baareja ja värejä

Käväisimme syyslomalla Berliinissä. Mahtava mesta, ei siitä mihinkään pääse. Jotain sen kaupungin tunnelmassa on, mitä ei muualla voida toistaa. Onneksi. Kaupungin jakaminen muurilla ja toisen puoliskon alistaminen diktatuuriin vuosikymmeniksi on ”ehkä” ”hiukan” kehno keino edistää elävää kaupunkikulttuuria. Muutama huomio.

Baarit. Miksi Berliinissä on niin paljon enemmän mukavia pieniä baareja ja ravintoita kuin Helsingissä? En mielestäni nähnyt ainuttakaan Mr. Pickwick-tyyppistä ketjubaaria tai ”Sedulaa”. Sen sijaan pieniä, sympaattisia ja monen hintaisia paikkoja oli joka makuun.

Syitä lienee monia. Halvat vuokrat, suomalaista lepsumpi alkoholilainsäädäntö, kevyempi alkoholiverotus ja halvemmat henkilöstökulut selvittänevät suuren osan ainakin edullisuudesta. Mutta mistä johtuu ”miellyttävien” paikkojen runsaus? Onko malka minun silmässäni? Näyttääkö baari aina vihreämmältä muurin toisella puolella?

En oikein keksi mitään hyvää syytä. Ehkä se, että Berliinissä kaljaa saa ympäri vuorokauden mistä tahansa kioskista tai kebaberiasta johtaa siihen, että baarien täytyy tarjota viinan lisäksi myös ympäristö, jossa ihmiset viihtyvät. Suomalaisen alkoholilainsäädännön eetoshan on tavannut olla se, että jos ihmiset viihtyvät ja juovat samalla alkoholia, niin jossain täytyy olla vikaa. Pimeässä, kylmässä ja yksin pitää sinun kaljasi kittaaman.

Elektronisen improvisaation ilta löytyi kellarista

Keikkapaikassa baarihenkilökunta oli selvästi järjestävän tahon aktiiveja, ei ammattilaisia. Liekö anniskeluluvan saanti Berliinissä helpompaa?

Värit. Berliinissä oli lukuisia vanhoja taloja, jotka on maalattu silmiinpistävän rohkeilla sävyillä. En usko värityksen olevan esimerkiksi tässä alkuperäinen.

Miksei Suomessakin voisi talojen värityksiä vaihtaa ajan ja muodin mukaisesti? Eikö Helsingissäkin voisi maalata seiniä 2010-luvulla jyrkemmillä sävyillä kuin mitä 1950-luvulla oli tullut arkkitehdille mieleen? Vastustaako museovirasto? Kaupunkisuunnitteluvirasto? Vai eikö muka kenellekään ole tullut vaan mieleen?

Ylipäätään rakennuskulttuurin pitäisi elää ajassa ja hengittää. Voitaisiinko esimerkiksi betonbrutalismin hirveimpiä muistomerkkejä pimpata väreillä tai valtaisilla muraaleilla? Ainahan sen maalin saa siitä pinnasta pois jos paljas betoni joskus jälleen ihmisiä erityisesti miellyttää.

Kiasman seinä on ollut Helsingissä hyvä esimerkki elävästä kaupunkikuvasta – koko museon ulkoasu on toisinaan muuttunut näyttelyiden mukaan. Eikö esim. Lahden kaupunginteatteria (Valtakunnallinen betonityö kunniamaininta vm.1983) tai Itä-Pasilaa voisi värjätä hiukan inhimillisemmiksi?

Viihtyisä ja kodikas pihakatu Itä-Pasilassa

Estetiikka on vaikea laji. Ymmärrän hyvin, että esim. Merihaalla on nykyisellään rakennushistoriallisia ja esteettisiä arvoja. Mutta kyllä Helsingistä löytyy useita sekä yksityisiä että julkisia kohteita, joiden ulkoasu kohenisi ”pimppaamalla”. Varmasti myös monen kiinteistön arvo samalla nousisi. Mihin Museoviraston linjauksista voi valittaa?

havaintoja

Muutamia havaintoja männä kesältä.

Hesassa kevyenliikenteen väylät ovat hienosti esteettömiä.

Pyörillekin on omaa tilaa.

”Ehkä” näin olis parempi. Ei voi toimia Suomessa.

Eikö tästäkin vois napsia nuo parkkipaikat pois ja saatais tuollekin ravintolalle vähän miellyttävämpi terassi? Entäs sitten lastausliikenne? Pakko olla parkkipaikkoja koko rivi!

Muutamalla vain tavarantoimittamista varten varatulla pysäköintipaikalla homma hoituisi. Ainiin. Ei voi toimia Suomessa.

Harakasta löytyy Gigerin taideteos! Tuli ”hiukan” puun takaa.

Berliinissä (matalalattiaisten) lähijunien viimeisessä vaunussa on tilaa fillareille.

Penkit taittuu tieltä pois. Onnistuisiko Helsingin Metroon? Yksikön viimeinen tai ensimmäinen vaunu?

