Kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunta 6 / 27.3.2018

Huomenna kokoontuu kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunta, jonne pääsen sijaistamaan. Ohessa listan tärkeimmät asiat. Koko lista (julkisine) liitteineen löytyy täältä.

Asia/3 Kulttuurin ja vapaa-ajan toimialan vuoden 2018 tulosbudjetin ja toimintasuunnitelman erittely

Kun lautakunta 16.1. käsitteli toimialan tulosbudjettia, emme olleet aivan tyytyväisiä tapaan ja tarkkuuteen, jolla budjetti tuotiin lautakunnalle. Se ei mielestämme sisältänyt riittäviä tietoja ja tarkkuutta toimialan seurantaan, valvontaan ja mahdolliseen ohjaamiseen.

Tuolloin ohjasimme toimialaa valmistelemaan esityksen, joka kertoisi paremmin:

1) lyhyen yleiskuvauksen jokaisesta palvelusta ja taloudellisesta tilanteesta
2) päätöksenteon kannalta keskeisiä tunnuslukuja toimialan jokaisesta palvelusta
3) tarkemman erittelyn henkilöstöstä
4) toimintasuunnitelman toimenpiteiden selkeämmän erittelyn ja niiden seurannan
5) arvion lähivuosina toteutuvien investointien merkityksestä käyttötaloudelle
6) Lisäksi lautakunta edellytti tulosbudjetin ja toimintasuunnitelman liitteeksi myös lautakunnan jaostojen tekemät vuoden 2018 suurimmat avustuspäätökset.

Harjoite on tuottanut tulosta ja on parempi kuin tammikuussa. Kommentteja:

1)

Yleiskuvaus lyhyehkö, olisi mukavaa saada kuitenkin edes lauseen verran tulevan vuoden haasteista ja kehittämisen painopisteistä. Esim. ”Kaupungin taidemuseo pyrkii vuonna 2018 erityisesti x, y ja z.”. Nyt esim. Itäisen nuorisotyön yleiskuvaus on: ”Itäinen nuorisotyö huolehtii nuorisotyöstä kaupungin itä- ja kaakkoisosissa sekä nuorisojärjestöjen ja nuorisotoiminnan tukemisesta.”, joka on vähän ”no shit, Sherlock” -matskua.

Kun on kyse tulosbudjetin ja toimintasuunnitelman hybridistä, niin olisi kiva saada tietää vähän että mitä yksiköt aikovat puuhata. Toki salaisena (miksi?) liitteenä olleesta toimintasuunnitelmasta näitä saa selville, mutta A ) se ei ole julkinen (miksi?) ja toisaalta B ) aika hankalasti luettavassa formaatissa, enemmän virastoa ohjaava kuin poliittisen päättäjän dokumentti.

2)

Tunnusluvut ok. Miksi ”Tunnuslukuja”, joita on mahdollista seurata on vähemmän kuin mitä palvelujen yhteydessä esitellään? Miksi esim. HAM:sta kerrotaan että:

• 253 522 kävijää
• 250 julkista veistosta
• 9 159 teosta kokoelmassa
• 18 näyttelyä

, mutta tunnuslukuna vain kävijät. (Ja miksi esittelyssä vuosi 2016 luku?)

3)

ok. Myös työllistettyjen sijoittuminen eri palveluihin olisi kiva nähdä. Hallinnon kohdassa oli myös tavoite vuodelle 2019, mutta ei muiden osuuksien, miksi? Sukupuolijakauma löytyi toimintasuunnitelmasta.

4)

ok. Kovin selkeä tämä ei ole, mutta liitteenä olevasta toimintasuunnitelmasta saa päättäjä halutessaan tarkemman kuvan toimenpiteistä ja niiden seurannasta.

