Suomalaisten haavekodeista

Eilen valtuusto hyväksyi yleiskaavan. Ja tänään Yle julkaisi uutisen, jonka mukaan ”Suomalaisen haavekoti on maaseudulla”. Jahas.

No, ohitetaan nopeasti se että ihmisten todellinen asumismuoto on harvemmin täsmälleen haaveiden täyttymys, vaan se on monien kompromissien ja taloudellisten realiteettien summa. Itse esimerkiksi haluaisin asua Jupiterin neljänneksi suurimman kuun Europan kiertoradalla sijaitsevassa habitaatissa. Valitettavasti tähän ei ole vielä mahdollisuutta.

Tuolla olisi hyvä Oskalan elää ja yrittää. (Kuva: NASA, ESA, and M. Kornmesser)

Tuolla olisi hyvä Oskalan elää ja yrittää. (Kuva: NASA, ESA, and M. Kornmesser)


Ylen juttua on käytetty some-keskusteluissa vastalauseena tuoreelle Yleiskaavalle. Ja miksipäs ei. Onhan juttuun haastateltavaksi pyydetty jälleen kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara, jonka lausunnot kulkevat tuttuja uria:

– Tekisin sellaisen tulkinnan, että siitä huolimatta että meillä tiedotusvälineet ja tietyt urbanistit, iso osa asiantuntijoistakin, kertovat, että maailma on muuttumassa radikaalilla tavalla, tällaista muutosta ei oikeastaan ole nähtävissä – ei kansainvälisesti eikä Suomessa.

Vaattovaara toteaa, että kansalaisten mielipide pitäisi ottaa vakavasti viimeistään nyt. Suomi kaupungistuu hänen mukaansa edelleen – mutta toivottavasti niin, että asumistoiveet täyttyvät.

– Vaikka meitä kuinka opetetaan kaupunkilaisiksi asumaan pienissä yksiöissä kantakaupungissa, tulokset ovat itsepintaisesti tällaisia.

– Mielestäni tulos pitäisi ottaa vakavasti ja miettiä, mitä se voisi tarkoittaa kaupungin kehittämisen näkökulmasta, Vaattovaara sanoo.

Eli yleiskaava uusiksi kun se ei vastaa suomalaisten asumishaaveisiin? Miksei Helsinki kaavoita maaseutua kun siitä kerta unelmoidaan?

yle_asumishaaveetKoko jutun lähtökohta on älytön. Ei ole olemassa “keskimääräistä suomalaista”. On olemassa erilaisia suomalaisia, joilla on erilaisia haaveita ja unelmia.

Ylen kyselyn mukaan vain 11% haluaa asua ensisijaisesti suuren kaupungin keskustassa, joka tuntuu vähältä jos maaseudulla asuisi mieluusti 30%. Mutta se 11% on kuitenkin 600000 ihmistä. Ja se on enemmän kuin meilä on tällä hetkellä tarjota asuntoja “suuren kaupungin keskustasta”, jonka ainakin itse ymmärrän urbaaniksi kantakaupungiksi. Siksi Helsingin keskusta-alueen asuntojen hinnat nousevat raketin lailla muun Suomen asuntojen hintakehityksestä välittämättä. Siksi uusi yleiskaava rakentaa lisää urbaania kantakaupunkia. Siksi Helsingin tulee rakentaa lisää keskustaa, eikä maaseutua tai haja-asutustaajamaa.

On tyystin absurdia ajatella että pyrkisimme kaikkialla toteuttamaan kaikkien kuvitteellisten ”keskiarvoisten” suomalaisen unelmia. Eihän siinä olisi mitään järkeä. Suomessa riittää vaikka kuinka lääniä toteuttamaan maaseutuasujien haaveita. Antakaa palaa, siitä vaan! Eläkää! Raivatkaa korpea jos se tekee teidät onnelliseksi. Suomi on vapaa maa, sinne vaan mökkiä pellolle hus! En estä, kannustan. Ja pikkukaupunkeja ja taajamiakin Suomessa piisaa.

