Koskaan et muuttua saa

(Kolumni Cult24:n maaliskuun numeroon.)

Luovuus, idearikkaus, avoimuus ja vapaus ovat sanoja, joita nousee mieleeni kun ajattelen taidetta, erityisesti nykysellaista. Taiteilijan on kyettävä rohkeisiin ratkaisuihin niin työssään kuin elämässäänkin – helpoin polku tarvottavaksi ura ei ole.

Mutta toisaalta kerta toisensa jälkeen törmään siihen että muutosvastarintaisempaa ja konservatiivisempaa sakkia saa hakemalla hakea. Hyvän esimerkin tarjoaa tuore keskustelu Kluuvin gallerian tulevaisuudesta.
Untitled__Pohjapiirrokset_A3_copy___1_page_-2
Kluuvin galleria on vuodesta 1968 asti toiminut galleria aivan Kauppa- ja Senaatintorin kupeessa. Tila on hieno, mutta valitettavan hankalasti löydettävissä – se sijaitsee virastorakennuksen neljännessä kerroksessa eikä ole edes esteetön. Vuosittain sinne ei löydäkään kuin noin 7000 kävijää, vähän yli 30 per päivä. Taidemuseon tuore johto esittää toimintojen siirtämistä Tennispalatsiin.

Mitään ei olla leikkaamassa. Mitään ei olla säästämässä. Gallerian profiilia nuoren ja kokeilevan taiteen areenana ei olla muuttamassa. Hienot näyttelyt saisivat Tennispalatsissa varmasti moninkertaisen määrän yleisöä. Tämän uskoisi hyödyttävän myös taiteilijoita.

Huuto on kuitenkin suuri. Muutosta vastustavassa fb-ryhmässä on jo yli 1000 jäsentä ja adressia kerätään.

Luovat ja idearikkaat taiteilijat jähmettyvät puolustamaan seiniä. Missä on se rohkeus joka töistä ja ihmisistä loistaa?

Toisinaan jostain pitää luopua että voisi syntyä uutta ja uljaampaa. Mitä suurempi osa budjetista käytetään seiniin, sitä vähemmän on varaa sisältöön. Kill your darlings. Rakkaat taiteilijat! Uskaltakaa uskaltaa, teidän piti olla siinä tämän maan parhaita.

Korkealaatuinen radiojournalismi tarvitsisi yhteiskunnan tukea

Helsingin Sanomat julkaisi oheisen mielipidekirjoitukseni tänään.

Photo by Peetje2, Flickr / CC-license

Photo by Peetje2, Flickr / CC-license

Korkealaatuinen radiojournalismi tarvitsisi yhteiskunnan tukea

Ra­dio Hel­sin­gin to­den­nä­köi­nen lak­kaut­ta­mi­nen osoit­taa, mi­ten haas­ta­vaa Suo­men kal­tai­sel­la pie­nel­lä mark­ki­na-alueel­la on to­teut­taa laa­duk­kai­ta si­säl­tö­jä mark­ki­noi­den eh­doil­la. Edes sa­dan­tu­han­nen kuu­li­jan jouk­ko ei rii­tä kan­nat­ta­vuu­teen ko­vas­ta yrit­tä­mi­ses­tä huo­li­mat­ta.

Laa­du­kas ja mo­ni­muo­toi­nen jour­na­lis­mi on tär­keä osa suo­ma­lais­ta kult­tuu­ria ja kan­sa­lais­kes­kus­te­lua. Sen vuok­si kult­tuu­ri­mi­nis­te­riö myön­tää tu­kea kult­tuu­ri­leh­dil­le: tä­nä vuon­na yh­teen­sä noin 1,15 mil­joo­naa eu­roa 148 leh­del­le. Useim­mi­ten sum­ma on muu­ta­mia tu­han­sia eu­ro­ja. Tu­ki mah­dol­lis­taa maam­me koon huo­mioi­den hui­kean kir­jon eri­lai­sia jul­kai­su­ja.

