Öljyaddiktio käy Suomelle kalliiksi

Suomi on 100% riippuvainen tuontiöljystä – ei ole jänkhällä omia lähteitä ei. Englannin varojen ehdyttyä tuomme öljymme pääosin Venäjältä. Öljy aiheuttaa kansantaloudellemme huomattavia kustannuksia. Millaisia? Ja erityisesti, millaisia muutokset ovat viime vuosina olleet?

Raakaöljyn hinta oli 1990-luvulla laskenut alle 30 dollariin barrelilta – 70-luvun öljykriisi korkeine hintoineen oli enää muisto vain. 2000-luvun alussa lupailtiin öljyn säilyvän halpana ikuisesti. Toisin kävi.

Raakaöljyn (conventional crude) tuotanto saavutti huipputasonsa vuoden 2005 loppupuolella, jonka jälkeen markkinatalouden peruslait näyttivät toimivuutensa. Globaalin kysynnän jatkaessa kasvuaan, mutta tarjonnan vakiinnuttua lähti öljyn hinta reippaaseen nousuun ja huippu saavutettiin kesällä 2008 – 145 taalaa barrelilta. Tätä yhdysvaltain talous- ja logistiikkajärjestelmä ei enää kestänyt vaan Yhdysvallat romahti syvimpään lamaan sitten 1930-luvun.

Ja hinta on pysynyt korkealla sen jälkeenkin. Vaikka ”uudet teknologiat” lupaavat tehdä Yhdysvalloista jopa energiaomavaraisen, ovat ne kuitenkin huomattavasti perinteisiä metodeja kalliimpia. Esim. Bakkenin öljykentän taloudellisesti kannattava hyödyntäminen vaatii noin 80-90$ hintaa. Raakaöljyn hinnan lasku on siis erittäin epätodennäköistä.

Polttoaineen hinta vaikuttaa myös Suomen taloudelliseen tilanteeseen. Jos verrataan vuotta 2001, jolloin öljyn keskihinta oli 29,86$ barrelilta ja vuotta 2011, jolloin raakaöljy maksoi keskimäärin 88,93$ barrelilta, saadaan varsin yksinkertaisella kerto- ja vähennyslaskulla aikaan tulos, että Suomi käytti vuonna 2011 noin 4,8 miljardia dollaria enemmän rahaa ostaakseen raakaöljyä maailmanmarkkinoilta kuin vuonna 2001.

2001: 79635700 barrelia hintaan $29.86 per barreli = $2,377,922,002
2011: 80826695 barrelia hintaan $88.93 per barreli = $7,187,917,986
2001-2011 erotus:                                                              = -$4,809,995,984

Maistellaanpa hetki. 4,8 miljardia dollaria. Se ei ole ihan vähän. Nykykurssilla se on noin 3,6 miljardia euroa. Vuodessa. Ja suurin piirtein saman verran tänä vuonna. Ja ensi vuonna. Ja tämä ei ole mitään Mikki HIiri -rahaa, vaan ihan niitä oikeita euroja, joilla voidaan rahoittaa joko suomalaista hyvinvointia tai venäläistä öljyteollisuutta.

Muistatteko vaihtotaseen, sen jonka alijäämäisyydestä mm. Elinkeinoelämän keskusliitto on kantanut huolta? Marraskuisen tiedon mukaan vaihtotaseemme oli edeltävien kahdentoista kuukauden ajalta 3,1 miljardia euroa alijäämäinen. Tämä on ihan aito ongelma – kansantalous ei voi velkaantua loputtomiin. Mutta jos öljyn hinta olisi vuoden 2001 tasolla, olisi vaihtotaseemme ollut selkeästi ylijäämäinen. Rakensimme taloutemme halvan öljyn varaan.

