Ehdolle eduskuntavaaliehdokkaaksi!

Helsingin Vihreät järjestävät ensimmäistä kertaa neuvoa-antavan jäsenäänestyksen eduskuntavaaliehdokkaista. Näissä sisäisissä vaaleissa valitaan puolet ehdokkaista. Kaikkiin ehdokkaisiin voitte tutustua täältä. Huikeita tyyppejä!

Olen ehdolla. Haluan vaikuttaa valtuuston lisäksi myös eduskunnassa.

Tähän on tultu: vaalimainos Vihreässä Langassa...

Tähän on tultu: vaalimainos Vihreässä Langassa.


Olen 36-vuotias musiikkialan moniottelija ja kunnallispoliitikko Vallilasta. Mukana politiikassa olen pelastaakseni maailman.

Vihreisiin liityin 2003 Osmo Soininvaaran kirjojen innoittamana. Oli olemassa puolue, joka perusteli päätöksensä järkevästi, toi tuoreita ajatuksia suomalaiseen poliittiseen keskusteluun ja ajoi oikeita asioita: sosiaalista oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa ja otti ilmastonmuutoksen ja muut ympäristöongelmat tosissaan. Mun porukka, selvästikin. Ensimmäisen kerran olin ehdolla kuntavaaleissa 2004. Järjestötoiminnassa olen ollut mukana mm. Helsingin vihreiden hallituksessa, jonka jäsen olin 2007-2009 ja puheenjohtaja 2012-2013.

Viime kunnallisvaaleissa minut valittiin valtuutetuksi ja Vihreän valtuustoryhmän tuella myös kaupunginhallituksen jäseneksi. Marraskuusta lähtien olen vetänyt Vihreää kaupunginhallitusryhmää.

Kuluneet puolitoista vuotta Helsingin kunnallispolitiikan ytimessä ovat olleet mahtavaa aikaa. Ajoittaisesta turhautumisesta huolimatta on ollut olo että olen – ja erityisesti isona ryhmänä me Vihreät olemme – päässeet vaikuttamaan kaupungin tulevaisuuteen.

Koulutukseltani olen musiikin maisteri, haitarinsoittaja. Työelämässäni musisoin mieluummin bändissä yhdessä muiden kanssa kuin tuuttaan sooloja. Samoin on poliitiikassa. Tätä työtä tehdään yhteisten Vihreiden tavoitteiden eteen yhdessä. Hoidan oman tonttini – välillä komppaan muita ja välillä soitan melodiaa – enkä pelkää vastuuta tai vaikeitakaan päätöksiä. Kantti on testattu kuntapolitiikassa.

Eduskuntavaaleihin haluan ehdolle koska Vihreiden poliittiset tavoitteet ovat yhä tärkeämmät. Ilmastonmuutos ei pysähdy itsestään jos jatkamme turpeen ja hiilen polttamista nykymalliin. 2020-luku ansaitsee niin 2020-luvun sosiaaliturvaa kuin liikenne- ja kulttuuripolitiikkaakin. Olen valmis tekemään hartiavoimin töitä sekä vaalikampanjassa että Arkadianmäellä Vihreiden tavoitteiden eteen.

Olen vakaasti vihreä liberaali kaupunkilainen. Haluan rohkeamman ja vihreämmän Suomen, joka nojaa tulevaisuuteen menneisyyden haikailun sijaan. En pelkää muutoksia ja uskallan tehdä päätöksiä. Näihin kisoihin lähden mukaan voittaakseni.

Kuplansa kullakin

Toukokuussa Jussi Halla-Aho totesi Hommaforumillaan Aamulehden joutuneen “shitlistille” huonon kuvavalinnan vuoksi.

”Toki ymmärrän, että toimittajat ottavat tahallaan omituisia kuvia kaikista inhokeistaan. Kuvattavan kohteen päätettävissä on kuitenkin se, tarvitseeko hän puheena olevaa mediaa johonkin. Minä en tee Aamulehdellä yhtikäs mitään, joten voin sanella sille sellaisia reunaehtoja kuin haluan.