Jour­na­lis­min tu­ki on Suo­mes­sa ra­jat­tu kui­ten­kin vain pai­net­tui­hin leh­tiin ja verk­ko­jul­kai­sui­hin. Taus­tal­la lie­ne­vät his­to­rial­li­set syyt: tv- tai ra­dio­tuo­tan­toon tar­vit­ta­vat tek­ni­set re­surs­sit mak­soi­vat aiem­min hel­pos­ti sa­to­ja­tu­han­sia eu­ro­ja, jo­pa mil­joo­nia.

In­ter­net jul­kai­su­ka­na­va­na ja tek­no­lo­gian ke­hit­ty­mi­nen ovat kui­ten­kin murs­kan­neet nä­mä ra­ja-ai­dat. Ny­kyi­sin Yle­kin tuot­taa ra­dio-oh­jel­miaan läp­pä­reil­lä ja muu­ta­mia sa­to­ja eu­ro­ja mak­sa­vil­la kan­net­ta­vil­la nau­hu­reil­la. Tek­no­lo­gia ei ole enää kyn­nys­ky­sy­mys – osaa­vien te­ki­jöi­den mah­dol­li­suus tuot­taa si­säl­tö­jä kor­kea­laa­tui­ses­ti on.

On­kin hy­vä ky­sy­mys, on­ko Ylen mo­no­po­li jul­ki­sen tuen saa­ja­na ra­dio- ja tv-jour­na­lis­mis­sa enää ai­heel­li­nen. Oli­si­ko mah­dol­lis­ta ja­kaa vaik­ka­pa vain yk­si pro­sent­ti Ylen me­dia­mak­sus­ta kult­tuu­ri­leh­tien tuen ta­paan lu­kui­sil­le toi­mi­joil­le ym­pä­ri maan? Se yk­si pro­sent­ti tar­koit­tai­si viit­tä mil­joo­naa eu­roa, jo­ka puo­les­taan on noin 14 ker­taa Ra­dio Hel­sin­gin vuo­tui­nen tap­pio.

On ai­ka mää­ri­tel­lä jul­ki­nen pal­ve­lu uu­del­la ta­val­la.

Han­nu Os­ka­la
Hel­sin­gin kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen jä­sen (vihr)

Olen kirjoittanut aihepiirin tiimoilta aiemminkin. mm.
Julkista palvelua
Yle-uudistus jäi puolitiehen

kklk 8/2012 18.9.

En pääse itse huomenna kokoukseen. Minua sijaistaa Mikael Vakkari. Lista on lyhyt, mutta sen ulkopuolella meille esitellään kirjastotoimenjohtajaksi hakeneita ja lautakunta keskustellee valintaprosessista.

Ja ainiin! Puheenjohtajamme Anni Sinnemäki palaa äitiyslomalta taas kokoustamaan! :)

Koko lista liitteineen löytyy täältä.

YHTEISPALVELUT

1 Kulttuurikeskuksen kulunvalvonta- ja työajanseurantajärjestelmän uusiminen

Kulttuurikeskuksen Timecon-työajanseurantajärjestelmä on vuodelta 1995. Nyt pitäisi hankkia uusia. 17 vuotta lienee ihan kelpo kaari järjestelmälle.

Timecon on otettu käyttöön 1995 ja se on monella tapaa vanhentunut ja hankalakäyttöinen. Järjestelmän saattaminen vastaamaan nykypäivän vaatimuksia ei ole mahdollista ilman, että koko järjestelmä rakennetaan uudelleen.

Nyt löydetty ja tarjottu ratkaisu on käytössä kaupunginkirjastolla, nuorisoasiainkeskuksella ja Palmialla.

Eli toivotaan että 177 871 euron hankinta kestää myös seuraavat 17 vuotta. Ainakin yleisesti ottaen vaikuttaa ihan fiksulta että lähekkäisillä virastoilla, joilla on paljon yhteistä ja limittyvää toimintaa on käytössä sama kulunvalvonta- ja työajanseurantajärjestelmä.

