Obama + X vs. Huckabee + Y?

Yhdysvaltain presidentinvaalien esikarsinnat kuumenevat! New Hampshiren vaalihuoneiden ovet sulkeutuvat 50 minuutin päästä. (Klo nyt Suomen aikaa 1:10) Parasta viihdettä aikoihin.

Mikä on, että suomalaisessa tai euroopplaisessa politiikassa ei tapahdu mitään yhtä jännää? Tuossa taistelussa on draamaa ja retoriikkaa!

Erityisesti voimallisten puheiden pitäminen tuntuu jääneen Suomessa kokonaan. Olen aina puoluekokouksissa ihmetellyt miten latteita puheilmaisun alalla meidän muuten niin viksut ja vilmaattiset edustajamme ovat; monotoonisella äänellä suoraan paperiin tuijottaen. Ehkä tarvitsemmekin vain telepromptereita…

USA:n vaalien tämän kierroksen paras puhuja (Bill Clintonin jälkeen) on ehdottomasti Barack Obama (youtube). Aivan uskomattoman hieno esitys, jossa ei ole lainkaan sitä samaa ”APPLAUSE NOW” -tuntua, joka esim. GWB:n isoja puheita on vaivannut.

Obaman kirjoittajan haastattelu. (newsweek)

Demokraattipuolen ehdokkaista Obama vaikuttaa tällä hetkellä voitokkaimmalta, mutta Hillarya ei kyllä ole vielä lyöty. 2004 tässä vaiheessa Howard Dean vaikutti vielä varteenotettavalta vaihtoehdolta… Yhdysvaltain esivaalitaistelu on pitkä ja mutkainen. Obamalla on tällä hetkellä hybris takanaan, mutta Hillaryn erittäin kokenut tiimi pyrkii varmasti heittämään kapuloita rattaisiin piakkoin. Viimeistään huomenna alkaa Obaman kiiltokuvan tummentaminen. Saas nähdä.

Herralla on hienoja avauksia ympäristöpolitiikan puolella:

Key Points

* *Calls for cutting U.S. carbon dioxide emissions 80 percent below
1990 levels by 2050. Would accomplish this through a cap-and-trade
system that would auction off 100 percent of emissions permits,
making polluters pay for the CO2 they emit.
*
* Would channel revenue raised from auctioning emissions permits —
between $30 billion and $50 billion a year — toward developing
and deploying clean energy technology, creating ”green jobs,” and
helping low-income Americans afford higher energy bills.

* *Calls for 25 percent of U.S. electricity to come from renewable
sources by 2025*, and for 30 percent of the federal government’s
electricity to come from renewables by 2020.

* Calls for improving energy efficiency in the U.S. 50 percent by 2030.

* Call for all new buildings in the U.S. to be carbon neutral by 2030.

* Calls for reducing U.S. oil consumption by at least 35 percent, or
10 million barrels a day, by 2030. Introduced the Health Care for
Hybrids Act
, which
would have the federal government help cover health-care costs for
retired U.S. autoworkers in exchange for domestic auto companies
investing at least 50 percent of the savings into production of
more fuel-efficient vehicles.

* Supports raising fuel-economy standards for automobiles to 40
miles per gallon by 2020.

* Supports a *phaseout of incandescent light bulbs by 2014*.

* Cosponsor of the Boxer-Sanders Global Warming Pollution Reduction
Act , the
most stringent climate bill in the Senate.

* *Cosponsor of the **Coal-to-Liquid Fuel Promotion Act*
*.
After* being badgered by MoveOn and other progressives over the
issue, he ”clarified”
his
position by saying he would support liquefied coal only if it
emitted 20 percent less carbon over its lifecycle than
conventional fuels.

* sceptical about the future of nuclear power

– has taken stance against offshore drilling

Mielenkiintoista nähdä meneekö yksikään näistä läpi presidenttikaudellaan jos hänet valitaan. Erinomaisia ehdotuksia joka tapauksessa ja hyvä nähdä näistä myös lätäkön takana keskusteltavan.

