Tekoälyttömyys ja ilmasto

Kuuntelin eilen amerikkalaista podcastia jossa Yhdysvaltain armeijan tutkijat pohdiskelivat tekoälyn vaikutuksia sodankäyntiin. Paljon meni ohi korvien ja ymmärryksen, mutta jossain vaiheessa eräs upseereista kertoi selvästi innostuen että miten tekoälyn mahdollisuudet ovat paljon laajemmat kuin vain sensorit ja sodan ”kineettinen ulottuvuus”. Että tekoälyn ja robotiikan avulla voisi esimerkiksi viedä Afganistanissa terveydenhuollon kaikkialle, sinnekin mihin se ei nykyisin voi ulottua.

Anna mun kaikki kestää. Yhdysvaltain sotaretki Afganistanissa on kestänyt jo 17 vuotta ja maksanut arviolta noin triljoonan (tuhat miljardia). Vuosikustannus yhä noin 45 miljardia taalaa, 39 miljardia euroa. Tämä on noin 1260 euroa per jokainen afgaani vauvasta vaariin joka vuosi.
Ja nyt sitten joku sai mahtavan idean että mitäs jos vietäisiinkin terveydenhuoltoa ja tämä on mahdollista nyt kun on tämä t e k o ä l y.

Älkää ymmärtäkö väärin. Ihan varmasti tekoälyllä voidaan ratkoa ongelmia tavoilla, joita emme ehkä edes vielä osaa kuvitella. Mutta ei Afganistanin ongelmien, etenkään terveydenhuollollisten, ratkomiseen tarvita tekoälyä. Tarvitaan kehitysapua, koulutusta, lääkkeitä.
Tekoäly tuntuikin tuossa keskustelussa olevan jälleen jonkinsortin ”Deus ex machina”, pelastava enkeli joka ratkoo kaikki ongelmat.
Sama vaivaa keskustelua ilmastonmuutoksesta. Haluamme että jokin pelastaa meidät, hopealuoti, jumala. Jotain mitä emme vielä ole keksineet. Ihan kohta insinööri sen keksii.

Ei me tarvita enää mitään uusia keksintöjä. Kyllä me tiedämme mitä pitää tehdä ja miten se voidaan saavuttaa. Tiedämme jopa paljonko se noin suurinpiirtein maksaisi. Vaikka ”kustannus” on aika kuvitteellista – kaikki ”kulu” kun jossain kohtaa talousjärjestelmäämme muuttuu aina työksi ja hyvinvoinniksi.

Tänään uutisoitiin suurimman osan Afganistanin (sisäisistä) pakolaisista olevan liikkeellä ei sodan vaan kuivuuden vuoksi. Kuivuuden, joka voi hyvinkin olla ilmastonmuutoksen tuomaa. Samaten Syyrian kriisin taustalla oli isona tekijänä vuosia jatkunut kuivuus. Ilmastonmuutoksella on jo nyt suoria vaikutuksia myös Suomen turvallisuuspolitiikkaan ja asemaan.

Ilmastonmuutoskeskustelussa pitäisi puhua enemmän ihmisoikeuksista, koulutuksesta, demokratiasta ja kehitysavusta kuin vempaimista tai tekoälystä. Ilmastonmuutoksen torjunta ei ole vain insinööritiedettä ja taulukkolaskentaa. Ja rahallista satsausta tulisi verrata vaikkapa hävittäjähankintaamme. Meillä, Euroopalla on maailmalla on varaa tähän.

Ja sitä pelastavaa hopealuotia on turha odotella. Se lienee pysyvästi 50 vuoden päässä. Jotain tartteis tehrä nyt.

Et ikinä usko mitä nämä puolueet tekivät päästökaupalle – katso sitaatit!

Pääministeri Alexander Stubb Helsingin Sanomien vieraskynäkirjoituksessa 22.1.2014:

Ilmastonmuutos on ihmiskunnan suurimpia haasteita. Sen torjumisessa on kyse omasta ja lastemme tulevaisuudesta.