KULTTUURIPALVELUT

1 Kulttuuri- ja kirjastolautakunnan lausunto valtuustoaloitteesta arabikulttuuriin liittyvän toritapahtuman järjestämisestä

Päivi Lipponen ja seitsemän muuta valtuutettua esittävät että:

”Helsingin keskustassa järjestettäisiin toritapahtuma ´Marrakechin markkinat´, jonka tapahtumapaikka voisi olla Kamppi tai Hakaniemi. Tapahtumassa Arabimaiden lähetystöt ja kulttuurijärjestöt voisivat esitellä toimintaansa. Markkinoilla soisi arabimusiikki ja myynnissä olisi itämaista ruokaa ja leivonnaisia. Järjestäjänä olisivat yksityiset yrittäjät, mutta Helsingin kaupungin kulttuuritoimi olisi kokoavana voimana tapahtuman järjestämisessä.”

Taas tällainen aloite, jonka tekijöiltä on jäänyt tuore kulttuuristrategia lukematta. Kaupunki voi kyllä olla mukana tukemassa ja asiantuntijana tällaisessa hankkeessa, mutta Helsinki ei itse aktiivisesti järjestä tällaisia tapahtumia. Yleisesti ottaen tapahtumakulttuuri harvemmin toimii jos sitä ohjaillaan ylhäältä päin.

KULTTUURIPOLITIIKKA

1 Kulttuuri- ja kirjastolautakunnan lausunto toivomusponnesta, jossa edellytetään, että uusien kulttuurihankkeiden yhteydessä arvioidaan mahdollisuutta sijoittaa se kantakaupungin ulkopuolelle erityisesti metroradan varteen Itä-Helsinkiin

Meidän Vihreiden Tuomas Rantanen teki toivomusponnen kulttuurihankkeiden sijoittamisesta kantakaupungin ulkopuolelle.

Kulken vastauksessa todetaan strategian mukaisesti:

Jatkossa kulttuurikeskus pyrkii edesauttamaan kulttuuripalvelujen järjestämistä enenevässä määrin avustustoiminnan kautta sen sijaan, että toteuttaisi sellaisia uusia kulttuurikeskuksia, joiden toiminnasta kaupunki olisi yksinomaisessa vastuussa. Kulttuuritoimintaa metroradan varrella on tuettu esimerkiksi kulttuurin avustusjärjestelmän kautta.

Tuomaksella on takana ihan oikea ajatus – kulttuuria pitäisi olla saatavilla joka puolella kaupunkia. En vaan ole varma itsekään onko ”laitosten hajasijoittaminen” paras keino. Lyonissa laitokset on velvoitettu toimimaan seiniensä ulkopuolella. Helsingissä vastaava toimintatapa voisi hyvinkin tarkoittaa painotusta Itä-Helsinkiin.

2 Kohdeavustusten myöntäminen, 8. jako

ok. Ihanaa että tänä vuonna rahaa riittää loppuvuodeksikin.

3 Avustusten myöntäminen kansainvälisiin hankkeisiin, 8. jako

ok.

Vaikuttaa siltä että tämän avustusmuodon ovat löytäneet erityisesti kansainvälistyvät suomalaiset ryhmät, mutta Helsinkiin kansainvälisiä artisteja tuottavat tahot eivät niinkään. Tästä tukimuodosta voisi siis hakea tukea matkakuluihin esim. ulkomaisen artistin tai teatteriryhmän keikkaa varten.

kklk 4/2012 17.4.

Ensi tiistain kulttuuri- ja kirjastolautakunnan lista on melko pitkä. En itse pääse kokoukseen muiden kiireiden takia (olen keikalla Mäntyharjulla) joten Mikael Vakkari menee sijaistamaan.

Täytyy kuitenkin vähän heti kärkeen nostaa Hannu-viiriä korkeammalle! Olen jo pari vuotta mäkättänyt lautakunnan kokouksissa siitä että myönnetyt lähikulttuuri- ja kohdeavustukset pitäisi saada Kulken sivuille näkyviin. Nyt näkyy lähikulttuuriavustukset ja kohteetkin kuulemma lähitulevaisuudessa! Pieniä konkreettisia askeleita avoimuuteen.