Jos Obama valitaan demokraattien presidenttiehdokkaaksi, alkaa varapresidenttiehdokkaan etsintä. Obaman ”juoksukaverin” on oltava etelän osavaltiosta ja John Edwards onkin selvästi jo asemoinut itseään ”samaan rintamaan” Hillarya vastaan – tavoitteena varmaankin 2004 vaalien revanssi. Jostain myllystä luin kuitenkin mielenkiintoisen huhun; Kansasin kuvernööri Kathleen Sebelius saattaisi olla mahdollinen aisapari. Kansas on konservatiivinen ja republikaanivoittoinen osavaltio, mutta Sebelius onnistunut toimimaan yli puoluerajojen. Vuonna 2004 GWB vei Kansasin 62-36, nyt nuo valitsijamiehet saattaisivat olla saatavissa demokraateille.

Olisiko Yhdysvallat valmis musta mies / valkoinen nainen presidentti/varapresidentti -kaksikkoon? (25 minuuttia N.H.:n ovien sulkeutumiseen.)

Entäs republikaanien puoli? Hilpeää, hilpeää. Fox:n väittelyn parhaat palat. (youtube)

Käsittämätöntä, että tuollaista voidaan kutsua vaalikeskusteluksi! ”Kuka leikkaa eniten veroja?” Ainoastaan Arkansasin kuvernööri Mike Huckabeella oli kanttia sanoa, että kestävä valtiontalouden hoito on muutakin kuin verojen leikkaamista. Toisaalta Iowan esivaalit voittanut Huckabee on kuitenkin evankelinen kristitty, joka vastustaa aborttia, homoliittoja, tuloveroa ja evoluutio-teoriaa…

Muutkaan Republikaanipuolen ehdokkaat eivät todellakaan saa liberaalia eurooppalaista lämpenemään; luikas mormoni, korroptoitunut patriootti, jäyhä näyttelijä… Vakavimmin otettavana ehdokkaana pidän John McCainia, 72-vuotiasta Vietnamin veteraania, joka mm. ainoana johdonmukaisesti vastustaa kidutusta (omakohtaisia kokemuksia) ja tuntuu omaavan edes jonkinlaisen tuntuman ulkopolitiikkaan.

Hämmentävin ehdokas lienee kuitenkin Ron Paul, jota edes Fox ei päästänyt väittelyynsä, vaikka hän sai Iowassa selvästi enemmän ääniä (lähes 10%) kuin Rudy Giuliani. Herra haluaisi mm. erottaa Yhdysvallat YK:sta.

Mielenkiintoiseksi hänet tekee se, että Paul on lupaillut lähtevänsä varsinaisiin vaaleihin ehdolle sitoutumattomana, jos häntä ei valita republikaanien ehdokkaaksi. Uusinta vuodelta 1992, jolloin Ross Perot rokotti George Bush vanhemman ääniä niin paljon, että Arkansasin nuori ja suhteellisen tuntematon kuvernööri Clinton kykeni voittamaan vaalit? Sitoutumattoman ehdokkaan vaikutus vaaleihin nähtiin myös vuonna 2000 kun Nader vei Floridassa 2% äänistä ja kokonaisvoitto valui Bushille vain muutamilla sadoilla äänillä. Vieläkin sapettaa.

Vaalitaktisesti toivoisin republikaanien ehdokkaaksi Huckabeeta tai Romneyta, jotka molemmat häviävät Obamalle koko maan mielipidemittauksissa reilusti.

(15 minuuttia ovien sulkeutumiseen, peukut pystyyn…)

100 dollaria barrelilta

Raakaöljyn maailmanmarkkinahinta käväisi ennätystasolla pari päivää sitten. Pistetään päivä merkille.

Polttoaineiden hinnat nousivat Suomessakin vuodenvaihteessa, syynä tosin enemmänkin verojen korotukset kuin markkinoiden heilahtelut.

Tätähän juuri vihreiden hallitusneuvotteluissa ohjelmaan vaatimalla 300 miljoonan euron energianveronkorotuksilla haettiin – polttoaineen nouseva hinta ohjaa markkinoita vähäpäästöisempiin kulkuneuvoihin ja toivottavasti myös vähäisempään kulutukseen.

Vaikuttaa vaan vahvasti siltä, että nyt arvioitu bensan hinta kuluttajalle, n. 1,5€/l on vasta alkua. Polttoaineet eivät tule halpenemaan enää koskaan.

