Nopeudenrajoitin autoissa estäisi terrorismin

Pari päivää sitten kirjoitin mielestäni ylimitoitetuista suojatoimenpiteistä yleisötapahtumissa. Hyvä esimerkki 250 metriä pitkä rekkajono Elomessuilla.Tänään Hesari kertoo, miten kaupunkisuunnittelijat pohtivat miten suojata kaupunkejamme terroristien autohyökkäyksiltä. Mm. Temppeliaukion kirkkoa on suojattu betoniesteillä.

hs_terrorismiJutussa siteerataan Warwickin yliopiston professori Jon Coaffeea.

”Hän puhuu ”vainoharhan arkkitehtuurista”: Raskaat turvatoimet herättävät ihmisissä turvattomuuden tunnetta, koska isku tuntuu tällaisessa ympäristössä väistämättömältä.

”Jos haluamme elävän julkisen tilan ja aidosti avoimen yhteiskunnan, meidän ei pidä antaa poikkeuksen muuttua normiksi hakiessamme toimivia ja tehokkaita keinoja urbaanista terrorismista selviämiseen”, Coaffee kirjoitti The Washington Post -lehdessä.”

Juurikin näin. Voitaisiinko sitten tehdä jotain ihan muuta turvallisuuden parantamiseksi?

Ketjussa, joka päättyy ihmisjoukkoon ajavaan terroristiin, on oikeastaan kolme osatekijää:

1. Ajaja
2. Ajoneuvo
3. Ympäristö

Ykköseen voimme vaikuttaa madaltamalla terrorismin ja radikalisoitumisen riskiä ylipäätään. Kolmosesta seuraa turvattomuutta.

Jäljelle jää kysymys: Miten voisimme muuttaa ajoneuvoa niin että terrorihyökkäys muuttuisi vaikeammaksi?

Helposti. Jokaisessa uudessa autossa on GPS-paikannin. Jokainen auto myös tietää nopeutensa. Yhdistetään nämä, mitä saadaan?

Paikkatiedon mukaan muuttuva nopeudenrajoitin.

Taajama-alueella, jossa jo nyt nopeusrajoitus on 30 km/h, ei vaan voisi ajaa lujempaa kuin 30km/h. Lähellä toreja, kirkkoja ja muita kohteita tätä nopeutta voidaan laskea entisestään. Ei kenenkään tarvitse ajaa Lutherinkadulla Temppeliaukion kirkon edessä yli 10 km/h.

Minua ei oikeastaan kiinnosta taajamien ulkopuoliset nopeudet, mutta samalla loppuisi ylinopeuden ajaminen koko maassa. Mitään perustuslaillista oikeutta rikkoa nopeusrajoitusta ei käsittääkseni ole olemassa. Ja ammattiautoilijoiden rekoissa nopeudenrajoittimet ovat jo pitkään olleet pakolliset.

Järjestelmä voisi olla dynaaminenkin: Jos vaikkapa Senaatintorille tulee illaksi pop-up -tapahtuma, voidaan nopeudenrajoitin päivittää verkon yli jokaiseen ajoneuvoon lähes reaaliaikaisesti. Tai miksei vaikkapa koulujen alkamisaikaan voisi koulujen lähistöllä olla hitaampi nopeusrajoitus? Tai miksei ensimmäisen lumisateen tullessa alennettaisi ajonopeuksia 20km/h kunnes tiet saadaan kuntoon? Pelti kolisisi vähemmän, autoilijakin voittaisi.

Ehdotukseni ei oikeastaan muuttaisi mitään – kenelläkään ei ole nytkään oikeutta ajaa ylinopeutta.

Itse tykkäisin tällaisesta ominaisuudesta myös pitkää matkaa ajaessa: ei tarvitsisi kytätä nopeusrajoituksia ja pelätä valvontakameroita kun autolla ei vaan kertakaikkiaan voisi ajaa ylinopeutta.

kuolemantapaukset

Kuoleman todennäköisyys kasvaa nopeasti nopeuden noustessa yli 30km/h.