Mutta älkää perhana sentään tulko sössöttämään että minun unelmieni kaupunkia ei saisi edes kaavoittaa. Meitä on 600 000 ja vihdoin meillekin rakennetaan lisää unelmien kaupunkia, Helsinkiä.

Tervemenoa Betelgeuseen

Douglas Adamsin ”Linnunradan käsikirjassa liftareille” betelgeuselainen avaruusjournalisti valitsee Maan päälle päästyään nimekseen ”Ford Prefect”, koska hän kuvittelee autojen olevan planeettamme vallitseva elämänmuoto. Kosketus todellisuuteen on karu ja Ford on vähällä jäädä auton alle.

Kuva: Wikimedia Commons (CC)

Eilisessä kaupunginvaltuuston kokouksessa keskusteltiin pitkään mm. asumisen hinnasta Helsingissä. Meitä Vihreitä kismittää uudisrakentamisen kustannuksissa erityisesti ns. autopaikkanormi, joka nostaa hintoja jopa 50 000 – 70 000€ per asunto! Ja näitä kalliita paikkoja pitää rakentaa kaikkialle, myös ydinkeskustan uusille alueille, vaikka julkinen liikenne pelaa ja palvelut ovat lähellä.

Tämän keskustelun tuoksinassa Kokoomuksen valtuutettu Sirpa Asko-Seljavaara loihe lausumaan:

”E­lä­män­muo­tom­me on, et­tä kai­kis­sa ta­louk­sis­sa on au­to. No, eh­kä jois­sain vih­reis­sä per­heis­sä ei ole, mut­ta on­nek­si te et­te ole enem­mis­tös­sä.”

Jahas. Saanko esitellä, Ford Prefect Betelgeusesta, Sirpa Asko-Seljavaara Helsingistä.

Ongelma kun on se, että Helsingissä autottomia asuntokuntia on 55%, joka minun lukiomatematiikallani on kyllä enemmistö. Mutta ehkäpä tähtien väliseen matkailuun ylipäätään tarvitaan korkeampaa matematiikkaa.

Kuva: Martti Tulenheimo

Lisäksi Helsingin kantakaupungissa on paikoin alueita, joilla autottomia asuntokuntia on jopa noin 80%, yleisesti noin 60-80%.

Autottomat asuntokunnat pääkaupunkiseudulla 2005

Mutta kyllähän niitä autopaikkoja on vaan pakko rakentaa kun meidän elämänmuotomme nyt vaan on sellainen että kaikissa talouksissa on auto.

Taidanpa muuttaa nimeni Volkswagen Passatiksi. Ehkä mä sitten tajuan mistä on kyse. Sitä odotellessa Helsinkiä voitaisiin ehkä suunnitella vähän eri tavalla kuin Pornaisia.

Talvipysäköinti kuntoon!

Tämä on toivoakseni automyönteinen kirjoitus – siihen ainakin pyrin. Emme me Vihreätkään kaikkea autoilua vastusta, katutilaa vaan on Helsingissä niin vähän että sen pitää olla tehokkaassa käytössä!

Kävelin noin kuukausi sitten lounaspaikasta työhuoneelle Helsingin eteläisessä kantakaupungissa. Välimatkaa ei ollut kuin muutamia kortteleita mutta silti sain napattua kuvan paristakymmenestä autosta, joita ei selvästikään oltu siirretty paikaltaan pitkään pitkään aikaan. Lumen kertymisestä kun voi helposti päätellä käyttöasteen.

Typerää. Kantakaupungissa parkkipaikan löytäminen talvisaikaan, parkkipaikkojen kunnosspidosta puhumattakaan, on ihan riittävän hankalaa ilman pitkäaikaispysäköityjä kesäautojakin.

Ei näin.

Mitä sitten pitäisi tehdä?

Muutama ehdotus:

1. Asukaspysäköintitunnus pitäisi myydä erikseen talvi- ja kesäkausille.

Nykyisin asukaspysäköintilupa on voimassa vuoden kerrallaan. 105 euron (8,75€/kk) maksulla saa pitää autoa vaikka koko vuoden kadunvarressa. Liikuttamatta kertaakaan.

