Apropos yhtiömuotoiset tiet

Keskustelua Anne Bernerin esityksistä seuratessa ei ole voinut välttyä ajatukselta, että eikö tässä ole oikeastaan kyse vain ”valtiovetoisesta elinkaarimallista”? Elinkaarimallillahan tarkoitetaan ison infrahankkeen rahoitustapaa, jossa hankkeen toteuttaja kantaa myös vastuun ylläpidosta sovitun ajan.

Suomen ensimmäinen elinkaarimallilla toteutettu tiehanke oli Järvenpää-Lahti moottoritie. Rakennusyhtiö Skanskan perustaman Tieyhtiö Nelostie Oy:n sijoittajia olivat ruotsalainen Skanska BOT Ab, englantilainen Laing Roads Ltd, Keskinäinen eläkevakuutusyhtiö Varma ja E.ON Finland Oyj. Yhtiö vastasi myös tien ylläpidosta aina vuoteen 2012 asti.
E75_–_Google_Maps
Elinkaarimallilla kehutaan saavutetun huomattavia etuja:

”Koska hanke toteutettiin elinkaarimallilla, sitä voitiin aikaistaa noin viidellä vuodella. Myös tien rakentamisaika lyheni vuodella. Turvallisuus tiellä on parantunut, ja liikenteestä on tullut sujuvampaa.”

Tieurakan vauhdikas toteutus on ymmärrettävää kun Nelostie oy:lle maksettiin korvauksena ”liikennemääriin perustuvaa palvelumaksua”. Mitä nopeammin hanke valmistui, sitä paremman tuoton yhtiö sai. Kannuste oli kohdallaan. Eli Lahden motarilla oli automääräperustainen tiemaksu jo vuodesta 1998 vuoteen 2012, sen vaan maksoi valtio.

Voi siis ajatella että yhtiömallinen teiden rakentaminen ja ylläpito ei ole Suomessa mitään uutta. Eikä edes tiemaksuihin perustuva rahoitus.

Mikä sitten olisi ainakin erilaista nyt tiedossa olevan perusteella? Ainakin se, että elinkaarimallia on paljon myös arvosteltu kalliimmaksi kuin suoria investointeja – suurikin rakennusyhtiö saa valtiota kalliimpaa lainaa ja lisäksi yhtiön pitää tietenkin ottaa välistä tuotto. Valtiollisessa yhtiömallissa lainarahoituksen ehdot olisivat todennäköisesti paremmat ja ehkäpä tuoton tarvekin olisi vähäisempi.

Samaten yhtiömallilla saattaisi olla mahdollista toteuttaa tarpeellisia infrahankkeita kokonaisuuksina nykyistä nopeammin – näin niistä saataisiin sitten myös hyödyt nopeammin. Osmo Soininvaara käyttii blogissaan esimerkkinä Pohjanmaan rataa. Nyt sitä on remontoitu vähän kerrallaan sen sijaan että se olisi pistetty kerralla kuntoon – silloin myös hyödyt olisi saatu täysmääräisesti aiemmin.

Mutta samalla on pakko ajatella miksi Liikenne- ja viestintäministeriön virkamiehistö tällaista mallia haluaa? Onko haluna vain siirtää päätöksentekoa eri paikkaan ja pois kansanedustajien käsistä? (Tämähän voisi olla hyväkin idea, pekkarointi ei ole kaunista katsottavaa.)

Vai onko haluna nostaa väyläinvestointien tasoa merkittävästi? Ministeriön mielestähän laskennallista korjausvelkaa on valtavasti ja se tulisi heidän mielestään tietenkin pääosin ratkoa korjaamalla nykyiseen tapaan eikä esim. siirtämällä alempaa tieverkkoa takaisin sorateiksi. Entä onko todella tarkoitus rahoittaa kaikki tiet tiemaksuilla? Kuvitteleeko joku että jokin Kainuun kantatie voitaisiin ikinä rahoittaa tiemaksuin? Päätieverkon suurimmat väylät toki, mutta Suomessa teitä riittää joka notkelmaan ja ainakaan Keskustan agendalla ei ole aiemmin ollut maakuntien tyhjentäminen, vaan rahan siirtäminen etelästä pohjoiseen.