(Mielestäni linkki ao. listauksiin pitäisi saada suoraan ”Tukea taiteelle” -valikon alle, esim. oikeaan sivupalkkiin ”Muita kulttuurin tukijoita” osion alapuolelle uusi otsikko ”Myönnetyt avustukset”. Ei ole oikeastaan mitään syytä mikseivät myös vuotuiset avustukset esim. teattereille ja museoille näkyisi suoraan tässä.)

1 Kulttuuri- ja kirjastolautakunnan lausunto valtuustoaloitteeseen nettipalvelupisteiden saamisesta vanhusten palvelukeskuksiin

ok.

YHTEISPALVELUT

1 Ilmoitusasiat

Meille on näemmä lähetetty kirje tiedoksi ja huomiotavaksi liittyen Guggenheimiin ja Bäcksbackan kokoelmiin.

2 Vuoden 2013 talousarvioehdotuksen raami ja sen laatimisohjeet ja ehdotus käsittelyaikatauluksi

Tää on tärkeä kohta. Kulken raami kasvaa hiukan:

Kulttuurikeskuksen käyttömenojen raamiksi vuodelle 2013 on vahvistettu 30 026 000 euroa, mikä on
562 000 euroa suurempi kuin vuoden 2012 talousarvio.

Virasto esittää raamin menojen ja tulojen (suluissa muutos verrattuna vuoden 2012 talousarvioon) jakautuvan seuraavasti:

Käyttötalouden (41701) menoiksi esitetään 12 602 000 euroa (+401 000 euroa) ja Savoy-yksikön (41702) menoiksi 1 366 000 euroa (+29 000 euroa). Avustuspuolen menoiksi esitetään yhteisöjen tukemiseen (41703) 12 293 000 euroa (+132 000) ja teatterilain piiriin kuuluville teattereille (41704) esitetään menoiksi 3 765 000 euroa.

Perustelut raamin menojen ja tulojen jakautumiselle

Kulttuurikeskus on vuodesta 2010 säästänyt kaupungin yleisten linjausten mukaisesti käyttötalouden menoista noin 460 000 euroa. Lisäksi kustannustason nousu on aiheuttanut muun muassa korotuksia vuokriin ja palkkoihin, mikä on kasvattanut säästötarvetta noin 400 000 eurolla. Kulttuurikeskus ei esityksistä huolimatta ole saanut kompensaatiota palkankorotuksiin.

Avustuspuolelle kaupunginhallituksen talousarviokäsittelyissä lisättiin vuodelle 2011 kohdennetusti tanssin avustamiseksi 100 000 euroa ja vuodelle 2012 avustuksia korotettiin kokonaisuudessaan 700 000 eurolla.

Vuoden 2013 raamin laatimisohjeissa virastoja pyydetään varautumaan yleiseen 2,2 prosentin kustannustason nousuun. Koska suuri osa kulttuurikeskuksen menoista on kiinteitä (vuokrat, palkkamenot, vahtimestaripalvelut ja atk-palvelut), joudutaan kustannustason nousu kattamaan noin 1,4 miljoonaan euron määrärahasta, joka on pääosin varattu kulttuuripalveluiden tuotantoon. Tällöin tosiasiallinen säästöpaine kohdistuu kulttuuripalveluihin, ja se on suuruudeltaan noin 15 prosenttia.

Kulttuurikeskus pitää perusteltuna kohdentaa lisämäärärahaa edellisen esityksen mukaisesti avustusten lisäksi kulttuurikeskuksen palvelutuotantoon, jotta kulttuuristrategian mukaiset toimintaedellytykset voidaan turvata. Kulttuurikeskus kohdentaisi talousarviolisäyksen erityisesti alueelliseen ja monikulttuuriseen toimintaan.

Olen aiempina aina vastustanut sitä että raaminousut käytetään enemmän käyttötalouteen ja olenkin saanut käännettyä nousut kohdistumaan hiukan enemmän avustuksiin. Tilanne on nyt kuitenkin hiukan eri: viime vuonna avustuksia todellakin korotettiin tälle vuodelle huomattavasti.

Olen hiukan eri mieltä siitä etteikö Kulke voisi enää mitenkään säästää kiinteistä kuluistaan, mutta ehkä tänä vuonna ei aihetta ei kannata avata. Haluaisin kuitenkin tarkempaa selvitystä siitä miten käyttötalouden +400k€ kohdentuvat.

