Vaasankatu-aloite uudelleen valmisteltavaksi!

Puolitoista viikkoa sitten valtuuston kokouksen esityslistalla oli Emma Karin (Vihreät) ja Laura Rissasen (Kokoomus) aloite Vaasankadun muuttamisesta kävelykaduksi. Ajatus on mielestäni todella hyvä, sainhan itsekin saman idean jo pari vuotta sitten! :)

Kävelykaduksi?

Valtuuston kokous kuitenkin venyi ja aloitetta käsitellään vasta ylihuomenna keskiviikkona.

Esittelijän pohjassa ideaan suhtaudutaan sinällään suopeahkosti:

”Kaupunginhallitus viittaa saatuun lausuntoon ja toteaa, että Vaasankatu soveltuu toimintojensa, sijaintinsa ja mittakaavansa puolesta keskimääräistä paremmin houkuttelevaksi ja viihtyisäksi kävely-ympäristöksi.”

, mutta sitten kuitenkin todetaan että hankkeeseen ei ole varaa:

”Liikennejärjestelyihin käytettävissä olevien määrärahojen puitteissa ei ole kuitenkaan mahdollista toteuttaa uusia kävelykatuja ydinkeskustan ulkopuolelle ainakaan lähivuosina.”

Pitää ihan paikkansa että Vaasankadun uusiminen kokonaan kävelykaduksi maksaisi kohtuullisen paljon, eikä meillä ole välttämättä siihen varaa. ”Kävelykaduttamisen” ei tarvitse kuitenkaan tarkoittaa koko katuprofiilin uusimista ja kadun laatoittamista Roban malliin. Vähempikin riittää.

Kävelykadun saa halvimmillaan aikaan sillä, että laittaa kadun toiseen päähän pari betoniporsasta ja toiseen päähän kävelykadun (huoltoajo sallittu) -liikennemerkin. Rahaa operaatioon kuluu muutamia tonneja.

Eikä kävelykaduttamisen tarvitse olla ikuinen päätös – jokainen tietää että Suomen ilmastossa kävelykadusta on enemmän iloa kesäkuukausina kuin marraskuussa kun räntää sataa vaakasuoraan. Pop-up kaupunkisuunnittelua!

Siksipä kirjoitin seuraavan palautusehdotuksen:

”Ehdotan että valtuutettu Karin ja Rissasen aloite palautetaan valmisteltavaksi siten että kävelykatua kokeiltaisiin edullisella väliaikaisratkaisulla esim. kesäaikaan.”

Eli Vaasankatu voidaan varsin edullisesti rauhoittaa kesäkuukausiksi kävelijöiden valtakunnaksi ja kun taas syksy saa, niin asukaspysäköinti ja autoliikenne ovat tervetulleita.

Tää olis hyvä juttu. Keskiviikkona nähdään kuinka käy!

Tappoiko Baana Keskustatunnelin?

Vuonna 2008 valtuuston selvä enemmistö kaatoi keskustatunnelihankkeen. Jo tuolloin kalliin (300-500m€) hintalappu on noista päivistä vain kohonnut ja tunnelin rakennuskustannukset olisivat tätä nykyä lähempänä miljardia euroa.

Keskustatunnelin ennuste ei siis ole kovin hyvä vaikka kokoomusvaikuttajat aina aika-ajoin sitä herättelevätkin kuolleista.

Baanan, jolla on jo tähän mennessä kaupungin laskurin mukaan ajanut yli 300 000 pyörää, suosio on ollut mahtava. Ja upea väylähän se onkin. Jos Keskustatunnelin rakennettaisiin nykyisellä linjauksella eli ns. ”pintavetona”, se sijaitsisi juuri siinä missä Baana nyt on. Keskustatunneli veisi meiltä Baanan – yhtenäisen pyöräilyn pikatien Töölönlahdelta Ruoholahteen.

Kaikkien tiehankkeiden kannatus on kiinni paitsi niiden hinnasta* ja tarpeellisuudesta**, myös siitä, mitä ne mahdollisesti syrjäyttävät tieltään. Meneekö alta vain peltoa vai mahdollisesti jotain arvokkaampaa? Kun keskustatunnelin hinta ja tarpeellisuus oli jo Kokoomusta lukuunottamatta kaikissa puolueissa kyseenalaistettu, onkin hyvä kysymys oliko Baanan avaaminen viimeinen naula Keskustatunnelin arkkuun? Minä en halua luopua Baanasta. Se on parasta mitä tässä kaupungissa on pyöräilylle tapahtunut pitkään aikaan ja erittäin toimivaa infraa.