5)

Paperi toteuttaa pyynnön tavoitteen, eli kertoo:

”Vuokramenot kasvavat vuonna 2019 noin 3 332 600 euroa edelliseen vuoteen verrattuna:
Uusien, 2018 alkavien tilavuokrien vaikutukset vuokriin vuodelle 2019: +4 052 000 euroa”

Tämä on jo parempi kuin ei ennakointia ollenkaan. Mutta jos tilavuokrien nousu 2019 (Varmaan enimmäkseen Keskustakirjasto) on neljä miljoonaa euroa, niin olisiko mahdollista että tuon nousun aiheuttavat kiinteistöt lueteltaisiin.

Ja kun kaupunkimme investointeja suunnitellaan 10 vuoden jänteellä, niin olisiko aivan mahdotonta saada esim. viiden vuoden hahmotelma toimialan tilahankkeista ja niiden vaikutuksista tulosbudjettiin?

6)

ok.

Asia/4 Kulttuurin ja vapaa-ajan toimialan toimintakertomus 2017

ok. Tämä varmaankin taitetaan vielä. Aikooko esim. museo tehdä vielä erikseen oman kertomuksen?

Asia/5 Kulttuurin ja vapaa-ajan toimialan tilinpäätös vuodelta 2017

ok. Toimiala on nettobudjetoitu eli siltä odotetaan toimintakatteessa pysymistä. Toimintakate (tulojen ja menojen erotus) on yhteensä noin 94 miljoonaa euroa.

”Toimialan tilinpäätöksessä tulot ovat 17 240 358 euroa ja menot 110 755 655 euroa. Tulot ylittävät budjetin 2 885 358 eurolla ja menoylitys oli 2 700 000 euroa. Toimintakate ylittyy 188 703 eurolla eli toimiala pysyi taloustavoitteessa.

Tulojen ylitys aiheutui saatujen avustusten budjetin ylityksestä ja taidemuseon ennakoitua suuremmista kävijämääristä. Menoissa saatiin alitusta, koska rahankäytössä oltiin säästäväisiä ja pyrittiin siten varautumaan toimialamallin tuomiin muutoksiin.

Taloustavoite saavutettiin siitä huolimatta, että budjettiin ei saatu lisäyksenä kirjaston ulkopuolisen rahoituksen aiheuttamaa menorasitetta, joka on miljoona euroa. Tämä summa säästettiin toimialatasolla.”

Hyvä.

Asia/6 Kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnan lausunto kaupunginhallitukselle Mari Holopaisen ym. valtuustoaloitteesta koskien englannin ottamista Helsingin kaupungin kolmanneksi asiointikieleksi

ok. ”Kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunta ehdottaa selvityksen tekemistä englannin ottamisesta kolmanneksi asiointikieleksi.” Eli suomeksi (pun intended) suhtautuu aloitteeseen positiivisesti.

Asia/9 Kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnan lausunto kaupunginhallitukselle valtuutettu Emma Karin ym. valtuustoaloitteesta Vartiosaaren virkistyskäytön kehittämiseksi ja kulkuyhteyksien parantamiseksi

Toimiala lausuu että:

”Kaupunkiympäristölautakunta esittää omassa lausunnossaan, että uuden laiturin rakentamisen sijaan, kaupunkiympäristön toimiala voisi jo tulevana kesänä parantaa rantautumismahdollisuuksia osoittamalla nykyisellään kaupungin kiinteistöjä palvelevan laiturin yleiseen käyttöön, mikäli laiturin kunnossapito siirtyisi kulttuurin ja vapaa-ajan toimialalle. Kulttuurin ja vapaa-ajan toimialan mielestä järjestely olisi järkevä ja tarkoituksenmukainen.”

, mutta suhtautuu ”kevytrakenteisen sillan rakentamiseen” nihkeästi. Tätä ehkä pitää yrittää viilata. Silta parantaisi saaren virkistyskäyttömahdollisuuksia todella merkittävästi.