”Minulle on aivan sama, kuinka suuri osa toimittajista ja tiedotusvälineistä on shitlistillä. Helpottaa vain elämää, kun voi suoralta kädeltä ignoroida haastattelu- ja soittopyynnöt.”

Loppujen lopuksi kyseessä oli ilmeisesti automaattisesta julkaisujärjestelmästä johtuva kuvan valotuksen ja väritasapainon muuttuminen. Teko ei siis ilmeisesti ollut edes tahallinen.

Täytyy myöntää - kyllähän tuo Aamulehden netissä julkaisema kuva näyttää kehnommalta kuin “alkuperäinen”.

Merkillepantavaa ei kuitenkaan ole tämä yksittäinen tapaus, vaan se, että kansanedustaja, hallintovaliokunnan puheenjohtaja, Halla-Aho katsoo, että hänen ei tarvitse välittää “mediasta”. Hänelle piisaa Hommaforum.

Ja jos valituksi tulemista ajatellaan, niin varmasti riittääkin. Eduskuntavaalien henkilökohtainen saalis oli kertakaikkisen huikea. Jos hän saa edes puolet siitä ensi vuoden kunnallisvaaleissa, on Persuille luvassa Helsingissä aikamoinen jytky. Silloin ei puhuta siitä, saavatko vihreät vai demarit sen toisen apulaiskaupunginjohtajan, vaan siitä, mikä rooteli Perussuomalaisille pitkin hampain luovutetaan.

Hommaforum ei kuitenkaan ole ainoa kupla. Vaalien jälkeen Facebook-seinälläni oli useampia vaalituloksesta tyrmistyneitä päivityksiä, joissa luvattiin muuttaa ulkomaille. Taisinpa itsekin postata “rentalaparmentsinberlin.com” -tyyppisen linkin. Ironisesti, tietenkin.

Sosiaalinen media, jota Hommaforumkin itseasiassa on, loi meillekin oman samanmielisten kuplan. Rytmin punavihreästä kulmapöydästä oli hauskaa naureskella ehdokkaille, joiden kotisivujen stailaus ei ollu ihan web kaks piste nollaa.

Ei olisi kannattanut. Katajainen Kansa, jonka kanssa emme viitsineet keskustella äänesti eduskuntaan tyyppejä, joiden kanssa emme edes kuvitelleet joutuvamme joskus keskustelemaan.

Tärkeintä on kuitenkin se, mitä tapahtuu seuraavaksi. Menevätkö PerusSuomalaiset Vihreiden shitlistille? Emmekö juttele Viitasaaren sahurille? Kieltäydymmekö keskustelusta? Lähdemmekö etsimään omassa piirissämme yhä puhdasoppisempaa über-Vihreyttä?

Halla-aho ja Hommaforum näyttävät valinneen sulkeutumisen. Edes Homman keskustelu, josta toukokuussa Halla-ahon “shit-list” -kommentit luin ei ole enää julkinen.

Omassa turvallisessa kuplassa mielipiteiden marinointi on mukavampaa kun ulkomaailmasta, ns. faktoista ja muiden mielipiteistä ei tarvitse välittää. Vain myötäsukainen lehdistö kelpuutetaan mukaan hiekkalaatikolle. Pelottavaa.

Vihreiden puoluekokouksessa puolestaan mietittiin paljon sitä kuinka saisimme yhä avoimempaa ja laajempaa kansalaiskeskustelua. Miten viestisimme paremmin? Onko vika viestissä? Onko vika viestinviejissä? Itseruoskinnassa Vihreät ovat varmasti Suomen paras puolue. Puheenjohtajakin vaihdettiin vaikka oikeastaan kenenkään mielestä Anni ei ollut tehnyt huonoa duunia.

Me Vihreät yritämme puhkaista kuplamme. Se on ainoa tie vaalivoittoon 2012 kunnallisvaaleissa. Shitlistoja ei ole eikä tule.

