Kilometrikorvauksista

HS uutisoi tänään hallituksen aikeista leikata kilometrikorvausta kaikilta. Kuten arvata saattaa, kommenttipalstat kävivät kuumana. Mielestäni ehdotus on erinomainen ja selvästi ministeri Kyllösen keväistä ajatusta parempi.

Miten muutos vaikuttaisi ja miksi se on perusteltu?

Ehdotus tarkoittaisi yleisen kilometrikorvauksen laskemista 0,45 euroa per kilometri -tasolta kahden sentin verran 0,43 euroa per kilometri -tasolle. Lisäksi yli 15 000km vuodessa ylittävät korvaukset saisivat olla vain 25 senttiä kilometriltä. Muutoksen vaikutus on 15 000km ajavan kohdalla on -300€, korvauksen määrän laskiessa 6750 eurosta 6450 euroon.

Kilometrikorvaus muodostuu yksinkertaistaen kahdesta eri osasta: kiinteistä ja muuttuvista kustannuksista. Kiinteillä kustannuksilla tarkoitetaan auton omistamiseen liittyviä pääomakuluja ja muuttuviin kuuluu sitten kaikki käytön määrän mukaan vaihtelevat kustannukset kuten esim. polttoaine, renkaat ja korjauskustannukset.

Näillä kahdella kustannusmuodolla on siis tärkeä ero: kiinteät, eli auton hankintahinta ja vakuutusmaksut, eivät kasva loputtomasti, vaan niiden osuus pienenee, mitä enemmän autolla ajetaan.

Liikenneministeriön laskelman mukaan 25 000 kilometriä vuodessa ajavan kustannus per kilometri on enää vain 37,69s/km. Tällöin nykyinen korvaus on siis jo 7,3 senttiä per kilometri yli kustannusten. Ja ero todellisen kustannuksen ja korvauksen välillä kasvaa mitä enemmän autolla ajaa vuodessa. Tämä ei ole kilometrikorvauksen tarkoitus. Matkakorvaus ei ole verotonta ”palkkiota” auton kustannusten päälle.

Ehdotuksen mukainen kilometrikorvausten leikkuri yli 15 000km ajaville nappaa juuri tämän ylimääräisen osan. 25 senttiä kilometriltä riittää muuttuvien kustannusten (n. 18 senttiä per km) kattamiseen – siitä jää vielä useampia senttejä ylikin.

Lisäksi nykyistä hiukan matalampi yleinen kilometrikorvaus (0,43€/km) on perusteltu – on ihan hyvä että myös matkakorvausten kautta kannustetaan kansalaisia sekä hankkimaan edullisempia (ja vähäpäästöisempiä) ajoneuvoja että ajamaan taloudellisemmin. Jokainen voi omilla valinnoilla vaikuttaa siihen miten pitkälle kilometrikorvaus riittää. Tulevakin taso riittää kattamaan erittäin hyvän uuden auton käyttökustannukset täysmääräisesti. Mersulla päristelyä ei tarvitse muiden veronmaksajien tukea.

Kyllönen ja kilometrikorvaukset

Eipä tiennyt liikenneministeri Merja Kyllönen millaisen vastalauseryöpyn viaton ääneenajattelu aiheuttaisi kun Hesarille torstaina haastattelun antoi.

Hämmentävää kyllä olen Veronmaksajien keskusliiton, SAK:n ja jopa EK:n kanssa samaa mieltä siitä että Kyllösen esittämä järjestelmä, jossa kilometrikorvauksen määrä riippuisi siitä, missä autolla ajetaan, on käytännössä mahdoton toteuttaa. Se olisi tarpeettoman monimutkainen ja siten myös altis väärinkäytöksille. Yksityisautoilun suitsiminen hyvien joukkoliikenneyhteyksien äärellä kannattaa toteuttaa ennemmin tietulleilla.

Sen sijaan olen eri mieltä HS:n mielipideosastolle perjantaina kirjoittaneen Pasi Lindholmin kanssa.

Eikö liikenneministeri Merja Kyllönen (vas) ymmärrä tavallisen työläisen elämästä mitään, kun hän ilmoittaa haluavansa kajota kilometrikorvauksiin alentavasti, jos reitillä on vaihtoehtoisena mahdollisuutena joukkoliikenne (HS Kotimaa 10. 11.)?

Kuinka tämän voi selittää esimerkiksi kirvesmiehelle, joka kuljettaa pöytäsirkkelin, tikkaat ja laudat mukanaan työmaalle.

Viimeksi kun tsekkasin, suurella osalla työmatka-autoilijoista ei ollut kyydissään pöytäsirkkeliä. Ja uskokaa pois, minä ymmärrän roudaamisen päälle.

Triomme työkalut. Ei muuten liiku ratikalla nämä ei.

Kilometrikorvaus on kuitenkin tätä nykyä liian korkealla tasolla. Esimerkiksi junalippu Tampereelle maksaa noin 30€ ja bussilippu 25€. Kilometrejä mittariin kertyy 176, eli kilometrikorvaus (0,46€/km) olisi 80,96€.

Käväisin muutama kuukausi sitten päiväseltään Tampesterissa henkilöautolla. Farkun päivävuokra oli 45€ ja dieselit maksoivat noin 40€. Jos olisin saanut matkakorvaukset koko matkalta, olisi kulujen jälkeen rahaa jäänyt yli 76,9€ (161,9€-85€). Ihan hyvä lisätili, sanoisin.

Toki vuokrakärryni oli halvimmasta päästä, mutta yhtälö pysyy kannattavana huomattavan paljon laadukkaammallakin vuokra-autolla, saati sitten yksityiskäyttöön joka tapauksessa hankitulla omistusautolla. Miten tämä on mahdollista?

Kilometrikorvaus on selvästikin liian korkea. Se korvaa sellaisen auton pääoma- ja käyttökuluja, joka vain harvalta löytyy. Tällä hetkellä kompensoidaan kartano-Volvon omistamista työmatkakäyttöön. Eikö Clio tai Favorit riittäisi? Usein työnantajat korvaavat julkistenkin kulkuvälineiden käytön edullisimman vaihtoehdon mukaisesti. Eikö tämä sama periaate tulisi olla myös henkilöautopuolella?

Nykyistä pienempi kilometrikorvaus parantaisi julkisen liikenteen kilpailuasemaa, vähentäisi pitkän matkan pendelöinnin houkuttelevuutta, kannustaisi taloudelliseen ajotapaan ja vaikuttaisi pidemmällä tarkasteluvälillä myös autokantaan.

Loppujen lopuksi kyse on veropohjan kattavuudesta ja valtion verokertymästä. Lähivuosina tullaan erittäin todennäköisesti sekä nostamaan veroja että leikkaamaan peruspalveluita. Vuonna 2009 verottomia kulukorvauksia oman auton käyttöön maksettiin noin 1,1 miljardia euroa. Jos siitä esim. kolmannes on ”ilmaa”, jää valtiolta melkoinen potti verotuloja saamatta vuosittain. Kilometrikorvauksen laskeminen lähemmäksi yksityisautoilun todellisia kustannuksia on tulevien leikkauslistojen kivuttomimmasta päästä.