Viime viikolla aikaansaatu EU:n budjettisopu puhutti paljon sekä etu- että jälkikäteen. Näkökulmasta riippuen kyseessä oli torjuntavoitto tai murskatappio.

Kataista ei käynyt kateeksi – Suomen hallituksen neuvotteluasetelma oli täysin skitsofreeninen. Yhtäaikaisesti haluttiin puristaa EU:n budjetin kokonaissummaa pienemmäksi ja toisaalta pidettiin kiinni kynsin hampain Suomen maataloustukien erityisasemasta. Jännä. Ja tosiaan, Suomen suhteellinen asema EU:ssa on muuttunut 90-luvulta merkittävästi. Emme enää ole suhteellisesti köyhiä vaan eräs EU:n rikkaimmista osavaltioista.

Tähän väliin täytyy tunnustaa että olen ylpeästi federalisti ja toivon EU:n kehittyvän vahvan liittovaltion suuntaan. EU:n suurimmat ongelmat, kuten esim. budjettisovun klähmäinen perusluonne, liittyvät siihen että unionimme on satojen risteävien historiallisten lehmänkauppojen suo. Tarvitaan selkeä perustuslaki ja EU:n rahoitus tulisi hoitaa tasapuolisella liittovaltioverotuksella.

Mielestäni Suomi ja maailma tarvitsee vahvan ja toimivan EU:n.

Opposition villeimmissä kommenteissa on kuitenkin vaadittu jopa uutta kansanäänestystä EU:sta David Cameronin malliin. Millaisia vaikutuksia EU:sta eroamiselle olisi Suomelle?

Economist-lehti arvioi artikkelissaan Britannian mahdollisen eron vaikutuksia.

Impact on industries such as food and textiles, where tariffs are much higher than the average, would be far from mild. British dairy exports would incur an import tax of 55% to reach the EU market, with tariffs on some items of more than 200%. Cheddar cheese would face a tariff of €167 per 100kg; the mark-up on Stilton would be €141. Average tariffs on clothing would push up their price in European markets by 12%.

Parts of Britain’s car industry would move out. British-based producers would face a 4% tariff on car-equipment sales to the EU, and there would be pressure to impose tariffs on components imported from it. Factories owned by carmakers with plants and supply chains in other parts of the EU would be most at risk. Vital car components might be held up by customs as they leave the continent. A cheap pound and a flexible workforce may not be enough to keep GM in Britain, for instance, even though it sells many cars there.

Kotitehtävä 1: Miten arvelette EU:sta eroamisen vaikuttavan suomalaisen perusteollisuuden ja maatalouden näkymiin?

Financiers from today’s rising economic powers, in Asia and Latin America, are keener on access to a European market of 500m than on the light regulation that drew American banks to London in the 1950s and 1960s. TheCityUK, a lobby group, studied 147 siting decisions between 2006 and 2012. It found that more than two-fifths of finance firms gave access to European markets as a core reason for choosing London.

Kotitehtävä 2: Missä arvelette nykyisin Suomessa sijaitsevien suuryritysten pääkonttorien olevan viiden vuoden kuluttua EU-eron jälkeen? Bonus-kysymys: miten uskotte huippuosaajien sijoittumisen Suomeen kehittyvän vastaavissa oloissa?

Another huge disruption would be to trade beyond Europe. Britain would swiftly have to negotiate bilateral deals with dozens of countries.

Kotitehtävä 3: Miten arvioitte Suomen neuvotteluaseman muuttuvan kahdenkeskisiä kauppasopimuksia neuvoteltaessa suhteessa koko EU:n talousalueen kautta neuvoteltuihin kauppasopimksiin? Helpottuuko vai vaikeutuuko ulkomaankauppa?

Mutta entäs sitten Norja ja Sveitsi? Nehän pärjäävät ihan mainiosti ilman EU:takin! Ja ei tartte Vuonojen maan tai Helvetian asukkien maksaa kaiken maailman Kreikkojen rakennetukia!

Paitsi että täytyy. Kun ei me EU-maat muuten niitten kanssa leikittäis.

Norjan valtion Norway and the EU -läpyskän mukaan vuonna 2010 Norja lahjoitti 230 miljoonaa euroa EU:n budjettiin. Käytän tarkoituksella sanaa ”lahjoittaa” – mitään neuvotteluasemaa rahan käytöstä tai vastaavasti mitään suoria hyötyjä ei Norja vastineeksi saanut. Lisäksi vuosien 2009 ja 2014 välillä Norja käyttää noin 1,79 miljardia euroa erilaisiin sosiaalisiin ja taloudellisiin hankkeisiin EEA:n sisällä. Yhteensä Norja nettomaksoi EU:lle noin 440 miljoonaa euroa vuonna 2010. Vertailun vuoksi Suomen nettomaksu on tulevalla budjettikaudella keskimäärin noin 520 miljoonaa euroa.

Lunnasrahan vastineeksi Norja pääsee mukaan yhtenäiseen talousalueeseemme. Mutta neuvottelupöytiin Norja ei pääse. Norjan nykyinen pääministeri Jens Stoltenberg kirosikin vuonna 2004 Economistissa:

All this has led many to conclude that Norway would actually be better off joining the EU. At least it would have some say over all the legislation it is forced to adopt. Jens Stoltenberg, leader of Norway’s opposition Labour Party, bemoans his country’s “fax democracy”, in which officials sit by the fax machine waiting for the latest directive from Brussels to arrive.

Sveitsi puolestaan maksaa vastaavaa maksua vuosittain noin 700 miljoonaa sveitsin frangia, eli noin 570 miljoonaa euroa.

Kotitehtävä 4: Paljonko arvelette Suomen joutuvan maksamaan EU:lle vuosittain, jos emme olisi EU:n jäseniä?

Kotitehtävä 5: Paljonko arvelet Suomen lainsäädännön riippuvan Brysselistä myös EU:n ulkopuolella?

Lopuksi vielä yksi kuvaaja, Suomen vaihto- ja kauppataseen kehitys 1900-2012. Kun kauppatase on positiivinen kansakunnan varallisuus kasvaa ja vaihtotaseen ylijäämä puolestaan tarkoittaa ulkomaisen nettovelan vähenemistä.

EU-jäsenyyden aika on ollut näihin vuosiin saakka itsenäisen Suomen historiassa ennennäkemätöntä hyvinvoinnin ja varallisuuden kasvua. Huikeimpina vuosina kauppatase oli yli 10% ylijäämäinen. Suomen nettomaksut EU:lle ovat vuosina 2014-2020 0,27%. Sen verran kannattaa tästä yhteisestä Euroopasta maksaakin.