Peak Oil alkaa olla todellisuutta. Guardianin juttu on hyytävää luettavaa; pelottelijat eivät ole enää ”mitä tahansa viherpiipertäjiä”:

Warnings by oil industry insiders recently reached a new pitch that should be sounding alarm bells in every capital in the world. At the annual summit of the Association for the Study of Peak Oil, experts on the issue heard the former US energy secretary, James Schlesinger, conclude that ”we can’t continue to make supply meet demand much longer. It’s no longer the case that we have a few voices crying in the wilderness. The battle is over. The peakists have won.” Lord Ron Oxburgh, the former chair of Shell, was no less clear, when conflating peak oil with climate change. ”Today I believe is the end of cheap energy. It’s essential that we move away from fossil fuels as fast as possible. The boat is sinking and we have to do everything we can to plug the hole.”

Peak Oil on yksinkertaistettuna malli, jossa löydettyjen öljyvarojen riittävyyttä arvioidaan aiempien öljykenttien historioiden antamien mallien mukaan. Yhdistämällä koko maailman kenttien profiilit saadaan malli koko maailman öljyntuotannon kestävyydestä.

Öljyhuipussa on sellainen masentava puoli, että sitä on äärimmäisen vaikeaa ennustaa etukäteen. Se tulee tapahtumaan ennemmin tai myöhemmin, sitä ei mikään taho kiistä, kyse on vain ajankohdasta. Mutta peakoil tullaan toteamaan 100% varmuudella vasta kun maailman tuotanto kääntyy pysyvästi laskuun.

Saksalaisen Energy Watch Groupin mukaan huippu meni jo, vuonna 2006 (pdf). (Tuossa ”executive summaryssa” on selitetty metodologia erittäin hyvin ja johdonmukaisesti, helppoa luettavaa.)

Oildrum-blogi kerää tuoreimmat tilastot, joista uskottavimmalta (ainakin uskottavammalta kuin ”Business as usual” mallit) vaikuttaa ”öljyhuipputeoreetikoiden” malli:


(Image from the Oildrum by Khebab)

Jos (ja kun) öljyn kysyntä ei ole laantumaan päin, mutta tuotanto ei enää voi radikaalisti kasvaa, tulee öljyn hinta nousemaan vielä merkittävästi.

Öljyhuippua ei ole juuri suomalaisessa keskustelussa näkynyt. Pitäisi alkaa näkyä. Yhteiskuntia ei pitäisi enää voida suunnitella halvan öljyn ja tehottoman liikkumisen varaan. Etenkin liikenneinfrassa ja kaavoituksessa päätöksiä tehdään kymmenien vuosien jänteellä -toivottavasti bensan hinnan nousua ei enää pidetä vain ”vihreiden pelotteluna”.

Suomessa, jossa polttoaineiden verotus on jo nyt voimakasta sopeutuminen öljykauden jälkeiseen aikaan on varmastikin helpompaa kuin esim. rapakon takana. Amerikkalaiset eivät maksa vielä bensastaan läheskään eurooppalaisia hintoja; ja kipurajaa ei selvästikään ole vielä saavutettu edes täällä. Katsotaan sitten kun öljy maksaa 200€ (ei taalaa) tynnyriltä ja 4€/l bensiksellä…

YTV:n pendelöintikartta (pdf, sivu 14) on mielenkiintoista katseltavaa. 50km säteellä yli 40% käy töissa pääkaupunkiseudulla, Tampereeltakin pari prosenttia (tod.näk. enemmän junalla kuin henkilöautolla). Se, miten pitkään tällaista rakennetta on mahdollista ylläpitää on erittäin hyvä kysymys. Joukkoliikenteeseen ja yhteiskuntarakenteen tiivistämiseen kannattaisi satsata nyt kun siihen on vielä varaa, ei vasta pakon edessä.

Polttoaineita on mahdollista valmistaa myös hiilestä, mutta jos tämä on strategiamme, tulisi siihenkin jo alkaa valmistautua. Ja turha kai sanoakaan, että silloin voidaan ilmastonmuutoksen estäminen unohtaa kokonaan.

Hyvää uutta vuotta!

mackris vs. o’reilly

Säveltäjä Igor Keller loi barokkioopperan sietämätöntä amerikkalaista tv-juontajaa Bill O’Reillya vastaan nostetusta oikeusjutusta. Hilpeää ja täysin tyylipuhdasta. Libretto sanasta sanaan oikeuden pöytäkirjoista. (Youtube)

Aatokset tietysti alkoivat lipua kotimaiseen politiikkaan. Mistä lähihistorian tapahtumasta saisi oopperan aikaiseksi?