Vihreää itseruoskintaa

Kysyin fb-seinälläni vaalien jälkeisellä viikolla syitä Vihreiden vaalitappioon. Kommentteja kertyi loppujen lopuksi 69 kappaletta, joista osa oli vihreiden aktiivien itsekritiikkiä, mutta suurin osa ”yleistä kansalaispalautetta”. Samaa keskustelua on käyty myös mm. Oden ja Heikki Sairasen blogeilla.

Yritin lajitella ja tiivistää kritiikkiä muutaman otsikon alle:

1. Anni Sinnemäki ja Helsinki

  • ultra bra (2)
  • puheenjohtaja pärjäsi huonosti mediassa, etenkin muiden puoluejohtajien rinnalla.
  • Kyllä sillä puheenjohtajalla on olennainen merkitys, pitäisi olla joku karismaattisempi hahmo puhumassa.
  • Sinnemäki ei vaalitenteissä vastannut suoraan kysymykseen varmaan kertaakaan, vaan aina kiemurteli jostain rannan kautta.
  • Helsinkikeskeisyys (6)
  • Ehkä puolueeseen pitäisi löytää joku tosimies Pohjanmaalta ajamaan vihreitä arvoja? (2)
  • Snobbaileva ylimielisyys (2)

Mielestäni Anni Sinnemäki teki virhearvion halutessaan jatkaa Vihreiden puheenjohtajana vaalitappiosta huolimatta. Ei siksi, että olisin samaa mieltä kommentoijien kanssa – päin vastoin, minun mielestäni Anni on ollut erinomainen puheenjohtaja.

Annin ei pitäisi jatkaa puheenjohtajan yksinkertaisesti siitä syystä että politiikka on asioiden lisäksi myös sitä miltä asiat näyttävät, teatteria, live-roolipeliä. Nyt tarvitaan muutosta muutoksen vuoksi. Tällaisen vaalitappion jälkeen Vihreät ei vaan voi jatkaa samalla tiimillä. Tämän vuoksi toivon että myös puoluesihteeri-skabaan ilmoittautuu haastajia.

Helsinkikeskeisyydelle on vaikea tehdä nopeasti mitään. Osasyynä siihen on myös vaalijärjestelmämme – on ihan turha laittaa paljon paukkuja kampanjointiin Pohjois-Karjalassa, jos piiloäänikynnyksen yli ei pääse edes lähes 12% kannatuksella.

Teemojen kuitenkin tulisi olla valtakunnallisia eikä vain meidän lattea-litkivien city-vihreille mieluisia. Tästä näppärä aasinsilta toiseen pääkohtaan.

2. Väärät kärkiteemat

  • feminismi/tasa-arvo -kysymysten ylikorostuminen (2)
  • Sen unohtaminen, mikä on isompi ja mikä on pienemmän mittakaavan asia.
  • Tämä köyhien asian viestintä, on se nyt jumankauta kun puolueen riveissä on Oden ja Hiilamon kaltaisia asiantuntijoita ettei sitä osata hyödyntää.
  • Oikeisto-vasemmisto-akselin vähättely ja köyhien asema (4)
  • Kiteyttämisen kyvyn katoaminen
  • Minä olen ihmetellyt sitä, että miksei vaalirahakohua hyödynnetty kunnolla?
  • Mun mielestä Vihreät on viestineet heikosti, että mistä puolueessa on kyse. Mäkään en ole ihan varma siitä enää, että mitä puolue edustaa muualla kuin Persujen vastustamisen saralla.

Naimalakko? Oikeesti? Tämäkö on kärkiteema, jolla mennään vaaleihin kun teollisuustuotanto on romahtanut ja eriarvoisuus kasvanut?

Oli aivan tolkuttoman turhauttavaa seurata, miten Arhinmäki nappasi retorisella “Lex Soininvaara” -tempullaan ääniä ja mustamaalasi Vihreitä, vaikka laille nimensä lainannut mies ei edes istunut eduskunnassa, jossa kokoomuslainen ministeri Risikko lain esitteli. Etenkin kun Oden tarkoituksena ei todellakaan ollut potkia heikko-osaisia päähän. Kuka tahansa, joka on vaivautunut SATA-komitea -kirjan lukemaan tämän tietää. Oletettavasti myös Arhinmäki.