Asia/12 Etsivän nuorisotyön palveluntuottajille vuonna 2018 maksettavien avustusten myöntämisen valtuuttaminen pohjoisen nuorisotyön -yksikön aluepäällikölle

ok. Etsivä nuorisotyö siirtyi opetusvirastolta kulttuuri- ja vapaa-aika-toimialalle hallintouudituksen myötä. Toiminta on jatkuvaa hallinnollisesta muutoksesta huolimatta.

”Opetusvirasto kilpailutti etsivän nuorisotyön järjestämiseen liittyvän yhteistyösopimuksen ajalle 1.1.2017–31.12.2018. Kyseessä on puitejärjestely, johon valittiin 2–4 soveltuvuusvaatimukset täyttävää ja tarjouspyynnön mukaista tarjouksen jättänyttä toimijaa.”

Eli tämä vuosi jatketaan tämän kilpailutuksen spekseillä ja tulevat etsivän nuorisotyön muodot päätetään kesään mennessä.

Kulttuurijaosto 7.11.2017

Helsingin kaupungin kulttuuri ja vapaa-ajan toimialalautakunnan alainen kulttuurijaosto (huhhuh) kokoustaa toisen kerran ensi viikon tiistaina. Lista on lyhyt ja selkeä. Koko lista liitteineen löytyy täältä.

2 Taiteen perusopetuksen kehittämisavustukset vuodelle 2018

ok. Taiteen perusopetuksen kolmivuotisia kehittämisavustuksia seuraavalle vuodelle.

Neljä avustuksista (Pohjois-Helsingin bändikoulu, Kallion musiikkikoulu, Meri- Helsingin musiikkiopisto ja Vuosaaren musiikkikoulu) liittyvät samaan ”Rytmimajakka”-hankkeeseen, joka on esittelyn mukaan ”matalan kynnyksen yhtye- ja ryhmäopetustoimintaa, joka suunnataan lapsille ja nuorille, jotka eivät muuten päätyisi taiteen perusopetuksen oppilaiksi”, joka kuulostaa kyllä hyvältä. Yhteensä nämä muodostavat 180 000 euroa 300 000 euron kokonaispotista.

Hanke vaikuttaa hyvältä ja summa kokonaisuutena sellaiselta että sillä pitää hyvän kokoista putiikkia pystyssä. Kiinnostaisi kuitenkin kuulla miksi samaa hanketta tuetaan useamman hakijan kautta eikä yhtenä kokonaishakemuksena. Lisäksi kun kehittämishankkeet ovat kolmevuotisia, niin kiinnostaisi kuulla miksei joka vuosi starttaa uusia, kolmen vuoden väli tuntuu aika yllättävän pitkältä jättää uudet ideat vaille mahdollisuutta.

3 Helsingin mallin hankeavustukset vuodelle 2018

ok. Helsingin mallin kehittäminen on erinomainen avuas ja sitä pilotoidaan nyt 2016-2018. Tätä toivon rahoitettavan lähivuosina enemmän. Nyt vuodelle 2018 jaettava summa on 156 934 euroa.

Tavoitteena on ”vahvistaa asukkaiden kulttuurista osallisuutta sekä kaupunginosien yhteisöllisyyttä ja myönteistä profiloitumista. Samalla tuettava toiminta tuo taiteen entistä selvemmin osaksi laajempaa alueellista ja sosiaalista kehitystyötä sekä mahdollistaa uusien toimintamallien muotoutumisen taideorganisaatioiden sisällä”. Sama suomeksi tarkoittaa sitä että viedään keskustassa toimivia teattereita tekemään yhteisöllistä teatteria Jakomäkeen, Maunulaan, Vuosaareen ja Kaarelaan.

Helsingin mallin juuret piilevät Lyonissa, josta kulttuurikeskuksen väki kävi opintomatkalla vuosituhannen alkupuolella. Ei voi väittää etteikö kansainvälinen toiminta toisi hyviä juttuja Helsinkiin. Lyonissa toiminta on luonteva osa kaikkien tukea nauttivien kulttuurilaitosten toimintaa ja on ymmärtääkseni ollut hyvä kokemus paitsi alueille ja Lyonille, myös kulttuurilaitoksille.