Sosialidemokraattinen puolue ”Politiikan A-Ö”-sivullaan:

Ihmisen toiminnasta johtuva ilmastonmuutos on tieteellinen tosiasia. Ilmastonmuutos uhkaa johtaa suuriin ongelmiin niin ekologisesti kuin taloudellisesti ja sosiaalisestikin. Ilmastonmuutoksen torjunta ja sopeutuminen vaativat muutoksia kaikilta. Ilmaston lämpeneminen on pysäytettävä. Kannatamme sitovia kansainvälisiä rajoituksia päästöille, investointeja ympäristöteknologiaan sekä ympäristöverotuksen kiristämistä. Samaan aikaan on saatava aikaan merkittävä asennemuutos.

Ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen blogillaan 6.2.2015:

Ilmastonmuutos on aikamme suurin uhka. Maailmalla luonnonvarat hupenevat, väestö kasvaa ja luonnon monimuotoisuus köyhtyy. Tarvitsemme uusia tapoja luoda kestävää kasvua siten, että ympäristöstä pidetään huolta ja että se jätetään tuleville sukupolville paremmassa kunnossa. Kestävien ratkaisujen tarve kasvaa ja edelläkävijä voittaa tulevaisuuden markkinoilla.

Sosialidemokraattinen puolue ilmasto-ohjelmassaan:

Sosialidemokraattien on aktiivisesti osallistuttava keskusteluun päästökaupan uudistamisesta ja pyrittävä päästökaupan laajentamiseen.

Ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen Helsingin Sanomissa 27.11.2014:

Hyviä signaaleja ovat Grahn-Laasosen mukaan myös EU:n tavoite vähentää ilmastopäästöjään 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä sekä vihreän ilmastorahaston ensimmäinen rahoituskierros.”Kunnianhimon tasoa on kuitenkin vielä nostettava. Vielä ei olla kahden asteen tavoitteessa.”

Ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen blogillaan 6.3.2015:

”Suomi tarvitsee ilmastoherätyksen. Ilmastonmuutoksen hillintä on paitsi välttämätöntä, myös iso mahdollisuus Suomelle, sillä meillä on paljon osaamista, kasvava cleantech-toimiala ja uusia, puhtaampia ratkaisuja.”

Sosialidemokraattinen puolue vaaliohjelmassaan keväällä 2015:

Ilmastonmuutoksen torjuminen ja ympäristön suojeleminen on nostettava erityisasemaan. Puhdas ympäristö on itseisarvo.

YLEn uutiset raportoivat tänään:

Suomi liittyi keskiviikkona EU:n päästökaupan nopean uudistamisen jarruttelijoiden joukkoon. Hallitus päätti EU-ministerivaliokunnassa, että Suomi suhtautuu ”varauksellisesti” esityksiin päästökaupan nopeutetusta korjaamisesta.

Tänään keskiviikkona hallitus otti kantaa EU:ssa käsittelyssä olevaan uuteen esitykseen, jonka mukaan päästökaupparemontti tulisikin toteuttaa jo 2017. Läntiset EU-maat, kuten Saksa, Britannia ja Ranska ajavat tätä nopeutettua aikataulua.

Uudistusta ovat vastustaneet ennen kaikkea itäiset EU-maat, kuten Puola, Bulgaria ja Romania

Jahas. Vai sillä tavalla.
53009446
Päästökauppa on erinomainen keino vähentää hiilidioksidipäästöjä. Sekään ei vaan toimi kuin automaatti, vaan vaatii säätöä – eli poliittisia päätöksiä kasvihuonepäästöjen hillitsemiseksi. Tahtoa ja rohkeutta. Tämän päivän jälkeen ei taas tarvitse ihmetellä ovatko Sdp ja Kokoomus johtamassa Suomea eturintamassa cleantechin ja innovaatioiden avulla hiilineutraaliin tulevaisuuteen vai harrastaako Suomi neliraaja-itkupotku-jarrutusta muiden verrokkimaidemme Romanian, Bulgarian ja Puolan kera.

Ei voi kuin yhtyä ulkoministeri Erkki Tuomiojan sanoihin seitsemän vuoden takaa:

”Iso osa saamastani kansalaispalautteesta toteaa, että SDP:llä olivat nyt kyllä vaaliohjelmat kohdallaan, mutta mitä te viimeiset neljä (tai kaksitoista) vuotta olette olleet tekemässä? Ilmiölle on hieno tieteellinen nimikin (kognitiivinen dissonanssi), joka tarkoittaa sanojen ja tekojen ristiriitaa.”

