Archive for the 'vehkeet' Category



16
/
Dec
/
10
 03:12

web-video on vaikea laji

Vaalit lähestyvät ja puoluekoneistot alkavat käydä täysillä kierroksilla. Vihreätkin avasivat kampanjansa pari viikkoa takaperin.

Vaalirahakohun myötä pienentyneet kampanjabudjetit näkyvät varmaan parhaiten aiempaa vähäisemmässä tv-mainonnassa. Sen sijaan sosiaalisen median voi varmaan pistää huhtikuuksi pois päältä. Virta lienee kyllästetty ehdokkaiden ja puolueiden epätoivoisella tyrkkyilyllä.

Verkkokampanjointi on joka tapauksessa keskeisemmässä asemassa kuin aiemmin. Ja selvästi Suomessa on jokaisessa puolueessa päätetty käyttää YouTubea ja verkkovideoita osana kamppista.

Ongelma vaan on se, että web-video ja video ylipäätään on sikamaisen hankala laji. Hyviä huonoja esimerkkejä riittää. Käydäänpä tässä läpi muutamia.

En muuten väitä itse osaavani tätä hommaa yhtään paremmin – yritin 2008 kunnallisvaaleihin äänittää itselleni vaalivideon mutta luovuin kolmen tunnin yrittämisen jälkeen ajatuksesta. Lähinnä pätkät herättivät myötähäpeää. Web-video on taitolaji, sitä pitää funtsia ja harjoitella. Paljon.

Ensin oman puolueeni Vihreiden tuore kampanja-avausvideo:

[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=A8nXjm-wfFE]

Toi taustakilkutus saa mut muuten aivan raivon partaalle. Hirvee biisivalinta.

Videon perusongelma minulle on se, että suoraan kameraan puhuminen ja ällöttävän makean mainostekstin yhdistelmä tuntuu epäaidolta. Jos en olisi hardcore-Vihreä, en olisi katsonut tätä videota.

Eikä sitä muutenkaan ole kovin moni katsonut. Ainakaan sellainen, joka ei jo entuudestaan äänestäisi Vihreitä:

Yleisin linkkaaja on Vihreiden oma kotisivu, johon ei eksy näin kaukana vaaleista muita kuin kotijoukkueen pelaajia ja vastustajien piilokärkiä. Toiseksi yleisin on Hommafoorumi, jolta taas en usko kovin monen katsoneen videota “positiivisessa hengessä”.

Parhaiten pätkällä pärjää mielestäni Jyrki Kasvi, joka on luonnossakin hyvä ja tottunut esiintyjä. Hänen puheessaan on ainoana jotain eloa ja sävyjä.

Huomio: Kenelle web-video -viestintä on suunnattu? Omille kannattajille vai potentiaalisille uusille äänestäjille?

Huomio: Suoraan kameralle puhuminen vierastuttaa eikä tunnu luontevalta Suomessa.

Lisää kampanjavideoita. Puolueen varapuheenjohtaja Mari Puoskari:

[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=0fdD30s-ZrA]

Mari, joka on elävänä älykäs, ihastuttava ja karismaattinen nuori nainen, vaikuttaa tällä videolla pystyynkuolleelta automaattipäältä, joka vain toistaa monotonisesti prompterissa lukevia lauseita. Äänen korkeus ei vaihtele, ei liioin lauseiden rytmitys. Ylipäätään suoritus on mekaaninen, ei inhimillinen.

Vaikka Mari katsoo kameraa, eli minua, äänestäjää, suoraan silmiin, ei kontaktista tule henkilökohtainen olo.

Huomio: Suoraan lukeminen paperista ei tunnu hyvältä. Tarvitaan joku aitoa spontaaniutta tai tietoista esiintymisharjoittelua.

Marin eurovaalikampanjan amatöörimäisesti toteutetuissa videohaastatteluissa on paljon parempi meininki:

[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=kMaOxESa5EY]

Mari on selvästikin tottunut vastaamaan fiksusti fiksuihin kysymyksiin myös kameralle. Heleppoahan se on kun on kerta fiksu ja filmaattinen.

Kokoomus puolestaan on satsannut todella sliipattuun ulkoasuun:

[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=NbjZ43JxJfo]

Tämäkään ei minusta tunnu uskottavalta. Yleisö on vain statisti aidosti reagoivan porukan sijaan. Videon ylituotettu tyyli softattuine kuvineen ja leffamusiikkeineen tehostaa kiiltokuvamaisuutta. Jälleen pelkkien iskulauseiden toisteleminen ei tunnu kiinnostavalta. Katsojalla täytyy olla jokin erityinen syy katsoa koko video. Ketä kiinnostaa kuunnella viisi minuuttia mainossaarnaa kun sen jälkeen ei saa edes ilmaista tuotenäytettä?

En ole kylläkään kohderyhmää, mutta kuka on? Tälläkin videolla on vain 1886 katsojaa, vaikka pätkä on jo puoli vuotta vanha. Videon tuottaminen on maksanut takuulla enemmän kuin 2000€, mahdollisesti budjetti on jopa lähempänä kymppitonnia. Euro/ääni -suhde ei ole kovin hyvä.

Huomio: Toisin kuin perinteinen tv-mainos, kuluttajan pitää itse valita web-video katsottavakseen, se ei vaan valu osana mainosvirtaa alitajuntaan. Ketään ei kiinnosta tyhjien komiteaprässin läpikäyneiden vaalilauseiden toistelu.

Huomio: Web-videossa teknisen toteutuksen taso ei takaa onnistumista. Luontevuus, hyvä idea ja aitous on paljon tärkeämpää.