Edellisellä kerralla 2007 Vihreät nosti perustulon vaaliteemaksi. Sellainen sen olisi tullut olla nytkin – sosiaaliturvajärjestelmämme on rakenteellisesti kyvytön auttamaan kaikkein köyhimpiä ja vain Vihreillä ja Vasemmistoliitolla on ollut vakavasti otettavia avauksia eriarvoisuuden vähentämiseksi.

Myöskään profiloituminen “Perussuomalaisten” vastavoimana ei toiminut. Tai toimi se niin pitkään kun Perussuomalaiset oli pienempi tai saman kokoinen puolue. Ymmärrän täysin taktikoinnin ja SDP:n tai Kokoomuksen äänestämisen “persuja vastaan”. (Kepun äänestämistä en oikein ymmärrä missään olosuhteissa.)

Vaaleihin pitää mennä omilla vahvoilla ydinteemoilla.

Vihreillä niitä ovat tasa-arvoinen ja solidaarinen yhteiskunta sekä tietenkin ympäristö. Ja näin pääsemmekin näppärästi seuraavaan kritiikin pääteemaan:

3. Ympäristönsuojelun ja vihreyden puute

  • Luonto ja sen suojelu ovat jotenkin kadonneet asialistalta
  • Itse kaipaisin oikeasti kovempia ja selvemmin lausuttuja kannanottoja ympäristön ja eläinten puolesta.
  • Reilusti radikaalimpia linjauksia kaipaisin. Suurempia eroja ruskeisiin puolueisiin.
  • Maakunnisaa paikalliset asiat reilusti pöydille ja haasteiksi mulle puolueille: esim. Pohjanmaalla turkikset, Lapissa metsät, saaristossa meri, Savossa norpat, Kainuussa sudet ja Hämeessä vaikkapa vaakunaeläin ilveksen kaatoluvat

Näissä vaaleissa eivät ympäristöteemat näkyneet. Jostain syystä Keskustavetoisen hallituksen, jossa Vihreät eivät edes olleet mukana, aikana valmisteltu ja keskustalaisen ministerin johdolla ajettu jätevesiasetuskin oli ainakin nettiparlamentin mukaan meidän syymme.

Erityisen pelottavaa on se, että Perussuomalaiset ovat myös “ilmastonmuutoskriittisiä”. Puheenjohtajansa on kehdannut plokillaan epäillä jopa koko ilmiötä. En olisi uskonut tätä mahdolliseksi Suomessa.

Vihreän politiikan ydintä on vihreys. Tuppaa unohtumaan myös minulta toisinaan – kulttuuripolitiikassa kun saa vaikuttaa luonnonsuojeluun melko harvoin ja kunnallisella tasolla valinta tapahtuu valitettavan usein kahden vihreän arvon väliltä.

Kommenteissa eräs Vihreiden kampanjassa ja toiminnassa keskeiseksi muodostunut teema jakoi ystäväpiiriäni:

4. Ydinvoima

  • Totaalisen irrationaalinen ydinvoiman vastustus
  • vihreät kusi alleen ydinvoimapäätöksessä

Osa oli siis sitä mieltä että olisi pitänyt lähteä hallituksesta jo vuosi sitten. Osa taas sitä mieltä että ydinvoimaa ei olisi pitänyt vastustaa alunperinkään.

Oli todella tuskaisaa katsoa vaaliohjelmia, joissa kerta toisensa jälkeen keskustelu typistyi ydinvoimajankkaukseen. Miksi ette lähteneet hallituksesta? Miten niin muka vastustitte? Ei voi yhtäaikaa vastustaa ja olla hallituksessa? Huokaus.

Kirjoittanen lähiaikoina oman blogauksensa ydinvoimasta, mutta minun mielestäni on aivan selvää, että Vihreiden on “normalisoitava” suhteensa ydinvoimaan. Gallupien mukaan Vihreiden kannattajista kolmannes kannattaa ydinvoimaa. Olisi myös tervettä että puolueen sisällä käytävä keskustelu ja moniäänisyys tuotaisiin julki.