Olisi selvästi parempi ratkaisu myydä pysäköintiluvat erikseen vaikkapa kahdelle eri ”vuodenajalle” lokakuusta maaliskuuhun ja huhtikuusta syyskuuhun. Toinen vaihtoehto voisi olla kk-pohjainen asukaspysäköintimaksu.

Tällöin kesäautot saataisiin pois katujen varsilta ja pysäköintipaikat vapaina niille, jotka niitä todella tarvitsevat ympäri vuoden.

2. Asukaspysäköintimaksun alueellinen tarkastelu

Olen aiemminkin ehdottanut että asukaspysäköintimaksuja tarkasteltaisiin alueellisesti. Tavoitteeksi tulisi ottaa se, että jos on maksun maksanut, paikan sitten myös aina saisi. Nyt tämä tavoite ei toteudu. Ymmärrettävästi parkkimaksun maksavaa, mutta paikkaa vaille jäävää autoilijaa ottaa ns. ”pannuun”.

Olisikin fiksumpaa pyrkiä hinnoittelulla alueellisesti siihen, että pysäköintipaikkojen täyttöaste olisi noin 80-90% luokkaa. Näin asukaspysäköintimaksu ”takaisi” parkkipaikan silloin kun sitä tarvitsee.

Käytännössä tämä tarkoittaisi hintojen korottamista, mutta ehkä 0,29€ per päivä, alle 9€ kuukaudessa, kymmenestä neliömetristä tilaa Helsingin keskustassa ei ole vielä aivan kohtuuttoman paljon.

3. Säännölliset puhdistuspäivät

Kadunvarsipysäköinti olisi ylipäätään helpompaa, jos lunta pystyttäisiin useammin siivoamaan alta pois. Kantakaupungissa pitäisikin olla jokaiselle katuosuudelle selvät ennaltamääritellyt päivät, esim. kaksi kertaa kuukaudessa, jolloin lumityöt tehdään. Ja tiellä olevat autot siirretään pois armotta.

4. Väistöpysäköinnin kehittäminen

Kaupungin tulisi ehdotuksieni vastapainoksi tarjota mahdollisuutta pitkäaikaispysäköintiin hiukan syrjempänä. Vaikkapa pidemmän loman ajaksi saisi autonsa pois muiden tieltä. Kesäautot nyt ainakin hemmettiin kantakaupungin katujen varsilta.

autoilun syyllistämisestä

Viime sunnuntaina Hesarin mielipidepalstalla oli Marko Heikkisen mielipidekirjoitus ”Autoilijoista on tehty suurimpia rikollisia”. Onko todella näin?

Marko kirjoittaa:

Nämä kirjoittajat ovat useimmiten Helsingin kantakaupungin alueella asuvia. Heidän maailmansa päättyy jonnekin Kurvin tai Meilahden tienoille. Jos tällainen henkilö ei omista autoa, hän vaatii myös kaikkia muita autottomiksi.

Myös HS on mediana hyvin yksipuolisesti pitäytynyt autovihamielisellä puolella. Toimittajat koettavat mustamaalata kantakaupungin ulkopuolella asumisen ja auton käyttämisen liikkumiseen. On nurinkurista puhua samaan aikaan demokratiasta ja suvaitsevaisuudesta, kun yksi asumis- ja liikkumismuoto tuomitaan yksipuolisesti.

Markon logiikassa on hilpeitä aukkoja. Hän syyllistää kantakaupungin alueella asuvia siitä, että emme halua tänne mahdollisimman paljon liikennettä ja valittaa kuinka kantakaupungin ulkopuolella auton omistaminen on pakko. Onko parempi ratkaisu silloin siis status quon lievittäminen vai ongelman juuriin pureutuminen? Rakentamalla lisää kantakaupunkia, tiivistämällä kaupunkirakennetta ja parantamalla julkisen liikenteen tarjontaa yhä useampihan pääsisi nauttimaan kantakaupungissa asumisen eduista!

