Esityslista löytyy täältä.

2 Kaupunginkirjaston esitykset vuoden 2011 käyttötalousarvion määrärahojen korottamisesta sekä käyttötalousarvion määrärahan siirrosta vuodelle 2012

ok.

2 Kulttuurikeskuksen virkasuhteen irtisanominen

Kyseessä on siis maahanmuuttajien kulttuuriin keskittyneen Kulttuurikeskus Caisan johtajan Johanna Maulan irtisanominen.

Asia on selvästi monelle tärkeä; olen saanut aiheen tiimoilta useita kymmeniä sähköpostiviestejä ja vaikuttaa siltä että useat maahanmuuttajajärjestöt ovat kokeneet tärkeäksi puolustaa Johanna Maulaa prosessissa. Tuki kertoo siitä että järjestöjen keskuudessa Maulasta pidetään.

Kulttuuri- ja kirjastolautakunnan tehtävä irtisanomisasiassa ei kuitenkaan ole arvioida Maulan suhteita maahanmuuttajajärjestöihin, vaan arvioida irtisanomisprosessin asiallisuutta. Jos katsomme että irtisanomisprosessi on kaupungin puolelta hoidettu oikeudenmukaisesti ja laillisesti, on lautakunnan hyväksyttävä esittelijän esitys.

Mielestäni esittelyteksti liitteineen osoittaa selvästi että irtisanomiselle on hyvät perusteet. Jos olisin kokouksessa, puoltaisin esittelijän esitystä.

Useimmat minulle sähköpostia lähettäneet tahot olivat erityisen huolestuneita maahanmuuttajien kulttuuripalveluiden jatkumisesta ja laadusta jos Johanna Maula irtisanotaan. Minä olisin todella huolestunut tilanteesta, jos niiden jatkuminen olisi kiinni yhdestä ihmisestä. Ei nimittäin ole. Helsingin kaupunki, Helsingin kulttuurikeskus, me Vihreät ja uskoakseni koko kulttuuri- ja kirjastolautakunta on vahvasti sitoutunut ylläpitämään ja kehittämään maahanmuuttajien kulttuuripalveluita sekä Caisassa että muilla tavoilla.

Johanna Maulan irtisanominen ei tarkoita maahanmuuttajien kulttuuripalveluiden alasajoa.

KULTTUURIPOLITIIKKA

1 Kulttuuri- ja kirjastolautakunnan lausunto kulttuuritoimen organisointiselvityksestä

Tämä on erittäin tärkeä asia, josta olen kirjoittanut blogillani aiemminkin. Kyse on siis siitä kuinka Helsingin kulttuuripalveluita tulevaisuudessa poliittisesti ohjataan. Mielestäni tällä hetkellä poliittinen valta on aivan liian hajallaan ja kokonaisnäkemys puuttuu. Tai vaikka kokonaisnäkemystä (*krhm*) löytyisikin, alaa ei pystytä ohjaamaan. Olenkin esittelijän kanssa yhtä mieltä siitä että esityksen mukaiset lautakunnat tulisi yhdistää “uudeksi nykyistä isommaksi kulttuurilautakunnaksi”.

Sen sijaan tästä lausunnosta (ja lausuntokierrokselta) puuttuu kokonaan helsinkiläisen kulttuuripolitiikan virtahepo kokoushuoneessa: Helsingin kaupunginteatterin hallinnollinen asema.

Helsingin kaupunginteatterin säätiön hallitusta on johtanut käsittääkseni jo 1980-luvulta lähtien sosiaalidemokraattien Jorma Bergholm. Vaalitulokset ja muut henkilöt vaihtuvat – Jorma pysyy. Kaupunginteatteri on SDP:n ikuinen läänitys. Siksipä Kaupunginteatterin säätiön hallinnollinen asema onkin noussut paljon todellista suuremmaksi kysymykseksi. Ja näemmä siihen ei sitten tälläkään kertaa koskettaisi.

Nyt ei saa ymmärtää väärin: minun puolestani kaupunginteatterin säätiön hallitus saa (ja itseasiassa lain mukaan tuleekin) jatkaa toimintaansa. Ja Jorma saa minun puolestani jatkaa puheenjohtajana vaikka 2020-luvulle saakka. Hyvinhän kaupunginteatterilla menee sekä taiteellisesti että taloudellisesti!

Mutta tulevalle “Superkulttuuri- ja kirjastolautakunnalle” on saatava Kaupunginteatterin avustusta raamittava valta. Jonkin poliittisen elimen pitää pystyä tarkastelemaan koko teatteri- ja etenkin VOS-teatterikenttää kokonaisuutena: nyt kaupunginteatteri pääsisi lobbaamaan oman budjettinsa suoraan kaupunginjohtajalta. Tämä epätasa-arvo kävisi erityisen selvästi ilmi jos/kun lautakuntamme joutuu etsimään säästöjä myös teattereiden toiminta-avustuksista.

Kaupunginteatteri on osa VOS-teatterikenttää, joten sitä täytyy kohdella samalla tavalla kuin muitakin toimijoita.

Myöskään kaupunginteatterin asema säätiönä ei ole este: täsmälleen esittämälläni tavalla jaamme tukea myös esim. UMO-säätiölle, joka on VOS-orkesteri.

Lisäisinkin mieluusti päätöksen viimeiseen kappaleeseen vielä yhden lauseen:

“Edellä esitetyt muutosehdotukset huomioon ottaen kulttuuri- ja kirjastolautakunta puoltaa lautakuntien yhdistämistä uudeksi nykyistä isommaksi kulttuurilautakunnaksi. Lisäksi kulttuuri- ja kirjastolautakunta toivoo että myös Helsingin kaupunginteatterin hallinnollista asemaa tarkasteltaisiin osana kulttuurialan organisaatioselvitystä.“

Lisäys kursivoituna.

2 Kohdeavustusten myöntäminen, 1.jako

ok.

3 Avustusten myöntäminen kansainvälisiin hankkeisiin, 1. jako

ok.

4 Musiikkiteatteri-ilmaisun koulu Mustin ylimääräinen kerta-avustusanomus

ok, karuahan tämä on kun summat ovat näin naurettavan pieniä.