Pihakatuja oli paljon. Huomatkaa että pihakadulle voi pysäköidä ja siellä saa ajaa. Ero ”tavalliseen” katuun on silti merkittävä. Miksei esim. Töölössä kadut ole lähtökohtaisesti pihakatuja?

Ja sitte jos autoilla ei oikeasti ole kadulle asiaa, niin maahan tarpeen vaatiessa uppoavat tolpat vaikuttivat toimivalta ratkaisulta.

Pingispöytiä puistossa.

Mutta näähän ei tunnetusti voi toimia Suomessa.

Haittaako sähköpömpeleiden, roskisten yms. rumien esineiden liimailu oikeasti? Mielestäni julisteilla päällystetty roskis on paremman näköinen kuin kliininen.

Berliini on toki katutaiteen mekka.

Mutta kyllä se osittain on myös siivotonta, rumaa ja viihtyisyyttä heikentävää. Toivottavasti Helsingissä löytyy tuoreiden aitojen kautta toimivampi balanssi.

Voisiko tällaisia valtaisia muraaleja tilata myös Hesassa joihinkin julkisiin seiniin? Näidenhän ei tarvitse myöskään olla aina ”lopullisia ratkaisuja”. Jokin esim. juliste tjms. tekniikalla toteutettu kesän kestoinen projekti Merihakaan?

Tampereelta löytyy julkisia ilmoitustauluja, joihin voi vapaasti liimailla! Ei voi toimia… …Helsingissä?

Täysin omiin aistihavaintoihin perustuen väittäisin, että Italiassa kaistanormi on kapeampi kuin Suomessa. Samoille metreille mahtuu enemmän autoja siis. Tai leveämmät jalkakäytävät. Mahtuisiko Hämeentielle fillarikaista, jos autokaistojen leveyttä pienennettäisiin?

Baari sai olla auki aamukuuteen kun asiakkaita kerran riitti. Ei voi toimia Suomessa.

Italian ja Itävallan välissä kulki espressoraja kuin veitsellä leikaten. Italiassa kuppaiselta huoltoasemaltakin sai loistavaa kahvia. Itävallasta taas samanlaista automaattikuraa kuin Suomestakin. Outoa.

Pesäpallo, tuo suomalaisen sotilaskunnon kehittämiseksi keksitty patrioottis-fasistinen laji, jonka suurin käytännön tarkoitus nykypäivänä tuntuu olevan ikäluokkien traumatisointi epäonnistuneiden ajolähtötilanteiden kautta, oli paikan päältä seurattuna todella erikoinen kokemus. En tajunnu siitä pistesysteemistä yhtään mitään.

Lisäksi täytyy myöntää että olen Heikinheimon kanssa samoilla linjoilla. Jyväskylän Kirin 80-vuotisjuhlaottelussa kotivuorojen aikana soivat vanhoista ulkoilmakaiuttimista ”kannustuslaulut”, joiden oli ilmeisesti tarkoitus saada yleisö kannustamaan kotijoukkuetta. En ole ihan varma, lisäsikö Red Nexin ”Cotton Eye Joe” viihtyvyyttäni. Ulkovuorojen aikana, hiljaisuuden vallitessa, oli paljon mukavampaa.

Oli muuten jännä tapaus muutenkin tuo peli. Katsomossa mm. Mauri Pekkarinen. Alussa laulettiin Keski-Suomen maakuntalaulu. Erikoista, mutta siistiä.

Savusauna Suomen suvessa. Toimii.

julistetolpat

Menetin tiistain kokouksessa myös powerpoint-neitsyyteni. META-asioissa otin esille julistetolpat, joista olen tällä blogilla jo aiemmin kirjoittanut. Jostain syystä Slideshare sotki skandit sutuiksi.

[slideshare id=3814398&doc=julisteet-100422043603-phpapp01]

Kulttuuri- ja kirjastolautakunta hyväksyi ehdotukseni ja selvityksen tuloksia lienee odotettavissa joko kesäkuun tai elokuun kokouksessa.

EHDOTUS

Kulttuuri- ja kirjastolautakunta päättänee edellyttää, että Kulttuurikeskus selvittää:

  • mahdollisuuksia sijoittaa vapaaseen julistekäyttöön soveltuvia telineitä Kulttuurikeskuksen ja kaupunginkirjaston hallinnoimien tilojen yhteyteen
  • mahdollisuuksia sijoittaa vapaaseen julistekäyttöön soveltuvia telineitä muille keskeisille paikoille Helsingissä
  • käyttösäännöstöä ko. julistetelineille esim. Göteborgin mallin mukaisesti.
  • sekä julistetelinejärjestelmän ylläpitokustannuksia ja että mahdollisia laillisen järjestelmän kautta syntyviä säästöjä nykytilanteeseen verrattuna.
  • mahdollisuuksia edistää julistetaidetta ja graafista suunnittelua Helsingin katukuvassa World Design Capital -hankkeen kautta.