Ensimmäinen idea oli tietysti UKK. Kekkonen – The Opera. Elämänmittainen tarina valtiota suuremmasta miehestä. Nuoruuden voima ja vitaalisuus rapistuu hiljalleen viimeiseen trioon, jossa valtionpäämiestä talutetaan kaukaisuuteen. Ehkä mahdollisesti vielä valtaisan hautajaiskuoron saattue lippuun käärittyine arkkuineen.

Kekkonen olisi basso tai bassobaritoni. Ehkä Baritoni, Paasikivi voisi olla basso. Mannerheimin kuulen tenorina, mahdollisesti myös nuoren Väyrysen. (Tenorit ovat aina jotenkin epäilyttäviä.) Neuvostojohto kasakkakuoroineen aivan välttämätön.

Muttamutta. Tuo vaikuttaa liian ”oikealta”; Turhan vakavalta ja lähes uudelta kansalliseepokselta. Missä huumori, missä draaman kaari? Irrallinen palmuun kiipeäminen noottien ja sotien keskellä tuntuisi lähinnä irvokkaalta ja elämäkertaelokuvatkin tuppaavat olemaan tylsiä. Ajallisen kaaren tulee olla tiiviimpi, hahmoja vähemmän ja tunteiden suurempia! Kekkos-oopperaa pitää säästellä vielä tulevaan. Ehkäpä Urkista pitäisikin säveltää Ring-tyyppinen kolmen massiivisen oopperan sarja?

Sitten se tuli. Huukipuuki. Ihan salamana kirkkaalta taivaalta. Enemmän klassinen ”Verdi-henkinen” ooppera kuin barokkiooppera, mutta olkaa hyvät:

Anneli Jäätteenmäen Nousu ja Tuho

Ooppera kahdessa näytöksessä

Päähenkilöt:

Anneli Jäätteenmäki, puoluejohtaja, sopraano
Paavo Lipponen, puoluejohtaja, basso
Tarja Halonen, presidentti, altto (tai mezzosopraano)

Martti Manninen, presidentin neuvonantaja, baritoni
Jouni Backman, eduskuntaryhmän puheenjohtaja, kontratenori
Timo Kalli, eduskuntaryhmän puheenjohtaja, tenori

Matti Vanhanen, kansanedustaja, baritoni
Eero Heinäluoma, puoluesihteeri, basso
Ville Itälä, puoluejohtaja, tenori
Suvi-Anne SIimes, puoluejohtaja, altto
Osmo Soininvaara, puoluejohtaja, baritoni

Lisäksi:
Toimittajia – kuoro
Eduskunta – kuoro

I Näytös – Nousu

Alkusoitto

I Kohtaus – Tapaaminen Mamma Rosassa

Martti Manninen, Anneli Jäätteenmäki

Duetto ruokapöydän ääressä, salaisuuksien jakaminen.

II Kohtaus – Annelin toimisto

Faksi ja Anneli Jäätteenmäki laulavat, Irak-tieto paljastuu ja tenttistrategia syntyy.

Kohtalokas sopraanoaaria. ”Nämä paperit, yllättäen ja pyytämättä!”

III kohtaus – Vaalitentti

Puoluejohtajajien ja toimittajien oktetti, Paavo Lipposen ja Anneli Jäätteenmäen duetto.

Polyfoninen, riitaisa kokonaisuus ensin muiden teemojen ympäriltä, turvallisuuteen siirryttäessä Annelin lyhyt soolo kuvaamaan mielentilaa, sitten hyökkäys ja Lipposen tappio.
IV Kohtaus – Eduskunnan tentti

Kuoro, eli eduskunta, esittää kirjallisen kysymyksen Lipposelle.

”AMOS! AMOS!”

V Kohtaus – Vaaliyö

Annelin voitonjuhla. Tunnelma huipentuu pääministerihymniin, jonka kuoro (Keskustan puolueväki) laulaa Annelin kunniaksi. Mukana myös Matti Vanhanen, Timo Kalli, Martti Manninen.

VÄLIAIKA

II Näytös – Tuho

I Kohtaus – Lehdistön marssi

Kuoron epäilevä herääminen. Kysymyksiä, otsikoita, tiedustelua.