4 Taide- ja kulttuuriavustusten myöntäminen, 2. jako vuonna 2017

ok. Edesmennyt kulttuuri- ja kirjastolautakunta oli jakanut avustuksia tälle vuodelle jo 17 miljoonan edestä (sisältäen kaikki toiminta-avustukset jne.), joten meidän osaksemme tämän vuoden loppupuolella jää myöntää vain 36 500 edestä apurahoja erinäisiin projekteihin Standin slangin konsertteihin ja Lokal Collectiven festivaaliin.

Avustusrahoja on tälle vuodelle käyttämättä päätöksemme jälkeen noin 300 000 euroa. Oletan että päätämme vielä muutaman avustuksen vielä viimeisessä kokouksessa joulukuussa ja/tai delegoimme päätösvaltaa osastopäällikölle. Mielenkiintoista on tietää että onko jo ennakoitavissa että avustusrahaa olisi jäämässä yli? Ovatko kriteerit joltain osin liian tiukat? Olisiko pitänyt avustaa suuremmilla summilla (harvoin myönnetään haettua).

Kulttuuri, koulutus, tasa-arvo

Guardian julkaisi muutama päivä sitten laajan jutun siitä miten Britannian huippunäyttelijät ovat nykyisin muutamia poikkeuksia lukuunottamatta varakkaista perheistä ja miten hankalaa ilman taloudellista tukea on päästä edes näyttelijäkoulutukseen, saati sitten urallaan eteenpäin. Lukemisen arvoinen.

Englanti on toki Englanti ja suora vertailu Suomeen älytöntä. Meillä koko koulutusjärjestelmämme on perinteisesti ollut tasa-arvoisempi ja mahdollistanut paitsi luokkanousun, myös maamme lahjakkuuspotentiaalin täysmääräisemmän hyödyntämisen.

Mutta eivät asiat ole suoraviivaisen hyvin Suomessakaan. Kulttuuripalveluiden ja taidekasvatuksen pariin pääsy on myös meillä luokkasidonnaista. Vuodelta 2008 löysin omista arkistoistani oheisen kuvan:perusopetus-2Kuva on vuodelta 2008, mutta tilanne yhä sama. Kruunuhaassa ja Kulosaaressa lapsista yli 50% taiteen perusopetuksen piirissä, Kontulassa noin 5%. Minun on vaikea uskoa että tämä johtuisi vain siitä että Kulosaaressa ja Krunikassa on 10 kertaa enemmän taiteellisesti lahjakkaita ja ilmaisevia lapsia.

Syy eroon on monisyinen, mutta selvä se silti on. Ja yhtä selvää on se että taiteen tukijärjestelmämme erinomaisista tuloksista ja tavoitteistaan huolimatta kohdentaa suuren osan perusopetuksen tuesta varsin hyväosaisille lapsille ja nuorille. Tämä ei ole vahinko, vaan järjestelmän ominaispiirre.

Olen ymmärtänyt että Helsingin kulttuurihallinnossa asia on tiedossa ja muutos valmisteilla. Toivottavasti meillä poliitikoilla sitten on rohkeutta myös tehdä niitä muutoksia – ne kun tulevat osumaan keskiluokkaan, eli esim. minuun, ja me kyllä osaamme pitää puoliamme.

Mutta hallituksen koulutusleikkaukset tulevat vaikuttamaan erityisesti pidemmällä aikavälillä.

Nykyisinkin opiskelu taidealalle on riski: työllistymisestä ei ole mitään varmuutta ja tulotaso on työllistyessäkin usein matala ja työnkuva tilkkutäkki.