Oma pääkritiikkini kohdistuu puolueen viestintään. Viestimme liikaa toisillemme, pelasimme hyvää syöttöpeliä mutta unohdimme tehdä maaleja. Viestinnän täytyy tapahtua ulospäin. Siinä epäonnistuttiin. Viestinnän täytyy myös ymmärtää kohdettaan.

Se mikä ei tapa, vahvistaa. Vaalitappio on hyvä hetki tarkistaa linjauksia ja terävöittää sanomaa. Vihreillä on kuitenkin valtaisa määrä osaamista ja loistavia tyyppejä, joiden avulla tulevaisuus voi näyttää vain valoisalta!

nuoret, vanhukset ja äänestäminen

Viikon kuluttua meillä on 200 uutta kansanedustajaa, joiden ikäjakauma on erittäin todennäköisesti samansuuntainen kuin nykyisenkin eduskunnan.

Kansanedustajien keski-ikä on 52 vuotta - nuorin heistä on Tuomo Puumala (kesk.) 29 vuotta. Kuva: fooishbar, Flickr (cc-lisenssi)

Mistä tämä johtuu? Syitä on toki monia – nuorten ehdokkaiden on varmasti esim. vaikeampaa kampanjoida näkyvästi kun omat tulot ovat todennäköisesti pienemmät kuin vuosikymmeniä eduskunnassa istuneella veteraanivaikuttajalla, yhteiskuntasuhteista ja yleisestä tunnettavuudesta puhumattakaan.

Tärkein syy lienee kuitenkin se, että nuoret äänestävät selvästi iäkkäitä kansalaisia harvemmin.

Nuoret naiset antoivat vuoden 2000 kunnallisvaaleissa yli 60-vuotiaille naisille tasoitusta 37%, miehet ”vain” 15%.

Ja vuoden 2004 kunnallisvaaleissa lähiöiden nuoret antoivat keskustan “eliitille” 40% tasoituksen.

Onko kummakaan että eduskunnassa ei olla valmiita nostamaan eläkeikää, mutta opintoaikojen pituus on vakava juttu, johon tulee puuttua viipymättä? Oman lisänsä kuvioon tuo vielä alueellinen vaihtelu – köyhät ja syrjäytyneet äänestävät vähemmän. Kokoomus on vaaleissa kannatustaan suurempi puolue.

Koko ongelman voi toki halutessaan kuitata nuorison tyhmyydeksi. Mitäs eivät äänestä. Siinäpähän oppivat.

Kyse on kuitenkin demokratiasta, kansanvallasta, joka toteutuu sitä paremmin, mitä suurempi osa kansasta äänestää. Kymmenien prosenttien ero äänestämiskäyttäytymisessä ikäryhmittäin on selkeästi ongelma, jolle tarttis jotain tehrä.

Yritetty on. Vuoden 2007 eduskuntavaalien yhteydessä järjestettiin nuorille suunnattu äänestysaktiivisuuskampanja:

Kampanjassa lähetetään kirje 18-29 -vuotiaille äänioikeutetuille. Kampanjaan valituissa 17 kaupungissa toteutetaan koulukiertue rap-muusikko Palefacen ja Allianssi ry:n kanssa. Ammattioppilaitoksiin ja lukioihin toimitetaan julisteita ja kampanjaa mainostetaan tiedotusvälineissä, joita nuoret käyttävät paljon.

Toinen keskeinen viesti on, että äänestää voi missä tahansa ennakkoäänestyspaikassa 7. – 13.3. ja siihen riittää henkilöllisyystodistus. Kampanjan oheistuotteina on mm. lasinalusia, joita toimitetaan kampanjakaupunkien ravintoloihin muistuttamaan äänestyspäivistä ja herättämään keskustelua.

Itse muistan ko. kampanjasta ihmetystä herättäneet kuulakärkikynät, joiden sisältä sai vedettyä “rullaverhomaisesti” kampanjan logon. Nuorisoa siis herätellään käyttämään äänioikeuttaan turhalla krääsällä, julisteilla ja tuopin alusilla.

