musiikkikaupoilla

Kävin taas vaihteeksi hikeentymässä musiikkikaupassa.

Tarvitsin yksinkertaisen midi-kontrollerin, purkin, jossa olisi riittävästi nuppeja, värivaloja, koskettimia ja muita numikoita vaikuttaakseni uskottavalta isojen poikien joukossa. Eiku töitä tehdäkseni.

M-Audio Axiom 25

Olen seuraillut äärimmäisen heikosti midi-vehkeiden kehitystä. Ei ole ollut tarvetta moiselle sitten 90-luvun, joten olen antanut asian olla. Kaikkea ei voi seurata. Niinpä ajattelin päivittää tietojani musiikkiliikkeessä ja mahdollisesti ostaa hyllystä ensimmäisen asiallisen oloisen laitteen. Muutaman kympin hintaero nettikauppaan verrattuna ei minua hetkauta, jos saan laitteen heti käsiini.

Menin sitten Helsingin keskustassa sijaitsevaan Soundataan. Viitisen minuuttia odoteltuani palvelua rohkaistuin kysymään myyjän oloiselta nuorelta mieheltä tuotteita. Hän kuulemma oli vain ”työharjoittelussa eikä oikeasti töissä”. No, eipä siinä mitään jos vain saadaan asia hoidettua. Pisteet pojalle hyvästä yrityksestä, mutta enpä tullut siitä käynnistä hullua hurskaammaksi, olin selvästi paremmin selvillä markkinoilla olevista tuotteista kuin ”myyjä”. Liikkeen varsinainen Myyjä puhui puhelimessa kovaan ääneen kaverilleen koko sen ajan kun olin paikalla. Ironista kyllä, valitteli kuulteni huonoa fiilistään, joka oli tullut kun jokin edellinen asiakas oli pahoittanut mielensä toimimattoman purnukan takia. Kovaa on musakauppiaan elämä. Poistuin lähimmän kilpailijan puheille Musamaailmaan.

Musamaailmassa sain palvelua heti, valitettavasti heillä ei midi-kiippareita ollut tarjolla kuin yksi, Edirolin 49-koskettiminen malli, joka oli minun käyttötarkoitukseeni liian suurikokoinen. Toinen myyjistä tosin väitti minulle kirkkain silmin että ”Edirolilla ei taida mitään pienempiä kontrollereita oikeastaan ollakaan.”. Minuutin googlailun perusteella uskallan väittää päinvastaista.

Onko mikään ihme että saksalainen verkkokauppa Thomann on Suomen suurin musiikkikauppias?

Minä tykkään musaliikkeistä. Niiden täytyy euroni saadakseen tarjota vain muutama perusasia: asiantuntevaa palvelua ja kohtuullinen hintataso. Hinnat alkavat tiukan kilpailun ansiosta olla asiallisia kaikkialla, palvelussa olisi parantamisen varaa. Ei voi olla niin, että olen ”asiantuntevampi” kymmenen minuutin googlailulla kuin alan kauppias, puhumattakaan siitä, että myyjä jauhaa puuta heinää päin näköä. Olen valmis maksamaan useampia kymppejä extraa siitä, että joku googlailee puolestani ja tietää kertoa vaihtoehdoista!

Suomen tasaisesti parasta palvelua olen saanut hullulta vihtiläiseltä Jorilta, jonka pääosin netissä toimiva putiikki St. Paul’s Sound on hinnaltaan jopa Thomannia alhaisempi. Sähköposteihin vastataan välittömästi – nopeimmillaan on käynyt niin, että olen laittanut alkuillasta sähköpostia, saanut vastauksen keskiyöllä, varmistanut tilauksen saman tien ja olen aamulla herännyt Matkahuollon tekstiviestiin, että roinat ovat noudettavissa. Mitä tarvittiin? Asiantuntemusta ja hyvää palvelua. Pyhän Paavalin saundi on saanut minusta kanta-asiakkaan. Taidanpa tilata kiipparinikin sieltä.

 

EDIT:  Matkahuollosta tuli tekstiviesti perjantaina n. klo 15, että vehje oli perillä.

vanhanen ja ideapark

HS uutisoi Matti Vanhasen kannattavan Ideaparkkia Vihtiin:

Hän perustelee mielipidettään sillä, että Nummelan alue tarvitsee lisää palvelualan työpaikkoja.

”Kaupan työpaikkojen keskittäminen sikin sokin kehäteiden varsille ei ole järkevää.”

Vanhanen sanoo blogissaan, että kannattaa ”yhdyskuntarakenteen eheyttä” voimakkaasti.