(Olen aiemminkin kirjoittanut siitä että jos halutaan nykyistä pienempiä palveluita, niin sitten täytyy uskaltaa sanoa ääneen.)

3 Vuoden 2012 talousarvion toteutumista koskeva 1. ennuste

ok. Talousarvion toteutumista seurataan säännöllisesti.

4 Elis-järjestelmän päivitys

ok. Liikuntaviraston kanssa hankitaan parempaa softaa.

5 Kulttuurikeskuksen eräiden virkojen muuttaminen toimiksi

Erittäin hyvä päätös ja yleisten linjausten mukainen. Liittyy kahteen seuraavaan kohtaan.

6 Annantalon johtajan eroilmoitus ja siitä johtuvat toimenpiteet

ok. Annantalon johtaja haluaa erota.

7 Caisan johtajan tehtävän täyttäminen

ok. Erotimme Johanna Maulan Caisan johtajan pallilta ja nyt tarvitaan uusi johtaja. Haemme täyttölupaa.

KULTTUURIPALVELUT

1 Pitäjämäen musiikkiopiston taiteen perusopetuksen yleisen oppimäärän mukaisen opetussuunnitelman vahvistaminen

ok. Voivat nyt sitten hakea harkinnanvaraista avustustusta. Opetussuunnitelman vahvistaminen tarkoittaa käytännössä sitä että Pitäjänmäen musiikkiopisto täyttää laadulliset kriteerit.

KULTTUURIPOLITIIKKA

1 Kulttuuri- ja kirjastolautakunnan lausunto valtuustoaloitteesta hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen työryhmän perustamiseksi

ok. Emme vastusta hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä mutta työryhmä ei oo ehkä maailman hotein ajatus.

2 Kulttuuri- ja kirjastolautakunnan lausunto globaalin vastuun strategiasta ja sen taustamuistiosta

ok. Mielellämme tuemme globaalia vastuuta. Miten tää sitten näkyy käytännön tasolla yhtään missään? En tiedä.

3 Fordin talo kulttuurille -ideasuunnitelma ja Tanssin talo -hanke

ERINOMAISTA! Tanssin talo hanke etenee! Lisäksi Fordin talon nappaaminen kulttuurikäyttöön toisi uuteen Etelä-Helsinkiin (Jätkäsaari/Hernesaari) myös oman kulttuurikeskuksen. Olen kirjoittanut Fordin talosta aiemminkin.

Erityisen positiivisena selvityksessä pidän sitä että hanke olisi mahdollista toteuttaa ”vaiheittain”, jolloin sekä toiminta että määrärahat voisivat vähitellen kasvaa ”isompaan nahkaansa”:

Fordin talon ideasuunnitelma on kaksivaiheinen: ensimmäisessä vaiheessa talon olemassa olevia tiloja kohennettaisiin niin, että kulttuurikäytön edellytykset lisääntyisivät, ja toisessa vaiheessa talosta tehtäisiin kulttuuritalo, mahdollisesti tanssi- tai elokuvakeskus. Ensimmäisessä vaiheessa tärkeänä askeleena esittävien taiteiden toimintaedellytysten parantamisen kannalta nähdään uusien saniteettitilojen rakentaminen. Toiseen vaiheeseen sisältyy laajennusosa, mikä mahdollistaisi noin 1000 hengen esitystilan toteuttamisen.

Näen vaiheittaisen kasvun myös poliittisesti realistisempana: hidas kasvu on helpompaa ajaa läpi kuin kymmenien miljoonien kertahanke!

Tanssin talo ry:n hallitus pitää talon kohdalla erityisen ongelmallisena sijaintia. En ole samaa mieltä. Onko Kaapeli syrjäinen? Entä Stoa? Jahka Tanssin talo Fordin talossa toteutuu, sen lähiympäristössä asuu kymmeniä tuhansia asukkaita nykyistä enemmän ja ratikka vie suoraan ulko-ovelle! Talon sijainnin voi kaupungille perustella nimenomaan aluekehittämisen työkalunakin. Myös Elmun tuleva Konepajahallin läheisyys on hieno mahdollisuus. Hernesaarelle syntyy selvä kulttuuriprofiili!