Tulevaisuudessa, kun opintotuki muuttunee yhä enemmän lainapohjaiseksi, Britanniasta tuttu ilmiö tulee takuuvarmasti vahvistumaan myös meillä – taidealan ammattilaiset tulevat hyvinvoivasta keskiluokasta. Köyhemmistä lähtökohdista ei ole vaan kertakaikkiaan varaa lähteä opiskelemaan musiikkia, taidetta, tanssia tai teatteria. Taloudellinen riski on vaan liian suuri. Ja taiteen perusopetuksen pohjalle antama etumatka on jo iso kurottava.

Voi toki ajatella että mitäpä tuolla väliä. Itse en usko että Suomi pärjää etenkään tulevaisuudessa ilman kaikkien lahjakkuuden panosta. Meitä ei täällä raukoilla rajoilla vaan ole liikaa. Eikä tässä ole kysymys vain kulttuurista, vaan siitä miten yhteiskuntamme ylipäätään suhtautuu tasa-arvoon ja sosioekonomisiin eroihin. Onko kaikilla edes mahdollisuutta ponnistaa?

Minä asun mieluummin Suomessa, jossa nuoren tulevaisuutta ei määrää luokka, vaan oma työ, kiinnostus ja lahjakkuus. Tällä hetkellä kuljetaan juuri päinvastaiseen suuntaan. Ja se on tietoisten polittisten päätösten lopputulos. Masentavaa.

Muusikko-lehden kysymykset ehdokkaille

Muusikko-lehti kysyi kohdennetusti muutamia kysymyksiä yhdeksältä kulttuuriasioita esillä pitäneeltä ehdokkaalta. Kiitos että kysyitte myös minulta! Oheiset vastaukseni ovat hiukan lehteen menneitä versioita pidemmät. Paperille vastauksia piti puristaa vähän tiiviimmiksi, mutta internet ei lopu kesken!
muusikkolehti
1. Väittämä: ”Tekijänoikeuslain pitäisi turvata tekijöille vahva neuvotteluasema suhteessa oikeuksien käyttäjiin ja jatkojalostajiin.” Kyllä vai ei.

Ehdottomasti kyllä.

Tekijänoikeuksien kipupisteet ovat useimmiten herättäneet keskustelua lähinnä yksityisen käytön ja ”jakamisen” kautta. Paljon suurempi kysymys on se kuinka muutama valtava jätti hallitsee käytännössä lähes koko internettiä ja kotimaassa mediaa. Vapaus on muuttumassa yhä selvemmin kohti monopoleja – isoimmat portinvartijat vaan tarjoavat kuluttajille ”ilmaisia” palveluita, joten ne voivat vaikuttaa vaarattomilta. Tekijöiden näkökulmasta näin ei ole. Jonkun ne kuvat on otettava ja biisit sävellettävä.

2. Miten varmistaisit kaupunginorkesterien alueellisen kulttuuritarjonnan jatkuvuuden vaikeassa taloustilanteessa?

Kysymykseen on vaikea vastata lyhyesti.

Ytimessään kyse on VOS-järjestelmän valuvioista. Orkesterilaitoksemme luotiin erilaiseen maailmaan. Jokaisen kynnelle kykenevän kaupungin oli itse tuotettava korkeakulttuuria. Ja korkeakulttuuri tarkoitti järjestelmää luotaessa käytännössä vain klassista musiikkia.

Nykyisin VOS-järjestelmä kohtelee jo ns. klassista taidemusiikkiakin epäreilusti. Mm. ammattikuoron puute johtuu lain älyttömästä kirjauksesta ja myös klassisen musiikin kiertuetoiminta on lapsenkengissään. Ja tukemisen arvoista korkeakulttuuria olisi moni muukin taiteenlaji.

Korkealaatuisen musiikkikulttuurin alueellinen tarjonta on ehdottomasti tärkeä tavoite. VOS-järjestelmää ja kaupunginorkesterien verkkoamme tulee tarkastella osana laajempaa kokonaisuutta ja kansalaisten kulttuuritarjontaa.