”Eheyden tärkeämpi mittari on eheys ihmisen kannalta. Eheyttä on se jos perheessä isä ja äiti käyvät töissä viiden–kymmenen minuutin päässä ja jos lasten päiväkoti ja koulu ovat lähellä. Eheyttä on se, että kaupat ja muut palvelut ovat samalla inhimillisellä säteellä.”

Jahas. Vai niin. Lukaisin kuitenkin myös Matin blogimerkinnän aiheesta. Sieltä voi halutessaan poimia toisenlaisiakin palasia:

Työpaikkoja olisikin kyettävä hajauttamaan olemassa olevan asutuksen suuntaan. Siksi olen ristiriitaisin tuntein seurannut mielenkiintoista keskustelua Ideaparkista ja Vihdistä. Nummelan alue tarvitsee palvelualan työpaikkoja. Palvelualat ovat pääkaupunkiseudun laajan alueen tärkeimpiä työllistäjiä ja kauppa on tässä hyvin tärkeässä roolissa. Kaupan työpaikkojen keskittäminen sikin sokin kehäteiden varsille ei ole sekään järkevää. Jos johonkin perustetaan tuhat kaupan alan työpaikkaa olisi asunnot löydettävä mieluimmin muutaman kilometrin säteeltä.

Mutta vastaavasti myös ministeri Vapaavuoren kannalle on ymmärrettäviä perusteluja varsinkaan kun ajateltu hanke ei sijoitu aivan Nummelan taajama-alueelle. Mutta huonekaluja ei jatkossakaan junalla käydä ostamassa – tosin Nummelan ratakin on etävisiona olemassa.

Minusta optimi ratkaisu kaupunkiseuduille ja niitä ympäröivälle maaseudulle on ns. hajakeskittävä malli, jossa myös työpaikkoja onnistutaan sijoittamaan kyliin ja Klaukkalan, Nummelan ja Lohjan ja Hämeenlinnan kaltaisiin keskuksiin. Toivon, että ministeriöt laatisivat perusteellisen selvityksen ”yhdyskuntarakenteen eheyden ekologiasta”. Katsottaisiin miten keskimääräinen hämeenlinnalainen, kuhmolainen, mikkeliläinen, oululainen, vantaalainen jne toimii viikottaisessa arjessaan. Nähtäisiin minkälaisiin etäisyyksiin hän joutuu arkielämässään, paljonko joutuu käyttämään aikaa liikenteessä ja miten hän käyttää energiaa asumisessa.

Eli kannattaako vai vastustaako Matti kaavamuutosta? Sitä on mielestäni täysin mahdotonta sanoa tuon kirjoituksen pohjalta. Ei se ainakaan HS:n otsikon mukainen täysin varma ja itsestäänselvä mielipide ollut. Hän vaikuttaa mielestäni kannattavan kuitenkin tiivistä yhteiskuntarakentamista, jossa päivittäiset tarpeelliset palvelut ovat mahdollisimman lähellä taajama-asutusta.

Loppujen lopuksi eivät kehäteiden Ikeat ja Bauhausit ole suurin yhteiskuntarakennetta hajottava tekijä – ei kai kukaan joka viikko huonekaluja osta? (Ja niiden mööpeleiden roudaaminen koteihin ympäri Suomen tapahtuisi paljon tehokkaammin keskitetyillä kuljetuspalveluilla kuin omilla henkilöautoilla…)

Paljon näitä suurempi ongelma on päivittäistavarakaupan keskittyminen asutuksen ulkopuolelle automarketteihin. Prismat ja Ideaparkit (, johon tulisi myös päivittäistavaraa) eivät ole kestävää kehitystä. Kauppoja ja kauppakeskuksia on erilaisia!

Vanhasen ajatus ”hajakeskityksestä” (voi luoja mikä termi) kuullostaa itseasiassa paljon mm. Soininvaaran suosimalta helminauhakaupungilta, joka on mahdollista rakentaa tehokkaaksi ja joukkoliikennepohjaiseksi.

Valitettavinta Vanhasen kirjoituksessa on se, että vaikka hän on hyväksynyt tosiasiaksi päästöjen vähentämisen tarpeen, hän näkee ratkaisun vaativan ”moottoriteknologian vallankumousta”.