No, “yllättäen” kampanja ei saanut houkuteltua aiempaa enempää nuoria uurnille.

Mitä sitten tulisi tehdä? Onko olemassa todistetusti toimivaa äänestäjien aktivointia? On. Se vain kohdistuu enimmäkseen vankeihin, vanhuksiin ja vuodepotilaisiin.

Äänioikeutettu, joka on hoidettavana sairaalassa, ympärivuorokautista hoitoa antavassa tai muussa kunnanhallituksen ennakkoäänestyspaikaksi määräämässä sosiaalihuollon toimintayksikössä taikka joka on otettu rangaistuslaitokseen, saa äänestää ennakolta laissa tarkemmin säädetyllä tavalla.

Lisäksi äänioikeutettu, jonka kyky liikkua tai toimia on siinä määrin rajoittunut, ettei hän pääse äänestys- tai ennakkoäänestyspaikkaan ilman kohtuuttomia vaikeuksia, saa äänestää ennakolta kotona. Tällöin on kyseessä kotiäänestys.

Tätä kutsutaan laitosäänestämiseksi. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että jokaiselta vuodepotilaalta käydään erikseen kysymässä ketä hän haluaa äänestää. Vaalitoimikunnan jäsenet tarpeen vaatiessa vaikka lukevat ehdokaslistaa läpi kunnes äänestäjä ilmaisee tahtonsa. Tämän jälkeen vaalitoimikunnan jäsen raapustaa numeron äänestyslippuun.

Nyt ei saa ymmärtää väärin. Minun mielestäni tämä on äärimmäisen hienoa ja arvokasta toimintaa. Ehdottomasti laitoshoitoon sidotuilla kansalaisilla tulee olla oikeus äänestää ja osallistua demokratiaan.

Tärkeä kysymys on kuitenkin miksi esim. ammattioppilaitoksissa opiskelevien tai syrjäytymisvaarassa olevien nuorten äänioikeudesta ei kanneta vastaavaa huolta? Moneenko prosenttiin pitää äänestysaktiivisuuden vajota ennen kuin asiaan todella tartutaan? 20% 10% 5%? Mikseivät vaalitoimikunnat kierrä jokaisessa ammattioppilaitoksessa, lukiossa, AMK:ssa ja korkeakoulussa?

Rahasta ei luulisi jäävän kiinni, toimivampi demokratia on varmasti sen muutaman kymppitonnin arvoinen, jonka tuo maksaisi Helsingissä. Ainakin se olisi varmasti valtaisia mainoskampanjoita halvempaa. (2007 äänestysaktivointikampanja maksoi kuuleman mukaan yhteensä noin miljoona euroa.)

Ikävä ajatus on se, että nuorten äänistä ei kanneta huolta koska se ei olisi monien puolueiden ja kansanedustajien etujen mukaista. Nuorethan saattaisivat *gasp* äänestää nuorempia ehdokkaita ja jopa eri puolueita kuin keski-ikäiset!

Lähde: Taloussanomat

Enkä usko lisä-äänien satavan vain Vihreiden laariin – tuoreen tutkimuksen mukaan kun nuorten miesten suurin poliittinen huoli oli maahanmuutto. Varmasti myös Piraatit saisivat nykyistä enemmän ääniä. Kyse on koko edustukselliseen demokraatiaan perustuvan järjestelmämme ytimestä – sen pitäisi edustaa koko kansan mielipidettä!

Olisiko mahdollista että syksyn 2012 kunnallisvaaleissa myös nuorten äänistä välitettäisiin yhtä paljon kuin vanhusten ja vuodepotilaiden?

Soini ja O3

Timo Soini kirjoitteli Iltalehden plokissaan Vihreiden “myrkynvihreästä” asialistasta. Aamukaffit pullahtivat näppikselle tästä kappaleesta:

Muutama vuosi sitten vihreät pelottelivat otsonikehän ohenemisella. Mitä sille maailmanlopun asialle on nyt tapahtunut?