Johtopäätöksen luulisi olevan selkeä. Suomen riippuvuus tuontiöljystä pitää saada pysyvästi alemmalle tasolle. Tämä on järkevää politiikkaa olit mitä mieltä tahansa ilmastonmuutoksesta, hipeistä tai autoilusta.

Kaikkia mahdollisia toimenpiteitä on käytettävä. Tarvitsemme lisää vähäpäästöisempiä autoja, biopolttoaineita, raideliikennettä ja pyöräilyä. Tarvitsemme paremmin eristettyjä taloja ja energian säästöä.

Lisäksi tarvitsemme yhdyskuntarakenteen, joka mahdollistaa energiatehokkaan Suomen. Meidän pitää kaavoittaa ja rakentaa paremmin. Miksi Helsinki ja erityisesti pääkaupunkiseutu ovat tässä kuvaajassa samassa seurassa Kanadan ja Australian kanssa? Muut Eurooppalaiset kaupunkiseudut liikkuvat huomattavasti tehokkaammin.

(Lähde: Appu Haapio)

Pääkaupunkiseudun rakentaminen löysän kaavoituksen, yksityisautoilun ja tuhlailevan energiankäytön varaan on paitsi tyhmää myös kallista. Tiivis ja kestävä kaupunkirakenne parantaa pitkällä tähtäimellä koko kansantalouden tilaa. Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa käyttää rahaa liikkumiseen tuplasti kilpailijoitamme enemmän. Se on oikeasti pois muusta hyvinvoinnista.

Paljonko veikkaat öljyn maksavan 2025 ja montako prosenttia Suomen bkt:sta olet valmis pistämään nappulaksi uhkapeliin?

Lähteet:

Inflaatiokorjatut raakaöljyn keskihinnat: http://inflationdata.com/Inflation/Inflation_Rate/Historical_Oil_Prices_Table.asp
Öljyn tuontitilasto: BP Statistical Review 2012
Öljyn yksikkökonvertteri: The Oil Converter

sähköauton on muutettava autoilua

Aamun Hesarissa (maksullinen) oli ensimmäisen Suomenkin markkinoille saapuvan sähköauton, Mitsubisin IMiEV:n, koeajo.

imiev

Toimittajan arvio auton ajo-ominaisuuksista oli positiivinen: ”Ensivaikutelma on äänettömyys. Takavetoinen auto kulkee ja kiihtyy kuin huomaamatta.”. Juttu ei kuitenkaan keskittynyt näihin sähköauton hyviin puoliin vaan tarkoituksena oli kokeilla ”pääsemmekö iMiEV:llä Hämeenlinnasta Vantaalle.”.

Mikä ettei. Sopiihan sitä kokeilla. Tulos oli odotettu: auto hyytyi ennen pääkaupunkiseutua. Ja näin toimittaja sai todistettua että sähköautosta ei ole polttomoottoriauton korvaajaksi.

M.O.T.?

On täysin ääliömäistä verrata sähköauton toimintasädettä polttomoottoriautoon. On kyse kahdesta täysin eri keksinnöstä, joilla on erilaiset käyttötarkoitukset ja ne syntyivät erilaisista tarpeista erilaisiin maailmoihin.

Tiehallinnon tiefakta 2009:

Suomalaiset tekevät keskimäärin 3 matkaa vuorokaudessa, joihin
käytetään pysähdyksineen 70 minuuttia. Matkojen keskipituus on 15 km
ja koko päivän aikana suomalaiset liikkuvat keskimäärin 42 km.

Autolla ei keskimäärin tarvitse taittaa 91 kilometrin matkaa, joka Hämeenlinnasta Vantaalle olisi! 42 kilometriä riittää! Ja usein varmasti vieläkin vähempi. Harvempi meistä yhdellä kerralla koko suoritetta suhaa.

Nopea haku VR:n sivuilta ensi maanantaille tuotti Hämeenlinnasta Tikkurilaan vaatimattomat 29 junayhteyttä. Luulisin Matkahuollonkin tarjoavan vielä lisää vaihtoehtoja.