Mutta ei matala tekninen tasokaan ole laadun tae. Pääministeri Kiviniemi:

[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=Vk1-L8iHdGc]

Pelottava. Onk’ se elossa? Ei tunnetta, ei intohimoa. Mahdollisesti uuniperunoita kuvaamisen jälkeen. Ja jälleen viestinnän yksipuolisuus häiritsee. Kuka jaksaa kuunnella iskulauseita toisensa perään?

Maria ei ollut myöskään valaistu eikä mikitetty sinne päinkään. Myös kuvan asettelu on hyvää “lomakuvat-Rhodokselta” -tasoa.

Teknisen toteutuksen rupuisuus haittaa ainakin minua myös seuraavissa Vihreiden videoissa:

Anni Sinnemäki 1,2:
[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=cZu20sRJJtc]
[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=FibRVEiVGa8]

Voisi Vihreä liitto varmaan kuitenkin hankkia nappimikrofonin? Puheesta pitäisi saada paremmin selvää ja taustakohina ei olisi aivan noin järkyttävä. Ensimmäinen video, joka lienee kuvattu kamerakännykällä puoluekokouksen pihalla on katsottu 8821 kertaa. Huomioarvo vs. tuotantokulut kohdallaan! Pienellä satsauksella tekniikkaan tämä olisi ollut loistava.

Erityisesti toisen pätkän puhe on sinällään kertaluokkaa luontevampaa kuin vaaliavausvideossa. Luontevin Annin youtube-clippi, jonka Youtubesta löysin oli kuitenkin haastattelusta:

Anni Sinnemäki 3:

[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=Im3gZE7UiWY]

Vaikka tässä ei tietenkään myyty poliittista agendaa, oli puhetta silti kertaluokkaa miellyttävämpi seurata kuin mitään muista klipeistä. Uskoisin sen johtuvan siitä, että tv-haastattelu on tapa, jolla olemme tottuneet kuuntelemaan muiden ihmisten puhetta.

Huomio: tv-haastattelu on suomalaisittain tuttu tapa katsoa puhuvia päitä. Ei puhuta suoraan katsojalle saarnaten, vaan puhutaan haastattelijalle. Katsoja tarkkailee.

Paras poliittinen video, jonka nopealla haeskelulla löysin oli ylläripylläri vanhan mediakonkarin, SDP:n puoluesihteerin, Mikael Jungnerin video:

[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=wNsZvqm19Uk]

Katsojia 167.

Vaikka Mikael puhuu politiikkaa, hän puhuu perustellen jostain tietystä aiheesta, ei vain ympäripyöreitä vaalilauseita toistellen. Lisäksi hän on loistava esiintyjä: osaa rytmittää ja käyttää elävää ruumiinkieltä. Tätä miestä kuuntelisin mielelläni pidempäänkin.

Hänkään ei puhu suoraan kameralla vaan ikäänkuin luokkatilanteessa jollekulle toiselle. Jos sama sisältö olisi esitetty suoraan kameralle, olisi tilanne ollut todennäköisesti vaivaannuttava.

Web-videoissa toimiva, mutta erittäin vaikea keino on käyttää jotain humoristista jujua. Toisaalta huumori on vakavalle ehdokkaalle helposti myös kaksiteräinen miekka: vitsit eivät välttämättä edistä uskottavuutta.

Toinen hyvä vaihtoehto on tehdä “viraali-video”, joka ei ole suoraan ehdokkaan tai kampanjan, vaan ehdokasta jollain muulla tapaa buustaava. Paras esimerkki lienee “Obamagirl”, joka loi demokraattien ennakkovaalikampanjan aikana valtavasti “hyvää pössistä” ja huomiota Obamalle:

[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=wKsoXHYICqU]

Melko halvalla tehty ja selvästikin aidosta fanittamisesta syntynyt video sai aivan uskomattoman suosion. Katsojia 20 535 724 kappaletta. Tällaista videota mikään kampanjaorganisaatio ei itse osaisi koskaan keksiä – eikä se kampanjan toteuttamana edes toimisi. Silti ObamaGirl oli todennäköisesti “nettikampanjan” merkittävin videoklippi.

Bonuksena tietenkin Amber Lee buustasi omaa uraansa. Win-win, toisesta tulee tähti ja toisesta presidentti!

Oma suosikkini on kuitenkin samaisten esivaalien fringemmän ehdokkaan, Mike Gravelin “The Rock” -video.

[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=0rZdAB4V_j8]


Toisella pätkällä Gravel
selittää hiukan ajattelua videon taustalla. “First off, they are not ads, they are not political ads at all.” – “It is a metaphor.” – “I didn’t pay for them at all! These are kids who just feel deeply, they’re artistic, two 24-year olds…”

En tiedä saiko Mike tämän ansiosta enemmän vai vähemmän ääniä, mutta video oli jotain täysin muuta ja se sai takuulla enemmän huomiota kuin yksikään mainostoimiston toteuttama sliipattu kampanjavideo.

Huomio: Jos ehdokkaan profiili on oikea, eli jos kohderyhmä ymmärtää esim. nettimemejen tai netti-huumorin päälle, niin outokaan video ei ole haitaksi.

Kaikki lähtee kuitenkin ehdokkaasta ja kohderyhmästä, jota web-videolla tavoitellaan. Samanlaista kokonaispeittoa kuin tv-mainoksella voitiin joskus aiemmin saavuttaa, ei web-videolla voida koskaan saada.

Monien poliitikkojen osaamisen ydintä on puhuminen yleisölle. Paras web-video saattaakin olla hyvä puhe. Esim. Mari Kiviniemellä luulisi riittävän tupailtoja, jossa sanoma voitaisiin taltioida huomattavasti luontevammin. Verkkovideossa myös läheinen suhde yleisöön on hyvästä. Esim. tällä videolla muuten hyvän puheen pitävä Jutta Urpilainen jää puhujanpöntössään kaukaiseksi ja erilleen katsojasta. Katsojan pitää tuntea olevansa tasa-arvoinen, ei vain vastaanottaja.