Niinpä.

Kinkkua, kinkkua!

Ensin tunnustus: minä rakastan lihaa. Mureaa lammasta pääsiäisenä, kinkkua jouluna, verevää pihviä grillistä, tulista chorizoa lauantai-iltana ja rasvaista pekonia sunnuntaiaamuna.

Myönnän myös auliisti että lihansyönti on syntiä – kuten monet ah niin nautinnolliset asiat.

Kuva: Kjetil Rae (Flickr/cc-license)

Kuva: Kjetil Rae (Flickr/cc-license)

Lihan syntitaakalle on monta syytä. Ensinnäkin me syömme sitä aivan liian paljon – vuonna 2012 keskimääräinen suomalainen lapioi lihaa 77,5 kiloa, josta noin 75% eli 1,1 kg viikossa ns. punaista lihaa. Syöpäjärjestöjen mukaan punaista lihaa ei kannattaisi syödä yli 300 grammaa viikossa. Ylitämme suositellun ylärajan lähes nelinkertaisesti ja paksusuolen syövät lisääntyvät vastaavasti. Liika vaan on liikaa.

Toisaalta lihantuotanto on valtaisa globaali ympäristöhaitta: maailman karjatalous tuottaa enemmän kasvihuonekaasuja kuin liikenne, se on myös maailman suurin yksittäinen vesistöjen saastuttaja, joka käyttää 70 prosenttia kaikesta maatalousmaasta. Laidunmaan alta kaadetaan vielä metsääkin, joka muutoin toimisi hiilinieluna. Planeettamme peltopinta-ala riittäisi helposti ruokkimaan koko kasvavan ihmisväestön, jos söisimme vähemmän eläimiä. Länsimaisella dieetillä taas tarvitsemme peltoja rutkasti enemmän.

Lisäksi tuotannon arki ei kaikilta osiltaan kestä päivänvaloa eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta.

Argumentit lihansyöntiä vastaan ovat aukottomia. Ihminen ei tarvitse lihaa elääkseen ja nykyisin kuluttamamme määrät ovat haitallisia terveydellemme. Ja nämä ovat ihan vaan faktoja – vaikket välittäisi maailmanpelastamisesta niin kai oman peräsuolen kohtalo kiinnostaa?

Kuva: Misha Kenner  / Feedlots

Kuva: Misha Kenner / Feedlots

Miten nämä tosiasiat ovat sitten soviteltavissa yhteen oman lihansyöntini kanssa? Miten voin jyystää ulkofilettä vaikka tiedän että se tuhoaa planeetan eikä ole hyväksi edes omalle suolistolleni? Hahaa! Vihreää kaksinaamaisuutta! Siellä se litkii lattea ja matkustaa etelään mutta vaatii muita savimajoihin lanttua jyrsimään!

Sallinette että palaan ajassa hiukan taaksepäin.

Kouluaikoinani en juuri ajatellut mitä söin. Ihan oikeasti. En vaan funtsinut asiaa. Eikä se tullut vastaan edes lukiossa. Tytöt, kalja ja musiikki kiinnostivat paljon enemmän. Ruoka oli jotain jota oli tarjolla koulun ruokalassa, sinne mentiin päivittäin ja suoritettiin mättö. Sama suhde ravintoon jatkui opiskellessa. En minä miettinyt mitä suuhuni paiskoin. Nälkä lähti ja sillä hyvä.

Vasta Helsingissä ja vihreisiin liityttyäni aloin miettiä syömisiäni ja sitä että ravinnolla ylipäätään on jotain muutakin merkitystä. Että valinnat voivat vaikuttaa sekä omaan että koko planeetan terveydentilaan. En kuitenkaan vuosiin ollut valmis tekemään mitään muutoksia.

Sitten yhtenä iltana grillillä baarista kotia kohti kolutessa tajusin että oikeastaan se hampparin lihapihvi ei maistu kovin kummoiselta. Itse asiassa se halvan rasvan ja halvan lihan yhdistelmä maistuu… …pahalta. Tilasin kasvishampurilaisen. Sillä tiellä ollaan.