Minulla on vaikeuksia muodostaa järkähtämätöntä kyllä tai ei -mielipidettä. Hankeessa kun on selvästi sekä suuria kysymysmerkkejä että huikeita mahdollisuuksia.

Oma ajatteluni lähteekin liikkeelle museon sijaan Katajanokan rannan tontista, joka on tällä hetkellä lähinnä joutomaata – käyttämätön ja ruma terminaali sulkee rannan ja Kauppatorin ihmisvilinä loppuu kuin seinään. On selvää että Helsingin tulee tehdä tuolle tontille jotain.

Tältä ei Helsingin paraatipaikalla saisi näyttää.

Pari vuotta sitten jo yritettiin. Paikalle ehdotettiin yksityisellä rahalla rakennettavaa “wow/design-hotellia”, joka olisi taatusti ollut valtakunnan paraatipaikalle soveltuva. Ensimmäisen kerroksen ravintolat olisivat houkutelleet ihmisiä myös Skattan suuntaan. Hanke kuitenkin torpattiin valtuustossa. Vastustajat perustelivat mielipidettään paitsi rakennuksen sopimattomuudella Katajanokalle, myös sillä että keskeiselle paikalle pitäisi rakentaa “tila johon kaikilla on vapaa pääsy, ei vain maksavilla asiakkailla”.

Mikä tällainen tila sitten voisi olla jos yksityisrahoitteinen hotelli ravintoloineen ei käy päinsä?

Helsingin taidemuseo on ollut tyytymätön tilaratkaisuunsa jo useita vuosia: Tennispalatsi ei sovellu kaikille näyttelyille (, jo ilmassa leijuva rasva rajoittaa mahdollisuuksia), Kluuvin Galleriaan löytää vain harva, Meilahden toimipisteen kävijämäärät ovat satsauksiin nähden matalat ja rakennus vaatii lähivuosina täysremonttia – käytännössä halvalla rakennettu tasakattoinen talo pitäisi rakentaa kokonaan uudestaan. Lisäksi taidemuseon toimistotilat ovat vielä neljännessä pisteessä. Yhtälö ei ole toimiva ja tiloista ja niiden välillä liikkumisesta syntyy turhia kustannuksia.

Oikea kysymys pitäisikin olla että mikä julkinen rakennus sopisi Katajanokalle Kauppatorin viereen paremmin kuin näyttävä uusi taidemuseo?

Julkisiin rakennushankkeisiin tarvitaan tietenkin veronmaksajien, eli meidän kaikkien, yhteistä rahaa. Ja koko valtakunnan paraatipaikalle toivottavasti rakennetaan laadukasta ja korkeaprofiilista uutta arkkitehtuuria – ei mahdollisimman halvalla vain hintalappuun tuijottaen. Onko meillä tällaiseen varaa tällaiseen “eliitin ökymuseoon”?

Tässä kohtaa törmätään julkisessa keskustelussa mielestäni koko hankkeen suurimpaan perspektiiviharhaan. Rakennuksen pääomakustannukset olisivat noin 8 miljoonaa euroa vuodessa, yhteensä noin 140 miljoonaa euroa 30 vuoden jänteellä. Onko tämä paljon vai vähän? Yksittäiselle kansalaiselle summa on tietysti aivan hirvittävä. Onko se kuitenkaan liikaa Helsingille, Suomen suurimmalle kaupungille?

Kaupunkimme budjetti on noin 4300 miljoonaa. Tämä 8 miljoonaa euroa olisi siis Helsingin talousarviosta noin 0,19%. Lisäksi Taidemuseon käyttökustannukset lisääntyisivät muutamalla miljoonalla. Kokonaisuutena Helsingin taidemuseon kulut nousisivat siis noin 12-14 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä on noin 0,3% eli kolme promillea kaupungin talousarviosta.

Mittakaavaa voi hakea vaikka vertaamalla summaa suomalaisen keskipalkkaan, joka on 2940€. Tuosta summasta 0,3% on 8,9€. Guggenheim olisi siis suurinpiirtein Spotify Premiumin, kahden tuopin, pizzan tai seitsemän Lotto-rivin kokoinen sijoitus.

Kyllä meillä on siihen varaa. Ja samalla tavalla kuin joka lauantainen krapulapizza ei estä Thaimaan matkaa hiihtolomalla tai uuden leivänpaahtimen ostamista, ei Guggenheimkaan estä Helsingin satsauksia nuorisotoimeen, terveydenhuoltoon tai muuhun kulttuuriin. Itseasiassa Guggenheimia voisikin verrata vaikka uusien lenkkareiden ostamiseen: niiden avulla pystyy juoksemaan ja pysyy kunnossa – elämän laatu paranee ja elinikääkin tulee ehkä lisää!

Kaupunkia ei voi kehittää laput silmillä – Helsinki pystyy satsaamaan useaan asiaan yhtäaikaisesti. Itseasiassa olisin todella peloissani jos ei kykenisi.

Toki hankkeeseen liittyy myös useita kysymysmerkkejä: mitä tapahtuu kaupungin omalle taidekokoelmalle, miksei Kirjava Satama -ideakilpailun ehdotuksia vielä julkistettu, minkälaisia näyttelyt konkreettisesti olisivat ja mikä olisi suomalaisen designin asema uudessa museossa. Hyviä kysymyksiä, joihin toivon parempia vastauksia kuin mitä ylihintainen “selvitys” kykeni antamaan.

Tämän arvan voittoennuste on kuitenkin rutkasti Lottoa parempi, jopa fifty-sixty, mutta jos ei veikkaa ei voi voittaa.

Minä haluan että Helsinki koettaa onneaan ja ottaa erittäin pienen (0,3%) riskin. Vaaditaan vain vähän rohkeutta.

Pahimmassakin tapauksessa, jos Guggenheim epäonnistuisi ruhtinaallisesti ja kaikki imago- ja turismihyödyt jäisivät saavuttamatta, Helsinki saisi paraatipaikalleen hienon julkisen rakennuksen, jossa esitellään upeaa modernia taidetta. Minä olisin ihan tyytyväinen sellaiseen katastrofiin.