Toinen luonteva ja tuttu ympäristö on “Punainen lanka” -henkinen asiahaastattelu. Poliitikot eivät ole (Suomessa) (vielä) näyttelijöitä. Reagointi haastattelijan olemassaoloon tekee puhumisesta pakostakin luontevampaa kuin teleprompterille paasaamisesta.

Tekniseen toteutukseen riittää hiukan videon luonteesta riippuen jopa web-kamera kunhan ääni vain on jotenkin kunnossa. Suosittelen satsaamaan vaikka pieneen kannettavaan ääninauhuriin, joita voi käyttää myös suoraan tietokoneessa ulkoisena laadukkaana mikrofonina. Itseasiassa Zoomin Q3 kääntää tilanteen hauskasti toisin päin: se on melko huonolaatuinen videokamera (riittävä Youtubeen), jossa on “hyvälaatuinen” stereomikrofoni.

Kannattaa myös miettiä onko videota “pakko olla”. Osalle ehdokkaista hyvin funtsittu äänitallenne, podcast, voi olla paljon parempi ratkaisu. Hyvälaatuisen “radio-ohjelman” tekninen toteuttaminen on myös paljon helpompaa ja halvempaa. Varttitunnin keskustelu sympatiseeraavan ammattitoimittajan kanssa voi olla paljon tehokkaampi kuin kahden minuutin suttuinen video.

Muitakin ideoita minulla on, mutta enpäs paljastakaan niitä teille, vaan neuvon vain omaa ehdokastani. Ähä.


12
/
Nov
/
10
 12:11

iHana

Avoin tunnustus. Olen fanboy. Viimeisen kahdeksan vuoden ajan olen käyttänyt ja omistanut vain macceja. Valinta oli sikäli helppo, että 2000-luvun alussa oli vielä täysin selvää että minulle tärkeät musasoftat (ProTools, Sibelius, Logic) vaan kertakaikkiaan toimivat paremmin Cupertinossa muotoilluilla tuotteilla kuin bulkki-puuseilla.

Maksamalla muotoiluista hiukan ekstraa sai laadukkaamman tietokoneen ja bonuksena mm. viruksista ei ole tarvinnut välittää kun niitä ei juurikaan ole. OS9:stä siirtyminen OS X:ään toi vielä lisäksi (ainakin silloin) pc-puolella ennenkuulemattoman korkean toimintavarmuuden. Tää käyttis ei vaan kaadu. (Tai siis kaatuu, mutta harvoin…)

iLuuria en ole kuitenkaan vielä hankkinut: lähinnä syynä on operaattorisidonnaisuus ja tällä hetkellä huomattavan edullinen datasopimukseni – mobiilidataa kun tulee liikuteltua melkolailla paljon. iPhonea ei voi myöskään käyttää WLAN-tukiasemana Nokialaisen tavoin.

iPadin odotus Suomen markkinoille kävi ylivoimaiseksi avokkaan vierailtua Englannissa elokuussa. Pakkohan tää vehje oli hällä hankituttaa.

Montako Applen vehjettä saa olla yhdessä kotitaloudessa?

Nyt muutamia kuukausia käytettyäni täytyy sanoa, että tää aivan loisto-ostos. En ole vuosiin ollut mistään vimpaimesta näin innostunut.

Käyttöliittymä on loistava – netin selailuun ei ole parempaa vehjettä. Sivut aukeavat nopeasti ja näyttö on laadukas. Läppärin joutuu avaamaan vain Daily Showta varten, flash kun ei toimi lain. Sen sijaan YouTube ja fb-videot pyörivät selaimessakin. HTML5 vaikuttaa erinomaiselta kehityssuunnalta.

Jopa tekstin kirjoittaminen onnistuu kosketusnäytöllä suht nopeasti – vain skandien puute perusnäppiksestä hidastaa nakutusta. Tämäkin puute korjaantunee ohjelmistopäivityksellä, jahka lanseeraavat tuotteen myös pohjoismaisille markkinoille. (Huhujen mukaan marraskuun päivityksessä olisi tää puute korjattu.)

Laitteen paras puoli on akun kesto: normaalillakin käytöllä pääsee lähelle luvattua kymmentä tuntia. Amsterdamin seminaarissa ei tarvinnut kertaakaan metsästää töpseleitä, pärjäilin pari päivää yhdellä latauksella kevyesti. (Vastaavasti lataamiseenkin menee pari tuntia.)

Keveys mahdollistaa laitteen ottamisen mukaan aina. Olkalaukun pohjalla painoa hädin tuskin huomaa.

“No mitä sitte tolla teet? Mihi sä muka tota tartteet?”

Lyhyt vastaus: en välttämättä juuri mihinkään. Kaiken sen minkä olen nyt tehnyt tällä lärpykällä olisin voinut hoitaa myös läppärilläni. Ja kirjat voi lukea myös paperiversioina – laiturinnokassa dekkarit varmaan kuuluukin lukea hiirenkorvilla varustettuna.

Pitkä vastaus: sekä työhön että huviin. Ja työhönkin usein liittyy “ajanvietekäyttöä”. (Muusikon hommissa yllättävan suuri osa päivästä kuluu odotellessa: junassa, bussissa, keikkapaikalla, teatterissa biisien välissä.) Suurin muutos on se, kuinka vähän olen käyttänyt läppäriä – MacBookPron olen kaivanut esiin vain nuotinkirjoitusta, musahommia ja isompia kirjoitustöitä varten.

