Keväällä Elvis ry:n toiminnanjohtaja Aku Toivonen sohaisi ampaispesää arvostellessaan Yleisradiota ”Epidemic Sound” -musiikkikatalogin käytöstä.

Mikä ihmeen musiikkikatalogi ja kukamitähäh ”Epidemic Sound”?

Katalogimusiikki tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan palvelua, jossa on suuri määrä erilaista musiikkia, jonka käyttöoikeudet on jo maksettu. Usein musiikki on vielä ”luokiteltu” kätevästi esim. tunnelmien tai tempojen mukaan. Eli voit hakea katalogistasi vaikkapa ”jännittävää” tai ”juhlavaa” musiikkia ja lisätä sen tv- tai radio-ohjelmasi taustalle. Laskutus voi olla esim. kuukausittainen ja mitään ylimääräisiä kuluja tai raportointeja ei tarvita. Äärimmäisen helppoa ja kätevää.Alunperin nimellä ”Suomen Elokuvasäveltäjät ry” perustettu Elvis on kuitenkin ymmärrettävästi näreissään. Katalogimusiikin käyttö syrjäyttää suomalaisten musiikintekijöiden työtilaisuuksia Yle:n kanavilla.

Yle:n julkaisujohtaja Ismo Silvo vastasi kritiikkiin mm. seuraavasti:

Viime vuosina Ylen panostus kotimaiseen kulttuuriin on kasvanut sekä absoluuttisena summana että suhteellisena osuutena Ylen kuluista.
—
Ja sitten musiikkipanostuksista. Nekin ovat kasvaneet. Vuodesta 2011 kuluvan vuoden 2014 sopimukseen verraten oikeusmaksut musiikin tekijöille ovat kasvaneet 2,1 M€. Kasvua maksuihin on kolmessa vuodessa tullut liki viidennes!
—
Katalogimusiikki on yksi nykymaailman keino musiikin käyttöön silloin, kun musiikki ei ole tv-ohjelmassa sisällöllisesti tai ilmaisullisesti merkittävässä roolissa, kuten useissa asia- ja ajankohtaisohjelmissa. Katalogimusiikilla ei tavoitella autenttisen musiikin syrjäyttämistä ohjelmissa, jossa musiikki on olennainen sisällön osa.

Yle:n maksamat tekijänoikeuskorvaukset ovat nousseet kun ovat soittaneet enemmän musiikkia. Tämän äkkiseltään ajattelisi olevan täysin normaalia eikä kovinkaan hyvä argumentti kotimaiseen ohjelmatuotantoon liittyvässä keskustelussa. Perunoita ostetaan kaupasta kiloittain, musiikkia soitetaan radiossa minuuteittain.

Paljon parempi argumentti on se että katalogimusiikkia käytetään vain ”merkityksettömissä” rooleissa. Tämän voin itsekin musiikintekijänä ymmärtää. Helpottaa takuulla esim. ajankohtaisohjelmien inserttien tekemistä.

Nyt sitten täytyy enää määritellä mitä tarkoittaa ”merkittävä”. Ilmeisesti Yle Draaman viime keväänä tuottamassa ”Toisen kanssa” -sarjassa ei ollut lainkaan musiikkia, joka oli ”merkityksellisessä” roolissa. Säveltäjää ei kreditoitu. Edes sarjan tunnusmusiikki ei ollut erikseen sarjaa varten sävelletty vaan suoraan katalogista napattu.

Geneerisen toimivaa taustamusaa. Ei siinä mitään. Mielestäni on kuitenkin järkyttävää että Yle ei käytä draamatuotannossaan kotimaisia musiikintekijöitä. Kukaan ei voine väittää etteikö musiikilla olisi tv-tuotannossa merkityksellinen rooli. Usein jopa sarjalle identiteetin luova.

Nyt ei saa ymmärtää väärin. En vastusta katalogimusiikkia sinänsä. Mm. MTV3 käyttää Epidemic Soundia ja minulla ei ole yhtään mitään sitä vastaan. Se on markkinataloutta. Tehokasta ja näppärää. Tekijöille maksetaan ja sopimukset on tehty ihan jetsulleen. Kenelläkään ei pitäisi olla nokan koputtamista.

Mutta Yle ei toimi eikä sen pidäkään toimia markkinatalouden ehdoilla. Sen ei ole tarkoituskaan olla vain tehokas ja näppärä. Yleisradiolain seitsemännen pykälän toisen kohdan mukaisesti julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti:

2) tuottaa, luoda, kehittää ja säilyttää kotimaista kulttuuria, taidetta ja virikkeellistä viihdettä.

Tämän tavoitteen toteuttamiseksi Yleisradiota rahoitetaan yli 500 miljoonan euron vuotuisella Yle-verolla. Tämä rahoitusmekanismi ja julkisen palvelun velvoite tuo Yleisradiolle muitakin vastuita kuin vain sirkushuvien järjestämisen.

Eräs niistä on suomalaisen audiovisuaalisen osaamisen ylläpito ja kehittäminen. Kuvitellaanpa että kymmenen vuoden aikana ei tilattaisi lainkaan musiikkia tv-draamoihin ja sitten haluttaisiinkin tehdä ”laatusarja”, johon toivottaisiin myös ”merkittävää” musiikkia. Mistä löydettäisiin tekijät? Mistä löydettäisiin se koko monipolvinen osaamisen ketju, joka johtaa laadukkaaseen tuotantoon? Kuvitteleeko joku YLEllä että Borgenin tasoiset tv-sarjat syntyvät tyhjästä? Mitä olisi Silta ollut ilman omaa persoonallista ja vahvasti identifioivaa ääniraitaansa?

Yleisradion pitää ymmärtää että se ei ole vain yksi yhtiö muiden joukossa. Sen on toimittava toisin kuin markkinaehtoisten puulaakien. Katalogimusiikin käyttöä tulee harkita uudelleen ja luoda nykyistä tiukemmat linjaukset. Stan Leeta siteeratakseni: “With great power comes great responsibility”.