Silti minullakin on parin viikon ajan ollut takaraivossa fiilis että täytyisi blogata Haavistosta. Viimeistään Otson nerokas ‘Presidentti on siitin’ -blogaus vakuutti minut kuitenkin siitä että kaikki tarpeellinen, järkevä ja järjetönkin ehdokkaasta on jo kirjoitettu. Kaikki kulmat on esitelty kyllästymiseen asti.

Jotain muuta siis piti yrittää. Päätin pitää puheen ja tehdä siitä videon.

Puhuin loppiaisena kuudessa eri paikassa eri puolilla keskustaa. Yleisönä lähinnä venäläisiä turisteja. Toivottavasti joku äänioikeutettukin kuuli…

Olo typötyhjällä Hakaniemen torilla saarnatessa oli aika surrealistinen, mutta hei, mähän oon taiteilija, mulla on vapauksia!

Toisaalta taas, miksi ihmeessä Suomessa ei ole enempää julkisia poliittisia puheita? Missä olisi Helsingin “Speakers’ Corner”?

Lupaan tässä samalla julkisesti että tämä on viimeinen presidentinvaaleihin liittyvä fb- tai twitter-päivitykseni ennen vaalipäivää. Minua ei tarvitse blokata feedistä…

(Kameran takana avusti Mikki Wasara. Suurkiitokset hänelle.)

Kylläpä on koria. Hyvä olisi tuolla ihmisen elää ja yrittää. Myös täällä meillä Vallilassa Smith-Polvinen olisi tehnyt selvää jälkeä. Vallilanlaakson olisi halkaissut motari.

Luojan kiitos näin ei kuitenkaan tehty. Smith-Polvista pidetäänkin Helsingin liikennesuunnitteluhistoriassa käännekohtana – se oli liian hirveä toteutettavaksi ja yksityisautoilun ei annettu tuhota koko kaupunkia lopullisesti. Sen sijaan päätettiin rakentaa Metro.

Smith-Polvisen hengessä viheralueita kuitenkin ollaan yhä valmiita tuhoamaan. Toissapäiväisessä kaupunginvaltuuston kokouksessa päätettiin Kokoomuksen ja Sosiaalidemokraattien äänillä rakentaa Vallilanlaaksoon joukkoliikennekatu. Vihreät ja Vasemmistoliitto vastustivat.

Näyttääkö linjaus tutulta?

Mitä ihmettä? Eikö Vihreille kelpaakaan joukkoliikennekatu? Jo on aikaihin eletty.

Joukkoliikennekadun hyödyt julkiselle liikenteelle ovat kiistattomat. Se tulee vähentämään bussimatkustajien ajankäyttöä noin 200 000 – 300 000 tuntia vuosittain. Yhteys Pasilaan lyhenee useampia minuutteja per matka.

Mutta myös sen vaikutus Vallilanlaaksoon on kiistaton; se tulee muuttamaan puistoaluetta merkittävästi. Valinta on minulle henkilökohtaisesti erityisen hankala; en haluaisi millään leimautua silkaksi nimbyilijäksi – asun puiston vieressä, lenkkeilen laaksossa viikottain ja siellä on kiva loikoilla kesäisin. Mitä siis olisi pitänyt tehdä?

Vihreät ja Vasemmistoliitto ehdottivat silkan änkyröinnin sijaan kompromissia; Vallilanlaaksoon olisi voitu meidän mielestämme rakentaa maisemoitu ratikkalinja. Raideliikenne olisi itseasiassa mielestäni kulttuurimaisemaan jopa istunut; Sörnäisten Satamaratahan on kulkenut laakson halki jo yli puoli vuosisataa. Nyt ehdotettu linjaus on joka tapauksessa parempi kuin aiemmin ajettu Pietari Kalmin kadun jatkaminen, joka olisi tuhonnut Kumpulanlaakson täysin.

Tärkein ero raitiolinjan ja joukkoliikennekadun välillä on kuitenkin se, että ratikkalinja voidaan nurmipohjalla toteuttaa erittäin nätisti ja kulttuuriympäristöön istuvasti. Vaihtoehdollamme olisi saatu matkustajien aikahyödyt katua vähäisemmällä haitalla. Mainio esimerkki Karlsruhesta Saksasta:

(Kiitos kuvasta "nakkiputkalle". Löysin kuvan googlaamalla, jos käyttö häiritsee, ota yhteyttä.)

Tämä ei kuitenkaan Kokoomukselle ja Demareille kelvannut. Asfalttia piti saada. Mikäpä siinä. Bussien laaksossa kun ilmeisesti paistaa aina aurinko.

Kylläpä Vallilanlaaksossa on kurjat kelit nykyisin. Onneksi tilanne korjaantuu jahka saamme uuden tien!

Murheellista on sekin, että Vallilanlaaksossa menetettiin mahdollisuus tehdä esimerkillisen kaunista ratikkalinjaa – sen sijaan että Vallilanlaaksoa tultaisiin tulevaisuudessa esittelemään positiivisena esimerkkinä hyvin maisemaan istuvasta raideliikentestä, se tullaan nostamaan esiin kun halutaan vastustaa hyviäkin liikennehankkeita. Ärsyttää.

Toivottavasti ensi syksyn kunnallisvaaleissa täällä Vallilassa muistetaan ketkä äänestivät asfaltin puolesta.

Tallari täytti tänä vuonna 25 vuotta. Monelle kaltaiselleni akateemiselle pelimannille se on ollut ainutlaatuinen yhteys jo paremmille soittoapajille ehtineisiin pelimanneihin. Hosiojan Antin haitaritunneilla en oppinut vain kipaleita, vaan sain myös häivähdyksen siitä, kuka sävelmän oli Antille opettanut ja millainen tyyppi vanha soittaja oli ollut. Ylen kantanauhojen, lukemattomien konserttien ja levytysten kautta Tallari on tullut tutuksi koko maassa. Nyt, neljännesvuosisadan yhdessä toimittuaan, yhtyeen jäsenet alkavat olla eläkeiässä.