Kokousasiakirjat ja pidemmät pdf-dokumentit on iPadista todella paljon miellyttävämpi lukea kuin läppärin näytöltä.

Olen testannut myös Amazonin Kindlereaderia. Ainakin scifin lukeminen näytöltä onnistuu helposti. Ilman silmälaseja melkoisen likinäköisenä olen tosin tottunut pitämään kirjoja huomattavan lähellä naamaa ja n. 10-15 sentin etäisyydeltä katsottuna iPadin näytön tarkkuus ei ole vielä riittävän hyvä – mikään “retina-display” tämä ei todellakaan vielä ole.

Näin sisällöntuottajana iPad on todella toiveita herättävä. Suljettu järjestelmä mahdollistaa piraattien kiilaamisen markkinoilta avoimia alustoja paremmin. Olen hankkinut tähän softaa jo nyt varmasti noin satasella, lisäksi muutamia kirjoja Kindle Storesta sekä pari numeroa Wirediä. Tekniikka alkaa olla riittävän hyvää kirjojen ja etenkin lehtien digitaalisia versioita varten. Wired oli (ylläripylläri) erityisen hauska digiversiona – paperilehden loistava taitto yhdistettynä nettimäisiin hyperlinkkehin ja mediatiedostoihin.

Myös mainostajalle iPad antaa GoogleAdseja parempia mahdollisuuksia. Wiredin sähköisessä versiossa siirryttiin jutuissa eteenpäin navigoimalla “alas” ja seuraavaan juttuun navigoimalla oikealle. Juttujen välissä oli perinteistä printtimainontaa muistuttavia mainoksia. Mutta esim. Canonin järkkärimainoksen yhdeydessä oli pelkän stillin lisäksi myös pätkä kameralla kuvattua hd-videota. Eivätkä nämä mainokset jostain syystä ärsytä yhtä paljon kuin tavallinen nettimainonta. Ehkä printtimediassa, johon iPad vertautuu, mainoksiin on jo niin tottunut lapsesta pitäen.

Tavallaan harmillista onkin, että laitteen huonot puolet kytkeytyvät nimenomaan näihin hyviin ominaisuuksiin. Mm. otin tätä blogausta varten kännykälläni kuvan laitteesta ja yritin siirtää kuvaa bluetoothin kautta padiin. Ei onnistunut. Olisi pitänyt kikkailla ja kiertää. Laitteesta puuttuu myös “Finder”-tyyppinen tiedostonhallinta. Edes itse luotuja tiedostoja ei niin vain liikutella edes takaisin vapaasti.

Tuntuu hiukan siltä että vehje on tarkoituksellisesti rampa, vaikka iPad voisi olla täysiverinen (mini)läppärin korvike.

Kokonaisuudessaan kuitenkin ehdottoman mainio rämpylä. Suosittelen.


24
/
Jul
/
10
 05:07

kuormafillari

Hankin toukokuussa käytettynä Pashley -merkkisen kuormafillarin. Edellinen omistaja oli tilannut sen suoraan tehtaalta.

Kaunotar. Nyt pari kuukautta kokeiltuani täytyy todeta että olen erittäin tyytyväinen ostokseeni. Kolme vaihdetta riittävät kaupunkiajoon mainiosti ja mahdollisuus pyöräillä ympäri Helsinkiä hanuri etutarakalla on ollut erittäin kätevä. Pisin “työmatka” on ollut Vallilasta Pitäjänmäkeen, joka taittui kohtuullisella vauhdilla alle puoleen tuntiin. Nopeampi kuin julkiset siis ja voittaa ruuhka-aikoina toisinaan jopa henkilöauton.

Paljon kymmentä kilometriä pidempää matkaa en tällä lähtisi taittamaan, oli lastia tai ei: pienet renkaat ja rungon huomattava paino tekevät polkemisesta kohtuullisen työlästä.

Polkupyörät ovat onneksi sen verran näppärän kokoisia ja hinnaltaankin kohtuullisia, että niitä voi omistaa useampia eri käyttötarkoituksiin. Pihalta löytyy tällä hetkellä kuormapyörän lisäksi vanha Crescentin viisi-vaihteinen CityBike, josta ajattelin saada hiukan tuunaamalla tyylikkään kaupunkipyörän. Sitten tarvitaan vielä ainakin monivaihteinen maantiepyörä, sinkula, kruiseri… Tarvitsen enää luottodiilerin, addiktio on jo.


05
/
Mar
/
10
 12:03

keskustelu tanssin talosta + ustream

Maanantaina ohjelmassa oli kirjastokierroksen lisäksi myös keskustelu tanssin talosta.

En ollut koskaan aiemmin pitänyt julkista puhetta! Tuntui ihan luontevalta. Asiasisältö oli sen verran hyvin hallussa, että en tarvinnut kuin muutaman ranskalaisen viivan ja pysyin ainakin omasta mielestäni ihan jäntevästi asiassa.

Streamasin keskustelun läppäriltäni 3,5G -kännykkäyhteydellä! Tulevaisuus on täällä tänään! Tallenne ohessa. Allekirjoittaneen puheenvuoro löytyy tunnin kohdalta.

[vodpod id=ExternalVideo.925709&w=425&h=350&fv=allowfullscreen%3Dtrue%26loc%3D%2F%26autoplay%3Dfalse%26share%3Dfalse%26sessionid%3D%26vid%3D5113493%26vrsl%3Dc.4.283%26infobar%3Dfalse%26]

Olen todella innoissani streamauksen mahdollisuuksista. Ensi viikolla on varmaankin odotettavissa streamatut pelimannijamit ja ehkäpä parin viikon sisään jo kansanmusiikkiklubikin!