Tulevaisuuden nykyistä ilmastoneutraalimmassa yhteiskunnassa tuollaisia matkoja ei ajeta henkilöautolla.

Sähköautot voisivat korvata nykyiselläänkin jo suurimman osan liikkumisen tarpeesta kesän lomareissuja ja sukulointeja lukuunottamatta. Miksei niitä varten voisi vuokrata erikseen autoa? Miksei sähköautokauppias voisi tarjota rajallisen toimintasäteen ajokin oheen edullista vuokra-pirssiä pitkille matkoille?

Ilmastonmuutos ja ”öljyhuippu” eivät anna armoa – mitä pikemmin vaihtoehtoisia voimanlähteitä saadaan sarjatuotantoon, sen parempi. Vielä niitäkin tärkeämpää on kuitenkin saada muutettua koko autoilun paradigmaa – miten autoa käytetään, mihin sitä oikeasti tarvitaan ja mitkä sen rajat ovat. Auton päivät yksilöllisen vapauden symbolina ovat ohi.

Pääkaupunkiseudulla henkilöauton kyydissä on keskimäärin 1,3 henkilöä. Autoilun päästöt vähenisivät puoleen myös sillä että tuo lukema nostettaisiin 2,6:een. Ja tuo olisi toteuttavissa vaikkapa huomenna toisin kuin teknis-tieteelliset sähköauto-fantasiat. Jos vain tahtoa löytyisi. Ei löytyne.

polttoaineiden hinnat ja peak oil

Polttoaineiden hinnat ovat nousseet raakaöljyn mukana ennätystasolle. Kulutus kasvaa, mutta tarjonta ei – yhtälö on yksinkertainen ja selitys myös.

Olemme saavuttaneet öljyhuipun eli englanniksi peak oilin. Polttoaineiden korkeampi hinta on siis ongelma, johon on sopeuduttava. Siihen ei ole olemassa mitään helppoa niksiä. Tämä tosiasia ei selvästikään ole vielä valjennut koko kansalle.

Hintoihin reagointi on vielä ollut Suomessa vähäistä, mutta HS:n mukaan amerikkalaisten autoilu väheni rajusti bensan hinnan noustua:

WASHINGTON. Tuoreet liikennetilastot Yhdysvalloista osoittavat, että rajusti noussut bensan hinta on vaikuttanut autoiluintoon. Liikenneministeriön mukaan amerikkalaiset ajoivat maaliskuussa noin 17 miljardia kilometriä eli 4,3 prosenttia vähemmän kuin edellisen vuoden maaliskuussa.

Pudotus on rajuin sitten vuoden 1942, jolloin ajoseurantaa alettiin tehdä.

Yksityisautoiluun ihastuneet amerikkalaiset ovat jopa siirtymässä joukkoliikenteen käyttäjiksi. Tilastojen mukaan joukkoliikennettä käytetään nyt enemmän kuin viiteenkymmeneen vuoteen.

Mielenkiintoista. Suomessa ja Euroopassa perinteisesti Yhdysvaltoja korkeammat polttoaineverot ovat muokanneet järjestelmästämme, luojan kiitos, vähemmän öljyaddiktin kuin rapakon takana. Nyt kuitenkin mielestäni vaikuttaa siltä, että kiinteän valmisteveron ja hinnan mukana muuttuvan arvonlisäveron ”hintamuutospuskuri” hidastaa muutosta suomalaisten kulutuskäyttäytymisessä.

Eli mitä tarkoitan?