Kun Tallari vuonna 1986 perustettiin, ei kansanmusiikin ammattilaiskenttää varsinaisesti ollut olemassa. Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osasto oli perustettu vain kolme vuotta aiemmin. Ja tuolloin valtiolla oli tarjota musiikin tukemiseen vain yksi malli: klassisen orkesterimusiikin tarpeisiin kehitetty virkamieslaitos.

Kentän nykytilanne on täysin erilainen. Meitä maistereita on valmistunut Sibiksestä jo yli sata ja lisäksi vielä Joensuun ja Kokkolan AMK:sta koko joukko päteviä pelimanneja.

Millainen järjestely palvelisi kansanmusiikin kenttää seuraavat 25 vuotta mahdollisimman hyvin? Onko vakituisiin eläkevirkoihin perustuva malli enää ainoa tai paras vaihtoehto?

Helsinkiläisen tanssiteatteri Zodiakin toimintatapa voisi olla tutustumisen arvoinen. Zodiakissa on myynti- ja tuotantohenkilöstöä, mutta taiteilijat, niin tanssijat kuin koreografitkin, palkataan määräaikaisiin pesteihin. Malli tuottaa monipuolisen kattauksen nykytanssiesityksiä erittäin kustannustehokkaasti.

Sopisiko malli myös kansanmusiikille?

“Tallari 2.0″ olisi koko maan laajuinen katto-organisaatio: sen vakituinen henkilökunta myisi keikat ja kiertueet, julkaisisi nuottivihkot ja levyt ja hoitaisi käytännön järjestelyt keikkapakuista palkanlaskentaan. Muusikot puolestaan palkattaisiin harkinnanvaraisesti eri mittaisiin jaksoihin – kesto muutamasta kuukaudesta vuosiin.

Rautalangasta vääntäen voisi nykyresursseilla vuosittain toimia esim. kaksi kuuden tai neljä kolmen kuukauden kestoista yhtyeprojektia. Vuosittain esimerkkini mahdollistaisi siis 8-16 kansanmuusikon työllistymisen ja 25 seuraavan vuoden aikana olisi Tallarin sateenvarjon alla toiminut jo 50-100 bändiä!

Tallari 2.0:n tavoite olisi tietysti kasvaa organisaationa, kun tuki ei olisi enää sidottu vain tiettyyn yhtyeeseen ja paikkakuntaan. Kuvitelkaapa millaista kansanmusiikkitarjonta olisi maassamme, jos vuosittain kymmenen kamupoppoota saisi puolen vuoden pestin! (Ja silloinkin kansanmusiikin valtionosuus olisi vasta Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin luokkaa.)

Järjestely mahdollistaisi alan koko kirjon tukemisen runonlaulusta kuplettiin ja arkaaisesta ambientista superpolskiin. Käytännön kannalta tärkeää on myös se, että ehdotukseni on toteuttavissa olemassaolevan VOS-laitosjärjestelmän piirissä.

Kansanmusiikin kentän olisikin aika miettiä yhdessä miten me ylipäätään tukea haluaisimme? Pitäisikö avustaa kiertueita, klubijärjestäjiä, festivaaleja, kuntia, yksilöitä vai yhtyeitä? Opettajia vai esiintyjiä? Pyritäänkö pysyviin virkoihin vai harkinnanvaraisuuteen? Eri painotuksilla saadaan aikaan erilaisia lopputuloksia. Tallarin sukupolvenvaihdos on hyvä hetki tälle keskustelulle.

Joka tapauksessa on aika saada kansanmusiikin kasvulle tunnustusta valtiolta. On lähes skandaali että 25 vuoden aikana tuki ei ole noussut, vaikka ala on kehittynyt huikeasti. Miksi suomalaista ammattilaisten esittämää kansanmusiikkia kuulee todennäköisemmin Kööpenhaminassa kuin Kajaanissa?

VERKKOKIRJASTO- JA HALLINTOPALVELUT

1 Vuoden 2011 talousarvion toteutumista koskeva 4. ennuste

ok. Näkyykö taantuma jo?

Vuoden 2011 tammi – lokakuun kumulatiivinen lainaus oli 7 938 629 lainaa, mikä on 277 417 lainaa (3,6 %) enemmän kuin vastaavana ajankohtana viime vuonna. Kirjastokäyntejä oli 5 661 415, mikä on 251 778 (4,7 %) kävijää enemmän kuin tammi- lokakuussa 2010.

2 Vuoden 2012 investointimäärärahojen ylitys

ok.

Vuoden 2011 talousarvion noudattamisohjeissa todetaan, että mikäli hallintokunnalla on loppuvuoteen siirtyviä investointihankkeita, joiden seuraavalle vuodelle siirtyvä rahoitustarve on selvinnyt vasta vuoden 2012 talousarvioehdotuksen käsittelyn jälkeen, hallintokunta voi tehdä määrärahan ylitysesityksen tälle hankkeelle. Perusteena on vastaavansuuruinen määrärahasäästö vuonna 2011.

3 Esitys kaupunginhallitukselle kaupunginkirjaston vuoden 2012 käyttötalousarvion määrärahojen korottamisesta

ok.

Kulttuuri- ja kirjastolautakunta päättänee esittää kaupunginhallitukselle, että kaupunginkirjasto voisi ylittää 300 000 eurolla kaupunginkirjaston käyttöön vuodelle 2012 osoitetut käyttötalousarviomäärärahat keskustakirjaston arkkitehtuurikilpailuun vuonna 2011 osoitettujen ja käyttämättä jääneiden määrärahojen perusteella.

4 Kaupunginkirjaston poistosuunnitelma

ok.

5 Lausunto Monitoimitalo Bunkkerin, Tarmonkuja 2, tarveselvityksestä ja Jätkäsaaren kirjaston tarveselvityksen hyväksyminen

Erinomaista. Jätkäsaaren bunkkeriin suunnitellaan siis uutta kirjastoa. Kokonaisuutena melko kallis hanke (76m€), mutta kyllä sinne paljon myös saadaan; koulu, kirjasto, liikuntatiloja jne. Ja tuolle asukaspohjalle kirjasto tulee olla. Esittelytekstin mukaan: “Kirjaston rakentaminen Bunkkeriin on edullisempaa kuin tilan rakentaminen uudisrakennuksena.”