4 Kohdeavustusten myöntäminen

ok. Valitettavaa että Jazzliiton Alppijazz peruuntui. Ehtisiköhän joku järjestää vaikka ”kuorofestarin” tai ”klasarifestarin” Alppipuistoon? Vaskimusiikkipäivä? Soittokuntia, kvintettejä ja kuviomarssia! Kyllä!

5 Avustusten myöntäminen kansainvälisiin hankkeisiin

ok.

6 Kehittämissopimukset ja yhteistyöhankkeet

ok. m-Cultin Media Facade -festivaalia kehitetään seuraavat kolme vuotta.

7 UMO-säätiön lisämääräraha-anomus

ok. UMO:n julkinen tuki on yhä massiivista ja tukea tullaan tarkastelemaan osana koko avustuspottia 12.6. kokouksessa.

8 Vuonna 2011 myönnetyt maksamatta jääneet avustukset

ok.

9 La Nieve Fresca -työryhmän oikaisuvaatimus

ok.

10 Kumpula-Toukola Kylätilayhdistys ry:n oikaisuvaatimus

ok.

11 Walhalla ry:n oikaisuvaatimus & 12 Skidit ry:n oikaisuvaatimus

ok. Eivät hyödy WDC-ohjelmasta muuten kuin tiedotuksellisesti. Myönnetään sittenkin vähän tukea.

13 Kulttuuri- ja kirjastolautakunnan matka Färsaarille 22.-25.5.2012

Viime vuonna pohjoismaisten pääkaupunkin kulttuurilautakuntien konferenssi Färsaarilla peruuntui tuhkapilven takia. Harmittaa henkilökohtaisesti hiukan se että viime vuonna olisin päässyt matkalle, mutta tänä vuonna jään rannalle ruikuttamaan ja vihreä puheenjohtaja Sinnemäki lähtee Färsaarille. Olisi ollut mielenkiintoista tutustua muiden pääkaupunkien kulttuuripäättäjiin, päätöksentekoon ja ongelmakohtiin.

Parin vuoden takaisesta Amsterdamin reissusta oli ainakin paljon hyötyä. Sai aivot ihan uudella tavalla liikkeelle kun näin millaista politiikkaa muualla harrastetaan. Nämä reissut eivät ole huvittelua.

Only the trackless wilds are free?

Kirjoitin oheisen jutun Finnish Music Quarterlyyn, joka on suomalaisen musiikin kansainvälinen ”tiedotuslehti”. Sieltä löytyy levyarvostelujen ja artistijuttujen lisäksi välillä myös kulttuuripolitiikkaa. Jutun käänsi Jaakko Mäntyjärvi ja laitan tämän tänne blogilleni sekä FMQ:n että kääntäjän luvalla. Blogiani pidempään seuranneille jutussa on tuskin hirveästi uutta asiasisältöä…

The foundations of Finland’s official music policy were laid in the 1960s and 1970s. Back then, government support for culture meant permanent appointments with monthly salaries, and only classical music was deemed worthy of public money; high culture, spearheaded by Sibelius, was seen as Finland’s ticket of entry to the club of European civilisations.

Even today, the government grants are directed mainly to permanent orchestras, and 96.5% of them go to classical music – and if we include the annual grant of the Finnish National Opera at EUR 35.7 million, the percentage goes up to 98.7%. Or to put it another way: all ‘other music’ receives about 1.3% of the money allocated to music by the central government.

There is plenty of pressure towards structural change. The world around us in general and Finnish music in particular have changed drastically from the times when the present system was set up. Finland’s cultural policy has not been able to respond to changes in supply or demand.

The recently appointed Minister of Culture Paavo Arhinmäki is in an unenviable position. His predecessor Stefan Wallin remarked in an interview with the major daily Helsingin Sanomat that [with the increases to arts spending made by the previous Government] he felt “like Santa Claus” in being able to give out so many more “presents” to artists (naughty or nice?), whereas the first thing that Paavo has had to do is to think about where to cut and how much. “Bad elf!”