Kantakaupungin asuntojen korkeat hinnat ovat mielestäni hyvä indikaattori urbaanin asumisen haluttavuudesta. Toisinaan mm. pääministerimme puheista saa sellaisen kuvan, että Helsingin kantakaupunki on kuin suuri avovankila, jossa elää kituuttavat ne, jotka eivät puutarhakaupunkeihin pääse, taivaspaikkoja kun on vain rajoitetusti.

Eivät töölöläiset tai kalliolaiset kadehdi nurmijärveläisiä – me haluamme asua kaupunkimaisesti. Helsingissä siihen on mahdollisuus.

En pidä itseäni hirvittävän ”autovihamielisenä” – olen ammatiltani muusikko, kuinka voisin olla? Eivät kontrabassot, PA-laitteet ja muut tilpehöörit todellakaan liiku keikkapaikalle pelkillä ratikoilla ja metroilla. Mutta ratkeavatko kuntalaisten logistiset ongelmat parhaiten edistämällä vai suitsimalla yksityisautoilua?

Minulle liikkuminen on logistiikka-kysymys, joka tulee ratkaista mahdollisimman vähin kustannuksin, tehokkaasti ja ulkoishaitat minimoiden. Omalla kohdallani (sekä kantakaupungissa, että Etelä-Haagassa asuessani) ratkaisu on ollut taksi, vuokra-autot ja CityCarClub. Auton omistaminen olisi hukkaan heitettyä rahaa – peltiä, joka turhaan veisi yhteistä kadunvarsitilaa ja sitoisi paljon pääomaani. Autoa pitää voida käyttää tarpeeseen, mutta järkevin tapa tyydyttää logistiset tarpeet suurissa kaupungeissa ei aina ole omistusauto. Myös muille vaihtoehdoille pitäisi olla sijaa.

Marko jatkaa:

Pahin uhkakuva tällaisen päästöjen alenemisen tiellä on pääkaupunkiseudulle suunnitteilla oleva ruuhkamaksujärjestelmä. Ruuhkamaksusta tulisi yksi uusi lisävero jo muutenkin raskaasti verotetulle autoilijalle.

….

Nyt meidän pääkaupunkiseudun autoilijoiden on koetettava kunnallisvaalien alla pitää merkittävänä asiana ehdokkaiden kantaa ruuhkamaksuihin. Tarvitaan oikea vastavoima autoilun yksipuoliselle syyllistämispolitiikalle.

Yksipuolinen autoilun syyllistämispolitiikka? Ohhoh. Enpä ole Helsingissä nähnyt sellaista. Päin vastoin.

Tämän aamun Hesarissa kokoomuslainen joukkoliikennelautakunnan jäsen Riitta Snäll vastasi Markolle: ”Ruuhkamaksuilla väljempi kaupunki”. Mukavaa nähdä, että ruuhkamaksujen kannatusta alkaa löytyä myös Kokoomuksesta. Ainakin tammikuussa vielä Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja Risto Rautava vastusti ruuhkamaksuja. Itse kukin voi sitten päätellä mitä puoluetta äänestämällä ruuhkamaksut todella saadaan…

Riitankin kirjoituksessa oli muutamia outoja puolia.

Ensinnäkin hänen tarjoamansa tietulli-malli ei olisi tehokkain ja modernein tapa toteuttaa ruuhkamaksut, mutta lisäksi sain sen kuvan, että hän tarjoaa ruuhkamaksuja vain Helsingin keskustaan vieville teille. Pahimmat ruuhkat pääkaupunkiseudulla ovat kehäteillä. Kun uusi syväsatama aloittaa toimintansa muutaman viikon kuluttua, tullaan kehillä näkemään yhä enemmän rekkaliikennettä. Tilanne on kestämätön. Ruuhkamaksujärjestelmän tulee olla koko alueen kattava.