Ruoholahti ja Jätkäsaari ovat Länsisatamaan syntyneitä kaupungin aluerakentamiskohteita. Alueen asukasmääräksi on arvioitu 16 000 – 17 000 asukasta vuonna 2020. Lisäksi alueella on paljon työpaikkoja. Näin suuren asukasmäärän asuma-alue tarvitsee oman kirjaston. Bunkkeri sijaitsee hyvin saavutettavissa. Sen toimintojen kirjo palvelee asukkaiden asiointien yhdistämistä. Toimintojen on mahdollista saada synergiaetuja tästä monipuolisuudesta. Tiiviisti rakennettavassa Jätkäsaaressa kirjastolle ei ole varattu asemakaavoituksessa muuta erityistä rakentamispaikkaa.

Kirjastolla tulee Bunkkerissa olemaan paljon potentiaalisia käyttäjiä: paitsi ympäristön asukkaat ja työssä käyvät, myös samassa rakennuksessa toimivat koululaiset ja opiskelijat, uimahallissa kävijät, muut liikuntaharrastajat ja nuoret. Bunkkerista tulee monipuolinen sekä henkistä että ruumiinkulttuuria kehittävä paikka. Se tarjoaa mahdollisuuden kokeilla opetuksen, nuorisotoimen ja liikuntatoimen sekä kirjaston yhteistoimintaa aivan uudella tavalla.

Uuden asuma-alueen uuden palvelupisteen aiheuttamaa vuosittaista kustannusten lisäystä käyttötalousarvioon, yhteensä noin 440 000 euroa, ei ole mahdollista kattaa kaupunginkirjaston nykyisen talousarvioraamin puitteissa. Jotta uusi palvelupiste voitaisiin toteuttaa, tulisi valtuuston lisätä tarvittava osuus kaupunginkirjaston käyttötalousarviokehykseen.

6 Puistolan kirjaston remonttihankkeen piirustusten mukaisten kalusteiden hankinta

ok.

7 Helsingin kaupunginkirjaston kävijälaskentajärjestelmähankinnan keskeytys

ok. Mutta gnaa.

Helsingin kaupunginkirjasto on pyytänyt 1.6.2010 päivätyllä tarjouspyynnöllä tarjouksia Helsingin kaupunginkirjaston kävijälaskentajärjestelmästä kolmelle vuodelle. Hankinnasta julkaistiin avointa menettelyä koskeva kansallinen hankintailmoitus. Tarjous-pyyntöön saatiin neljä tarjousta.

Helsingin kaupungin kulttuuri- ja kirjastolautakunta on 21.9.2010 tekemällään päätöksellä (§ 118) hyväksynyt ShopGuard Finland Oy:n tarjouksen. Toiseksi tullut tarjoaja, Teknovisio Oy valitti päätöksestä markkinaoikeuteen.

Markkinaoikeus kumosi kulttuuri- ja kirjastolautakunnan päätöksen 15.9.2011.

Julkisten hankintojen kilpailutukset ovat kyllä aivan järjettömän vaativia. Jos Helsinkikään ei onnistu hankkimaan edes kirjastojen kävijälaskurijärjestelmää, miten on osto-osaamisen laita pienemmissä kunnissa?

Tällä kertaahan kävi sitten niin että vain lakimiehet voittivat; kumpikaan firma ei pääse rakentamaan laskureita:

Tarjouskilpailun tarvemäärittely ja markkinakartoitus tehtiin keväällä 2010. Puolitoista vuotta myöhemmin kävijälaskentajärjestelmien tarjonta on muuttumassa. Uusia tuotteita sekä järjestelmätoimittajia on tullut Suomen markkinoille. Helsingin kaupunginkirjasto ei pidä mielekkäänä toteuttaa hankintaa aikaisempien tarvemäärittelyn mukaisena, sillä tuotteen suunnitellusta käyttöajasta on kulunut jo 30 %. Jäljellä olevan käyttöajan kirjasto voi toimia ennestään käytössä olevan optisten laskurien avulla. Kehittyvä teknologia tarjoaa jo lähitulevaisuudessa kävijälaskennalle uusia soveltamisalueita. On mielekkäämpää toteuttaa hankinta vasta kahden vuoden jälkeen uuden tarvemäärittelyn ja markkinaselvityksen pohjalta.

SISÄLTÖPALVELUT

1 Kaupunginkirjaston toimistotasoisista yksiköistä päättäminen ja nimikkeen muutos

ok.

YHTEISPALVELUT

1 Ilmoitusasiat

ok.

Kaupunginhallitus kehottaa lauta- ja johtokuntia lausumaan selvityksestä helmikuun loppuun 2012 mennessä. Kaupunginhallitus kehottaa lausumaan koko Helsingin kaupungin kulttuuritoimen kokonaisuuden organisoinnista, mukaan luettuna säätiöt, museot ja teatterit.

Erinomaista. Tämä asia pitää saada pidettyä vauhdissa, jotta 2013 voi sitten aloittaa työt parempi organisaatiomalli.

2 Vuoden 2011 talousarvion toteutumista koskeva 4. ennuste

ok. Aina jaksaa huvittaa tuo Kulttuurikeskuksen “sitova tavoite” – 1200 tapahtumaa. Joo-o, mutta millaisia tapahtumia? 1200 runonlausuntatilaisuutta vai 1200 stadionkonserttia 15000:lle hengelle? No tavoite ylittyy, joten kaipa se on sitten ihan ok. Mikä olisi parempi sitova tavoite?

KULTTUURIPOLITIIKKA

1 Alppipuiston kesä -tapahtumasarja

(Täytyy selvittää olenko jäävi, kun sisareni oli tuottajana eräällä näistä festareista.)

Harmillista.

Alppipuiston kesä -tapahtumasarjan tuottaneet yhdistykset ovat lähestyneet kaupunki kirjeellä, koska heidän mielestään viime kesänä käytetty tuotantomalli, jossa kaupunki vetäytyi tyystin tuotantovastuusta ei vaan toimi. Esim. “Tapahtumaan on tilattu palveluja ja tuotteita mm. Staran kalustovuokraamolta. Hinnat kaupungin ulkopuolisille toimijoille ovat kuitenkin lähes kaksi kertaa kalliimmat kuin kaupungin omille virastoille ja laitoksille.”.