Vähitellen ystävien kautta aloin tutustua muihinkin vaihtoehtoihin. Noin seitsemän vuotta sitten hankin ensimmäisen kerran kotiin tummaa soijarouhetta, ja aika pian sen jälkeen myös tofua. Nykyään kaapista löytyy myös hyvä valikoima papuja ja linssejä.

Tästä on vähitellen seurannut huomattava muutos kulutuksessani – meille ei enää kotiin osteta ruoanlaittoa varten lihaa kuin ehkä kerran parissa kuukaudessa jos sitäkään. Soijarouhe on korvannut jauhelihan 100%, kalan ja tofun hoidellessa loput. Noin kerran kuussa ostamme pekonia tai laadukasta leikkelettä – juuri sitä nautintoa varten.

Suurin osa lihankulutuksestani tapahtuukin ravintoloissa, lounailla ja (työ)matkoilla. Uskallan kuitenkin väittää että oma lihanmussutukseni on laskenut erittäin merkittävästi ja lienee tällä hetkellä lähellä syöpäliiton suositusta. Pyrin valitsemaan myös ravintoloissa kasvisvaihtoehtoja ja suosimaan kalaa. Loppujen lopuksi nää on aika pikkujuttuja: tilaan falafelia kebabin sijaan, tofua kanan ja lohta pihvin tilalle. Ei mitään ihan suhteetonta kärsimystä.

Falafel ranskalaisilla ja kaikki mausteet, kiitosh!

Falafel ranskalaisilla ja kaikki mausteet, kiitosh!

Koenko olevani fanaattinen ituhippi? En todellakaan. Koenko tehneeni suuria myönnytyksiä ruokavalioni suhteen? En. Onko ruokavalioni nyt terveellisempi ja ilmastollisesti kestävämpi kuin kymmenen vuotta sitten? Takuulla, rutkasti. Rakastanko yhä pekonin tuoksua sunnuntaiaamuisin? Todellakin.

Pääsyyt miksi en ole täysin kasvissyöjä ovat ihan puhdas hedonismi, kuten jo totesin: rakastan lihaa, ja se että kiertävänä muusikkona elämä vaan on helpompaa kun ei tarvitse miettiä onko kasvisruokaa aina saatavilla vai ei. Kasvissyönti olisi siis mahdollista mutta en koe absolutismia tarpeelliseksi tässäkään asiassa – onhan lihaa kuten esim. riista, joka Suomessa pitää joka tapauksessa pyytää ja syödä. (Mutta ei sillä riistalla kaikkea lihansyöntiä voi perustella, sen osuus kun on kuitenkin vain noin kaksi prosenttia Suomessa syödystä lihasta.)

Jo muuttuneen ruokavalioni vuoksi en kokenut tarpeelliseksi osallistua ”lihattomaan lokakuuhun” – yhden kuukauden absolutismia paljon parempi vaihtoehto kun on vähälihainen vuosi. Mutta lihaton lokakuu oli mielestäni valtava menestys. Se sai ihmiset ylipäätään ajattelemaan syömistään ja sitä että jokin vaihtoehto voi ylipäätään olla mahdollinen. Jopa se miten Tero Vaara reagoi tempaukseen kertoo oikeastaan siitä että asia alkaa saada tilaa ihmisten ajatuksissa – eihän sitä muuten tarvitsisi vastustaa niin voimalla.

Pasted_Image_11_17_13_4_41_AM

Lihankulutuksemme on kasvanut valtavasti.

Miten tästä henkilökohtaisesta valinnasta sitten päästään yhteiskunnalliseen?

Lihansyönnin vähentäminen olisi hyväksi suomalaiselle kansanterveydelle. Me vaan syödään liikaa lihaa. Tähän voi ja pitää vaikuttaa yhteiskunnallisestikin. Jos esim. EU:n laajuisesti tuotantoeläinten oloja parantamalla lihan hinta nousisi, olisivat vaikutukset vain positiivisia. Sekä eläimet että ihmiset voittaisivat. Todennäköisesti näin kävisi myös jos eläintuotanto otettaisiin mukaan EU:n päästökauppaan. Eläinteollisuuden kasvihuonepäästöjen huomioimisella olisi vielä sekin positiivinen vaikutus että porotalouden ja riistan suhteellinen markkina-asema parantuisi.

