää räiskintää – olo oli kuin toimintaelokuvan sankarilla.

Täysin ongelmatonta sotapeliviihde ei kuitenkaan tällaiselle jonkin sortin pasifistille ole. Ajatuksia herättävin taso oli mielestäni “Death from Above”, jonka yhtäläisyydet Youtubesta löytyvään Afghanistanin pommitusvideoon eivät varmastikaan ole vain sattumaa.

“You are not authorized to level the church – do not fire on the church” (0:30)

[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=zDduiPcwAD4]

“Do not engage the mosque.” (2:50)

[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=UsA9VtQ_uLg]

Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvaltain armeija totesi vain osan sotilaistaan ampuneen kohti vihollista:

During World War II, for example, U.S. Army Brigadier General S.L.A. Marshall undertook a survey of thousands of American troops right after they’d been in combat. His shocking conclusion was that less than 20 percent of soldiers actually shot at the enemy, even when under attack.

Tämä ei tietenkään ollut toivottavaa, joten koulutusta muutettiin realistisempaan suuntaan, toivotuin tuloksin:

When Marshall was sent to the Korean War, he discovered that 55 percent of infantrymen were now firing their weapons. In Vietnam, the ratio of fire was nearly 90 percent. The Army had managed to turn the most personal of moral situations into an impersonal reflex. Soldiers no longer felt a surge of negative emotion when they fired a weapon.

Harjoituksissa mm. alettiin ampua tarkkuustaulun sijaan ihmisen muotoisia liikkuvia kohteita. Harjoiteltiin siis tappamista eikä vain ampumista. Kouluttavatko realistiset tietokonepelit sukupolvestamme tehokkaampia tappajia?





Kuka?

Hannu Oskala:
Helsingin vihreiden puheenjohtaja 2012-2013,
Helsingin kaupunginhallituksen jäsen, valtuutettu, maakuntavaltuusto jäsen
musiikkialan moniottelija (MuM),
cityvihreä betoninhalailija.

Flickr

 

Aiemmat kirjoitukset