Hannu Oskala

  • Blog
  • Kuka Hannu?
  • Yhteystiedot

Kohu-Esa ja Kakku-Hannu

22/03/2015 : Hannu Oskala 2 kommenttia

Eilen YLE:n pääuutislähetyksen ykkösuutinen kotimaasta oli jostain syystä Antti Rinteen valtiosihteerin Esa Suomisen facebook-päivitys. Fb-seinällään hän oli arvostellut pääministeri Stubbia aika tavanomaiseen some-tyyliin – reippaasti, rennosti ja huumorilla.
esasuominen
Itsekin olen saanut katua reipasta fb-kielenkäyttöäni. Tammikuussa Helsingin Sanomat uutisoi että ”Helsingin vihreiden johtohahmo: Guggenheim-museo ei ole poliittisesti realistinen”. Johtohahmo, c’est moi. Sitaatit fb-keskustelusta. Ja vain parin viikon kuluttua helmikuussa Kalle Silfverberg kirjoitti pääkirjoituksessa:

Monet paikallispäättäjät menettäisivät suoran yhteyden maan johtoon. Kivuliain asia näyttää olevan vihreille, jotka lähtivät nykyhallituksesta ja joiden paluu vaalien jälkeen näyttää epätodennäköiseltä.

”Linjaukset ovat sodanjulistus Helsingille ja koko Helsingin seudulle”, kirjoitti Helsingin vihreiden puheenjohtaja Hannu Oskala kiivaassa Facebook-keskustelussa.

Eikä siinä mitään. Noinhan minä kirjoitin. Ihan rehellistä journalismia. Fair play. Mun moka.

Hallitussa poliittisessa viestinnässä pyritään miellyttämään mahdollisimman monia. Haetaan keskustaa, vältetään teräviä sivalluksia ja etsitään omaa positiivista viestiä, joka vetoaisi. Ylipäätään viestintää ja viestiä pyritään kontrolloimaan. Mietitään milloin tullaan ulos milläkin kulmalla ja kuka tulee. Ei ole sattumaa että viestintätoimistoja tuntuu syntyvän vähän joka nurkalle. Kysyntää on.

Tästä seuraa se että poliittinen viestintä on useimmiten pirun hajutonta, mautonta, väritöntä, tylsää ja ennalta-arvattavaa. Ja kaikki poliittiset puolueet vaikuttavat enemmän tai vähemmän samanlaisilta. Huomaan itsekin suoltavani haastatteluissa usein juuri sellaista tyhjänpäiväistä poliittista jargonia, josta meitä poliitikkoja moititaan.


No, Facebook on usein toista – seinillä käydään ihan aitoa keskustelua ja välillä tunteetkin kuumenevat. Ei ole ihme että kaupunkipolitiikan toimitus seuraa poliitikkojen henkilökohtaisia profiileja, niistä on toisinaan poimittavissa ajatuksia ilman viestintäihmisten filtteriä. Niin hyvässä kuin pahassakin.

Avoin keskustelu on iso haaste politiikalle ja poliitikoille. Valitettavasti Esan ja omat kokemukset saavat varpailleen. Filtteri kasvaa koko ajan. Välillä tekisi mieli huutaa CAPSIT PÄÄLLÄ miten kaikki on mälsää ja etenkin Kokoomus, Vasemmistoliitto, Persut, Demarit, Vihreät, kansa, ruotsalaiset, amerikkalaiset tai Väyrynen. Erittäin usein Väyrynen. Sen verran on tullut kuitenkin jo opittua että joka päivä poistan kommentteja ennen kuin julkaisen niitä. Itsesensuuri pelaa jo paremmin.

Jos avoimesta, ei viestintätoimiston myllyn läpikäyneestä poliittisesta viestinnästä – rehellisyydeksikin sitä kai voisi sanoa – saa aina lähinnä näpeilleen, niin aika nopeasti oppii tavoille. Pidemmän päälle häviäjä on kuitenkin julkinen keskustelu ja siten demokratia. Ne todelliset neuvottelut käydään sitäkin varmemmin jossain muualla.

