Avoin tunnustus. Olen fanboy. Viimeisen kahdeksan vuoden ajan olen käyttänyt ja omistanut vain macceja. Valinta oli sikäli helppo, että 2000-luvun alussa oli vielä täysin selvää että minulle tärkeät musasoftat (ProTools, Sibelius, Logic) vaan kertakaikkiaan toimivat paremmin Cupertinossa muotoilluilla tuotteilla kuin bulkki-puuseilla.

Maksamalla muotoiluista hiukan ekstraa sai laadukkaamman tietokoneen ja bonuksena mm. viruksista ei ole tarvinnut välittää kun niitä ei juurikaan ole. OS9:stä siirtyminen OS X:ään toi vielä lisäksi (ainakin silloin) pc-puolella ennenkuulemattoman korkean toimintavarmuuden. Tää käyttis ei vaan kaadu. (Tai siis kaatuu, mutta harvoin…)

iLuuria en ole kuitenkaan vielä hankkinut: lähinnä syynä on operaattorisidonnaisuus ja tällä hetkellä huomattavan edullinen datasopimukseni – mobiilidataa kun tulee liikuteltua melkolailla paljon. iPhonea ei voi myöskään käyttää WLAN-tukiasemana Nokialaisen tavoin.

iPadin odotus Suomen markkinoille kävi ylivoimaiseksi avokkaan vierailtua Englannissa elokuussa. Pakkohan tää vehje oli hällä hankituttaa.

Montako Applen vehjettä saa olla yhdessä kotitaloudessa?

Nyt muutamia kuukausia käytettyäni täytyy sanoa, että tää aivan loisto-ostos. En ole vuosiin ollut mistään vimpaimesta näin innostunut.

Käyttöliittymä on loistava – netin selailuun ei ole parempaa vehjettä. Sivut aukeavat nopeasti ja näyttö on laadukas. Läppärin joutuu avaamaan vain Daily Showta varten, flash kun ei toimi lain. Sen sijaan YouTube ja fb-videot pyörivät selaimessakin. HTML5 vaikuttaa erinomaiselta kehityssuunnalta.

Jopa tekstin kirjoittaminen onnistuu kosketusnäytöllä suht nopeasti – vain skandien puute perusnäppiksestä hidastaa nakutusta. Tämäkin puute korjaantunee ohjelmistopäivityksellä, jahka lanseeraavat tuotteen myös pohjoismaisille markkinoille. (Huhujen mukaan marraskuun päivityksessä olisi tää puute korjattu.)

Laitteen paras puoli on akun kesto: normaalillakin käytöllä pääsee lähelle luvattua kymmentä tuntia. Amsterdamin seminaarissa ei tarvinnut kertaakaan metsästää töpseleitä, pärjäilin pari päivää yhdellä latauksella kevyesti. (Vastaavasti lataamiseenkin menee pari tuntia.)

Keveys mahdollistaa laitteen ottamisen mukaan aina. Olkalaukun pohjalla painoa hädin tuskin huomaa.

“No mitä sitte tolla teet? Mihi sä muka tota tartteet?”

Lyhyt vastaus: en välttämättä juuri mihinkään. Kaiken sen minkä olen nyt tehnyt tällä lärpykällä olisin voinut hoitaa myös läppärilläni. Ja kirjat voi lukea myös paperiversioina – laiturinnokassa dekkarit varmaan kuuluukin lukea hiirenkorvilla varustettuna.

Pitkä vastaus: sekä työhön että huviin. Ja työhönkin usein liittyy “ajanvietekäyttöä”. (Muusikon hommissa yllättävan suuri osa päivästä kuluu odotellessa: junassa, bussissa, keikkapaikalla, teatterissa biisien välissä.) Suurin muutos on se, kuinka vähän olen käyttänyt läppäriä – MacBookPron olen kaivanut esiin vain nuotinkirjoitusta, musahommia ja isompia kirjoitustöitä varten.

Kokousasiakirjat ja pidemmät pdf-dokumentit on iPadista todella paljon miellyttävämpi lukea kuin läppärin näytöltä.

Olen testannut myös Amazonin Kindlereaderia. Ainakin scifin lukeminen näytöltä onnistuu helposti. Ilman silmälaseja melkoisen likinäköisenä olen tosin tottunut pitämään kirjoja huomattavan lähellä naamaa ja n. 10-15 sentin etäisyydeltä katsottuna iPadin näytön tarkkuus ei ole vielä riittävän hyvä – mikään “retina-display” tämä ei todellakaan vielä ole.

Näin sisällöntuottajana iPad on todella toiveita herättävä. Suljettu järjestelmä mahdollistaa piraattien kiilaamisen markkinoilta avoimia alustoja paremmin. Olen hankkinut tähän softaa jo nyt varmasti noin satasella, lisäksi muutamia kirjoja Kindle Storesta sekä pari numeroa Wirediä. Tekniikka alkaa olla riittävän hyvää kirjojen ja etenkin lehtien digitaalisia versioita varten. Wired oli (ylläripylläri) erityisen hauska digiversiona – paperilehden loistava taitto yhdistettynä nettimäisiin hyperlinkkehin ja mediatiedostoihin.

Myös mainostajalle iPad antaa GoogleAdseja parempia mahdollisuuksia. Wiredin sähköisessä versiossa siirryttiin jutuissa eteenpäin navigoimalla “alas” ja seuraavaan juttuun navigoimalla oikealle. Juttujen välissä oli perinteistä printtimainontaa muistuttavia mainoksia. Mutta esim. Canonin järkkärimainoksen yhdeydessä oli pelkän stillin lisäksi myös pätkä kameralla kuvattua hd-videota. Eivätkä nämä mainokset jostain syystä ärsytä yhtä paljon kuin tavallinen nettimainonta. Ehkä printtimediassa, johon iPad vertautuu, mainoksiin on jo niin tottunut lapsesta pitäen.

Tavallaan harmillista onkin, että laitteen huonot puolet kytkeytyvät nimenomaan näihin hyviin ominaisuuksiin. Mm. otin tätä blogausta varten kännykälläni kuvan laitteesta ja yritin siirtää kuvaa bluetoothin kautta padiin. Ei onnistunut. Olisi pitänyt kikkailla ja kiertää. Laitteesta puuttuu myös “Finder”-tyyppinen tiedostonhallinta. Edes itse luotuja tiedostoja ei niin vain liikutella edes takaisin vapaasti.

Tuntuu hiukan siltä että vehje on tarkoituksellisesti rampa, vaikka iPad voisi olla täysiverinen (mini)läppärin korvike.

Kokonaisuudessaan kuitenkin ehdottoman mainio rämpylä. Suosittelen.