EU on kuitenkin kaukana – konkreettisemmin minä voin vaikuttaa kasvissyöntikysymykseen vain Helsingin valtuustossa. Ja kuinka ihanaa! Pääsemme keskustelemaan koulujen kasvisruokapäivästä valtuutettu Terhi Koulumiehen tuoreen aloitteen ansiosta!

Mitä mieltä olen? Vastaus on helppo. Kasvisruokavalion edistämiselle on olemassa vankat tieteelliset ja terveydelliset perusteet. Kouluruokailu on osa kasvatustehtävää – se ei ole vain energian tankkausta. Kasvisruokapäivä osaltaan valistaa että jokaiseen ateriaan ei tarvitse kuulua lihaa. Ajatus 100% liharuokavaliosta tai kouluruokailusta on itseasiassa lähes absurdi – ei kai kukaan pinaattilettuja, papumuhennosta tai puuroa periaatteellisesti vastusta?

No, näköjään helsinkiläiset lapset ja nuoret ovat selvinneet hengissä vaikka kasvisruokaa on tarjottu kaikille kerran viikossa jo muutaman vuoden ajan. Tulosta voi valtuustokeskustelun uhkakuvien perusteella pitää jopa hiukan yllättävänä. Olisi kuvitellut jonkun vähintäänkin tukehtuvan luomuruusukaaliin.

Mitä ”kestävä” lihansyönti sitten tarkoittaisi kaikkien suomalaisten syömisille? Oikeastaan vain paluuta lähemmäksi 50-luvun ruokavaliota. Aikaa, jolloin miehet vielä oli rautaa ja laivat puuta. Voisimme syödä vähemmän, mutta laadukkaampaa lihaa. Lihaa, joka on tuotettu eettisesti kestävästi ja lähellä. Paisti olisi juhlaa eikä arkea, kinkku antaisi hernekeittoon vain makua eikä toisinpäin.

Minä en omassa ruokavaliossani muutosta ole oikeastaan edes huomannut. Yhä on ylipainoa, yhä jääkaapissa pekonia, yhä nautin syömisestä, yhä nautin eläinkunnan tuotteista. Lihattomat vaihtoehdot ovat tuoneet vain lisää vaihtoehtoja, makuja ja mahdollisuuksia.

Milloin grillataan? Mä tuon halloumia, tuo sä makkaraa. Bisseä löytyy jääkaapista.

Tasaista tuulivoimaa?

Tuulivoima on kasvanut Euroopassa viimeisen vuosikymmenen aikana aivan valtaisasti. Viime vuonna rikottiin sadan gigawatin ”haamuraja” – Euroopassa on nyt tuulivoimaa 106,5 gigawatin edestä.

Trendi on sama maailmanlaajuisestikin. Valitettavasti Suomi ei ole oikein pysynyt muun maailman vauhdissa mukana.

Tuulivoimaan liittyy tietenkin myös haasteita, ilmiselvimpänä se että tuuliolosuhteet vaihtelevat eikä tyynellä synny sähköä. Belgiassa kehitellään tyystin uudenlaista ratkaisua tuulivoiman vaihtelevuuteen.

Belgian valtionvarainministeri Johan Vande Lanotte ehdottaa että muutaman kilometrin päähän Belgian rannikosta rakennettaisiin noin 2,4 kilometriä leveä keinotekoinen saari, joka toimisi ”energiavarastona”. Kun sähkön kulutus on matalaa, mutta tuulivoiman tuotanto korkealla, myllyjen sähkö pyörittäisi pumppuja, jotka nostaisivat merivettä noin 15 metriä merenpinnan tason yläpuolelle. Sitten taas vastaavasti tyvenellä vettä laskettaisiin turbiinien läpi. Saari toimisi ikäänkuin valtavana akkuna.