Pyrkisin vahvistamaan osaa orkestereista esim. Kymi Sinfonietan tapaan, jotta meillä olisi vahvempia alueellisia orkestereita, jotka pystyisivät soittamaan monipuolisempaa repertuaaria. Tällöin toivottavasti myös orkestereiden omarahoitusosuutta saataisiin nostettua, joka vahvistaisi rahoituspohjaa. Sitoisin osan orkestereiden rahoituksesta kiertuetoimintaan, jota osa orkestereista tekee jo nyt erinomaisen hienosti.

Tärkeää olisi luoda sekä teatterin että musiikin VOS-järjestelmään mekanismi, joka mahdollistaisi hallittuja rakennemuutoksia. Olen käyttänyt esimerkkinä mm. Hollannin aiempaa mekanismia, jossa neljän vuoden välein toimijoiden oli vakuutettava valtio tarpeellisuudestaan.

Pelkoni on se että jos kaikkia muutoksia vastustetaan, tulee pian Suomeen hallitus, joka vain kylmästi leikkaa kulttuurista, luomatta mitään tilalle. 2020-luvulla myös kulttuurin tukijärjestelmän tulee olla joustavampi ja monipuolisempi kuin 1980-luvulla. Kulttuuri ei voi olla muuttumattomuuden linnake.

3. Miten musiikin vapaata kenttää pitäisi kehittää ja millä resursseilla?

Mm. Vaka-hankkeen ja Jazz-liiton kiertuetoiminnan kautta Suomeen on luotu hyviä esimerkkejä toimivista malleista, joilla vapaan kentän toimintaa voitaisiin tukea ja järjestää. Myös esim. koulun konserttikeskuksen parempi rahoitus olisi tarpeen.

En kuitenkaan pidä todennäköisenä että kulttuurin kokonaisrahoitusta merkittävästi lisättäisiin tulevalla hallituskaudella. Ja Wallinin kulttuuriministerikaudesta oppineena ymmärrän että todennäköisimmin lisärahoitus menee taidelaitosten valtionosuusjärjestelmään eikä vapaalle kentälle.

Ainoa tapa saada lisäresursseja myös ns. vapaalle kentälle, on kehittää kulttuurin tukijärjestelmää suuntaan, jossa tukijärjestelmän sisään voidaa ottaa uusia toimijoita ja taiteenlajeja. Tämä vastaavasti tarkoittaisi sitä että jotkin toimijat tippuisivat tuen piiristä pois. En pidä tätä kuitenkaan mahdottomana – tärkeintä on pitää huoli siitä että henkilötyövuosia ei vain leikata pois, vaan niillä tuotetaan tulevaisuudessakin korkealaatuista kulttuuria.

Itseasiassa tällainen hiljainen rakennemuutos on jo käynnissä. Henkilötyövuosia on lisätty viime vuosina mm. Riku Niemen orkesterille ja Suomalaiselle barokkiorkesterille, joiden toimintamalli on pitkälti vapaan kentän toimijoihin nojaava eikä perinteisen ”laitosorkesterin”. Henkilötyövuodet ovat vähitellen tippuneet maakuntien orkestereista. Muutos ei ole kuitenkaan hallittu ja vauhdiltaan tuskallisen hidas. Montako muusikkosukupolvea meillä on varaa ohittaa ennen kuin muutos syntyy?

Kulttuuria kouluihin

Kirjoitan tätä Tønsbergiläisessä hotellihuoneessa. Olemme jälleen Johanna Juhola Trion kanssa koulukiertueella Norjassa.
johannaNorja ottaa koululaisten kulttuuritarjonnan tosissaan. Rikskonsertenen tavoitteena on että jokainen koululainen saa peruskoulunsa aikana nauttia kahdestakymmenestä konsertista. Kaikki ammattilaisten esittämiä ja tarjonta monipuolista, kansainvälistäkin – kuten me. Koulukonsertteja on vuosittain noin 10 000.