Ehkäpä väylien osalta pitäisi miettiä maakuntauudistuksen myötä kokonaan uutta rakennetta. Jos valtio hoitaisi valtakunnallisen tason väylät, voisiko maakunta ottaa kontolleen muut maantiet, kaupunkien hoitaessa katuverkkonsa kuten nykyisinkin. Tai halutessaan esim. metropolialueella kaupungit voisivat vastata kaikesta liikenneinfrasta alueellaan – vastaavalla rahoitusosuudella maakunta- ja valtionverotuksesta toki. Suurin suhmurointi ja huonoimmat investointipäätökset kun tuntuvat syntyvän nimenomaan kahden eri rahoituspinnan kohdatessa. Olisiko Lahti toteuttanut eteläisen ohikulkutiensä jo aiemmin jos sen ei olisi tarvinnut odottaa valtion päätöksiä? Erittäin todennäköisesti.

Yhtiömalliin kannattaa suhtautua siis motiiveja epäillen, mutta kanta lukita vasta valmistelun edetessä. Se yhtiö kun on loppujen lopuksi vain työkalu. Paljon riippuu yksityiskohdista ja rahoituksesta. Mitään maakuntien ohitustieautomaattia ei pidä perustaa.

vielä taajuuksista

Viikko vierähti, valitusaika loppui ja savun hälvennyttyä tarkistamme vauriot.

Ilmeisesti ensimmäinen reaktio oli ylireagointia; tietenkään kaikki langattomat eivät kuukauden varoitusajalla muutu käyttökelvottomiksi.

Muutoksessa on hyviäkin puolia kuten Viltsu toteaa.

”taajuuskauppaa”-postauksesta tuli myös hetkessä tämän blogin kaikkien aikojen luetuin postaus. Statistiikka-käppyrä on lohduttoman näköinen. :)

Muutama seikka kyllä pysyy; ministeriön tiedotus oli lievästi sanottuna surkeaa. Lausuntokierroksen jakelussa olisi ehdottomasti pitänyt olla myös audiotekniikan ammattilaisia. Toinen outo seikka on Lindenin lupailema ”radiomikrofonien pitkä siirtymäaika”. Mikä se on? 2015 on ilmoitettu taajuuksien olevan Euroopan laajuisesti matkaviestinjärjestelmien käytössä. Milloin siis langattomat lopettavat toimintansa Suomessa? Vasta silloin? Heinäkuussa? 2012? Toimivatko ne vain haja-asutusalueilla 2011 eteenpäin? Onko mahdollista jo ”siirtymäajan” aikana hankkia laitteita, jotka toimivat myös tulevilla taajuuksilla?

Kysymykset eivät ole merkityksettömiä. Esimerkki omasta elämästäni. Olen kehittelemässä erään orkesterini toimintaa pysyvämpään suuntaan ja yksi tärkeä osa tätä projektia on oman langattoman järjestelmän hankkiminen soittimiin. Tarkoituksenani oli hankkia 6 kanavaa mikrofoneja. Hyvät vehkeet eivät ole ilmaisia. Vähänkin ruuhkaisemmassa ympäristössä toimivan (lue festarit) laitteiston hinta pyörii tuhannen euron nurkilla. Per mikki. Pienellekin langattomalla järjestelmälle tulee hintaa siis (laadusta riippuen) 3000€-6000€. Kun muusikkojen keikkapalkkiot ovat mitä ovat Suomessa, voi helposti laskea, että laitteet eivät maksa itseään takaisin aivan viikossa. Laadukas järjestelmä on siis pitkäaikainen sijoitus. Esim. Sibelius-Akatemialla ja monilla kaupunginteattereilla on yhä käytössään 90-luvun alkupuolen vehkeitä.

Uskallanko tehdä hankinnan? En. Ainakaan ennen lisätietoja uudistuksen aikataulusta sekä mahdollisista korvausjärjestelyistä, jos kaikki laitteet todellakin jouduttaisiin uusimaan esim. jo 2010, jolloin omat purkkini olisivat vasta juuri juuri kannattavuusrajalla.

