Soini ja O3

Timo Soini kirjoitteli Iltalehden plokissaan Vihreiden “myrkynvihreästä” asialistasta. Aamukaffit pullahtivat näppikselle tästä kappaleesta:

Muutama vuosi sitten vihreät pelottelivat otsonikehän ohenemisella. Mitä sille maailmanlopun asialle on nyt tapahtunut?

No Timo. Ensinnäkin “muutama vuosi sitten” oli 1980-luvun puoliväliä, josta on jo 25 vuotta. Toiseksi se otsoniongelma hoidettiin kuntoon. Wikipedia kertoo meille:

Montrealin pöytäkirja otsonikerrosta heikentävistä aineista on kansainvälinen sopimus, jolla pyritään otsonikerroksen suojeluun vähentämällä otsonikatoa aiheuttavien aineiden valmistusta ja käyttöä. Se hyväksyttiin 16. syyskuuta 1987, ja se astui voimaan 1. tammikuuta 1989, kun sen oli allekirjoittanut 29 valtiota sekä Euroopan yhteisö[1]. Sittemmin sopimusta on täydennetty neljä kertaa: Lontoossa 1990, Kööpenhaminassa 1992, Montrealissa 1997 ja Pekingissä 1999.

Montrealin pöytäkirjaa on luonnehdittu yhdeksi onnistuneimmista kansainvälisistä ympäristösopimuksista. Se on ainoa aidosti globaali ympäristösopimus, kun Itä-Timor viimeisenä allekirjoitti osallistumisensa 16.9.2009.

No miksi tällaiseen valtaisaan prosessiin ryhdyttiin? Annetaan Wikipedian jatkaa:

Nykyisen otsonikadon on osoitettu johtuvan ihmisen ilmakehään päästämistä kemiallisista yhdisteistä, joista vapautuu kloori- ja bromiatomeja stratosfääriin. Näistä yhdisteistä tärkeimmät ovat halogenoidut hiilivedyt, pääasiassa CFC-yhdisteet eli freonit ja halonit. Ensimmäisen kerran niiden otsonikerrosta tuhoava vaikutus ennustettiin 1970-luvulla. 1980-luvun alussa näytti siltä, että huoli otsonikerroksesta oli ollut aiheeton, mutta vuonna 1985 maailmaa hätkäytti uutinen, jonka mukaan otsonipitoisuudet Etelämantereen yllä olivat vähentyneet kymmenessä vuodessa jopa 40 %.

Koska otsonikerros estää haitallisten UV-säteilyn aallonpituuksien (270–315 nm) pääsyä Maan pinnalle, otsonin väheneminen on aiheuttanut maailmanlaajuista huolta. Otsonikadon estämiseksi solmittiin vuonna 1987 Montrealin pöytäkirja, jolla rajoitettiin CFC-yhdisteiden ja muiden otsonikerrosta tuhoavien aineiden käyttöä.

Päästörajoitusten avulla näiden aineiden pitoisuudet ilmakehässä on saatu laskuun, ja otsonikerroksen toipumisen toivotaan alkavan viimeistään 2020-luvulla.

Eli sopimus solmittiin koska oli kiistatonta tieteellistä näyttöä otsonikehän heikentymisestä CFC-yhdisteiden vuoksi. Ja UV-säteilyn lisääntymisestä olisi kärsinyt koko maapallomme pinnalla hyrräävä elämä. Myös Timo Soini.

Homma on siis hoidossa. Siksi siitä ei tarvitse “pelotella” tai vouhottaa. Montrealin sopimus antaa voimaa uskoa että ihmiskunta kykenee ratkaisemaan muitakin globaaleja ongelmia.

Vastaava tieteellinen konsensus vallitsee myös ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta. Siitä “pelottelua” siis jatketaan. Miksi? Koska se nyt vaan on ihan pirun tärkeää tämän planeetan ja koko ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta.

Seuraavan kerran kun Timo kirjoitat plokiisi, niin kokeilepa Google-hakua. Se on oikein näppärä ja kansanomainen konsti löytää tietoa monista asioista!

Vaalien lähetessä Soinin “sutkautukset” alkavat olla jo niin matalaotsaisia, että koko hahmo vaikuttaa enemmän Jope Ruonansuun “imitaatiolta” kuin aidolta ihmiseltä.

Öhö öhö. Nimittäin. Ilimaston, kilimaston, muutos, puutos. Öhö öhö.

Kuinka paljon omia kannattajiaan voi aliarvioida?

oli synkkä ja myrskyinen yö

Männä viikolla käväisin Kesälahdella häissä. Sulhanen oli komea ja morsian kaunis, säätkin suosivat. Matkan varrella kuutostiellä oli nähtävissä edellisen viikonlopun myrskyn tekosia. Monin paikoin metsää oli kaatunut satojen metrien matkalta – jäljellä oli vain ”mäntytappeja”, puut olivat katkenneet syöksyvirtauksen voimasta. Maisema oli kuin sotaelokuvasta.