Miten voisimme saada positiivista kierrettä aikaiseksi? Ainakin median kannattaa miettiä omaa rooliaan – onko tarpeellista revitellä pääuutislähetyksessäkin tällaisilla pikkujutuilla? Eikö median kannattaisi ihan oman itsensä takia pyrkiä edistämään avointa keskustelua ”gotcha-journalismin” ja turhanpäiväisten näennäisdraamojen rakentelun sijaan?

Itse olen ihaillut Mikael Jungnerin rohkeutta käydä aitoa keskustelua ja ideointia Facebookissa ja Twitterissä. Eipä häntä siitä suuremmin kiitelty ole. Ja ymmärsi poistua politiikasta viestintätoimistoon, minnepä muuallekaan.

Huvittavintahan kontrollihalussa on se että viestintä kuitenkin Osmo A. Wiion kuuluisien lakien mukaan yleensä epäonnistuu – paitsi sattumalta. Hyvä esimerkki oma seinäni parin viikon takaa. Ajattelin kiittää julkisesti Stockmannia hyvästä asiakaspalvelusta ja heitin kakkukuvan saatteen kera naamakirjaan.

elsan_nimenantojuhlat 24b
Parissa vuorokaudessa kuvasta tykkäsi 37 000 ihmistä ja se sai yli 3000 jakoa. Kreisiä. Tässä sitä on yritetty vuosikausia kirjoittaa blogeja ja tehdä musiikkia, josta ihmiset kiinnostuisivat. Ja lopulta ylitän useiden tiedotusvälineiden julkaisukynnyksen, kyllä, kakuilla.

Ehkäpä minun kannattaakin lähteä vaaleihin talouspoliittisten teemojen sijaan leivonnaiset edellä?

Kakku-Hannu78: Miehesi eduskunnan kahvilassa – siellä missä ne todelliset keskustelut käydään!

Kategoriassa: Uncategorized Avainsanoilla: esa suominen, facebook, jungner, kakkuhannu, politiikka, viestintä

ylen youtube-kanava?

04/01/2009 : hannuoskala Kommentoi

Muutama viikko takaperin uutisoitiin Ylen haluavan suomalaisen ”haastajan” Youtubelle. En vieläkään ymmärrä Jungnerin tarvetta nationalisoida netti – miksi juuri Yleisradion tulisi olla luomassa jotain kansallista kuppaista kopiota jo toimivasta kaupallisesta palvelusta? Lupamaksurahoille on parempaakin käyttöä.

jungner

Mutta ”Youtuben voiman” valjastaminen Yleisradion käyttöön ei olisi tyhmä idea.

Youtuben merkittävimmät piirteet mielestäni ovat:
1. Videosisällön tekninen laatu ei ole pääasia. Tanssin evoluutio, yhdellä kameralla kuvattu pikselimössö on katsottu uskomattomat 108 miljoonaa kertaa. Sisältö ratkaisee.

2. Jopa ”laadukkaita” videoita on nykyisin mahdollista tehdä kohtuullisen hintaisella laitteistolla, etenkin jos tietotaitoa löytyy.

3. ”Kuka tahansa” voi julkaista videoita. Tämä on tunnetusti kaksiteräinen miekka, mutta potentiaalisesti koko kulttuurin kenttää ravisteleva muutos, jonka täysi vaikutus ei ole nähtävissä vielä vuosikausiin.

