Checkpoint Helsinki?

Pari viikkoa takaperin joukko taiteilijoita esitteli kilpailevan ehdotuksen tänään torpatulle Guggenheim-hankkeelle – Checkpoint Helsingin. Mitäs se tarkoittaa?

Ohessa tulkintani ehdotuksen tavoitteista:

1. Helsingin taidemuseon toiminnan tulee jatkua nykyisellään.

2. Sen lisäksi perustetaan uusi taidetta tuottava yksikkö, jonka budjetti on noin 3-5 miljoonaa. Tarkoituksena kerätä kansainvälisesti kiinnostava kokoelma usean vuosikymmenen jänteellä.

3. Checkpoint Helsinki on myös tapahtumia ja näyttelyitä monissa eri tiloissa.

4. Tulevaisuudessa Checkpoint Helsinki tarkoittaa myös uudisrakennusta.

Pidän monesta seikasta esityksessä.

Erityisesti diggaan siitä että suunnitelma on sisältölähtöinen – tuotetaan taidetta ensin ja mietitään tilaratkaisua tarpeen mukaan. Näinhän Guggenheim-suunnitelmissakin vuosi sitten lupailtiin, mutta kummasti wow-pytinki edellä kuitenkin edettiin.

Myös idea siitä että ”museo” voisi tulevaisuudessa tarkoittaa tapahtumia ja väliaikaisissa tiloissa tapahtuvia näyttelyitä on erinomainen. Tämä mahdollistaisi Helsingin ja erityisesti tulevan ”Suur-Helsingin” sisällä aivan uudenlaista aluekehittämistä; Guggenheimin vaatiminen Siilitielle oli typerää, mutta ehkä tyhjässä autokaupparakennuksessa voisi järjestää Checkpoint Helsinki -taidenäyttelyn pop-up -hengessä? Entä mitä voisi tapahtua Kontulassa, Vuosaaressa, Suutarilassa, Hiekkaharjussa, Soukassa tai Pitäjänmäellä? Alueellinen vaikuttavuus ja taiteen saavutettavuus nousisi aivan uudelle tasolle. Tämä on erittäin hyvä tavoite.

Taidetta tuottava yksikkö on mielenkiintoinen ajatus, mutta herättää paljon kysymyksiä. 3-5 miljoonaa euroa on paljon verrattuna Helsingin kaupungin taidemuseon nykyisiin kokoelmarahoihin (223 731€ vuonna 2010). Mikä osuus budjetista olisi tarkoitettu uuden kokoelman ostoon?

Nettisivu jättää myös täysin auki sen keneltä taidetta hankittaisiin. Onko tarkoitus tukea vain helsinkiläisiä tai suomalaisia kuvataiteilijoita? Ainakin Kansan Uutisten mukaan tarkoitus on ”panostaa omien nuorten tai lupaavien taiteilijoidemme töihin, joista osasta tulee myöhemmin suuria nimiä”. Melkoista toiveajattelua.

Kansainvälisesti mielenkiintoinen kokoelma ei synny vain suomalaisia taiteilijoita keräämällä. Esim. Checkpointin esittelyssä mainitun Moderna Museetin peruskokoelmissa on mm. Marcel Duchampin, Louise Bourgeoisin ja Robert Rauschenbergin teoksia kansainvälisen valokuvakokoelman lisäksi. Millainen älämölö syntyy jos Helsinki aikoisi satsata pari miljoonaa vuodessa kansainvälisiin taidehankintoihin? Melkoinen, veikkaan tämän kevään keskustelun perusteella.

Lisäksi on hyvä kysymys päästäisiinkö samaan lopputulokseen parantamalla nykyisen Helsingin taidemuseon rahoitusta. Vaikka kokoelmatoiminnan ajatteleminen uudesta näkökulmasta on joka tapauksessa hyvä idea, en lähtökohtaisesti pidä uusien hallinnollisten yksiköiden perustamisesta.