Sitten seuraa tekniikka-nörtteilyä. Ei kannata lukea eteenpäin jos ei tekninen toteutus kiinnosta…

Käytin streamaamiseen Ustream-palvelua, joka on perustasollaan ilmainen. Ustream Producer, jossa on enemmän ominaisuuksia maksaa 199$. Todella helppokäyttöinen. Monikameraohjauksen saa ainakin Macilla helposti aikaiseksi CamTwistillä, josta sitten “leikattu” video ohjataan Ustreamiin.

Bändimme laulusolisti Tuomas osti Neverdicen kiertuestreamausta varten Clas Ohlsonilta mahdollisimman halpoja (lue kehnoja) webcameja. Ajattelin hakea itselleni muutaman lisää, niin voimme testata kolmen tai neljän kameran livelähetystä. Laatu on taatusti kehno, mutta näin testivaiheessa ja lähetyskaistan kapeudesta johtuen paremmista kameroista ei varmaankaan olisi paljon iloa. Tärkeintä on saada jonkinnäköisiä tallenteita verkkoon.

Täytyy myös tutkia, jos löytyisi vielä jokin ohjelma, jolla voisi äänen voisi käyttää “master-ketjun” läpi eli hiukan tasoitella ennen lähetystä. Ehkäpä Jackilla Mainstagen kautta. (Mainstage tulee Applen Logic-paketin mukana, suosittelen. Aivan uskomaton pakkaus hintaansa (399€) nähden.) “Keikkaäänikortissani”> TC:n Konnektlivessä on myös “hardiksena” monialuekompressori, jonka kautta äänen ehkä saa ajeltua.

On tullut usein käytännössä havaittua että ihan asiallisen “muisto”-tallenteen keikoista saa nappaamalla talteen äänipöydän stereosumman ja lisäksi saliäänen stereoparilla. Vielä jos oikein haluaa hifistellä, niin soololaulu ja basso erikseen, niin kamaahan voi jo lähes miksata.

Hauskaa käpistellä välillä tällaisiakin asioita.

/nörtti


21
/
Feb
/
10
 12:02

elisa 36h beta

Vaihdoin viime syksynä laajakaistaliittymääni. Olin ollut tyytymätön Welhon paluukanavan nopeuteen jo pitkään ja kun Elisa sitten tarjosi suurinpiirtein samalla hinnalla “kolme kertaa nopeamman” interswebin sekä verkkodigiboksin, jossa tallennustilaa on rajattomasti, ei vaihtopäätöstä ollut vaikeaa tehdä.

Palvelu on loistava. Verkkodigiboksin avulla ohjelmia voi tallentaa netitse missä vain, vaikka kännykällä bussissa. Lisäksi Elisan purnukan kautta pääsee kotisohvalta käsin lailliseen verkkovideopalveluun, jossa on yli 1000:n leffan valikoima. Vähänkö tätä oli odotettu.

Yllätyksekseni Elisasta löytyi vielä yksi lisäominaisuus: palvelun pystyi asettamaan “äänittämään” kaikkia kanavia yhtäaikaa siten, että ohjelmat säilyivät näkyvillä 36 tuntia esityshetkestä. “Jatkuva tallennus” muutti television katsomisemme täysin. Telkkarista tuli aina vain hyvää ohjelmaa. Ja jos jokin ohjelma oli unohtunut ajastaa, tai vaikkapa kaveri olikin yllättäen ollut aamu-tv:ssä, niin ei hätää – olihan pätkä joka tapauksessa tallessa.

Koko tv-kanavan konsepti muuttui. Tottakai useammin tsekkasin Teemalta kuin JIMiltä tulleet ohjelmat, mutta tv olikin yllättäen reaaliaikaisen 10 kanavan valikoiman sijaan satojen tv-ohjelmien paletti, josta pystyi valitsemaan mieleisensä. Olin aivan fiiliksissäni. Tulevaisuuden telkkari, täällä, tänään. Ihanaa.

Tämän aivan loisteliaan ominaisuuden ansiosta suosittelin Elisaa myös useille ystävilleni.

Männä viikolla Elisa sitten ykskantaan ilmoitti että palvelu lopetetaan 9.3.. Ja että se oli vain “kokeilu” joka tapauksessa. Ärsyttää todella pahasti. Olihan siellä lukenut “BETA”, mutta jotenkin sitä on tottunut siihen että BETA on jo toimiva palvelu, jota ei ainakaan vedetä kokonaan pois.

Elisan toimitusjohtajan mukaan taustalla oli “erilaisia syitä”. Ensimmäinen itselle noussut ajatus oli tietenkin tekijänoikeudet. Onko tässä taas törmätty johonkin aataminaikuiseen sopimukseen, joka estää modernin palvelun?

Vaikka tekijänoikeudet saattavat olla päätöksen taustalla, voi syitä olla muitakin. Vaikea on keksiä millä tapaa tekijänoikeudet mahdollistavat Ylen Areenan ja Maikkarin sekä Nelosen netti.tv:t, mutta ei tätä palvelua, joka on käytännössä sama asia, mutta kuluttajan näkökulmasta vain helpommin toteutettu. Lisäksi voisin halutessani toteuttaa täsmälleen saman funktionaalisuuden nytkin – pitäisi vain nakutella jokainen ohjelma erikseen talteen ja vastaavasti poistaa seuraavana päivänä. Tai jos ohjelmoida osaisin, niin varmasti jokin skripti hoitaisi homman helposti Elisan verkkohallinnan kautta.

Vastaava TV-kaista -niminen palvelu on ollut pystyssä jo vuosia. Miten on sen laillisuuden laita? Onko oikeusjuttuja vireillä?