Samalla ehdotukseni ratkoisi paljon terrorismiuhkaa suurempaa ongelmaa: liikenneturvallisuutta. Vain kuluvan vuoden aikana mm. Jaguar-kuski ajoi naisen päälle keskustassa, huumekuski kaahasi Bulevardilla satasta vastaantulijan kaistalla ja täällä meillä Siilitiellä ilmeisesti sairaskohtauksen saanut kuljettaja menetti ajoneuvonsa hallinnan ja tappoi miehen. Ja tämän lisäksi kaikki muut kuolemantapaukset ja onnettomuudet, jotka johtuivat ylinopeudesta.

Ehdotukseni olisi teknisesti toteutettavissa. Se myös ratkoisi todellista ongelmaa, liikenneturvallisuutta, pitkälti kuvitteellisen terrorismin sijaan. Nopeudenrajoitin, toisin kuin betoniesteet Temppeliaukiolla, säästäisi takuuvarmasti ihmishenkiä.

En kuitenkaan pidätä hengitystäni että tämä koskaan toteutuisi. Todennäköisempää on jopa se että automaattiautojen yleistyessä liikenneturvallisuus paranee niin paljon että jossain vaiheessa ihmiset eivät enää vaan saa ajaa autoa kaupungeissa.

Perussyy miksi ideani ei etene blogi-tasolta yhtään mihinkään on kulttuurinen, henkinen. Me olemme valmiita tekemään ”jämeriä” ”miehekkäitä” päätöksiä – valamaan betoniesteitä, lisäämään tiedustelua, laukomaan ohjuksia tuntemattomiin kehitysmaihin. Mutta me emme halua että liikkumisen vapauttamme rajoitetaan. Vaikka rajoittaminen olisi rationaalista ja haitta lähinnä kuvitteellista. Vaikka nopeudenrajoitin lisäisi todellista turvallisuutta enemmän kuin mikään turvallisuusteatteri.

Haluaisin nähdä järkevän argumentin sille miksi meidän kannattaa rakentaa betoniesteitä ja suojata rekoilla joukkotapahtumia, mutta emme saisi koskea henkilöautojen ajonopeuksiin teknisesti. Minä en sellaista kykene keksimään.

Montako kuolemaa vuosittain on hyväksyttävä taso?

Meillä Suomessakin on uutisoitu paljon Saksan suuresta junaonnettomuudesta, jossa oli kymmenen kuolonuhria. Ymmärtäähän tuon. Paljon ihmisiä menehtyi kerralla ja onnettomuus näytti valtaisalta kun järkäleen kokoiset vaunut rusentuivat.

Samalla kuitenkin tulee miettineeksi että kuinka turvallista junamatkustaminen onkaan.
ec_europa_eu_transport_road_safety_pdf_vademecum_2015_pdf
Saksassa oli vuonna 2013 3540 kuolemaan johtanutta liikenneonnettomuutta. Se on keskimäärin noin 68 kuolemaa viikossa eli 9,7 kuolemaa päivässä. Saksassa kuolee autoliikenteessä siis saman verran ihmisiä joka päivä kuin mitä tässä isosti uutisoidussa junaonnettomuudessa.

Vuonna 2013 EU:n kaikissa 28:ssa jäsenmaassa kuoli 102 junamatkustajaa. EU:ssa autoliikenteessä kuoli 26 000 ihmistä eli 500 ihmistä joka viikko. Joka joulu pelätään meno- ja paluuliikenteen uhreja. Miksi me olemme valmiit hyväksymään valtavan määrän kuolonuhreja autoliikenteessä? Sama vuotuinen kuolleiden määrä kiskoilla johtaisi todennäköisesti junailun kieltämiseen.

Sama koskee liikennejärjestelmien luotettavuutta – kun metro on myöhässä, on se Hesarin uutisoinnin arvoinen juttu. Neljän ruuhka, jossa matka-aika voi olla ihan mitä tahansa on ihan vaan normaalia.