II Kohtaus – Hallituksen kaato

Eero Heinäluoma, Ville Itälä.

Puoluesihteeri Heinäluoma yrittää houkutella kokoomusta kaatamaan hallituksen. Dramaattinen kahden miehen duetto. Kulissien takaisen taistelun tiivistyminen.

III Kohtaus – Eduskunnan epäluottamus

Kuoro, eduskunta, puoluejohtajat, puoluesihteerit.

Dramaattinen välienselvittely Arkadianmäellä huipentuu Jouni Backmanin (kontratenori) Timo Kallille viemään lappuun, jossa vaaditaan Jäätteenmäen eroa.

Jäätteenmäki poistuu.

IV Kohtaus – Eropyyntö

Anneli Jäätteenmäen ja Tarja Halosen koskettava duotto, jonka alussa Tarja käskee Martti Mannisen poistumaan linnastaan. Anneli saa eron. Poistuu.

V Kohtaus – Uusi pääministeri

Vihlova vastakkainasettelu Matti Vanhasen epädramaattisen virkaanastumisen ja toisaalta Anneli Jäätteenmäen poistumisen kanssa.

VI Kohtaus – Syytteet ja tuomio

Käräjäoikeuden tuomari, lehdistö, Anneli Jäätteenmäki, Martti Manninen.

Annelin puolustuspuhe.

Käräjäoikeuden tuomio: syytön! Kuoro: syyllinen!

Muun väen hävitessä näyttömöltä ooppera päättyy Annelin hiljaiseen sooloon, jossa hän päättää jatkaa; nousta ylös ja lähteä Eurooppaan. Uusi aamu, Jäätteenmäki kävelee auringonnousuun.

LOPPU

(Mainittakoon tänne loppuun, että tämä on vaatimaton yritys harjoittaa huumoria, kenenkään en toivo tästä loukkantuvan. Lähteenä ja muistinvirkistyksenä lähinnä Wikipedia.)

tuntematon näytelmä

Voi hyvät pyssykät! Iltalehti ei ilmeisesti saanut vielä tarpeekseen Smedsin Tuntemattoman sotilaan mainostamisesta ja olivat sitten kysyneet myös pääministeri Vanhasen kantaa asiaan.

Ja Matti näemmä nieli syötin asiaa ihmeemmin miettimättä.

Vaikka en ole esitystä nähnyt, sallittakoon minun sanoa, etten ylipäätään pidä hyvänä, että tunnistettuja ihmisiä ammutaan tällä tavalla. Olkoon siinä minkälainen taiteellinen viesti hyvänsä, niin minulla on oikeus sanoa, etten ymmärrä sitä.

Sallitaan sanoa, sallitaan toki, aivan kuten näytelmänkin esitykset sallitaan, sananvapaushan meillä vallitsee, mutta yleisesti taideteoksen arviointia sitä näkemättä/lukematta/kokematta pidetään typeränä. Islam ja pilapiirrokset? Khomeini ja Rushdie? Monty Python ja Katolinen kirkko? Vanhanen ja Smeds? Pääministeriltä olisi voinut odottaa hiukan parempaa, vanhojen valtiosihteereiden sivistyneet sepustukset kun voi vielä ohittaa höperyyden ensi merkkeinä.

Ja Lehti osuu jälleen kerran tarkasti maaliinsa.

Selvää on, että Tuntematon pitää päästä katsomaan niin pian kuin mahdollista. Eli todennäköisesti ensi syksynä, jonne lippuja vielä lienee muutama vapaana. Maria-Liisa Nevala kiittänee keltaista lehdistöä teatterinsa talouden turvaamisesta.

Ja loppuun täytyy tietenkin vielä itsekin lausua muutama sana näytelmästä sitä näkemättä. :)

On mielenkiintoista seurata miten suurelta osalta asiaa julkisesti kommentoineilta koko Kansallisteatterin version perustaso on jäänyt tajuamatta.

Tuntematon on Smedsille metaa; me tunnemme jo Rokan, Rahikaisen, Lehdon, Lammion. Hahmot ovat läheisempiä kaikille ”suomalaisille” kuin kaukaisemmat sukulaiset. Tuttu sisältö saa uuden tulkinnan tuoreista, haastavista rinnastuksista. Asioiden merkitys nousee arvoksi sinällään. Sukupolvelleni, joka on nähnyt ”Sotamies Ryaninsa” ei nallipyssyjen paukuttelu pimeällä teatterin lavalla tuntuisi enää missään.

