Et ikinä usko mitä nämä puolueet tekivät päästökaupalle – katso sitaatit!

Pääministeri Alexander Stubb Helsingin Sanomien vieraskynäkirjoituksessa 22.1.2014:

Ilmastonmuutos on ihmiskunnan suurimpia haasteita. Sen torjumisessa on kyse omasta ja lastemme tulevaisuudesta.

Sosialidemokraattinen puolue ”Politiikan A-Ö”-sivullaan:

Ihmisen toiminnasta johtuva ilmastonmuutos on tieteellinen tosiasia. Ilmastonmuutos uhkaa johtaa suuriin ongelmiin niin ekologisesti kuin taloudellisesti ja sosiaalisestikin. Ilmastonmuutoksen torjunta ja sopeutuminen vaativat muutoksia kaikilta. Ilmaston lämpeneminen on pysäytettävä. Kannatamme sitovia kansainvälisiä rajoituksia päästöille, investointeja ympäristöteknologiaan sekä ympäristöverotuksen kiristämistä. Samaan aikaan on saatava aikaan merkittävä asennemuutos.

Ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen blogillaan 6.2.2015:

Ilmastonmuutos on aikamme suurin uhka. Maailmalla luonnonvarat hupenevat, väestö kasvaa ja luonnon monimuotoisuus köyhtyy. Tarvitsemme uusia tapoja luoda kestävää kasvua siten, että ympäristöstä pidetään huolta ja että se jätetään tuleville sukupolville paremmassa kunnossa. Kestävien ratkaisujen tarve kasvaa ja edelläkävijä voittaa tulevaisuuden markkinoilla.

Sosialidemokraattinen puolue ilmasto-ohjelmassaan:

Sosialidemokraattien on aktiivisesti osallistuttava keskusteluun päästökaupan uudistamisesta ja pyrittävä päästökaupan laajentamiseen.

Ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen Helsingin Sanomissa 27.11.2014:

Hyviä signaaleja ovat Grahn-Laasosen mukaan myös EU:n tavoite vähentää ilmastopäästöjään 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä sekä vihreän ilmastorahaston ensimmäinen rahoituskierros.”Kunnianhimon tasoa on kuitenkin vielä nostettava. Vielä ei olla kahden asteen tavoitteessa.”

Ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen blogillaan 6.3.2015:

”Suomi tarvitsee ilmastoherätyksen. Ilmastonmuutoksen hillintä on paitsi välttämätöntä, myös iso mahdollisuus Suomelle, sillä meillä on paljon osaamista, kasvava cleantech-toimiala ja uusia, puhtaampia ratkaisuja.”

Sosialidemokraattinen puolue vaaliohjelmassaan keväällä 2015:

Ilmastonmuutoksen torjuminen ja ympäristön suojeleminen on nostettava erityisasemaan. Puhdas ympäristö on itseisarvo.

YLEn uutiset raportoivat tänään:

Suomi liittyi keskiviikkona EU:n päästökaupan nopean uudistamisen jarruttelijoiden joukkoon. Hallitus päätti EU-ministerivaliokunnassa, että Suomi suhtautuu ”varauksellisesti” esityksiin päästökaupan nopeutetusta korjaamisesta.

Tänään keskiviikkona hallitus otti kantaa EU:ssa käsittelyssä olevaan uuteen esitykseen, jonka mukaan päästökaupparemontti tulisikin toteuttaa jo 2017. Läntiset EU-maat, kuten Saksa, Britannia ja Ranska ajavat tätä nopeutettua aikataulua.

Uudistusta ovat vastustaneet ennen kaikkea itäiset EU-maat, kuten Puola, Bulgaria ja Romania

Jahas. Vai sillä tavalla.
53009446
Päästökauppa on erinomainen keino vähentää hiilidioksidipäästöjä. Sekään ei vaan toimi kuin automaatti, vaan vaatii säätöä – eli poliittisia päätöksiä kasvihuonepäästöjen hillitsemiseksi. Tahtoa ja rohkeutta. Tämän päivän jälkeen ei taas tarvitse ihmetellä ovatko Sdp ja Kokoomus johtamassa Suomea eturintamassa cleantechin ja innovaatioiden avulla hiilineutraaliin tulevaisuuteen vai harrastaako Suomi neliraaja-itkupotku-jarrutusta muiden verrokkimaidemme Romanian, Bulgarian ja Puolan kera.