TV on massamedia, Youtube taasen valtava verkosto käyttäjien luomia ”mikrovideoita”, jotka saavat merkityksensä linkkien ja katsojalukujen kautta. Yleisradio voisi luoda kohtuullisin kustannuksin tv-kanavan, jossa suomalaiset ”Youtube-videot” saisivat massamedian nosteen. Tarkoitan ”Youtube-videolla” siis mitä tahansa av-tuotantoa, jota ei ole tehty taalankuvat silmissä vilkkuen. Näen kuvitelmissani jonkinsorttisen MoonTV:n*, Youtuben ja YLE Teeman ristisiitoksen; kanavan, jonka sisällön tuottaisivat suomalaiset ”tv:n käyttäjät” ja voittoa tavoittelemattomat kulttuuritoimijat Yleisradion roolin ollessa lähinnä sisällön seuloja.

Mitä tuollaisella kanavalla voisi olla? Puuttuuko tv-tarjonnastamme tällä hetkellä jotain?

– Missä ovat marginaalikulttuurien ohjelmat? Mikseivät esim. metalli-, noise-, jazz- tai kansanmusiikkikentän aktiiviset toimijat voisi itse tuottaa materiaalia Yleisradion julkaistavaksi? Innostusta ja taitoa varmaankin löytyisi. Basso-tv?
– Missä näkee suomalaisia musiikkivideoita? Muitakin kuin niitä muutamaa suurten levy-yhtiöiden tuotosta, joita Voice pyörittää.
– Missä ovat lasten ja nuorten kouluissa ja videopajoilla tekemät ohjelmat? Voisivatko nuoret oikeasti tehdä osan nuorten ohjelmista?
– Missä ovat suomalaiset lyhytelokuvat, ammattioppilaitosten harjoitustyöt ja muu ”ammattikentän” luoma ”epäkaupallinen tuotanto”? Onko sitä?
– Missä näkee mediataidetta? Vain Kiasmassa?
– Missä ovat konserttitaltioinnit? Tarvitseeko jokainen Ylen kanavalla näkyvä konsertti olla kuvattu kymmenellä kameralla ja miksattu kokonaisuudessaan uudestaan? Mielestäni riittävän laadukasta jälkeä kun saa aikaan nykyisin kohtuullisen kevyellä laitteistollakin. Jo noin puolen tunnin konsertin Teosto-tulot kattaisivat varmasti kustannukset.
– Ylen tv-ohjelmien ja formaattien pilottiprojektit? ”Ohjelmahautomo”?
– Jotain aivan muuta, mitä?

Varmastikaan kanava ei kaikin osin saavuttaisi sitä teknistä (tai edes taiteellista) tasoa, jota olemme tottuneet Ylen kanavilta odottamaan, mutta olisiko sillä niin väliä? Takuulaatuista huttua kun tulee kaikilta muilta kanavilta 24/7/365. Eikö Yleisradion tehtävänä olisi juuri ruokkia kulttuurin aluskasvillisuutta? Mielestäni Ylen Ykkösen kansalaismediakatsaus, joka on tätäkin blogia pariin otteeseen julkaissut, on hyvä esimerkki siitä, miten Yle voisi halutessaan käyttää laajemminkin verkon ”hajautettua sisällöntuotantoa” hyväkseen.

*Ahh, MoonTV. Oi niitä aikoja kun sai kerrankin katsoa telkkarista rehellisiä festariraportteja: yleisö, artistit ja toimittajat kännissä kuin käet. Ihanata. Sisällöltään niin särmää, että Yle ole koskaan moiseen kyennyt…

Kategoriassa: kulttuuri, media Avainsanoilla: jungner, moontv, yle, youtube

Maailma pelastetaan kaupunki kerrallaan.

Aiemmat kirjoitukset

  • WYSIWYG-Presidentti
  • Helsingin juna-asemien opasteet
  • QAnon, Twitter ja sananvapauden uudet haasteet
  • Viestintää kannattaa varoa – toisinaan se voi onnistua
  • Valtuustoaloite: Lähiliikenteen juna-asemien kehittäminen

Haku

Arkistot

Copyright © 2021 · Genesis Sample Theme milloin: Genesis Framework · WordPress · Kirjaudu sisään