No Timo. Ensinnäkin “muutama vuosi sitten” oli 1980-luvun puoliväliä, josta on jo 25 vuotta. Toiseksi se otsoniongelma hoidettiin kuntoon. Wikipedia kertoo meille:

Montrealin pöytäkirja otsonikerrosta heikentävistä aineista on kansainvälinen sopimus, jolla pyritään otsonikerroksen suojeluun vähentämällä otsonikatoa aiheuttavien aineiden valmistusta ja käyttöä. Se hyväksyttiin 16. syyskuuta 1987, ja se astui voimaan 1. tammikuuta 1989, kun sen oli allekirjoittanut 29 valtiota sekä Euroopan yhteisö[1]. Sittemmin sopimusta on täydennetty neljä kertaa: Lontoossa 1990, Kööpenhaminassa 1992, Montrealissa 1997 ja Pekingissä 1999.

Montrealin pöytäkirjaa on luonnehdittu yhdeksi onnistuneimmista kansainvälisistä ympäristösopimuksista. Se on ainoa aidosti globaali ympäristösopimus, kun Itä-Timor viimeisenä allekirjoitti osallistumisensa 16.9.2009.

No miksi tällaiseen valtaisaan prosessiin ryhdyttiin? Annetaan Wikipedian jatkaa:

Nykyisen otsonikadon on osoitettu johtuvan ihmisen ilmakehään päästämistä kemiallisista yhdisteistä, joista vapautuu kloori- ja bromiatomeja stratosfääriin. Näistä yhdisteistä tärkeimmät ovat halogenoidut hiilivedyt, pääasiassa CFC-yhdisteet eli freonit ja halonit. Ensimmäisen kerran niiden otsonikerrosta tuhoava vaikutus ennustettiin 1970-luvulla. 1980-luvun alussa näytti siltä, että huoli otsonikerroksesta oli ollut aiheeton, mutta vuonna 1985 maailmaa hätkäytti uutinen, jonka mukaan otsonipitoisuudet Etelämantereen yllä olivat vähentyneet kymmenessä vuodessa jopa 40 %.

Koska otsonikerros estää haitallisten UV-säteilyn aallonpituuksien (270–315 nm) pääsyä Maan pinnalle, otsonin väheneminen on aiheuttanut maailmanlaajuista huolta. Otsonikadon estämiseksi solmittiin vuonna 1987 Montrealin pöytäkirja, jolla rajoitettiin CFC-yhdisteiden ja muiden otsonikerrosta tuhoavien aineiden käyttöä.

Päästörajoitusten avulla näiden aineiden pitoisuudet ilmakehässä on saatu laskuun, ja otsonikerroksen toipumisen toivotaan alkavan viimeistään 2020-luvulla.

Eli sopimus solmittiin koska oli kiistatonta tieteellistä näyttöä otsonikehän heikentymisestä CFC-yhdisteiden vuoksi. Ja UV-säteilyn lisääntymisestä olisi kärsinyt koko maapallomme pinnalla hyrräävä elämä. Myös Timo Soini.

Homma on siis hoidossa. Siksi siitä ei tarvitse “pelotella” tai vouhottaa. Montrealin sopimus antaa voimaa uskoa että ihmiskunta kykenee ratkaisemaan muitakin globaaleja ongelmia.

Vastaava tieteellinen konsensus vallitsee myös ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta. Siitä “pelottelua” siis jatketaan. Miksi? Koska se nyt vaan on ihan pirun tärkeää tämän planeetan ja koko ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta.

Seuraavan kerran kun Timo kirjoitat plokiisi, niin kokeilepa Google-hakua. Se on oikein näppärä ja kansanomainen konsti löytää tietoa monista asioista!

Vaalien lähetessä Soinin “sutkautukset” alkavat olla jo niin matalaotsaisia, että koko hahmo vaikuttaa enemmän Jope Ruonansuun “imitaatiolta” kuin aidolta ihmiseltä.

Öhö öhö. Nimittäin. Ilimaston, kilimaston, muutos, puutos. Öhö öhö.

Kuinka paljon omia kannattajiaan voi aliarvioida?