Ei voi kuin yhtyä ulkoministeri Erkki Tuomiojan sanoihin seitsemän vuoden takaa:

”Iso osa saamastani kansalaispalautteesta toteaa, että SDP:llä olivat nyt kyllä vaaliohjelmat kohdallaan, mutta mitä te viimeiset neljä (tai kaksitoista) vuotta olette olleet tekemässä? Ilmiölle on hieno tieteellinen nimikin (kognitiivinen dissonanssi), joka tarkoittaa sanojen ja tekojen ristiriitaa.”

Niinpä.

Parempi pysäköinninvalvonta kannattaa

Viime keväänä Rakennusvirasto esitti talousarvioesityksessään (pdf, s.39) seuraavaa:

Pysäköinnin maksullisuusajan jatkaminen (Khs 23.4.2012) edellyttää toiminnan tehostamisen lisäksi pysäköinninvalvonnan resurssien kasvattamista (8 pysäköinnintarkastajaa, valmistelija ja toimistosihteeri). Menolisäys on 370 000 euroa vuodessa.

Maksullisuusajan jatkaminen lisää kaupungin tuloja arviolta 1,2 milj. euroa vuodessa edellyttäen, että pysäköinninvalvonta on riittävää. Virhemaksun korotus 2012 lisää kaupungin tuloja arviolta 1 milj. eurolla vuodessa.

Ja sitten sama suomeksi. Rakennusvirasto esitti menojensa kasvattamista 370 000€:lla, jotta voisivat palkata lisää pysäköinninvalvojia. Pysäköinninvalvojien palkkaaminen tuottaisi viraston mukaan kaupungille 1,2 miljoonaa euroa vuodessa. Lisätuloja kaupungille siis 830 000€.

Kaikki hyötyisivät, myös autoilijat, kun virheellisesti pysäköityjä autoja olisi kaduilla vähemmän.

Tavallinen iltapäivä Manskun pyöräkaistalla.

Kaupunginjohtaja Pajunen ei tätä hyväksynyt. Talousarvioesityksessään ”tiukan budjetin” Kokoomus poisti menolisäyksen koska se oli menolisäys. Vaikka se olisi tuottanut kaupungin sijoittaman rahan takaisin yli kolminkertaisesti. Moniko investointipankkiiri jättäisi vastaavan tuotto-odotuksen käyttämättä? Mitä järkeä tällaisessa vain yhteen sarakkeeseen tuijottamisessa on?

Tänä viikonloppuna neuvotellaan kaupunkimme ensi vuoden budjetista. Me Helsingin Vihreät esitämme yhtenä budjettineuvottelutavoitteenamme pysäköinninvalvonnan tehostamista. Tätä on politiikka. Ja tämän takia kaupungintalolle tarvitaan pätevää väkeä, jota yksityiskohdatkin kiinnostavat.

Tervemenoa Betelgeuseen

Douglas Adamsin ”Linnunradan käsikirjassa liftareille” betelgeuselainen avaruusjournalisti valitsee Maan päälle päästyään nimekseen ”Ford Prefect”, koska hän kuvittelee autojen olevan planeettamme vallitseva elämänmuoto. Kosketus todellisuuteen on karu ja Ford on vähällä jäädä auton alle.

Kuva: Wikimedia Commons (CC)

Eilisessä kaupunginvaltuuston kokouksessa keskusteltiin pitkään mm. asumisen hinnasta Helsingissä. Meitä Vihreitä kismittää uudisrakentamisen kustannuksissa erityisesti ns. autopaikkanormi, joka nostaa hintoja jopa 50 000 – 70 000€ per asunto! Ja näitä kalliita paikkoja pitää rakentaa kaikkialle, myös ydinkeskustan uusille alueille, vaikka julkinen liikenne pelaa ja palvelut ovat lähellä.