Onkin aika ottaa varaus keskustatunnelille pois myös kaavoista. Tällä hetkellä kun Keskustatunnelille on kaavavaraus se vaikuttaa mm. siihen että:
– Pisararata pitää rakentaa erittäin syvälle. Tästä seuraa esim. rautatieasemalla pitkiä vaihtoaikoja junasta metroon tai ratikkaan.
– Keskustatunneli vaikuttaa mm. Keskustakirjaston suunnitteluun.
– Keskustatunneli tuottaa liikenne-ennusteisiin ”ilmaa”. Moni nykyisin ”järkevältä” näyttävä hanke ei ole perusteltu, jos keskustatunnelin myötä nousevat liikennemäärät otetaan pois yhtälöstä.

Rauha Keskustatunnelin muistolle. Levätköön se rauhassa Smith-Polvisen kanssa toteutumattomien suunnitelmien hautuumaalla.

(* ihan tolkuton, **no ei ole tarpeen)

Kaupunkisuunnittelun ”pop-up”

Monet liikenne- ja kaupunkisuunnitteluun liittyvät ehdotukset herättävät kuumia tunteita. Sain mm. viime kesänä kirjoittamaani blogaukseen Hämeentien muuttamisesta joukkoliikennekaduksi todella jyrkkää palautetta. Epärealistisia haihattelijoita ilmeisesti olemme.

Ja ehkä olemmekin. Mutta tietääkö kukaan sitä varmaksi? Tietävätkö joukkoliikennekadun vastustajat että liikenne ei sopeutuisi muutoksiin? Tiedämmekö me, joukkoliikennekadun puoltajat, varmaksi sen että liikenne sujuisi ja edut olisivat haittoja suuremmat?

Emme. Molemmat osapuolet esittävät enemmän (me) tai vähemmän (”ne”) valistuneita arvauksia siitä mitä seuraisi.

Tältä Hämeentie näyttäisi joukkoliikennekatuna. (Kuva: Chris Helenius http://oranse.net )

Kaikkia liikennejärjestelyjä ei ole mahdollista testata. On mahdotonta rakentaa ”kokeeksi” ratikkasiltaa Kruununvuoreen tai ”ihan vaan testinä” motaria Lahteen. Useimmiten, etenkin kokonaan uusia väyliä rakennettaessa, täytyy siis vaan uskoa lukuja ja asiantuntijoita.

Muutoksia kaupungin jo olemassaolevaan katuverkkoon sen sijaan olisi täysin mahdollista kokeilla. Katuja voisi avata ja sulkea väliaikaisesti. Voitaisiin helposti testata esim. mitä tapahtuisi jos Hämeentie muutettaisiin joukkoliikennekaduksi tai Pohjois-Espa suljettaisiin liikenteeltä.

Motarit ja keskustatunnelit maksavat satoja miljoonia, jopa miljardeja. Kantakaupungin liikennejärjestelyjen kokeileminen maksaisi enimmilläänkin vain muutamia satoja tuhansia euroja. Todennäköisesti moni kokeilu voisi hoitua parin tonnin satsauksella – ei ne betoniporsaat kalliita ole.

Jos miljardin satsausta keskustatunneliin perustellaan sillä, että sitten esim. Pohjois-Espa voitaisiin vapauttaa autoliikenteeltä, eikö Espan kävelykatuna kannattaisi kokeilla jo ilman tunnelia? Ja jos muutoksen vaikutukset eivät olisi kummoiset niin… …eikö sitten voitaisi käyttää miljardi johonkin muuhun?

Helsingissä pitäisi kokeilla rohkeasti erilaisia liikennejärjestelyjä ”pop-up” -hengessä. Aina ei tarvitse rakentaa viidenkymmenen vuoden tähtäimellä. Samalla voisimme säästää pitkän pennin ja saisimme kokemusperäistä tietoa muutosten vaikutuksista liikennejärjestelmään.