Myös hollantilaiset ovat tutkineet vastaavaa ratkaisua jo aiemmin. Heidän mallissaan saaren vallien keskellä tosin olisi noin 50 metriä syvä monttu, johon vettä laskettaisiin. Energian varastoinnin perusidea on kuitenkin sama. Hollantilaisten laskelmien mukaan saari voisi tuottaa maksimissaan noin 2.000-2.500 MW tehon ja varastoida yhteensä jopa 30 GWh.

Eikä ajatus ole uusi ja kummallinen. Ensimmäiset samaan periaatteeseen perustuvat voimalaitokset aloittivat toimintansa jo 1890-luvulla Italiassa ja Sveitsissä. Uutta on vain ajatuksen yhdistäminen tuulivoimaan ja keinotekoiseen saareen.

Suomessa tämä ratkaisu ei välttämättä ole käytännöllinen, mutta idea on hyvä esimerkki siitä miten ihmiskunta kykenee keksimään uusia vastauksia haasteisiinsa. Uusiutuvan energian pullonkaulat ovat ratkaistavissa kunhan vain tahtoa löytyy.

”Cleantech”, eli uusi ympäristöystävällinen teknologia työllistää Suomessa jo 50000 ihmistä, eli noin 30 kertaa enemmän väkeä kuin Turun STX, ja kasvupotentiaali on huikea. Ala voisi työllistää maassamme kaksinkertaisen määrän ihmisiä 2020 mennessä. Rohkea rokan syö – Suomen kannattaisi olla uuden puhtaan teknologian edelläkävijä. Se tarkoittaa sekä työpaikkoja että parempaa maailmaa jälkipolville.

Yhteisrintamahan käy

Amerikkalainen ”Global Footprint Network” on arvioinut vuodesta 1992 lähtien uusiutumattomien luonnonvarojen kulutusta. Heidän mukaansa ohitimme eilen (22.8.) kestävän kehityksen vaatiman tason tämän vuoden osalta. Vuonna 1992 ylikulutuspäivä oli vielä lokakuun puolivälin paremmalla puolella. Suunta on siis huono.

Loppuvuoden kulutamme maailmaa velaksi – lainaamme metalleja, mineraaleja, polttoaineita, eläinlajeja ja ekotyyppejä tulevilta sukupolvilta. Ja kuten mikä tahansa finanssijärjestelmä, ei tämä planeettakaan kestä ikuisesti jatkuvaa velkaantumista. Ennemmin tai myöhemmin pitää ruveta säästämään ja maksamaan velkaa pois tai ajaudumme konkurssiin.

Koko planeetan ekosysteemin konkurssi on mun mielestä ”pikkusen pelottava juttu”. Jo se, että sen mahdollisuus kasvaa jatkuvasti, on todella huolestuttavaa. Eurokriisi ei mahdu edes samalle mitta-asteikolle. Pähkinöitä ja meloneja, mitä näitä nyt oli.

Maa Marsin pinnalta kuvattuna. Kuva: NASA/JPL/Cornell/Texas A&M

Mitä pitäisi tehdä? Jyystää raakaa lanttua ja palella pimeässä koko loppuvuosi? Ei todellakaan. En suostu. Eikä suostu vapaaehtoisesti kovin moni muukaan. On täysin mahdotonta vaatia kaikilta, tai edes riittävän suurelta vähemmistöltä, sellaista henkilökohtaista askeesia että planeetta pelastuisi. Ei se vaan onnistu. Kyllä minäkin haluan syödä lihaa ja lentää välillä etelään pimeyttä pakoon.

Mutta radikaaleja muutoksia tarvitaan – ei me tätä planeettaa pelasteta ostamalla luomulattea riistosumpin sijaan. Kuluttajavalinoilla ja henkilökohtaisella kieltäymyksellä on rajansa ja niillä ei voida korvata lainsäätäjien vastuuta.

Yhdessä voimme tehdä päätöksiä, jotka ovat meidän yksilöiden lyhyen tähtäimen etujen vastaisia. Myös minun. Ja vain yhdessä voimme luoda ympäristövelattoman kylän, kaupungin, maan, mantereen ja toivottavasti koko maailman.

Sen sortin sosialisti minä olen. Ja vallankumouksella alkaa olla jo kiire.