Luotettavuus ja turvallisuus ovat liikenteessä järjestelmätason kysymyksiä. Koko liikennejärjestelmä voidaan suunnitella turvallisemmaksi ja luotettavammaksi kunhan vaan teemme valintoja: me voimme ohjata liikennettä muotoihin, jotka ovat turvallisempia. Tämä tarkoittaa julkisen, erityisesti kiskoilla kulkevan suosimista suhteessa henkilöautoliikenteeseen ja toisaalta autoliikenteen ohjaamista esim. ruuhkamaksujen avulla, jolloin sen luotettavuus paranee.

Kyse on valinnoista.

Aja hiljaa, kansa nyt vaan

Olin muutama viikko sitten teknikkona Jazzliiton kiertueella. Musiikki ja seura oli laadukasta ja Suomi tuli taas tutuksi vähän pääkaupunkia laajemmaltakin. Kilometrejä kertyi jotain kolmisen tuhatta ja retkueen ainoana C-korttilaisena ajoin suurimman osan matkasta.

 

Jazzliiton Transitissa oli vakionopeudensäädin, joka teki pitkän matkan ajamisesta miellyttävää – kaasujalka ei kramppautunut ja kyyti oli tasaista. Risteyksien kohdalla muuttuvat nopeusrajoitukset (ja välittömästi niiden jälkeen sijoitetut linnunpöntöt) aiheuttivat kuitenkin usein sydämentykytyksiä – ehdinkö hidastaa ajoissa? Mikäs tässä kohtaa se nopeusrajoitus olikaan? 80? 100? Löytyykö eteisen lattialta sakkolappu parin viikon kuluttua?

Aloinkin toivoa härpäkettä, jolla vakionopeussäätimen ja navigaattorin saisi yhdistettyä. Olisi todella näppärää, jos vakionopeussäätimen valvoman ajonopeuden voisi määritellä muuttumaan automaagisesti rajoitusten mukaan. Tuskin tämä olisi GPS- ja karttatiedot yhdistämällä mahdotonta.

Erityisen kätevä automaattinen ”maksiminopeussäädin” olisi silloin kun maantie kulkee taajaman läpi – vauhtisokeus jättää nopeuden todella helposti liian kovaksi. Ja jo kymmenen kilometriä kovempi tuntinopeus lisää jalankulkijoiden kuoleman todennäköisyyttä onnettomuustilanteessa huomattavasti.

Jalankulkijan kuoleman todennäköisyys kolarissa nousee todella jyrkästi 30 km/h jälkeen.

Nopeusrajoitusten nykyistä parempi noudattaminen tekniikka-avusteisesti vähentäisi taatusti myös onnettomuusriskiä ja kuolonkolareita, joista merkittävä osa johtuu ylinopeudesta. Voisiko vaikkapa vakuutusmaksuista tai autoverosta saada alennusta, jos ajoneuvoon olisi kytkettynä jatkuvasti päällä oleva ja liikenneturvallisuutta parantava nopeudenrajoitin?

Itseasiassa minun on erittäin vaikea keksiä mitään hyvää syytä olla määräämättä nopeudenrajoittimia pakollisiksi kaikkiin henkilöautoihin. Ammatti-autoilijoiden ohjastamissa rekka- ja linja-autoissa nopeudenrajoittimet ovat olleet arkipäivää jo pitkään. Miksi me luotamme amatööreihin enemmän kuin autoilun ammattilaisiin?

Nopeusrajoituksia tulee joka tapauksessa lain mukaan noudattaa. Miksi lain rikkomisen pitää ylipäätään olla mahdollista, jos sen estäminen parantaisi selvästi liikenneturvallisuutta? Yksilönvapauteen on turha vedota – julkinen katutila, jossa ajovirheet ja ylinopeus johtavat helposti kuolemaan, ei ole paikka, jossa yksilönvapautta ilmaista. Sitä varten on erikseen autoradat ja rallia varten suljetut tieosuudet.