Tämän keskustelun tuoksinassa Kokoomuksen valtuutettu Sirpa Asko-Seljavaara loihe lausumaan:

”E­lä­män­muo­tom­me on, et­tä kai­kis­sa ta­louk­sis­sa on au­to. No, eh­kä jois­sain vih­reis­sä per­heis­sä ei ole, mut­ta on­nek­si te et­te ole enem­mis­tös­sä.”

Jahas. Saanko esitellä, Ford Prefect Betelgeusesta, Sirpa Asko-Seljavaara Helsingistä.

Ongelma kun on se, että Helsingissä autottomia asuntokuntia on 55%, joka minun lukiomatematiikallani on kyllä enemmistö. Mutta ehkäpä tähtien väliseen matkailuun ylipäätään tarvitaan korkeampaa matematiikkaa.

Kuva: Martti Tulenheimo

Lisäksi Helsingin kantakaupungissa on paikoin alueita, joilla autottomia asuntokuntia on jopa noin 80%, yleisesti noin 60-80%.

Autottomat asuntokunnat pääkaupunkiseudulla 2005

Mutta kyllähän niitä autopaikkoja on vaan pakko rakentaa kun meidän elämänmuotomme nyt vaan on sellainen että kaikissa talouksissa on auto.

Taidanpa muuttaa nimeni Volkswagen Passatiksi. Ehkä mä sitten tajuan mistä on kyse. Sitä odotellessa Helsinkiä voitaisiin ehkä suunnitella vähän eri tavalla kuin Pornaisia.

Sulle-mulle, mulle-sulle

Kokoomus on johtanut Helsinkiä vuoden 1980 kunnallisvaaleista lähtien. Koko 80- ja 90-lukujen ajan poliittinen marssijärjestys oli selvä: Kokoomus vie, Demarit avustavat ja muut vikisevät. Syksyn 2000 kunnallisvaalien jälkeen Vihreät olivatkin yllättäen toiseksi suurin puolue ja askelmerkit menivät uusiksi. Kaikkea ei voitukaan sopia valmiiksi Kokoomuksen ja SDP:n kahdenvälisissä neuvotteluissa.

Muuttunut asetelma oli vähitellen pakko ottaa huomioon myös kaupungin johdon kokoonpanossa: vihreille räätälöitiin säälistä oma apulaiskaupunginjohtaja. Silti järjestys säilyi. Kokoomuksella oli kaupunginjohtaja ja yksi apulaiskaupunginjohtaja, demareilla kaksi apulaiskaupunginjohtaja ja vihreillä vain yksi, Pekka Sauri. Vaikka Vihreät olivat Sosiaalidemokraatteja suurempi puolue.

2004 kunnallisvaaleissa hävisimme ja kaupungin johdon kokoonpano oli jälleen oikeutettu. Olimme sdp:tä pienempi puolue Helsingissä 2005-2008. Ja vuonna 2007 Ilkka-Christian Björklundin tilalle valittiin Tuula Haatainen (sd).

Vuoden 2008 kunnallisvaaleissa asetelma muuttui jälleen. Kokoomuksella on tällä hetkellä 26 valtuutettua, Vihreillä 21 ja Sosiaalidemokraateilla vain 16. Mutta koska apulaiskaupunginjohtajien toimikaudet ovat seitsemän vuoden mittaisia, ei tällä vaalikaudella ollut tulossa muutosta läänityksiin – vasta Tuula Haataisen valinta Kuntaliiton varatoimitusjohtajaksi sekoitti pakan.

Vuoden 2008 vaalituloksen perusteella sivistys- ja henkilöstoimen apulaiskaupunginjohtajan paikka kuuluu Vihreille.