Tervemenoa Betelgeuseen

Douglas Adamsin ”Linnunradan käsikirjassa liftareille” betelgeuselainen avaruusjournalisti valitsee Maan päälle päästyään nimekseen ”Ford Prefect”, koska hän kuvittelee autojen olevan planeettamme vallitseva elämänmuoto. Kosketus todellisuuteen on karu ja Ford on vähällä jäädä auton alle.

Kuva: Wikimedia Commons (CC)

Eilisessä kaupunginvaltuuston kokouksessa keskusteltiin pitkään mm. asumisen hinnasta Helsingissä. Meitä Vihreitä kismittää uudisrakentamisen kustannuksissa erityisesti ns. autopaikkanormi, joka nostaa hintoja jopa 50 000 – 70 000€ per asunto! Ja näitä kalliita paikkoja pitää rakentaa kaikkialle, myös ydinkeskustan uusille alueille, vaikka julkinen liikenne pelaa ja palvelut ovat lähellä.

Tämän keskustelun tuoksinassa Kokoomuksen valtuutettu Sirpa Asko-Seljavaara loihe lausumaan:

”E­lä­män­muo­tom­me on, et­tä kai­kis­sa ta­louk­sis­sa on au­to. No, eh­kä jois­sain vih­reis­sä per­heis­sä ei ole, mut­ta on­nek­si te et­te ole enem­mis­tös­sä.”

Jahas. Saanko esitellä, Ford Prefect Betelgeusesta, Sirpa Asko-Seljavaara Helsingistä.

Ongelma kun on se, että Helsingissä autottomia asuntokuntia on 55%, joka minun lukiomatematiikallani on kyllä enemmistö. Mutta ehkäpä tähtien väliseen matkailuun ylipäätään tarvitaan korkeampaa matematiikkaa.

Kuva: Martti Tulenheimo

Lisäksi Helsingin kantakaupungissa on paikoin alueita, joilla autottomia asuntokuntia on jopa noin 80%, yleisesti noin 60-80%.

Autottomat asuntokunnat pääkaupunkiseudulla 2005

Mutta kyllähän niitä autopaikkoja on vaan pakko rakentaa kun meidän elämänmuotomme nyt vaan on sellainen että kaikissa talouksissa on auto.

Taidanpa muuttaa nimeni Volkswagen Passatiksi. Ehkä mä sitten tajuan mistä on kyse. Sitä odotellessa Helsinkiä voitaisiin ehkä suunnitella vähän eri tavalla kuin Pornaisia.

Katukivet kuntoon

Pyöräillessä törmää kaupungilla välillä lähes hengenvaarallisiin paikkoihin. Hyvä esimerkki Kaisaniemestä:

Nupukivetyksen aukot ovat leveämpiä kuin pyörän rengas. Ei näin. Jo parin metrin päässä suojatiellä kivetys oli paljon parempaa:

Miksei kivetys ole koko alueella saman tasoista, tasaista ja siistiä?

Vielä parempi vertailu löytyi Pohjoisen Makasiinikadun ja Unioninkadun risteyksestä. Siellä suojatien kivetyksen väleissä oli laastiakin:

Tuollaisella päällysteellä ajaisi jo ilokseen! Selvästikin HKR osaa halutessaan rakentaa tasaistakin katukivetystä! Miksei sitä sitten tehdä enemmän?

Miksi tärryyttävää nupukiveä käytetään koko tien leveydeltä? Tai miksi sitä ylipäätään käytetään missään muualla kuin historiallisissa kortteleissa? Se on aivan hirveä alusta pyöräilylle eivätkä kävelijät, autoilijat tai bussimatkustajatkaan varmaan riemusta kilju kivetyksellä kulkiessaan.

Lisäksi kivetys nostaa kustannuksia – se on huomattavasti kalliimpaa kuin asfaltointi. Eikö voitaisi tehdä paremmin toimivaa pyörätietä edullisemmin? Kuka vastustaisi?

Ja jos kaupunkikuva vaatii käyttämään kiviä, (kuten esim. Unioninkadulla), niin eikö ainakin kadun reunassa, ”pyöräkaistan” kohdalla, voisi käyttää nykyistä tasaisempaa kivetystä? Kaupunkikuva siitä tuskin tuhoutuisi, jos sitä voidaan käyttää myös Unescon suojelemassa Trondheimin vanhassa kaupungissa.