Tuon lisäksi kaupunki varmasti saa esim. parempia tarjouksia lava- ja tekniikkavuokraukseen kuin festariorganisaattorit.

Esitystekstissä kuitenkin kaupunki ehdottaa nykyisen järjestelyn jatkumista. Olen ymmärtänyt että ei onnistu.

Olisi varmaankin parempi että palattaisiin 2009 -malliin, jolloin kaupungilla oli nykyistä suurempi vastuu ja järjestelyt onnistuivat paremmin. Tästä keskustellaan varmasti ja voi olla että asia pitää jättää pöydälle.

2 Luokkatilojen iltakäyttöön varattujen määrärahojen jakaminen

ok tälle vuodelle.

Avustuksen saajille ilmoitetaan, että vuodelle 2012 ei vuokrien kompensaatioihin ole varattu määrärahoja.

Ensi vuonna kaupunki sitten “tehostaakin” tilojen käyttöä laskuttamalla liian kovia sisäisiä vuokria opetustilojen iltakäytöstä ja tunnit jäävät pitämättä ja tilat ovat tyhjänä. Nerollista.

3 Taide- ja kulttuurilaitosten toiminta-avustukset vuodelle 2012 ja kulttuuri- ja kirjastolautakunnan jaettavissa olevien varojen kohdentaminen ja kohdeavustusten jakoperiaatteiden hyväksyminen

Erittäin ok. Liite 1:ssä näkyy hyvin lisärahan suuntaukset.

Kohdeavustukset nousevat ensimmäistä kertaa yli 800 000 euron! Jee!

4 Kulttuuri- ja taideyhteisöjen avustukset vuodelle 2012

ok. Nämä täytyy ensi vuonna perata kunnolla läpi. Asiasta on puhuttu jo virkamiesten kanssa.

5 Kohdeavustusten myöntäminen, 10. jako

ok.

6 Avustusten myöntäminen kansainvälisiin hankkeisiin, 10. jako

ok.

7 Vuoden 2011 kulttuuriteko -palkinnon myöntäminen

Mahtavaa! Hyviä ehdokkaita ja lautakunta pääsee keskustelemaan. Tämä kohta pitää sisällään kokouksen ainoan luottamuksellisen liitteen, jossa on 10 eniten ääniä saanutta ehdokasta.

8 Kulttuuri- ja kirjastolautakunnan avustuspäätösten delegointi

ok.

9 Viihdemusiikin Ystävien Seura ry:n oikaisuvaatimus

ok.

11 Muut esille tulevat asiat

Aion kysyä miten Kulkessa on valmistauduttu eläköitymisen vuoksi piakkoin tapahtuvaan johtotason henkilövaihdokseen.

Hei,

olen kiinnostunut Helsingin Vihreät ry:n puheenjohtajuudesta vuodelle 2012.

Kuka?

Olen 33-vuotias musiikin maisteri Vallilasta ja elän avoliitossa. Ammattiani kuvailen mieluiten termillä “musiikkialan moniottelija”; olen freelancer, yrittäjä ja tilkkutäkkityöläinen.

Helsingin Vihreisiin nuoriin liityin niiden perustamisen aikoihin vuonna 2003 ja olen ollut mukana vihreässä toiminnassa tavalla tai toisella siitä lähtien. Nuhevin hallituksen jälkeen toimin HeVin hallituksessa vuosina 2007 ja 2008.

Kuluvalla valtuustokaudella olen toiminut kulttuuri- ja kirjastolautakunnan jäsenenä, liiton tekijänoikeustyöryhmässä ja olen myös (vihoviimeinen) varavaltuutettu.

Minulle sydäntä lähellä olevia kunnallispoliittisia teemoja ovat kulttuuripolitiikan ohella liikenne- ja kaupunkisuunnittelu sekä avoimuus, jota olen toteuttanut käytännössä mm. kirjoittamalla kaikista kklk:n kokouksista blogillani.

Työskentely Helsingin Vihreiden hallituksessa edellisten kunnallisvaalien aikaan oli erittäin motivoivaa ja nyt olisin jälleen valmis toimimaan aktiivisesti ja antaumuksella.

Mitä?

Helsingin Vihreiden hallitus on kunnallisvaalien työrukkanen: se suunnittelee yleiskampanjan, organisoi kenttätyötä ja hoitaa ehdokasasettelun yhteistyössä valtuustoryhmän kanssa. Sen tehtävänä ei ole mielestäni sooloilla uusia avauksia, vaan varmistaa, että voimme yhdessä toteuttaa toimivan kampanjakokonaisuuden.

Ensi vuoden vaaleista tulee meille Vihreille äärimmäisen haastavat. Meidän olisi yhtäaikaisesti kyettävä pitämään kiinni sekä ydinkannatuksestamme kantakaupungissa että taistelemaan liikkuvien äänestäjien sydämistä koko kaupungin alueella. Se ei tule olemaan helppoa. Bonuksena vielä itseluottamusta uhkuva Perussuomalaiset, joka tosin lienee suurempi uhka muille “vanhoille” puolueille kuin meille.

Uskon vahvasti Vihreiden mahdollisuuksiin ensi syksynä. Meillä on näyttöjä saavutuksistamme kuluvalta kaudelta, paljon hyvää pöhinää ja selvästi sekä Vasemmistoliittoa, Demareita että Perussuomalaisia paremmat lähtökohdat ehdokasasetteluun. Meillä on valtavasti osaamista ja nippu tuoreita ideoita, joita ei muilta löydy.

Erityinen painopistealue täytyy ensi vuonna olla jalkautuminen – sosiaalisen median ja blogien turvalliseen kuplaan emme saa (tällä kertaa) jäädä. HeViin palkattavalle vaalityöntekijälle kannattaakin teroittaa heti alusta asti että joka viikonloppu ollaan sitten jossain turuilla ja toreilla – eikä vain kantakaupungissa. Meidän Vihreiden täytyy näkyä paremmin.