Kansallisteatteri olisi pettänyt itsensä ja teatterin tärkeän yhteiskunnallisen tehtävän jos se olisi pyrkinyt vain toimivaan epookkiin. Linna oli 50-luvun Smeds, taiteilija, joka suututti valtaa pitävät kirjoittamalla rivimiehistä rivimiesten omalla kielellä ja mielellä. Smedsin versio lähestyy Linnaa ideoiden tasolla, myyttejä luoden ja rikkoen. Upeaa.

Elokuvapuolelta ero on sama kuin vaikkapa Montrealin Jeesuksen ja Gibsonin ”Kärsimysnäytelmän”. Sen minkä Mel voittaa veren ja kidutuksen määrässä, hän hengessä ja merkityksien tulkinnassa häviää.

On muuten erittäin mielenkiintoista, että 2000-luvun rohkeinta (tai ainakin parhaiten julkisuuden läpäissyttä) teatteria tekee instituutioiden instituutio, Kansallisteatteri – nimeään myöten establishmentin ja ”kansallisen kulttuuurin” etuvartio. Miksi näin? Eikö muualla ole resursseja vai puuttuuko vain uskallusta?

Ja kuten ensi-illan aikaan tuli jo todettua, niin mahtavaa on se, että Suomessa vuonna 2007 voi ylipäätään syntyä teatteri-skandaali! Kaikki toivoa ei siis vielä ole menetetty.

zeitgeist

Kun lukee Paleo-futuren kaltaisia blogeja ei voi olla ihastelematta miten toiveikkaasti tulevaisuuteen aiemmin suhtauduttiin.

50-luvun visioissa ihmiskunta on ratkonnut maalliset ongelmansa ja siirtynyt asumaan erittäin hienosti muotoiltuihin avariin taloihin. Sairaudet on voitettu, jalkakäytävät motorisoituja, onnellisuus normi, avaruus valloitettu, pahat diktaattorit kaadettu ja äiti (tai robotti) leipoo maistuvaa omenapiirakkaa.

Oman rajallisen käsitykseni mukaan myös tavanomaisemmat ihmisten odotukset olivat optimistisia ja miksi eivät olisi olleet? Kansa vaurastui, elintaso nousi, sosiaaliturvaa parannettiin, vapaa-aika lisääntyi, koneet tekivät puuduttat ja raskaat työt, lääkkeet paransivat sairauksia yhä useammin, ihmiskunta (tai ainakin mies :) lensi kuuhun… Autot, radiot, televisiot, puhelimet ja muut kodinkoneet paranivat silminnähden ja arkipäiväistyivät. Mikä olisi voinut olla mahdotonta homo sapiensille?

Tulevaisuudelta sopi odottaa kaikkea hyvää ja vielä enemmän.

Oma kristallipalloni ei lupaa mitään mukavaa.

Jollei ilmastonmuutos tee elämisestä myös täällä Pohjoisessa Hyvinvointionnelassa™ paljon nykyistä tukalampaa niin sitten varallisuuden ja hyvinvoinnin uusjakoa vaativat voimakkaat oikeistolaiset, ”yksilökeskeiset”, neo-liberaalit piirit tuhonnevat ihanteet tasa- ja ihmisarvosta ”taloudellisten totuuksien” alttarilla kantilaisen ikuisen rauhan puristuessa uusmilitarismin tai ”terrorismin vastaisen sodan” alle ja lääketieteen saavutusten hävitessä pöpöjen uusille, resistanteille, sukupolville.

Ei ole hääviä ei.

(Vihreät lienevät ainoa poliittinen liike, jonka yhtenä päämotivaattorina toimii maailmanlopun uhka. (Tai no, ydinaseita vastustava pasifismi ja kristillisen liiton ”melleriläinen” siipi ehkä myös.))

2000-luvun zeitgeist ei ole optimistinen. Olemmeko me ensimmäinen sukupolvi, jonka aikana materiaalinen ja henkinen hyvinvointi kääntyy laskuun?

edit: tämä FT:n artikkeli johdatteli ajatuksia näin lohduttomille poluille. Onko demokratia enää edes mahdollista jos palaamme takaisin ”nolla-summa-maailmaan”?