Syy saattaakin olla tekijänoikeuskysymysten lisäksi “business-to-business” väännöissä. Ainakin kanavabrändien, joita kovapalkkaiset ohjelmajohtajat ovat rakkaudella vaalineet, näkökulmasta 36h-palvelu on tuhoisa: En minä katso enää “Subia” tai “Maikkaria”. Katson ja kuuntelen ohjelmia. Seuraan Tuomas Enbuskea, en Ylen Ykköstä – Ranskalaista kylää, en Yle Teemaa. Ja minulle on aivan samantekevää mihin aikaan ohjelmat lähetetään. Sisältö on tärkein.

Ei ole enää “prime timea”, johon myydä kalliimpia mainoksia. Ja niiden yli kelataan aina.

Tätä teknisesti täysin mahdollista television murrosta vasten on hauska peilata porua FST:n ja/tai Teeman mahdollisesta lakkauttamisesta. Jälleen kerran valitetaan väärästä asiasta. FST ja Teema ovat turhia. Tärkeitä ovat ne erittäin laadukkaat sisällöt, joita noilla kanavilla on ollut tarjota.

Toivoa sopii, että Ylen uusi toimitusjohtaja tajuaa julkisen palvelun perusluonteen eikä edes yritä kilpailla kaupallisia vastaan laadukkaista ja kulttuurillisesti merkittävistä sisällöistä tinkimällä.


21
/
Sep
/
09
 08:09

3g-laajakaista, vr ja langaton verkko

Olen jo vuosia käyttänyt nettiä kännykän kautta. Ensimmäinen luuri, jonka kanssa dataa liikuttelin taisi olla jo klassinen “banaani”, Nokian 8110, vuosimallia 1997. Kyllä, ylioppilasrahoilla hankittu.

Tuolloin ei edes paketti-dataa tunnettu vaan kännykkäyhteys oli modeemiyhteyden kaltainen. Aina päällä. Sähköpostit ja web kuitenkin kulkivat miten kuten.

Aikaa on kulunut, vettä virrannut Niilissä.

Ensin tuli GPRS, pakettidata, joka oli huomattava parannus entiseen. Seuraavaksi markkinoille saapui kauan odotettu “holy grail” – 3G, jonka taajuuksista Euroopan valtiot rahastivat teleyhtiöitään milleniumin teknokuplan huumassa.

Laajakaista. Internet kännykän kautta.

vr

Olin herkkäuskoinen. Hankin 3G-luurin heti kun sellaisen sai. Kuvittelin näet että nyt koittaa uusi informaatioyhteiskunta myös Kehä III:n ulkopuolelle. Keikkareissuilla kun on kiva että netti pelittää.

Ei toiminut. Noin kaksi vuotta 3G:n lanseeraamisesta ja satojentuhansien kytkykauppojenkaan jälkeen 3G ei toiminut esim. Kiteellä, Jyväskylässä, Järvenpäässä…

Nyt, 2008-2009, 3G toimii suurimmassa osassa asutuskeskuksia. Osittain jopa pääväylien, mm. Lahden motarin varrella. Jopa täältä Pendolinosta se toimii kohtuullisen osan Tampere-Helsinki -väliä.

Mitenkään katkoton yhteys ei ole. Suurimman osan aikaa luuri on perus-gprs -tilassa. Ymmärrän hankaluuden saada 3G-verkko, jonka kantavuus on 900Mhz verkkoa lyhyempi toimimaan 200km/h tunnissa kulkevassa Faradayn häkissä. Tämä on täysin ymmärrettävää.

Se ei ole mitenkään ymmärrettävää, että VR ei ole tehnyt asialle mitään.

Miksei junissa ole edes lisämaksua vastaan saatavilla WLAN-palvelua? Miksei junissa ole “kännykkävahvistin-antenneja” tai jotain muuta kännyköiden peittoa parantavaa palvelua?

Aamujunissa suurimmalla osalla asiakkaista näyttää olevan läppäri auki.

Mahdotonta tämä ei ole. Toukokuisella Japanin reissulla ajoimme luotijunalla Tokiosta Kiotoon. Kyllä. Junassa oli (maksullinen) WLAN -laajakaista. 250 km/h.

Jos VR olisi business, voisiko se todella palvella asiakkaitaan yhtä kehnosti? En liene ensimmäinen enkä viimeinen joka aiheesta purnaa.

Luotijunien vuoroväli Tokio-Kioto -reitillä oli muuten kahdeksan minuuttia.


12
/
Sep
/
09
 08:09

sähköauton on muutettava autoilua

Aamun Hesarissa (maksullinen) oli ensimmäisen Suomenkin markkinoille saapuvan sähköauton, Mitsubisin IMiEV:n, koeajo.

imiev

Toimittajan arvio auton ajo-ominaisuuksista oli positiivinen: “Ensivaikutelma on äänettömyys. Takavetoinen auto kulkee ja kiihtyy kuin huomaamatta.”. Juttu ei kuitenkaan keskittynyt näihin sähköauton hyviin puoliin vaan tarkoituksena oli kokeilla “pääsemmekö iMiEV:llä Hämeenlinnasta Vantaalle.”.

Mikä ettei. Sopiihan sitä kokeilla. Tulos oli odotettu: auto hyytyi ennen pääkaupunkiseutua. Ja näin toimittaja sai todistettua että sähköautosta ei ole polttomoottoriauton korvaajaksi.

M.O.T.?

On täysin ääliömäistä verrata sähköauton toimintasädettä polttomoottoriautoon. On kyse kahdesta täysin eri keksinnöstä, joilla on erilaiset käyttötarkoitukset ja ne syntyivät erilaisista tarpeista erilaisiin maailmoihin.