HeVi sai kuluvana vuonna valtaisan jäsenvyöryn. Sen potentiaali on vielä lähes täysin hyödyntämättä – kunnallisvaalivuonna tekemistä riittää kaikille.

Ensi marraskuussa Vihreitä valtuutettuja on yli kaksikymmentä.

Häh?

Jos haluatte kysyä minulta jotain jo ennen 8.12. syyskokousta, ottakaa yhteyttä! Minut saa kiinni helposti mailitse, Facebookissa (myös chat) tai puhelimitse (0445304712).

Jokunen viikko takaperin ylitin Facebookissa tuhannen frendin rajan. Sydänystäviä toki kaikki. Tuttavapiirini jakautuu karkeasti neljään eri ryhmään: suku, lapsuus, poliitikot ja taiteilijat. Kuluva vuosi on ollut kiintoisaa aikaa keskustella fb:ssä politiikasta ja nyt syksyllä myös kulttuuripoliittinen debatti tuntuu vain kiihtyvän. Sen sävy on ollut välillä täysin hämmentävä.

Musiikkibisneksen väki muistelee aikoja kun kultalevykin oli vielä kultalevy ja miehet puuta. AMK-oppilaitosten säilyttämistä vaativia adressit.com -linkkejä tuntuu tulevan jatkuvalla syötöllä. Edes vasemmistoliittolainen kulttuuriministeri ei voinut pelastaa taidelaitoksia leikkauksilta ja M-talon harjoitushuoneiden määrä vaarantaa orkesteiden tulevaisuuden! Ja niin edelleen. Kirjastoapurahoja pitää kuulemma jakaa vain kirjailijoille, jotka niitä ovat ennenkin saaneet. Huipentumana viime viikolla eräs kulttuurivaikuttaja vastusti Taideyliopiston perustamista vaikka, ja nyt tarkkana tytöt ja pojat, yhdistäminen tuo näiden korkeakoulujen kassaan vuosittain noin 18 miljoonaa lisäeuroa.

Outoa mussutusta. Ovatko asiat todella näin heikosti? Eivät ole.

Vanhasen toinen hallitus nosti teattereiden ja orkesterien valtionosuuksia yli 60% vuosina 2007-2011. Ensi vuonna teatterit ja orkesterit saavat siis kuluvaa vuotta lukuunottamatta enemmän rahaa valtiolta kuin koskaan aikaisemmin. Itseasiassa Helsinki jopa paikkaa valtion leikkauksia ja antaa VOS-teattereille 200 000€ ja taiteen vapaalle kentälle 500 000€ enemmän kuin viime vuonna! M-talon myötä myös kaupunginorkesterimme tuki on saanut valtaisan tasokorotuksen ja ymmärtääkseni yleisömäärätkin ovat uuden talon myötä nousussa. Rahaa tulee lasiovista ja ikkunoista.

Entä sitten AMK:t? Tuhoaako Gustafsson tulevaisuuden kulttuurielämän? Vaikeneeko viulu? Ei ja ei. Pikemminkin pelastaa. Koko AMK-järjestelmä kun on suuren remontin tarpeessa. Kun ammattikorkeakoulut tuotiin 90-luvun loppupuolella koulutuspalettiin ei kokonaisuutta valvonut kukaan ja etenkin kulttuurialan koulutuspaikkoja syntyi kuin sieniä sateella. Miksi? No yksinkertaisesti siitä syystä että kannusteet oli viritetty väärin: AMK:t saivat rahoitusta sisäänotettavien opiskelijoiden pääluvun mukaan ja tunnetusti taidetta on kiva opiskella. Hakijoita siis riitti. Täysin eri kysymys on se, montako teatteri-ilmaisunohjaajaa maahamme tarvitaan tai moniko pystyy työllistymään koulutuksellaan. Tai mikä kaikkien laitosten taiteellinen taso ylipäätään on.

Jos taas M-talon harjoitushuoneiden määrä tuhoaa suomalaisen orkesterilaitoksen, niin silloin se on kyllä jo niin heikoissa kantimissa että saa luvan tuhoutuakin. (Pop-jazz -konsalla muuten suurin osa rumpaleista on aina joutunut vuokraamaan treenikämpän koko opiskelujensa ajaksi. Kummasti on kuitenkin kovatasoisia paukuttajia valmistunut.)

Taideyliopiston perustamisesta iniseminen meneekin sitten jo täysin yli käsityskykyni. Olisi kuulemma pitänyt saada tuo lisäraha ilman yhdistymistäkin. Mieleen tulee vanha vitsi palopäälliköstä, joka saapuu paikalle vasta kun roihu on jo taltutettu ja toteaa että “Väärin sammutettu.”.

Joku raja! Vähän positiivisempaa meininkiä pliis! Ilon kautta perkele! Pidemmän päälle kukaan ei tykkää tyypeistä jotka vain valittavat.

Kulttuurilla ja sen tekijöillä menee Suomessa todella hyvin! Maassamme on enemmän monipuolisesti koulutettuja ammattilaisia kuin koskaan aiemmin, työtilaisuuksia riittää tekevälle, tukipalvelut ovat aivan eri kuosissa kuin vielä kymmenen vuotta sitten ja julkinen tukikin kehittyy! Elävän kulttuurin merkitys myös tunnustetaan koko poliittisella kentällä yhtä nimeltämainitsematonta puoluetta lukuunottamatta.

Kyllä minä ymmärrän valittamisen terapeuttisuuden kun räntää vihmoo kasvoille ja valoa tulee taivaalta vain muutamia tunteja päivässä – sekin vähä harmaan pilvipeitteen läpi. Muthei, kohta on taas kevät! Elämä voittaa ja toivottavasti myös Kylddyyri. Enemmän tätä ja isommat lusikat!

“Raitiovaunulinjan rakentaminen kapeahkolle Huvilakadulle toisi tullessaan kadun kokonaisilmeettä oleellisesti muuttavia elementtejä kuten ajolangat tolppineen, kiinnityksineen rakennuksiin yms. Joten kaupunginmuseo ei voi puoltaa raitiovaunulinjaa Huvilakadulle.”