In the field of music, the cuts are aimed at orchestras covered by what is known as the government grant system, the total reduction being EUR 208,000 out of the overall grant sum of about EUR 21 million. To be sure, it is a moderate reduction compared with the trend in central Europe. Following the decision, the Association of Finnish Symphony Orchestras gravely announced in Helsingin Sanomat that these cuts will mainly impact freelance musicians.

Although any spending cuts in cultural funding are sad, one cannot help but be somewhat amused by the concern voiced by the Association of Finnish Symphony Orchestras about the livelihood of freelancers. No one said anything at all about freelancers between 2007 and 2011 when government grants to permanent orchestras increased by a total of 64%, or EUR 8 million. This year, the central government is for the first time awarding money to club activities in the freelance field. A whopping EUR 100,000. This represents a handsome 0.4% of the money paid to established orchestras, or 1.2% of the additional funding awarded to orchestras by the previous Government.

Freelancers are best helped by helping freelancers, not by hoping for spare change from orchestras.

Although government support for high culture should as a rule not be swayed by the voice of the people, whatever that may be, alarm bells should now be going off in the cultural administration. To take an example, a study was conducted on the audience base of the Jyväskylä Philharmonic Orchestra in 1990 and 2009. It was found that over the 20-year interval audiences had aged by 20 years. How will one be able to justify the existence of the orchestra and its massive public funding 20 years from now?

The changes on the supply side have been even more significant. Musical high culture worthy of government funding is no longer just about symphonies, and has not been for a long time: it can involve anything from walls of noise playing with layered overtones to ambient scraping on a jouhikko.

My own alma mater, the Department of Folk Music at the Sibelius Academy, was founded in 1983. The only folk music ensemble to date to receive permanent government funding, Tallari, was set up in 1986, by which time not a single master’s degree had been completed in my department. Today, there are more than 100 folk music professionals who have graduated from the Sibelius Academy, and loads more who have a qualification from a university of applied sciences. Yet government funding for folk music has not increased at all.

And the result of all this? In a nutshell: top-notch Finnish ensembles grounded in folk music mainly perform abroad. One is much more likely to hear new Finnish folk music in Tokyo than in the backwoods of Finland where a lot of the material actually originated. A good example may be found in the performing calendar of the harmonica quartet Sväng: in 2010, they gave more than 60 performances, of which only five in Finland.

Even classical music receives an extremely uneven deal under the present system: the majority of choral music and chamber music, for instance, gets no money at all. Even the spanking new Musiikkitalo in Helsinki is making do with an amateur choir whose singers are not paid anything for their efforts. Moreover, the supply of classical music outside the major population centres is in an incredibly dismal state. No fewer than 2.4 million Finns live in municipalities where the local authority spends less than EUR 15 per resident per year on culture.

The problems of the freelancer field thus affect music makers whatever their genre. The problem is in the system, not with the people or even with classical music itself. Better and more pluralist models for public subsidies already exist: for instance, last year ESEK (the Finnish Performing Music Promotion Centre) awarded a grant to both the Anal Thunder punk band and the Ostrobothnian Chamber Orchestra.

If we address the challenges in time, we can achieve controlled change leading to a more pluralist field of professional music-making. My fear is, however, that the entrenched orchestral establishment will mount a spirited defence that will lead to the war for cultural support being lost one battle at a time, leaving only the fortresses in the major cities standing.

We can only hope that this vicious circle of downsizing will be avoided. We are perilously close to it, since central government and local government share the expenditure for culture, and local government is heavily indebted; the situation will certainly not improve as the population ages. The old-age dependency ratio in Finland (i.e. the ratio of the number of people aged over 65 to the number of people aged 15 to 64) will decline by more than 19 percentage points between 2008 and 2030, the highest such figure in Europe.

If the domain of culture is unable to renew and restructure itself, it will find itself on the chopping block – establishment and freelancers alike.

Hannu Oskala is a graduate (M.Mus) of the Department of Folk Music at the Sibelius Academy, a member of the Cultural and Library Committee of the City of Helsinki (Greens) and a freelance musician.