Aja hiljaa, kansa nyt vaan

Olin muutama viikko sitten teknikkona Jazzliiton kiertueella. Musiikki ja seura oli laadukasta ja Suomi tuli taas tutuksi vähän pääkaupunkia laajemmaltakin. Kilometrejä kertyi jotain kolmisen tuhatta ja retkueen ainoana C-korttilaisena ajoin suurimman osan matkasta.

 

Jazzliiton Transitissa oli vakionopeudensäädin, joka teki pitkän matkan ajamisesta miellyttävää – kaasujalka ei kramppautunut ja kyyti oli tasaista. Risteyksien kohdalla muuttuvat nopeusrajoitukset (ja välittömästi niiden jälkeen sijoitetut linnunpöntöt) aiheuttivat kuitenkin usein sydämentykytyksiä – ehdinkö hidastaa ajoissa? Mikäs tässä kohtaa se nopeusrajoitus olikaan? 80? 100? Löytyykö eteisen lattialta sakkolappu parin viikon kuluttua?

Aloinkin toivoa härpäkettä, jolla vakionopeussäätimen ja navigaattorin saisi yhdistettyä. Olisi todella näppärää, jos vakionopeussäätimen valvoman ajonopeuden voisi määritellä muuttumaan automaagisesti rajoitusten mukaan. Tuskin tämä olisi GPS- ja karttatiedot yhdistämällä mahdotonta.

Erityisen kätevä automaattinen ”maksiminopeussäädin” olisi silloin kun maantie kulkee taajaman läpi – vauhtisokeus jättää nopeuden todella helposti liian kovaksi. Ja jo kymmenen kilometriä kovempi tuntinopeus lisää jalankulkijoiden kuoleman todennäköisyyttä onnettomuustilanteessa huomattavasti.

Jalankulkijan kuoleman todennäköisyys kolarissa nousee todella jyrkästi 30 km/h jälkeen.

Nopeusrajoitusten nykyistä parempi noudattaminen tekniikka-avusteisesti vähentäisi taatusti myös onnettomuusriskiä ja kuolonkolareita, joista merkittävä osa johtuu ylinopeudesta. Voisiko vaikkapa vakuutusmaksuista tai autoverosta saada alennusta, jos ajoneuvoon olisi kytkettynä jatkuvasti päällä oleva ja liikenneturvallisuutta parantava nopeudenrajoitin?

Itseasiassa minun on erittäin vaikea keksiä mitään hyvää syytä olla määräämättä nopeudenrajoittimia pakollisiksi kaikkiin henkilöautoihin. Ammatti-autoilijoiden ohjastamissa rekka- ja linja-autoissa nopeudenrajoittimet ovat olleet arkipäivää jo pitkään. Miksi me luotamme amatööreihin enemmän kuin autoilun ammattilaisiin?

Nopeusrajoituksia tulee joka tapauksessa lain mukaan noudattaa. Miksi lain rikkomisen pitää ylipäätään olla mahdollista, jos sen estäminen parantaisi selvästi liikenneturvallisuutta? Yksilönvapauteen on turha vedota – julkinen katutila, jossa ajovirheet ja ylinopeus johtavat helposti kuolemaan, ei ole paikka, jossa yksilönvapautta ilmaista. Sitä varten on erikseen autoradat ja rallia varten suljetut tieosuudet.

Ohitustilanteita tai muita äkillisiä kiihdytystarpeita varten järjestelmään voitaisiin varmastikin rakentaa ”puskuri”, joka mahdollistaisi esim. 15% ylityksen 15 sekunnin ajaksi. Jos ei siinä ajassa pääse rekasta ohi, niin ohitusta ei kannata tehdä. Ylipäätään ohitustarve maanteillä vähenisi kun kaikkien ajonopeudet olisivat tasaisemmin lähellä rajoitusnopeutta.

Suomessa rekisteröityihin ajoneuvoihin tulisi asentaa paikannukseen perustuvat nopeudenrajoittimet. Teknisesti muutos ei ole mahdoton. Henkisesti varmaankin – kuulen mielelläni järkiargumentteja ehdotustani vastaan. Itse en niitä kyennyt keksimään.

nopeusrajoituksista ja ajonopeuksista

Kun kesällä ei ole parempaakaan tekemistä, olen ehtinyt harrastusluonteisesti perehtyä kaupunkisuunnittelun kiehtovaan maailmaan.

Kaistanormeja etsiessäni törmäsin kahteen kahteen karttaan nopeusrajoituksista Helsingin niemellä. Toinen oli vuodelta 2001 ja toinen viime syksyltä. Sinisellä alueella nopeusrajoitus on 50 km/h, keltaisella 40 km/h ja vihreällä 30 km/h.

Erinomaista. Isot propsit hyviä päätöksiä tehneille kunnallisille päättäjille. Tärkein perustelu alemmille nopeusrajoituksille on liikenneturvallisuus. Ajonopeuden vaikutus jalankulkijan (tai pyöräilijän) kuoleman todennäköisyyteen on selvä. Ja juuri 30-40 km/h paikkeilla riski alkaa kasvaa rajusti. Lisäbonuksena kaupunki on hiukan miellyttävämpi paikka asua ja kaduilla on mukavampi liikkua myös pyörällä tai jalan.