En tietenkään ole kaupunginmuseon veroinen kaupunkihistorian asiantuntija, mutta lausunto on tavallaan huvittava, jos ottaa huomioon että Huvilakatua risteävällä Tehtaankadulla alkoi sähköistetty raitioliikennöinti jo vuonna 1908. Ja suurin osa Huvilakadusta rakennettiin vasta sen jälkeen.

I.K. Inhan kuva Tehtaankadun ja Kapteeninkadun risteyksestä

Sen sijaan minua häiritsee eräs kaupunkikuvallinen elementti, jota Huvilakadulla ei ollut vielä rakentamisaikoihin. Ensimmäiselle oikein arvanneelle tikku silmään! Viiden pisteen vihje: maamme ensimmäisen ajokortin sai helsinkiläinen liikemies Yrjö Weilin vuonna 1907.

Vastaus: Vanhoissa valokuvissa kadun varteen pysäköidyt autot huutavat poissaolollaan.

Tänään Hesari kertoi Laajasalon moottorikadun muuttamisesta kaupunkibulevardiksi:

Laajasalon päätie, Laajasalontie, on sata metriä leveässä kuilussa kulkeva, ruma ja rutosti tilaa vievä moottorikatu.

Nelikaistaista tietä reunustavat hylätyltä näyttävät ryteiköt. Autoja kulkee harvakseltaan.

Se on moottoritie, joka on irrotettu moottoritieverkosta.

Laajasalossa saatetaan ryhtyä kokeilemaan ideaa moottoritien muuttamiseksi bulevardiksi.

Se tarkoittaisi, että kaistoja kavennettaisiin, autojen nopeudet rajoitettaisiin neljäänkymppiin ja nykyisten ryteikköjen tilalle rakennettaisiin taloja.

“Vertauskohtana voisi käyttää vaikka Mäkelänkatua”, bulevardi-ideasta innostunut yleiskaavapäällikkö Rikhard Manninen kuvailee.

Erinomaista! Juuri näin! Kaupunkibulevardit ovat tulevaisuutta! Tiiviimpää kaupunkimaista kaupunkia ihmisten ehdoilla. Laajasalontiellä kulkee päivittäin vain 11 200 autoa, joten ne kyllä mahtuvatkin kapeammallekin väylälle.

Mutta sitten aamukahvit lensivät ulos nenän kautta luettuani Kaupunginmuseon edustajan kommentin:

Sanansa voi olla sanottavana myös museoviranomaisilla.

Kaupunginmuseon kulttuuriympäristöstä vastaava päällikkö Anne Mäkinen vertaa Laajasalon moottorikatua toiseen autoiluhuuman muotokuvaan, Makkarataloon.

“Ilman muuta sillä on historiallista arvoa.”

Nyt kyllä kerrassaan. Aivot sulaa. Että “ilman muuta” “historiallista arvoa”. Oikeesti. Niinku sillai ihan oikeesti.

Ihailkaa Laajasalontien ainutkertaisia historiallisia arvoja.

Makkarataloja ramppeineen löytyy tästä maasta vain yksi, sen sijaan metsän keskelle rakennettua motaria löytyy satoja kilometrejä. Spot the difference? Laajasalon moottorikatu ei ole millään tavalla ainutlaatuista tai ainutkertaista “kulttuuriympäristöä”.

Kolmas esimerkki tuli äskettäin vastaan “Itä-Pasila iskuun!” -ryhmän Facebook-sivuilla. Olivat miettineet mahdollisuuksia “pimpata” Itä-Pasilaa vähän modernimpaan kuosiin kansainvälisten esimerkkien mukaisesti. Vastaus oli kuitenkin tyly:

Väriä Itä-Pasilaankin? Asukastilaisuudessa tuli ilmi, että kaupunki ei salli julkisivuremonttien yhteyteen esimerkiksi kirkkaampia värejä talojen julkisivuissa vaan sävyjen tulee olla lähellä alkuperäistä.

Mielestäni rakennusten on voitava elää ajassaan. Värityksen palauttaminen alkuperäiseksi ei edes luulisi olevan mahdotonta, jos 2050-luvulla betonibrutalismi nouseekin jälleen arvoon arvaamattomaan.

Onko todella niin että kun 60-80 -lukujen huumassa tässä maassa voitiin tuhota mikä tahansa arvorakennus, niin nykyisin ei saisi tehdä enää mitään muutoksia? Onko maamme vain valtaisa ulkomuseo? Toivottavasti sinällään arvokasta työtä tekevä kaupunginmuseo löytää tulevaisuudessa myös hiukan positiivisemman asenteen. Aina ei kannata huutaa sutta.

VERKKOKIRJASTO- JA HALLINTOPALVELUT

1 Vuoden 2011 talousarvion toteutumista koskeva 3. ennuste

ok.

KULTTUURIPALVELUT

1 Annantalon kahvilan vuokra- ja yhteistyösopimuksen jatkaminen

ok. Järjestely on erikoistapaus kahvilan luonteen vuoksi. Ilmeisesti yhteistyö on toiminut hyvin ko. yrittäjän kanssa.

KULTTUURIPOLITIIKKA

1 Kehittämissopimukset ja yhteistyöhankkeet

ok. Ensi vuonna aloitetaan kolme uutta kehittämishanketta: Pop & Jazz konservatorion Säätiön “Close Encounters -festivaali”, Moniheli ry ja pääkaupunkiseudun elokuvatapahtumien järjestäjien yhdistys Cinemaja. Pop Jazz konsalle 20 000€, Monihelille ja Cinemajalle 10 000€.

2 Avustusten myöntäminen kansainvälisiin hankkeisiin, 9. jako

ok.

3 Kohdeavustusten myöntäminen, 9. jako

ok.

6 Ilmoitusasiat

Ilmoitusasiana Kulttuurikeskus esittelee meille julkaisuluetteloaan vuosilta 2005-2011. Lista on komea, mutta aion kysyä mikseivät ne kaikki ole ladattavissa Kulken nettisivuilta.

Tiedän että Kulkessa tehdään pienempiä raportteja ja selvityksiä jatkuvasti – niitä on meille jaettu paperisina versioina. Nekin olisi kiva saada julkisesti jakoon. Ihan on semmonen olo kuin olisin maininnut aiheesta joskus aiemminkin.