Langattomien mikrofonien taajuuskaistan muutoksen aikataulusta tulee informoida kenttää mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Toivottavasti ministeriö otti opikseen möhläyksestään.

*koputtaa puuta*

taajuuskauppaa

Viikonloppuna on äänitekniikkapiireissä kiehunut. Sähköpostit ovat lentäneet ja blogimerkintöjä löytyy jo useampia.

Syy kuumentumiseen löytyy täältä. Kyse on siis liikenne- ja viestintäministeriön asetusehdotuksesta, jolla tällä hetkellä mm. audiokäytössä oleva taajuuskaista (790-860MHz) siirrettäisiin 1.7.2008 (!) alkaen mobiililaajakaistan käyttöön.

Uskomatonta toimintaa! Ensinnäkin aikataulu. AV-tekniikan järjestöjyrät ja ammattilaisetkin saivat kuulla asiasta ilmeisesti vasta viime viikon lopulla. Lausuntokierros kun alkoi 26.5. ja päättyy huomenna 2.6., ja asetus, joka muuttaisi kaikkien käytössä olevien langattomien audiolaitteiden käyttöä astuisi voimaan jo 1.7.2008! Ei järjen hiventäkään!

Millä herrat ministeriön kuvittelevat popparin kesän festareilla laulavan? Mihin pitää rouva presidentti puheensa? Entä kaupunginteatterien syyskauden näytökset? Byebye korvamonitorointi, tervetuloa takaisin kovempi lavaäänenpaine. Joudutaanko kesän suuria stadionkonsertteja jopa perumaan? (”We are very sorry Mr. Bon Jovi, but here in Finland we have this legislation…”)

Muusikot (ja äänentoistofirmat) eivät ui rahassa. Alalla ei ole mitään mahdollisuuksia uusia kaikkea langatonta kalustoa täysin ilman varoitusta kuukauden varoajalla. Puhumattakaan siitä, että mahdollisesti juuri toukokuussa ostettu uusi kalusto olisikin yhtäkkiä jopa laitonta heinäkuussa!

Toinen hilpeyttä herättävä seikka on asetuksen lausuntokierroksen jakelu (doc). Joukossa ei ole yhtä ainutta äänentoistopalveluja tarjoavaa yritystä eikä esim. yhtään kaupunginteatteria. Miten ihmeessä tällainen puupäisyys on mahdollista? Halusiko ministeriö tietoisesti välttää taajuuksien käyttäjien mielipiteitä?

Elääkö ministeriö jossain rinnakkaistodellisuudessa?

”Hei Pera, mitäs nämä langattomat audiolaitteet on?”
”Emmä vaan tiä, ei kait ne mitää.”
”Hohoo, pistetääs niiden tilalle vaikka mobiili-tv!”
”Juu! Kyllä sitä ny aina ennemmi vormuloita kattoo ko poppia kuuntelee ja maikkarin poijjat lupas mulle laittaa Pulttipoisia uusintana koko syksyn!!”
”Ei prkl, tämä selvä. Menkööt hipit oikeisiin töihin! Nyt kaljalle!”

Itse otin yhteyttä lähimpään kansanedustajaan avustajansa kautta. Toivottavasti asetukseen saadaan edes jotain järkeä. Vähimmäisvaatimus pitäisi olla ainakin vuoden siirtymäaika. Mobiililaajakaistaa ei kukaan juuri nyt kaipaa, mutta langattomia mikkejä tarvitaan ympäri Suomen päivättäin ja korvaavia järjestelmiä ei ole käsittääkseni olemassa. Ainakin suurimman osan laitteistosta päivittäminen käyttämään (mahdollisia) uusia taajuuksia on täysin mahdotonta. Iskee ikävästi moniin teattereihin ja bändeihin. Tämäkö on sitä luovaa kulttuurimyönteistä Suomea?

Ainiin, unohdin, mobiilit innovaatiot ovat Maailman Tärkein Juttu(tm).