Toinen näköalaton kommentti liittyy kävelykeskustaan:

Julkinen liikenne ei pysty ainakaan poikittaisliikenteessä nykyisellään tarjoamaan riittävän nopeita ja sujuvia yhteyksiä. Tämän vuoksi yksityisautoja tarvitaan ja niiden määrä tulee edelleen lisääntymään. Helsinki tarvitsee myös keskustatunnelin. Ei ole toivoa kävelykeskustan laajenemisesta, ellei autojen läpikulkua saada vähennettyä.

Olen blogannut aiheesta useasti aiemminkin, mutta täytyy kai se toistaa vielä lihavoituna ja isoilla kirjaimilla:

KÄVELYKESKUSTA VOIDAAN TOTEUTTAA ILMAN KESKUSTATUNNELIA!

*huh*, jo tuli parempi olo.

Autojen läpikulkumäärään voidaan vaikuttaa muillakin keinoilla kuin vähintään 500m€ maksavalla tunnelilla – ruuhkamaksut ja poikittaisen julkisen liikenteen palvelutason parantaminen (raide-jokeri, 2. jokeri, länsi-metro) tulevat välittömästi mieleen. Kävelykeskustan laajentamiseen ei tarvita kuin poliittista rohkeutta ja betoniporsaita.

Vielä viimeisenä Riitta puuttui pysäköintipaikkojen määrään kantakaupungissa:

Helsinkiläisilläkin on oikeus omistaa auto, käyttää sitä toki järkevästi ja saada se myös pysäköidyksi kotinsa lähelle. Helsinki tarjoaa 19 400 asukaspysäköintipaikkaa, mutta myy tunnuksia noin 30 000, joten paikkoja on saatava kolmennes lisää.

Toinen yhtä looginen johtopäätös epäyhteensopivista numeroista olisi se, että Helsingin ei pitäisi myydä kuin 19400 asukaspysäköintitunnusta. Mihin Riitta aikoo 10600 parkkipaikkaa sijoittaa? Kaikki kadut viistoparkkialueiksiko? Näinkö kuntalaisten yhteinen tila on parhaassa mahdollisessa käytössä? (Kotijumalani Soininvaara kirjoittaa aiheesta jälleen fiksusti.)

Olen kirjoittanut myös asukaspysäköinnistä aiemmin.

Nykyisessä järjestelmässä on muutamia suuria ongelmia:
– se on liian halpa (36€ vuodessa, 3€ kuukaudessa), josta seuraa se, että kaduilla säilötään tarpeellisten autojen lisäksi myös romurautaa ja erittäin matalan käyttöasteen kulkuneuvoja.
– nykytila (liikaa autoja, liian vähän paikkoja) on johtanut siihen, että asukaspysäköintitunnus ei ole mikään tae pysäköintipaikasta edes silloin kun sitä tarvitsee
– nykyinen järjestelmä mahdollistaa pysäköinnin vain auton omistaville. Kantakaupungin kotitalouksista kuitenkin selvä vähemmistö omistaa auton. (Muistaakseni suhdeluku oli 30-70.) 36€ vuosimaksulla, jopa minun kannattaisi hankkia asukaspysäköintitunnus satunnaisten vuokra-autojeni väliaikaista pysäköintiä helpottamaan. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista. Ei myöskään CityCarClubin autoille, vaikka yhteiskäytössä olevat biilit säästävät meidän kaikkien yhteistä katutilaa.

Katutila on rajallinen hyödyke. Sitä kannattaisi säännöstellä hinnoittelulla. Asukaspysäköinnin hintaa voitaisiin nostaa joko kaikkialla selvästi nykyistä korkeammalle tai tarkastaa alueittain. Yksi hyvä (markkinahenkinen) tapa saada todellinen hintataso selville olisi järjestää asukaspysäköintipaikoista nettihuutokauppa. Ne maksaisivat enemmän, jotka todella paikkaa tarvitsevat. Ja kalliimmat asukaspysäköintitunnukset olisivat vastaavasti myös varmempi tae pysäköintipaikan saamisesta. Kaikki voittaisivat.