Liikenteen kokonaismäärää on etätyöllä ja ”hajakeskittävällä” yhdyskuntasuunnittelulla vähennettävä, mutta se ei riitä. Tarvitaan mottoriteknologian vallankumous. Ja uskon sen tulevan. Toisen sukupolven biopolttoaineiden sekoittamisella bensan ja dieselin joukkoon saavutetaan jo pienilläkin pitoisuuksilla suurempi päästöjen vähennys kuin sinällää tarpeellisilla mutta äärimmäisen kalliilla uusilla raideliikenneratkaisuilla. Molempia tarvitaan.

Raideliikenneratkaisut eivät ole ”äärimmäisen kalliita” jos katsotaan hankkeiden kokonaistaloudellisuutta. Metrolla matkustaminen on matkustajakilometriä kohden Helsingin edullisinta matkantekoa. Luuleeko pääministerimme ”moottoriteknologian vallankumouksen” olevan ilmainen?

Pelottavinta silti on, että Vanhasen visio tuntuu perustuvan uskoon, että joku jossain kehittää uuden moottorin, viisasten kiven, jolla kaikki ongelmat ratkaistaan ja paska muuttuu kullaksi. Milloin se keksitään? Mitä se käyttää polttoaineenaan? Miten se voisi korvata fossiilisten polttoaineiden haaskauksen, jota tällä hetkellä harjoitetaan? Minä toivoisin, että valtakuntamme tärkeimmät päättäjät perustaisivat päätöksensä olemassaolevaan tieteeseen.

Tähän väliin pakko on heittää taulukko, josta näkee hyvin biopolttoaineiden mahdottomuuden nykyisillä kulutuksen määrillä. Sama koskee kaikkia muitakin ”vaihtoehtoisia energiamuotoja”, joilla autoja voidaan pitää liikenteessä.

Biofuels Compare

(Lähde: The Oil Drum.)

Merkittävät päästövähennykset ovat mahdollisia jo nykyteknologialla ja jopa täysin ilman uusia innovaatioita kunhan vain kaavoittamisessa pidetään pitkä linja koko ajan mielessä ja torpataan Ideaparkin kaltaiset älyttömyydet jo lähtöruutuunsa. Toivottavasti pääministerimme ei harrasta siltarumpupolitiikkaa koko seudun kustannuksella.

kaupunkipyöristä

Kaupunkipyörät ilmaantuvat taas kaupunkikuvaan. Polkupyörät ovat hyvä idea; täydentävät julkista liikennettä ja luovat elävää kaupunkitilaa; parhaassa tapauksessa kaupunkiin ei tarvitse tulla omalla autolla, jos julkisella pääsee pyörätelineelle ja siitä sitten vähän kaukaisempaankin kohteeseen fillarilla. Kaupunkisuunnittelussa muistaakseni pidetään julkisen kulkuvälineen käytön toimivana rajana n. 500 metrin kävelymatkaa.

Mutta toteutus Helsingissä haisee. Pyörät ovat raskaita ajaa ja usein huonossa kunnossa silloin kun niitä edes telineissä on; männä vuosina niitä on löydetty pahoinpideltynä aina Tallinnaa myöten. Myös pyöräilyalue on valitettavan rajoitettu.

Käväisin viime viikolla yhdistetyllä työ- ja lomamatkalla Pariisissa. Paikallinen kaupunkipyöräverkko herätti ihastusta. Fillareita oli telineissä paljon ja niitä myös käytettiin – suuri osa liikkeellä olleista pyöräilijöistä oman silmämääräisen arvioni mukaan käytti julkista pyörää.

Kaupunkipyöriä Pariisissa

Mikä on näiden kahden järjestelmän tärkein ero?

Helsingissä kaupunkipyörän saa telineestä ilmaiseksi ja anonyymisti. Pariisissa pyörän käyttöön tarvittiin joko luottokortti tai Pariisin julkisen liikenteen henkilökohtainen kausikortti. Eli käyttäjän henkilöllisyys oli aina selvillä.

Pariisin järjestelmässä pyörän palauttamatta jättämisestä seuraisi kova sanktio, Helsingissä ei. Zygän käyttömaksu ei Ranskassa ollut kova – turisti sai vehkeen käyttöönsä n. euron luottokorttimaksulla. Helppoa, siistiä, toimivaa, kätevää.

Aika hyvä esimerkki siitä, mihin vastikkeeton (ja vastuuton) julkisen omaisuuden käyttö johtaa. (Tämä ei suoraan liity julkisen liikenteen maksuttomuus -keskusteluun, mutta sivuaa sitä kyllä.)