Eilen valtuusto valitsi kuitenkin Ritva Viljasen (sd) sivistys- ja henkilöstoimen kaupunginjohtajaksi. Kaupungin toiseksi suurimmalla puolueella on yhä vain yksi apulaiskaupunginjohtaja ja selvästi pienemmällä kaksi.

Ja koska kaupunginjohtajien toimikaudet ovat seitsemän vuoden pituisia, jää Viljanen pestistään pois vasta aikaisintaan 2019! Vuoden 2004 kunnallisvaalien mandaatilla sosiaalidemokraattinen apulaiskaupunginjohtaja aina vuoteen 2019! Tittidii.

Eihän tän kansanvallan näin pitäny mennä. Täysin kestämätön tilanne. Aivan päivänselvää vaalituloksen ja yleisen toimintatavan halveksuntaa. Myös Kokoomuksen osalta. Sulle-mulle, mulle-sulle.

Miksi näin sitten toimittiin? Pääsyy lienee se että Paasitornissa odotellaan ensi syksyn kunnallisvaaleja housunpuntit tutisten. Tuore gallup ennustelee paitsi Kokoomuksen johtoaseman säilymistä (29,7%) myös Vihreiden kakkossijan vahvistumista (22,6%) ja Demareiden äänimäärän merkittävää laskua neljän vuoden takaisesta (14,1%).

Sosiaalidemokraatit pitävät kynsin hampain saavutetuista eduistaan. Kuvaa puolueen toimintaa mainiosti yleisemminkin.

Vihreät on perinteisesti tehnyt Helsingissä erittäin rakentavaa politiikkaa: kompromisseja on haettu ja niihin ollaan sopeuduttu. Kivuliaastikin. Eilinen päätös apulaiskaupunginjohtajan valinnassa osoitti liian selkeästi että muut suuret ryhmät eivät ole valmiita vastaavaan reiluun peliin.

Vihreä valtuustoryhmä onkin linjannut että vetäydymme toistaiseksi kaikista neuvotteluista. Turha joustaa omista linjoista jos kukaan muukaan ei viitsi.

Eräs linjauksistamme on se että Helsingissä tulee seuraavalla valtuustokaudella siirtyä ns. pormestari-malliin. Eli tulevat ”Pajuset” valittaisiin suoralla henkilövaalilla. Tällöin esim. Guggenheimin kaltaiset avaukset pitäisi kertoa kansalle jo vaalikampanjan aikaan eikä vedellä hihasta matkan varrella. Ja toimikaudet olisivat vaalikauden mittaisia, jolloin vaalitulokset vaikuttaisivat suoraan vallankäyttöön.

Omassa unelmamallissani apulaiskaupunginjohtajista luovuttaisiin kokonaan ja muodostettaisiin ”ministereistä” koostuva kaupunginhallitus, jonka jokaisella jäsenellä olisi oma vastuualueensa. Näin poliittinen valta jakautuisi nykyistä tasaisemmin myös pienemmille puolueille. Lisäksi muutos vahvistaisi poliitikkojen valtaa suhteessa virkamiehiin.

Jos tähän ei vielä olla valmiita, niin vähimmäisvaatimus on se, että myös apulaiskaupunginjohtajien toimikaudet muutetaan nelivuotisiksi ja valta jaetaan vaalituloksen mukaisesti. Mä kun oon aina luullu että se on demokratian perusidea. Ilmeisesti Helsingin Kokoomus ja Sosiaalidemokraatit ovat eri mieltä.

Vallilanlaakson joukkoliikennekadusta

Helsingin liikennesuunnitteluhistorian ehkä kauhein suunnitelma tunnetaan nimellä ”Smith-Polvinen”. Se on vuonna 1968 julkaistu rohkea visio, jossa uljaiden moottoriteiden alta olisi purettu korttelikaupalla vanhaa kantakaupunkia. Hyvän kuvan ajan hengestä saa ihailemalla Ruoholahteen suunniteltua monitasoliittymää.