Toinen ongelma on itse rakennus: arkkitehtonisesti korkeatasoinen taidemuseo keskeiselle sijainnille maksaa vähintään noin 100 miljoonaa euroa ja sitä tullaan vastustamaan rajusti riippumatta siitä onko mukana amerikkalainen brändi tai ei. Checkpointin huono puoli on se, että Guggenheimiin verrattuna ns. elinkeinopoliittinen perustelu ei toimi. Ei amerikkalaisten turistien risteilyalus käännä kokkaansa Tallinnan sijasta Helsinkiin, jos meillä on paikallista kokeellista nykytaidetta ”Checkpoint” -museossa. Tarvitaan kansainvälisesti tunnettu brändi ja kansainvälisesti tunnettua taidetta. Kumpaakaan näistä Checkpoint ei tarjoa vielä kymmeniin vuosiin. Jos silloinkaan.

Lisäksi jahka Checkpoint toivottavasti jossain vaiheessa konkretisoituu ja päätyy valtuustoon, voi olla että meillä on pääkaupunkiseudulla enää vain yksi kunta. Ja silloin esim. EMMA on jo toimiva vaihtoehto koko pääkaupunkiseudun kunnalliseksi taidemuseoksi. En usko että saamme tukea Helsingin keskustaan rakennettavalle taidepytingille leppävaaralaisilta valtuutetuilta.

Guggenheim-hankkeen vastustajat, mm. SDP ja Vasemmistoliitto ovat ottaneet Checkpointin lämpimästi vastaan. Kunnallisvaalit ovat selvästi lähellä.

Mielenkiintoista on että esimerkiksi korkealle arvostamani Osku Pajamäki, joka vastusti Guggenheimia vedoten mm. selvityksen kehnouteen, on valmis hyppäämään Checkpointin kelkkaan vaikka ”Checkpoint Helsinki” ei ole tällä hetkellä mitään muuta kuin pari A-nelosta apurahahakemuksista itse kullekin tuttua ympäripyöreää visiointia.

Checkpointin ideoissa kuitenkin myös on paljon hyvää ja keskustelu kuvataiteen asemasta on joka tapauksessa hyödyllistä.

Jos ja kun Kehä Ykkösen sisälle asutetaan pari sataa tuhatta asukasta lisää parin seuraavan vuosikymmenen aikana, myös kulttuurin määrärahojen on noustava selvästi, jotta pysyttäisiin suhteellisesti edes nykyisellä tasolla. Meillä on siis tulevaisuudessakin varaa satsata lisää kulttuuriin.

Mistä sitten kannattaisi aloittaa? Mielestäni Helsingin tulisi tukea taiteilijoitaan enemmän kuin nykyisin – jaamme esim. työskentelyapurahoja kuvataiteelle vain joka kolmas vuosi. Olen valmis kannattamaan kaupungin jakamien työskentelyapurahojen kolminkertaisemisesta – tämä edistäisi koko kulttuurin kenttää eikä maksaisi kuin noin 400 000€ vuodessa. Voisimme myös harkita kohdeavustusten laajentamista kattamaan myös näyttelyiden järjestämiskuluja sekä kaupungin oman galleriatoiminnan laajentamista muuallekin kuin Kluuviin.

Ylipäätään Helsingin ja valtion tulisi satsata enemmän rahaa taidelaitostensa toimintaan. Komeita seiniä meillä Suomessa kyllä osataan rakentaa. On lähes järkyttävää että Kiasman koko vuoden toimintarahoitus on vain n. 500 000€. Onko kummakaan että se ei ole noussut Euroopan tasolla merkittäväksi taidemuseoksi?

Guggenheimin tärkein opetus olisikin ehkä ollut se että sopimuksen vaatimusten mukaisesti sisältöihin olisi satsattu noin kymmenkertaisesti kotimaisiin museoihin nähden. Se olisi taatusti näkynyt myös näyttelyiden laadussa ja kiinnostavuudessa. Toivottavasti tämä pysyy mielessä vaikka iso-G jäikin tussariksi.

Alan olla yhä vahvemmin sillä kannalla että taidemuseokenttää tulisi tarkastella kokonaisuutena hallinnollisista rajoista välittämättä – valtion taidemuseot sijaitsevat Helsingissä, miksei Helsinki voisi nostaa omaa tavoitetasoaan rahoittamalla Kiasmaa? Onko ainoa syy omiin pytinkeihin hallinnollinen? Tarvitseeko Helsinki oman uudisrakennuksen nykytaiteelle? Nyt kaivataan ennakkoluulottomuutta ja rohkeutta – sekä taidekentältä että poliitikoilta.