nopeusrajoituksista ja ajonopeuksista

Kun kesällä ei ole parempaakaan tekemistä, olen ehtinyt harrastusluonteisesti perehtyä kaupunkisuunnittelun kiehtovaan maailmaan.

Kaistanormeja etsiessäni törmäsin kahteen kahteen karttaan nopeusrajoituksista Helsingin niemellä. Toinen oli vuodelta 2001 ja toinen viime syksyltä. Sinisellä alueella nopeusrajoitus on 50 km/h, keltaisella 40 km/h ja vihreällä 30 km/h.

Erinomaista. Isot propsit hyviä päätöksiä tehneille kunnallisille päättäjille. Tärkein perustelu alemmille nopeusrajoituksille on liikenneturvallisuus. Ajonopeuden vaikutus jalankulkijan (tai pyöräilijän) kuoleman todennäköisyyteen on selvä. Ja juuri 30-40 km/h paikkeilla riski alkaa kasvaa rajusti. Lisäbonuksena kaupunki on hiukan miellyttävämpi paikka asua ja kaduilla on mukavampi liikkua myös pyörällä tai jalan.

Mutta noudatetaanko nopeusrajoituksia? Muuttuvatko ajonopeudet kylttiä vaihtamalla? Eivät välttämättä. Todellisiin ajonopeuksiin voidaan parhaiten vaikuttaa muuttamalla koko liikenneympäristöä. Havainnollistetaanpa.

Ajaisitko tällä tiellä neljää kymppiä? Aurinko paistaa, tie on kuiva, kaistat leveät ja muuta liikennettä ei näy. Tuskin.

Kaahaisitko tällä tiellä sataakahtakymppiä, vaikka se olisi sallittua? Tuskin. Silta näyttää kapealta ja pihalta saattaa rynnätä lapsi0 tielle töötöilemään.

Mikä on tämän pätkän nopeusrajoitus? Mikä sen tulisi olla? Onko Hämeentie Lahdenväylän jatkumo vai kaupunkibulevardi? Minkälaisia signaaleja tiesuunnittelu antaa kuljettajalle? Saako nyt painaa kaasua rauhassa?

Jos ajonopeuksia todella halutaan laskea, tulee kadut suunnitella siten, että tavoiteltu ajonopeus tuntuu luontevalta. Jos rakennamme leveäkaistaisia kaupunkimoottoriteitä, ei ole ihmekään, jos kaduilla kaahataan jatkuvasti liian lujaa. Kieltojen ja sääntöjen tueksi tarvitaan psykologista silmää.

kaupunkisuunnittelun kukkasia, osa 1

Festivaali-Suomea kiertäessä ei voi sulkea silmiään suomalaisen kaupunkisuunnittelun, tai lähinnä sen puutteen, kauneimmilta saavutuksilta. Yksi on kyllä ylitse muiden. Aina käydessä (tai ohi ajaessa) ei voi muuta kuin ihmetellä minkälainen aivoverenkierron häiriö on paikallisilla pampuilla mahtanut olla kun tästä on päätetty.

Hyvät naiset ja herrat, ärade medborgare, saanko esitellä… …*drumroll*… Jyväskylän ohikulkutie! *rimshot*

Kompaktin kokoisen ja toimivan keskustan, jossa tätä nykyä on myös upea kävelykatualue, ja paikallisen vesistön, Jyväsjärven, väliin on rakennettu neli-kaistainen moottoritie suoja-alueineen ja monitasoliittymineen.

Kaunista. Upeaa. Eikö sille ohikulkutielle, jollainen 80-luvulla toki piti rakentaa jokaiseen itseään kunniottavaan asutuskeskukseen (mm. Iisalmen, asukasluku 22 122, sivuitse vie 4-kaistainen ohikulkutie) olisi voinut keksiä mitään muuta reittiä. Esim. kaupungin ohi?

Jo kivikaudelta lähtien ihmisasutukset ovat useimmiten sijoittuneet veden äärelle. Nyt n. 50 metriä leveä elämälle vihamielinen vyöhyke katkaisee kaikki mahdollisuudet luoda kaupungin ja vesistön välille yhteys. Jyväskylän vierasvenesatama ja rantaraitti onkin (ainakin motarilta katsottuna) näivettynyt ja ankea verrattuna samankokoisten (ja jopa pienempien) paikkakuntien rantoihin. Lisäksi kaupungilta jäi saamatta järvenrantatonttien tuomat huomattavat tulot. Uskomatonta ankeutta. Ja täysin itseaiheutettua.

Keski-Suomen kotiseutulaulu

1.

Männikkömetsät ja rantojen raidat,
laaksojen liepeillä koivikkohaat,
ah, polut korpia kiertävät, kaidat,
kukkivat kummut ja mansikkamaat!

Keitele vehmas ja Päijänne jylhä,
kirkkaus Keuruun ja Kuuhankaveen,
vuorien huippujen kauneus ylhä,
ah, kotiseutua muistoineen.

2.
Syntymäpaikka kun on sydän Suomen
siis sitä suottako kiittelisin?
Täällähän aukeni ens’ elon huomen,
tänne ma toivon hautanikin.

Täällä on naapuri heimoni verta,
täällä on ystävä voittamaton,
tänne, ah, tänne on kaipaus kerta,
täällä on kaikki, mi kallista on!

Mut hei! Onhan Jyväskylä tosi kiva kesäkaupunki!