Tätä kirjoitan puolestaan Helsinki-Lahti -bussissa, junaliikenteen ollessa poikki kiskoille kaatuneiden puiden vuoksi.

Kuva: Ville Saarinen (cc-lisenssi)

Yksittäinen säätila ei koskaan ole todiste ilmastonmuutoksen puolesta tai vastaan. Aivan samalla tavalla kuin talven paukkupakkaset eivät todistaneet ilmastonmuutoksen pysähtyneen, ennätyshelteet eivät ole todiste lämpenemisestä.

Silti on todettava että pitkän linjan trendi on ollut nouseva. 2000-luku oli lämpimämpi kuin edelliset mitatut vuosikymmenet. Ja todennäköisesti 2010-luvusta tulee vielä kuumempi. Ja sekä lyhyen että pidemmän aikavälin lämpöennätyksiä rikotaan ympäri maailmaa.

Ja siitä seuraa suoraan se, että nyt koettujen säätilojen kaltaisten ääri-ilmiöiden todennäköisyys kasvaa.

Eilinen pilvimuodostelma oli komea mutta pelottava, kuin kauhuelokuvasta. Gaia muistuttaa meille rajallisuudestamme.

Millaisia todisteita ilmastonmuutoksesta vielä kaivataan ennen kuin suomalaiset päättäjät ottavat ilmastotalkoot tosissaan? Laajoilla yhteiskunnallisilla muutoksilla alkaa olla jo kiire.

sähköauton on muutettava autoilua

Aamun Hesarissa (maksullinen) oli ensimmäisen Suomenkin markkinoille saapuvan sähköauton, Mitsubisin IMiEV:n, koeajo.

imiev

Toimittajan arvio auton ajo-ominaisuuksista oli positiivinen: ”Ensivaikutelma on äänettömyys. Takavetoinen auto kulkee ja kiihtyy kuin huomaamatta.”. Juttu ei kuitenkaan keskittynyt näihin sähköauton hyviin puoliin vaan tarkoituksena oli kokeilla ”pääsemmekö iMiEV:llä Hämeenlinnasta Vantaalle.”.

Mikä ettei. Sopiihan sitä kokeilla. Tulos oli odotettu: auto hyytyi ennen pääkaupunkiseutua. Ja näin toimittaja sai todistettua että sähköautosta ei ole polttomoottoriauton korvaajaksi.

M.O.T.?

On täysin ääliömäistä verrata sähköauton toimintasädettä polttomoottoriautoon. On kyse kahdesta täysin eri keksinnöstä, joilla on erilaiset käyttötarkoitukset ja ne syntyivät erilaisista tarpeista erilaisiin maailmoihin.

Tiehallinnon tiefakta 2009:

Suomalaiset tekevät keskimäärin 3 matkaa vuorokaudessa, joihin
käytetään pysähdyksineen 70 minuuttia. Matkojen keskipituus on 15 km
ja koko päivän aikana suomalaiset liikkuvat keskimäärin 42 km.

Autolla ei keskimäärin tarvitse taittaa 91 kilometrin matkaa, joka Hämeenlinnasta Vantaalle olisi! 42 kilometriä riittää! Ja usein varmasti vieläkin vähempi. Harvempi meistä yhdellä kerralla koko suoritetta suhaa.

Nopea haku VR:n sivuilta ensi maanantaille tuotti Hämeenlinnasta Tikkurilaan vaatimattomat 29 junayhteyttä. Luulisin Matkahuollonkin tarjoavan vielä lisää vaihtoehtoja.

Tulevaisuuden nykyistä ilmastoneutraalimmassa yhteiskunnassa tuollaisia matkoja ei ajeta henkilöautolla.

Sähköautot voisivat korvata nykyiselläänkin jo suurimman osan liikkumisen tarpeesta kesän lomareissuja ja sukulointeja lukuunottamatta. Miksei niitä varten voisi vuokrata erikseen autoa? Miksei sähköautokauppias voisi tarjota rajallisen toimintasäteen ajokin oheen edullista vuokra-pirssiä pitkille matkoille?

Ilmastonmuutos ja ”öljyhuippu” eivät anna armoa – mitä pikemmin vaihtoehtoisia voimanlähteitä saadaan sarjatuotantoon, sen parempi. Vielä niitäkin tärkeämpää on kuitenkin saada muutettua koko autoilun paradigmaa – miten autoa käytetään, mihin sitä oikeasti tarvitaan ja mitkä sen rajat ovat. Auton päivät yksilöllisen vapauden symbolina ovat ohi.

Pääkaupunkiseudulla henkilöauton kyydissä on keskimäärin 1,3 henkilöä. Autoilun päästöt vähenisivät puoleen myös sillä että tuo lukema nostettaisiin 2,6:een. Ja tuo olisi toteuttavissa vaikkapa huomenna toisin kuin teknis-tieteelliset sähköauto-fantasiat. Jos vain tahtoa löytyisi. Ei löytyne.

teinien sotakokemukset

Läiskähti kahvit näppikselle aamun Hesaria lukiessa.

Kotimaa-osastolta oli sinällään mainio juttu otsikolal ”Afganistan ei pelottanut kutsunnoissa”.