Tiehallinnon tiefakta 2009:

Suomalaiset tekevät keskimäärin 3 matkaa vuorokaudessa, joihin
käytetään pysähdyksineen 70 minuuttia. Matkojen keskipituus on 15 km
ja koko päivän aikana suomalaiset liikkuvat keskimäärin 42 km.

Autolla ei keskimäärin tarvitse taittaa 91 kilometrin matkaa, joka Hämeenlinnasta Vantaalle olisi! 42 kilometriä riittää! Ja usein varmasti vieläkin vähempi. Harvempi meistä yhdellä kerralla koko suoritetta suhaa.

Nopea haku VR:n sivuilta ensi maanantaille tuotti Hämeenlinnasta Tikkurilaan vaatimattomat 29 junayhteyttä. Luulisin Matkahuollonkin tarjoavan vielä lisää vaihtoehtoja.

Tulevaisuuden nykyistä ilmastoneutraalimmassa yhteiskunnassa tuollaisia matkoja ei ajeta henkilöautolla.

Sähköautot voisivat korvata nykyiselläänkin jo suurimman osan liikkumisen tarpeesta kesän lomareissuja ja sukulointeja lukuunottamatta. Miksei niitä varten voisi vuokrata erikseen autoa? Miksei sähköautokauppias voisi tarjota rajallisen toimintasäteen ajokin oheen edullista vuokra-pirssiä pitkille matkoille?

Ilmastonmuutos ja “öljyhuippu” eivät anna armoa – mitä pikemmin vaihtoehtoisia voimanlähteitä saadaan sarjatuotantoon, sen parempi. Vielä niitäkin tärkeämpää on kuitenkin saada muutettua koko autoilun paradigmaa – miten autoa käytetään, mihin sitä oikeasti tarvitaan ja mitkä sen rajat ovat. Auton päivät yksilöllisen vapauden symbolina ovat ohi.

Pääkaupunkiseudulla henkilöauton kyydissä on keskimäärin 1,3 henkilöä. Autoilun päästöt vähenisivät puoleen myös sillä että tuo lukema nostettaisiin 2,6:een. Ja tuo olisi toteuttavissa vaikkapa huomenna toisin kuin teknis-tieteelliset sähköauto-fantasiat. Jos vain tahtoa löytyisi. Ei löytyne.


04
/
Sep
/
09
 12:09

tekijänoikeudet piiloon

Usealla foorumilla minne on tullut eksyttyä näiden tekijänoikeuskeskustelujen myötä on yksi jos toinenkin kirjoittaja väittänyt että “tekijänoikeudet eivät de facto ole olemassa Spotifyssa.”

Mietin syytä moiseen kerrassaan outoon väitteeseen.

Sitten tajusin. Spotifyssa, jossa tekijänoikeudet siis ovat voimassa, tekijänoikeudet eivät ole näkyvissä.

muna

Palataan tavallaan aikaan, jolloin kuluttajan ainoa vaihtoehtoa hankkia mekanisoitu musiikkituote oli levykauppiaan tiskin yli. Silloin kukaan ei kiinnittänyt huomiota tekijänoikeuksiin. Ei tarvinnut. Ne oli hoidettu huomaamatta. Pinnan alla toki tapahtui paljon: cd-levyn hinnasta kun vain noin 2-5% on itse levyn painokustannusten kattamiseen.* Loput menivät eri tahoille – suuri siivu myös tekijöille.

Tekijänoikeudet eivät siis haittaa keskimääräistä kuluttajaa, kunhan niitä ei itse tarvitse miettiä tai kohdata.

Verkosta ostamisen tai “vapaan lataamisen” valintatilannetta voisi verrata kananmunien kauppaan. Kaupassa myytävistä kananmunista noin 90% on tavallisia häkkikananmunia ja vain noin 10% luomua. Oletettavasti me kaikki tiedämme häkkikanaloiden tehotuotannon olot hirvittäviksi. Silti vain 10% tekee moraalisen valinnan kanojen hyvinvoinnin edistämiseksi. Loput 90% edistävät omaa hyvinvointiaan rationaalisella päätöksellään ostaa halvempia munia.

Ymmärrettävästi suurin osa teineistä (74%) päätyy moraalisessa pohdinnassaan ohittamaan tekijänoikeudet ja ostaa mieluummin vaikka karkkia viikkorahoillaan kuin 100% ilmaista kalliimpia mp3-tiedostoja verkkokaupasta.

Ihmisillä on myös tarve rationalisoida päätöksensä, myös sellaiset, jotka tiedetään moraalisesti epäilyttäviksi. Tähän filosofiseen markkinarakoon syntyi Piraattipuolue. Rationalisointia ei ollut vaikea löytää, olihan levyteollisuus pissinyt kuluttajien, omien ystäviensä, nilkoille koko internet-aikakauden ajan.

“Kopiointi ei ole keneltäkään pois”, “levy-yhtiöt riistävät köyhää muusikkoa”, “tekijänoikeusmafia uhkaa sananvapautta”, “kuollut teollisuudenala korisee”, “keksikööt uuden ansaintalogiikan”, “vapaa jakaminen edistää kulttuuria” jne.. Argumentit ovat tuttuja kaikille, jotka vähääkään ovat nettikeskusteluja aiheen ympäriltä seuraneet.

Osalle vapaan lataamisen käyttäjistä ja kannattajista edes rationalisoinnille ei ole tarvetta: musiikintekijöiden ansaintalogiikka on niin kaukana omasta kulutuskokemuksesta. Mietinkö minä muka japanilaisen autoteollisuuden työntekijöiden työsuhde-ehtoja Toyotan käynnistäessäni? En. Eikä minun tarvitsekaan, joku muu on jo miettinyt ne valmiiksi puolestani.