Ohitustilanteita tai muita äkillisiä kiihdytystarpeita varten järjestelmään voitaisiin varmastikin rakentaa ”puskuri”, joka mahdollistaisi esim. 15% ylityksen 15 sekunnin ajaksi. Jos ei siinä ajassa pääse rekasta ohi, niin ohitusta ei kannata tehdä. Ylipäätään ohitustarve maanteillä vähenisi kun kaikkien ajonopeudet olisivat tasaisemmin lähellä rajoitusnopeutta.

Suomessa rekisteröityihin ajoneuvoihin tulisi asentaa paikannukseen perustuvat nopeudenrajoittimet. Teknisesti muutos ei ole mahdoton. Henkisesti varmaankin – kuulen mielelläni järkiargumentteja ehdotustani vastaan. Itse en niitä kyennyt keksimään.

auto(maatti)aseet

Suomessa aseenkantoluvan saa, jos on esittää pyssylle hyväksyttävä käyttötarkoitus. Käytännössä siis metsästys tai ampumaharrastus. Luvan lisäksi asetyyppejä, joita yksityiskäyttöön voi hankkia on rajoitettu; Suomesssa ei ole mahdollista ostaa vaikkapa konekivääriä, singosta puhumattakaan. Kukaan kun ei tarvinne AK74- tai M4-rynnäkkökivääriä hirven kaatamiseen. Suomessa tätä ”yksilönvapauden rajoitusta” vastaan ei juurikaan kuulu nurinaa – paitsi että kielletyt aseet olisivat laillisiin käyttötarkoituksiin turhan järeitä, myös niiden joutumista sekopäiden käsiin halutaan välttää.

Minkälaista jälkeä Pekka-Eric Auvinen olisi saanut aikaiseksi, jos hänellä olisi ollut pistoolin sijaan vaikkapa RK95?

Eräs kesän kuumista nettikeskusteluista on käyty Oden blogilla, aiheena tällä kertaa nopeusrajoitukset. Osmo kun kehtasi mennä ehdottamaan ajoneuvokohtaisia nopeudenrajoittimia.

Keskustelun sävy oli todella ikävä. Osa kommenteista oli niin henkilökohtaisesti Osmoa loukkaavia, että minun on vaikea ymmärtää, miksi hän ne kaikki julkaisi. Myös argumenttien taso oli todella vaihteleva. Typerin yksittäinen selitti parantavansa liikenneturvallisuutta ajamalla mahdollisimman nopeasti, sillä silloin hän on vähemmän aikaa tiellä/matkalla ja näin ollen onnettomuuden todennäköisyys laskee. *huokaus*

Suurin osa kuitenkin vastusti nopeuden rajoittimia ”yksilönvapauden” nimissä.

Mutta eihän ylinopeuden ajaminen ole laillista nykyäänkään? Mitä vapautta esim. 130 km/h tekninen rajoitus vähentäisi? Tekninen ajonopeuden esto tuolle tasolle ei haittaisi edes ohittamista maanteillä.

Miksi ihmeessä kaikkien, jopa perhekäyttöön suunniteltujen kärryjen nopeusmittareissa on pykäliä aina 220 km/h saakka?

Eihän sillä Corollalla tietenkään ihan tuota vauhtia pääse, mutta yli 160 km/h ainakin onnistuu. Miksi ihmeessä pitää onnistua?

Törkeää ylinopeutta voi mielestäni hyvällä syyllä verrata automaattiaseeseen. Ei riitä, että sarjatuli on kiellettyä, konekiväärejä ei myydä maassamme. Samaten myös nopeudenrajoittimet olisi saatava pakollisiksi autoihin. Ylinopeuden ajaminen ei ole niin keskeinen yksilönvapauden ilmenemismuoto, että sen tulisi ylipäätään olla mahdollista.