Puolustusvoimilla on pulmia edessään. Se on julistanut sodan läskiä vastaan, mutta uusi vihollinen hiipii kasarmeille: nuoret kyseenalaistavat armeijan merkityksen.

”Ihan sama kuka hyökkää, me häviämme joka tapauksessa”, arvioi kutsuntajonossa istuva Tomi Hänninen, 18.

”Minusta olisi aika turhaa lähteä kökkimään jonnekin Karjalan metsiin.”

Vaikuttaa ihan normaalilta ja jopa järkevältä: Suomen jättimäisen reserviläisarmeijan olemassaolon voi kyseenalaistaa kestävämmilläkin argumenteilla. Mutta mitäpä kommentoi paikallinen upseeri moiseen epäisänmaallisuuteen?

Pöydän toisella puolella poikia arvioiva Iivonen tyrmää väitteet nuorten palvelusmotivaation romahduksesta.

”Maanpuolustustahdon näkee reservin kertausharjoituksista, jonne tullaan mielellään.”

Ilvonen vertaa Suomea Ruotsiin. Naapurimaalla ei ole samanlaisia sotakokemuksia kuin Suomella, joten suomalaisnuoria on helppo kouluttaa.

Voi herran jestas sentään. Nyt kutsutut nuoret miehet syntyivät vuonna 1991, 47 vuotta jatkosodan päättymisen jälkeen. Näiden poikien isoisätkään eivät ole enää ”sodan kokeneita”. Millä ihmeen tavalla ruotsalaisnuoria on vaikeampi kouluttaa kuin suomalaisia?

Suomalaisessa turvallisuuspolitiikassa leijuu ”talvisodan henki”. Suomi valmistautuu vuonna 2009 jatkosodan jatkosotaan, jossa kykitään rintamalla Karjalan korvissa ja motitetaan ryssää. Sellaista sotaa ei enää tule.

Surullisinta nykytilassa on hukattujen miestyövuosien lisäksi se, että samalla suljetaan silmät muilta laajoilta turvallisuusuhkilta ja niiden torjumiseen käytettävät resurssit ovat naurettavan pienet.

Miksei Suomella ole laajempaa öljyntorjuntalaivastoa? Onhan tankkerin katkeaminen Suomenlahdella useita kertaluokkia todennäköisempää kuin ”puna-armeijan” panssarikiilan eteneminen Lappeenrantaan.

Ja kaikkein tärkeimpänä, miksi pienikin kustannus ilmastonmuutoksen torjumisesta aiheuttaa valtaisan vastustuksen? Ilmastonmuutos on koko planeetan pahin turvallisuusuhka. Miksei sen torjunta saisi aiheuttaa mitään kustannuksia?

Suomi käyttää vuosittain armeijaansa n. 1,3% bruttokansantuotteestaan. Nicholas Sternin Iso-Britannian hallitukselle tekemän selvityksen mukaan ilmastonmuutoksen torjunta veisi n. 1% maailman bruttokansantuotteesta. ”Business as usual” -malli aiheuttaisi selvityksen mukaan jopa n. 5-20% loven BKT:hen, HDI:stä puhumattakaan. Luulisi olevan taloudellisestikin ajatellen täysin selvää, että ilmastonmuutoksen torjunta on kannattavaa.

Milloin Suomessa noustaan jatkosodan poteroista ja voidaan keskustella turvallisuuspolitiikasta laajemmin? Ei näköjään vieläkään – 64 vuotta viimeisten laukausten jälkeen.

napapiiri ja ilmastonmuutos

Lehtitietojen mukaan Rovaniemen Ounasvaaralle suunnitellaan maailman suurinta katettua laskettelukeskusta, joka mahdollistaisi ympärivuotisen skimbaamisen.

ounasvaara

Mikä meitä oikein vaivaa?

Mitä osaa termistä talviurheilulaji ei Rovaniemellä ymmärretä?

Eivätkö vuodenajat enää saisi vaikuttaa ihmisten elämään lainkaan?

Pitäisikö Vanhasen hallitukselta vaatia syksyn kieltämistä lailla?

Moskovan ja Pekingin olympialaisten säätilan hallinta oli vasta alkua! Meidän pitäisi pystyä eduskunnan päätöksellä valitsemaan jo kesällä syksyn sadepäivät! Näin niihin sitten voitaisiin ajoissa varautua riittävällä varastolla teetä, keksejä, kaakaota ja Tex Willereitä sateen rummuttaessa tunnelmallisesti ikkunan pieltä. Kesälläkään ei tarvitsisi kenenkään pettyä lomasäihin, jos poutapäivät olisivat tiedossa jo etukäteen!

Ihmiskunta tuntuu vajoavan yhä syvemmälle ”hallinnan” illuusioonsa; maapallo on vain raaka-ainetta, jota voimme ohjata, kuluttaa ja muokata mielihalujemme mukaan välittämättä vuodenajoista, raaka-aineiden riittävyydestä tai ilmakehän kaasukoostumuksesta.

Triumph of Man, indeed.