Kylläpä on koria. Hyvä olisi tuolla ihmisen elää ja yrittää. Myös täällä meillä Vallilassa Smith-Polvinen olisi tehnyt selvää jälkeä. Vallilanlaakson olisi halkaissut motari.

Luojan kiitos näin ei kuitenkaan tehty. Smith-Polvista pidetäänkin Helsingin liikennesuunnitteluhistoriassa käännekohtana – se oli liian hirveä toteutettavaksi ja yksityisautoilun ei annettu tuhota koko kaupunkia lopullisesti. Sen sijaan päätettiin rakentaa Metro.

Smith-Polvisen hengessä viheralueita kuitenkin ollaan yhä valmiita tuhoamaan. Toissapäiväisessä kaupunginvaltuuston kokouksessa päätettiin Kokoomuksen ja Sosiaalidemokraattien äänillä rakentaa Vallilanlaaksoon joukkoliikennekatu. Vihreät ja Vasemmistoliitto vastustivat.

Näyttääkö linjaus tutulta?

Mitä ihmettä? Eikö Vihreille kelpaakaan joukkoliikennekatu? Jo on aikaihin eletty.

Joukkoliikennekadun hyödyt julkiselle liikenteelle ovat kiistattomat. Se tulee vähentämään bussimatkustajien ajankäyttöä noin 200 000 – 300 000 tuntia vuosittain. Yhteys Pasilaan lyhenee useampia minuutteja per matka.

Mutta myös sen vaikutus Vallilanlaaksoon on kiistaton; se tulee muuttamaan puistoaluetta merkittävästi. Valinta on minulle henkilökohtaisesti erityisen hankala; en haluaisi millään leimautua silkaksi nimbyilijäksi – asun puiston vieressä, lenkkeilen laaksossa viikottain ja siellä on kiva loikoilla kesäisin. Mitä siis olisi pitänyt tehdä?

Vihreät ja Vasemmistoliitto ehdottivat silkan änkyröinnin sijaan kompromissia; Vallilanlaaksoon olisi voitu meidän mielestämme rakentaa maisemoitu ratikkalinja. Raideliikenne olisi itseasiassa mielestäni kulttuurimaisemaan jopa istunut; Sörnäisten Satamaratahan on kulkenut laakson halki jo yli puoli vuosisataa. Nyt ehdotettu linjaus on joka tapauksessa parempi kuin aiemmin ajettu Pietari Kalmin kadun jatkaminen, joka olisi tuhonnut Kumpulanlaakson täysin.

Tärkein ero raitiolinjan ja joukkoliikennekadun välillä on kuitenkin se, että ratikkalinja voidaan nurmipohjalla toteuttaa erittäin nätisti ja kulttuuriympäristöön istuvasti. Vaihtoehdollamme olisi saatu matkustajien aikahyödyt katua vähäisemmällä haitalla. Mainio esimerkki Karlsruhesta Saksasta:

(Kiitos kuvasta "nakkiputkalle". Löysin kuvan googlaamalla, jos käyttö häiritsee, ota yhteyttä.)

Tämä ei kuitenkaan Kokoomukselle ja Demareille kelvannut. Asfalttia piti saada. Mikäpä siinä. Bussien laaksossa kun ilmeisesti paistaa aina aurinko.

Kylläpä Vallilanlaaksossa on kurjat kelit nykyisin. Onneksi tilanne korjaantuu jahka saamme uuden tien!

Murheellista on sekin, että Vallilanlaaksossa menetettiin mahdollisuus tehdä esimerkillisen kaunista ratikkalinjaa – sen sijaan että Vallilanlaaksoa tultaisiin tulevaisuudessa esittelemään positiivisena esimerkkinä hyvin maisemaan istuvasta raideliikentestä, se tullaan nostamaan esiin kun halutaan vastustaa hyviäkin liikennehankkeita. Ärsyttää.

Toivottavasti ensi syksyn kunnallisvaaleissa täällä Vallilassa muistetaan ketkä äänestivät asfaltin puolesta.