Jos yhteistä rahaa käytetään kaupunkipyöriin kannattaisi rakentaa kunnollinen systeemi. Kehnosti toimiva ja rähjäinen järjestelmä leimaa käyttäjänsä ja koko pyöräilyn vain hippien ja pummien touhuiluksi! Keskustan lainapyöräjärjestelmän tulee olla sellainen, että pukumieskin voi pyöräillä pörssiin!

Pariisin esimerkissä on muutakin opittavaa:

Koko hanke liittyy osaltaan Pariisin sosialistipormestarin Bertrand Delanoën tavoitteeseen vähentää yksityisautoilua ja ilmansaasteita Pariisissa. Pyöräilijöiden määrä on kaupungin mukaan lähes kaksinkertaistunut kuuden viime vuoden aikana. Pariisissa on nyt 371 kilometriä erityisesti pyöräilyyn tarkoitettuja väyliä.

Pyöräilyn osuutta kaupunkiliikenteessä voidaan lisätä, jos vain halutaan. Helsingissä keskitytään yhä enemmän autoilun edistämiseen. Lyhytnäköistä ja typerää. Ankeaa kaupunkia. Masentavaa.

demarit ja keskustatunneli

Ei taida Kalimallakaan olla kaikki ohjakset käsissään. Männäviikkoisessa kaupunkisuunnittelulautakunnan kokouksessa Maija Anttilan onnistui palauttaa keskustatunneli kaavaan toisen demariedustajan ollessa poissa paikalta. Mahtavaa seurata demokraattisen prosessin epämääräisyyttä, jopa sattumanvaraisuutta. Selvää on, että asia ei jää tähän, vaan tunnelijupakkaan palataan vielä myöhemmin valtuustossa ja kaupunginhallituksessa.

No mitä haittaa sitten pelkästä kaavavarauksesta olisi? Eihän se tarkoita vielä rahareiän rakentamista?

Olen antanut kertoa itselleni, että kaavavaraus on huono erityisesti siitä syystä, että se varaa autotielle tilan heti metrotunnelin alapuolelta Helsingin keskustassa ja jos (/kun) rautatieasemalle rakennetaan toinen maanalainen linja, ns. Pisara-rata, niin se pitäisi rakentaa niin syvälle maan sisään, että vaihtoajat julkisesta kulkuvälineestä toiseen muodostuisivat päättömän pitkiksi. Vaihtoaikojen optimointi on erittäin tärkeä asia julkisen liikenteen toimivuuden ja houkuttelevuuden parantamisessa.

Jos jokin varaus autotunnelille halutaan tehdä, tulisi sen ja Pisaran paikkoja ainakin vaihtaa.

Hesarin jutussa Anttila ja virkamiehistö esittelevät jälleen vaihtoehdottomuuttaan:

Anttila kannattaa tunnelia paitsi liikenne- myös ympäristösyistä. ”Maan päällä olevat pienhiukkasmäärät vähenevät tuntuvasti, kun 60 000 ajoneuvoa ohjataan maan alle.”

Myös kaupunkisuunnitteluvirasto on ollut Anttilan näkemyksen kannalla. ”Laaja kävelykeskusta voidaan toteuttaa vain, jos Helsinginniemen poikittaista liikennettä ohjataan muualle. Esimerkiksi Kaivokadun ja Esplanadin vapauttaminen autoista onnistuu vain tunnelivaihtoehdolla”, liikennesuunnittelupäällikkö Olli-Pekka Poutanen toteaa.

Laaja kävelykeskusta voidaan toteuttaa koska tahansa, tarvitaan vain poliittista tahtoa; autoliikenne ohjautuu sen jälkeen muita reittejä myöten. Ei kai kukaan ehdon tahdoin tukkoisille reiteille pyri? Kaupunkisuunnittelua tehdään aivan liikaa vain autoliikenteen intressit huomioiden. Elävä kaupunkitila muodostuu ihmisten, ei peltilehmien kanssakäymisestä.

Anttilan ympäristönäkökulma on täysin päätön. Vaikka osa renkaiden tienpinnasta hieromista pienhiukkaspäästöistä jäisikin leviämättä kaupunki-ilmaan, päästävät autot tunnelissakin pakokaasuja, jotka ohjataan ulos. Eivät ne minnekään poistu. Itseasiassa paikallisesti ilmanlaatu saattaisi jopa heiketä. Lisäksi tunnelin myötä autoliikenteen määrän voi olettaa kasvavan, joka vaikuttaisi vastaavasti myös päästöihin. Ilmastonmuutos, oliko se jotain syötävää?