Tekijänoikeuksien moraalinen perusta on kuitenkin yhä olemassa. Yhä suurin osa kansasta on valmis maksamaan n. 20€ äänilevystä. Yhä suurin osa musiikin kuluttajista ymmärtää että jaettavaa munaa ei voi olla ilman kanoja, kanaloita ja erilaisten kanatuotteiden kirjon vähittäismyyjiä. Ja tietysti rokkikukkoja.

Miten tekijänoikeudet voitaisiin piilottaa “internetin pinnan alle”? Jos tässä onnistuttaisiin myös tekijöitä tyydyttävällä tavalla, ei piraattiliikettä tarvittaisi enää juuri mihinkään.

(*Tästä itseasiassa johtuu immateriaaliseen kauppaan siirtymisen suurin ongelma musiikin tekijöiden näkökulmasta: lopputuotteen arvosta 95% oli immateriaalista jo ennen internettiä. Jos painokustannukset olisivat olleet vaikkapa 75% levyn kustannuksista, internet olisi otettu haltuun jo 90-luvulla.)


30
/
Aug
/
09
 11:08

kuitti-show

Keikoilla on kivaa.

Keikkojen jälkeen ei aina niinkään; laskutus- ja kulukorvaus-rumba odottaa. Bändiläiset lähetttävät minulle kuitteja, kaikki kuitit saatuani minä lähetän ne nipussa tilitoimistoon ja toivottavasti jonain kauniina päivänä rahat tippuvat tileillemme.

kuitti

Miksei kuittitietoja voisi saada perille vuonna 2009 helpommin? Jotenkin sillai “digitaalisesti” josta paljon puhutaan? Ehkä jopa “internetsin” kautta?

Jokaisesta pankkikorttimaksusta tulee joka tapauksessa jo nyt tietoa verkkopankkiin; tosin vain laskuttavan tahon nimi.

Miksei samalla voisi saada kaikkia kuitin tietoja? Tai ainakin verotustiedot kuten esim. alv-erittelyn. Sitten verkkopankkiin tietenkin tarvittaisiin jokin keino “jakaa” kuittitiedot tilitoimiston kanssa luotettavasti ja “todistettavan” ainutkertaisesti.

Kunnon laskuerittelyt pankkiin saakka mahdollistaisivat myös entistä tarkemman henkilökohtaisten kulujen seurannan. Myös yrityksille automaattisesti verkkopankista löytyvät alv-summat varmasti helpottaisivat kirjanpitoa.

Onko tämä täysin mahdotonta? Minä ainakin olisin valmis maksamaan paremmasta palvelusta.


02
/
Aug
/
09
 02:08

plastic logic helsingin luottamushenkilöille?

Kunnallisen demokratian rattaiden pyöriminen vaatii järkyttäviä määriä paperia. Vain kerran kuussa kokoontuvan kulttuuri- ja kirjastolautakunnan kokouspapereista muodostuu vuodessa n. 30-40 cm korkea kasa. Pelottaa ajatellakin esim. joka viikko kokoontuvan yleisten töiden lautakunnan jäsenten paperipinkkoja. Ja useille luottamushenkilöille tuohon päälle sitten tietysti vielä valtuutettujen nivaskat.

Valtuustokauden aikana valtuutetuille kuskataan kotiin (tai työpaikalle) polkupyörälähettien toimesta yhteensä useiden metrien korkuinen vuori A4-saastetta. Määrä ei ole ihan pieni kun muistaa että Helsingissä on 85 varsinaista valtuutettua ja koko joukko varavaltuutettuja – lautakuntalaisista ja lautakuntalaisten varajäsenistä puhumattakaan. Erilaisia luottamustehtäviä on satoja.

Haloo anno domini 2009? Tämänhän piti olla “digitaalinen aikakausi”?

Plastic Logic -firman eReader& voisi olla hyvä vaihtoehto tälle sirkukselle.

[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=wJ44Z-g1WUU]

Tärkeitä pointteja:
- dokumentteihin voi tehdä merkintöjä ja muistiinpanoja
- yksi A4-sivu mahtuu näytölle kerralla
- paperit voidaan toimittaa käyttäjille netin kautta

Jos kaupunki hankkisi lukijoita suuren määrän kerralla, hintakaan olisi tuskin kovin paha. Erittäin todennäköisesti vertailukelpoinen valtuustokauden aikana tapahtuvan painamis- ja kuljetusrumban kustannuksiin, täysin ilmaista ei sekään liene.

Paperin käytön vähentäminen olisi joka tapauksessa hyvä vihreä tavoite. Ensi askel voisi olla vaikkapa lautakuntien jäsenten esityslistojen lähettäminen sähköpostilla, jos tähän vaihtoehtoon suostuu. Itselleni ainakin näyttöpäätteltä lukeminen on sen verran luontevaa, että ottaisin paperittomat versiot mieluusti. Pysyisivät paremmin järjestyksessäkin…

Paperin paras ominaisuus läppäriin verrattuna on mielestäni merkintöjen tekemisen helppous – siihen Plastic Logicin lukulaite (lukija, readeri, iKirja?) tarjoaisi näppärän näköisen ratkaisun.

Jos digitaalinen lukija ei lyö itseään läpi vielä tällä vaalikaudella, niin ehkäpä jo 2012-kunnallisvaaleihin tästä saataisiin pieni vihreä teema?





Kuka?

Hannu Oskala:
Helsingin kaupunginhallituksen jäsen, valtuutettu, maakuntavaltuuston jäsen
musiikkialan moniottelija (MuM),
cityvihreä betoninhalailija.

Flickr

 

Aiemmat kirjoitukset