Eikä siinä vielä kaikki! Konserttien lisäksi kouluihin viedään joka vuosi kirjallisuutta, elokuvaa, kuvataidetta ja teatteria. Käytännössä kouluvuoden aikana on ammattilaisten tuottamia kulttuurivierailuja lähes joka kuukausi.

Ja tämä tuotetaan Norjassa joka ikiseen kouluun sijainnista riippumatta. Olemme itsekin käyneet keikalla mm. Pykeijassa, jossa on vain pari sataa asukasta. Eikä tainnut Bugøynesin koulu olla edes pienin vierailemamme. Kulttuuri kuuluu kaikille. Ainakin Norjassa.
pykeijaSuomessa vastaavaa työtä tekee Konserttikeskus. Se tuottaa vuosittain noin 1200–1500 konserttia ja musiikkityöpajaa kouluihin ja päiväkoteihin eri puolilla Suomea. Tavoitteena onkin päästä suurin piirtein Norjan tilanteeseen – ”Konsertti joka kouluun” tarkoittaisi noin 4000 konserttia vuodessa. Koulun konserttikeskuksen rahoitus on pääosin opetus- ja kulttuuriministeriöltä sekä Musiikin edistämissäätiöltä. Noin kolmannes tulee kouluilta.
https___dl_dropboxusercontent_com_u_24353527_konserttikeskus_vuosikertomus_2013_pdf
Yhteensä vain noin miljoonan euron budjetilla järjestetään 1200-1500 tilaisuutta. Tilaisuuden keskihinnaksi ”Konsertti joka kouluun” -toiminnassa muodostuu vain 630€. Huikean kustannustehokasta.

Miksi sitten kouluissa pitäisi tarjota konsertteja tai kulttuuria? Hyvin ovat pärjänneet ilmankin!

Elävän kulttuurin pitäisi olla perusoikeus. Jos ei koskaan saa kokea ja kohdata jotain muutakin musiikkia kuin sitä, mitä media ja lähiympäristö valmiiksi tarjoavat, kapeaksi jää kokemusten kirjo. Ja sitä myöten myös ymmärrys maailmasta. Vaikka internet tarjoaa meille näennäisen rajattomasti kulttuuria, pitäisi uutta vielä osata etsiä, kokea ja ehkä jopa ymmärtää. Peruskoulun tehtävä on tarjota laajaa sivistystä ja eväitä elämään. Laajentaa perspektiiviä. Nykyistä tasa-arvoisemman kulttuuritarjonnan tulisi olla itsestäänselvä osa peruskoulupolkua.

Nostamalla koulun konserttikeskuksen rahoitusta vain muutamalla miljoonalla eurolla vuodessa, 2-3 miljoonaan euroon, saisimme jokaiselle koululaiselle jokaisena kouluvuonna korkealaatuisen kulttuurielämyksen. Muutama miljoona siihen vielä lisää ja palettiin voitaisiin lisätä tanssia, teatteria, kuvataidetta ja kirjallisuuttakin. Suomella tulisi olla varaa tähän vaikka säästöjä kovasti etsitäänkin. Samalla tarjottaisiin työtilaisuuksia taiteen vapaalle kentälle. Prosenttitaidetta koulutuspolitiikkaan?

Jotta kulttuuria voitaisiin tarjota jokaiselle koululaiselle tasapuolisesti koko maassa, tulisi rahoitus hoitaa kokonaan valtion toimesta. Oli koulujen omarahoitusosuus kuinka pieni tahansa, tekee se sekä kiertueiden järjestelemisestä että rahoituksesta hankalampaa lähes turhan takia – julkinen sektori vastaa kuluista kuitenkin 100%. Ilmaisia konsertteja ei yksikään koulu kääntäisi pois oveltaan.

Konsertti joka kouluun – jo ensi vuonna!