Mutta noudatetaanko nopeusrajoituksia? Muuttuvatko ajonopeudet kylttiä vaihtamalla? Eivät välttämättä. Todellisiin ajonopeuksiin voidaan parhaiten vaikuttaa muuttamalla koko liikenneympäristöä. Havainnollistetaanpa.

Ajaisitko tällä tiellä neljää kymppiä? Aurinko paistaa, tie on kuiva, kaistat leveät ja muuta liikennettä ei näy. Tuskin.

Kaahaisitko tällä tiellä sataakahtakymppiä, vaikka se olisi sallittua? Tuskin. Silta näyttää kapealta ja pihalta saattaa rynnätä lapsi0 tielle töötöilemään.

Mikä on tämän pätkän nopeusrajoitus? Mikä sen tulisi olla? Onko Hämeentie Lahdenväylän jatkumo vai kaupunkibulevardi? Minkälaisia signaaleja tiesuunnittelu antaa kuljettajalle? Saako nyt painaa kaasua rauhassa?

Jos ajonopeuksia todella halutaan laskea, tulee kadut suunnitella siten, että tavoiteltu ajonopeus tuntuu luontevalta. Jos rakennamme leveäkaistaisia kaupunkimoottoriteitä, ei ole ihmekään, jos kaduilla kaahataan jatkuvasti liian lujaa. Kieltojen ja sääntöjen tueksi tarvitaan psykologista silmää.

päivän uutissähkeet

Hesarin nettisivuilla oli eilen kaksi uutista, jotka toisiinsa yhdistettynä mielestäni kuvastavat hyvin koko suomalaisen ilmastopoliittisen keskustelun ongelmia.

HS:n mukaan Espanjan hallitus on laittanut pystyyn energian säästötalkoot. Pakoilun ja lisäselvitysten teettämisen sijaan on ryhdytty toimeen. Osana liikenteen päästöjen ja kulutuksen vähentämistä Espanja on alentanut nopeusrajoituksia.

Kolmivuotisen ohjelman päämääränä on, että vuonna 2011 Espanjan tarvitsisi ostaa kymmenen prosenttia nykyistä vähemmän öljyä. Se tarkoittaisi 44 miljoonaa barrelia vähemmän vuodessa.

Ohjelma vaatii 245 miljoonan euron sijoituksen, mutta Sebastiánin mukaan se säästää yli neljä miljardia öljykustannuksista.

Espanjalaisia on huolestuttanut ja suututtanut eniten aikeet nopeusrajoitusten pudottamisesta.

Barcelonalaiset autoilijat ovat ajaneet matalampien rajoitusten mukaan tammikuusta lähtien. Päästöt ovat viranomaisten mukaan vähentyneet 17 prosenttia ja onnettomuudet puolella. Rajoitukset pudotettiin sadan tai 120 kilometrin tuntivauhdista 80:een Barcelonan ja lähikuntien välisillä maanteillä ja moottoriteillä.

Onnettomuudet ovat vähentyneet puolella. Ja tavallisesti tuhoisimmat ja eniten ”uhreja” vaativat turmat tapahtuvat kovimmilla nopeuksilla. Nopeudenrajoittimet henkilöautoihin koko Euroopassa! Ei ole mitään syytä sallia yli 130 km/h nopeuksia missään. Jo nykyisin toimiva rekkojen 90 km/h rajoite olisi ehkä paras ja helpoin toteuttaa – näin myös ohittamisen ”tarve” vähenisi. Bonuksena tietenkin vielä päästöjen väheneminen ilman mitään uusia ”moottoriteknisiä” innovaatioita, joita pääministerimme joku aika sitten peräänkuulutti.

Samaan aikaan Suomessa: ABC-ketjun johtaja haluaa 60 asemaa lisää

Liikenneasemaketju ABC aikoo rakentaa lähivuosina kymmeniä asemia lisää. Ketjun johtaja Heikki Strandén sanoo Kauppalehdessä, että muutamassa vuodessa aiotaan rakentaa 60 uutta asemaa. Tällä hetkellä asemia on 91.

”Asemia on liian vähän ja niiden pitää keskimäärin olla vieläkin isompia. Parhaimmillaan ABC-asemalle on saapunut 70 bussilastillista väkeä syömään noutopöydästämme”, Strandén sanoi lehdelle.

Kaipa siellä ABC:n johtoportaassa on laskettu että investointi on järkevä, mutta kyllä muidenkin kuin Vapaavuoren kannattaa kysyä onko tällainen rakentaminen asuinkeskusten ulkopuolelle kestävällä pohjalla.

Muualla Euroopassa on jo ryhdytty konkreettisiin toimiin päästöjen hillitsemiseksi. Suomessa rakennetaan lisää huoltoasemia ja kauppakeskuksia taajamien ulkopuolella. Nolottaa, ahdistaa. Mikä ihme meitä suomalaisia oikein vaivaa? Onko kansallisen identiteettimme osana vaalittu ”läheinen suhde luontoon” syypää? Kuvittelemmeko olevamme jollain mystisellä tavalla joka tapauksessa enemmän yhtä luonnon kanssa kuin kaikki muut Länsi-Euroopan maat?