Hyviä perusteluja on useita. Tärkeimpänä tietenkin liikenneturvallisuus. Alhaisemmat tilannenopeudet vähentävät tuhoisia kolareita. Simppeliä yläaste-tason fysiikkaa. Liikennevakuutuskeskuksen vuosiraportti 2006 kertoo:

Ajonopeuteen liittyviä taustariskejä (esim. ylinopeus, liian suuri nopeus olosuhteisiin, taitoon tai ajoneuvoon nähden) oli läsnä 50 %:ssa moottoriajoneuvo-onnettomuuksista. Kuljettajan tilaan liittyviä taustariskejä oli läsnä 66 %:ssa onnettomuuksista. Taulukko 63, s. 44.

Liikenneturvan vuosikatsauksesta 2007 (pdf) löytyy tarkempaa tilastotietoa sitä haluaville. Vuosikatsauksesta löytyy mm. tilastot liikenneonnettomuuksissa kuolleista aina vuodesta 1931 lähtien ja liikenneturvallisuuden ”tiivistetty historia” maassamme.

Nopeusrajoitukset otettiin käyttöön heinäkuussa 1974 ja turvavyöpakko etupenkin matkustajille astui voimaan heinäkuussa 1975. Tilasto näyttää selkeältä:

vuosi kuolemia onnettomuuksia
1971 1 041 30 005
1972 1 072 28 205
1973 980 29 071
1974 779 26 574
1975 842 27 608
1976 724 23 989
1977 636 24 287
1978 557 27 065
1979 582 28 668

Kuolemaan johtaneet kolarit vähenivät selvästi nopeusrajoitusten ja turvavöiden ansiosta vaikka onnettomuuksien kokonaismäärä ei laskenutkaan samassa suhteessa. Uusi lainsäädäntö paransi liikennejärjestelmää ja pelasti satojen suomalaisten hengen joka vuosi.

Myös nopeudenrajoittimet estäisivät turhia liikennekuolemia. Miksi ihmeessä tätä parannusta ei ole jo tehty? Montako turhaa ”uhria” liikenne saa vaatia vuosittain? Kyse on mielestäni tilastollisen kuoleman kasvottomuudesta. Onnettomuus ei satu ikinä omalle kohdalle – vain ”muille”, jotka ovat ”huonoja kuljettajia”. Soininvaara lausui tästäkin aiheesta viisaasti:

Kyse tilastollisesta kuolemasta on mielenkiintoinen. Sitä ei jotenkin ajatella kuolemaksi lainkaan. Ajatellaanpa, että eduskunta äänestäisi ehdotuksesta, että Suomessa säädettäisiin kaksikaistaisille teille kaikille 80 kilometrin nopeusrajoitus ja että tämän laskettaisiin säästävän 50 ihmishenkeä vuodessa. Jos esitys kaatuisi, emme syyttäisi voittanutta osapuolta 50 ihmisen murhasta, emme edes kuoleman tuottamuksesta.

Entä, jos voitaisiin ennalta tietää, ketkä nimeltä mainitut 50 henkeä uhrataan autoilijan vapauden puolesta, Ilta-Sanomat haastattelisivat heitä, näyttäisivät hellyyttäviä kuvia pikku Liisasta nalle sylissään? Luulen, että eduskunnan enemmistöä päättämään heidän surmaamisestaan ei löytyisi. Jopa Autoliitossa puhuttaisin häpeillen korkeampien nopeuksien puolesta. Tilastollinen ennalta määräämättömien ihmisten tappaminen on paljon kepeämpi juttu kuin se, että kuolemaan tuomituilla on kasvot.

Toinen hyvä perustelu nopeuksien rajoittamiselle on liikenteen päästöjen vähentäminen. Polttoaineen kulutus nousee rajusti nopeuden ylittäessä 90 km/h ja liikenne aiheuttaa n. 25% kaikista Suomen CO2-päästöistä. Rajoitin leikkaisi kaikkein turhimpia päästöjä.

Kohta jo parikymmentä vuotta on suomalaisissa kuorma- ja linja-autoissa ollut ajopiirturi ja nopeudenrajoitin. Korkein sallittu nopeus on 90 km/h. Miksei tämä sama raja voisi koskea kaikkea autoliikennettä?