Kumpikaan mielipide ei myöskään ota huomioon muita realistisia mahdollisuuksia vähentää poikittaista liikennettä; kehä-rata, raide-jokeri, länsi-metro, nousevat polttoainekustannukset ja ruuhkamaksut vähentävät kaikki varmasti osaltaan Helsingin niemen poikittaisliikennettä. Aivan kuin autoilun määrä olisi piin likiarvoon verrattavissa oleva luonnonvakio, johon ei voitaisi mitenkään vaikuttaa.

No niin Helsingin demarit, kuinka tosissaan olittekaan tammikuussa?

Tapausta ovat käsitelleet vihreistä blogeillaan ainakin Kimmo Helistö, Outi Alanko-Kahiluoto ja Tapio Laakso. Lisäksi HeVi teki asiasta kannarin.

hs ja asioiden niputtaminen

HS kertoo että ”Kansan enemmistö ei hyväksy kaupunkiaktivistien tekoja”.

No mitä kansalta kysyttiin?

Viime aikoina on puhuttu kaupunkiaktivisteista, esimerkiksi talonvaltaajista, jotka valtaavat tyhillään olevia taloja, koska haluavat tiloja järjestää omaehtoista toimintaa tai kaupunki-intiaaneista, jotka tyhjentävät maastureiden renkaita ympäristönsuojelulullisin perustein. Hyväksyttekö yleisesti ottaen tämän tyyppisen kaupunkiaktivismin vai ette?

Voi herran jestas sentään. Ei kai nyt sentään kukaan voi vakavissaan rinnastaa talonvaltausta ja renkaiden tyhjentämistä toisiinsa? On kai se nyt aivan selvää, että liikenneturvallisuuden vaarantava, mahdollisesti jopa hengenvaarallinen, anonyymi vandalismi on selkeästi tuomittavampaa kuin väkivallaton kansalaistottelemattomuus ja osittain jopa institutionalisoitunut talonvaltaus?

Kysymyksenasettelu on järjetön ja tulokset sen mukaiset. En sinällään epäile, etteivätkö kokoomuksen ja kepun kannattajat vihreiden ja vassareiden tukijoukkoa harvemmin hyväksyisi kansalaistottelemattomuutta, mutta prosenttiluvut olisivat varmaan olleet lievempiä esim. seuraavalla tiedustelulla:

Jo parinkymmenen vuoden ajan Oranssi ry on tehnyt Helsingissä valtakunnallisestikin merkittävää nuoriso- ja kulttuurityötä pääosin vallatuissa rakennuksissa. Oranssi ry on kunnostanut käyttämiään tiloja perinteisiä ja rakennuksien alkuperäistä ulkoasua kunnioittavia työmenetelmiä käyttäen. Lisäksi Oranssi on tarjonnut edullisia vuokra-asuntoja nuorille. Hyväksyttekö yleisesti ottaen talonvaltauksen mm. tällaiseen käyttöön? On erittäin todennäköistä, että rakennukset olisivat ilman talonvaltausta rapistuneet käyttökelvottomaan kuntoon.

Vaikea tuollaista olisi vastustaa? Hesarin kyselyn arvolähtökohdat puistattavat vaikka en kaikkia valtausta harrastavien nuorten tempauksia hyväksykään.

Oranssi on hyvä esimerki siitä, miten vastuunannolla saadaan radikaalimmatkin ainekset osaksi yhteiskuntaa. Oranssi aloitti toimintansa vuonna 1990 talonvaltausliikkeenä ja asunnottomien nuorten etujärjestönä. Jos 90-luvun alussa Oranssiin olisi sovellettu poliisin ”nollatoleranssia” olisi meillä varmasti nykyisin enemmän ongelmia. Hyväksynnällä saimme elävää kulttuuritoimintaa, asuntoja, epäkaupallista tilaa, nuorisotyötä – aidosti moniarvoista yhteiskuntaa. Ja järkeviä poliittisia toimijoita.

Miten tuoreisiin squattaajiin sitten pitäisi suhtautua?

Toivottavasti kaupunki tulee puoleen väliin vastaan. Osoittamalla nyt aktiiviselle porukalle tilan jostain päin kaupunkia saataisin monta syrjäytymisvaarassa olevaa tyyppiä perinteisenkin yhteiskunnallisen vaikuttamisen piiriin. Ja vaikka en itse kilju-punk -illoissa viihtyisikään, on niiden olemassaolo kuitenkin osa monimuotoisuutta, joka pitää kulttuuria ja kaupunkikulttuuria elossa.

Millainen Helsinki olisi, jos kaiken kulttuurin tulisi olla väestön enemmistön hyväksymää?