Polttoaineen hinta Kiinteät verot Arvonlisävero Veroton hinta
1,000€ 0,627€ 0,180€ 0,193€
1,500€ 0,627€ 0,270€ 0,603€
2,000€ 0,627€ 0,361€ 1,012€
2,500€ 0,627€ 0,451€ 1,422€
3,000€ 0,627€ 0,541€ 1,832€

(Luvut Polttoaineveroprosenttilaskurista ja Wikipediasta)

Karkeassa esimerkissäni polttoaineen verottoman hinnan noustessa lähes kymmenkertaiseksi (0,193€->1,832€) suomalaisten ostama bensa kallistuu ”vain” kolminkertaisesti (1€->3€). Amerikkalainen järjestelmä reagoi varmasti voimakkaammmin markkinoihin. Suomessa olisi siis kiinteän valmisteveron sijaan kannattanut pyrkiä prosenttiveroon, kuten arvonlisävero. Näin markkinasignaalit tuntuisivat meilläkin vahvemmin.

On aivan samantekevää pitääkö hintakehitystä toivottavana, epätasa-arvoisena tai tuhoisana – se tulee tapahtumaan joka tapauksessa. Suomalaisten ja koko maailmaan pitää tottua uuteen todellisuuteen. Mitä nopeammin ryhdymme valmistautumaan siihen, sitä kivuttomampaa se on. Helppoa se ei tule olemaan missään tapauksessa.

Se mitä ei missään nimessä pidä tehdä on laskea polttoaineveroja. Tarjontaan verojen laskulla ei ole mitään vaikutusta. Kysyntää se vain lisäisi, eli alemman verokannan hinnat vastaavasti nousisivat nopeammin – polttoaineiden hinnan kun loppujen lopuksi määrittävät markkinat. Veroale hyödyttäisi vain öljyntuottajamaita ja jalostajia!

Ympäri Eurooppaa rekkakuskit ja kalastajat ovat osoittaneet mieltään korkeiden polttoainekustannusten vuoksi ja vaatineet veronalennuksia. Näihin vaatimuksiin ei tule taipua. Kuljetusyritysten tulee siirtää bensan hinnannousu hintoihin. Tämä pitkällä tähtäimellä vähentää kuljetuksia ja myös kuljetustarvetta, joka on vain tervettä ilmastopolitiikan näkökulmasta. Näin markkinatalouden pitäisikin toimia. Lyhyellä tähtäimellä inhimilliset kustannukset toki saattavat olla kovia, ja niitä voidaan lievittää, mutta 50 vuoden jänteellä tämä on vasta muutoksen alku.

Öljyhuippu on täällä ja tuore hintakriisi sen merkki. Todellisuus pitäisi avoimesti hyväksyä ja ottaa kaiken suunnittelun lähtökohdaksi. Meillä vihreilläkään ei ole varaa omahyväiseen ”told-you-so” -osoitteluun, ”peak oil” mullistaa myös meidän elämäntapamme.

(EDIT: Oil Drumissa mahtava kokonaiskuva öljyn hinnannousun syistä. Paljon uutta ja mielenkiintoista tietoa. Elämme mielenkiintoisia aikoja.)

100 dollaria barrelilta

Raakaöljyn maailmanmarkkinahinta käväisi ennätystasolla pari päivää sitten. Pistetään päivä merkille.

Polttoaineiden hinnat nousivat Suomessakin vuodenvaihteessa, syynä tosin enemmänkin verojen korotukset kuin markkinoiden heilahtelut.

Tätähän juuri vihreiden hallitusneuvotteluissa ohjelmaan vaatimalla 300 miljoonan euron energianveronkorotuksilla haettiin – polttoaineen nouseva hinta ohjaa markkinoita vähäpäästöisempiin kulkuneuvoihin ja toivottavasti myös vähäisempään kulutukseen.

Vaikuttaa vaan vahvasti siltä, että nyt arvioitu bensan hinta kuluttajalle, n. 1,5€/l on vasta alkua. Polttoaineet eivät tule halpenemaan enää koskaan.

Peak Oil alkaa olla todellisuutta. Guardianin juttu on hyytävää luettavaa; pelottelijat eivät ole enää ”mitä tahansa viherpiipertäjiä”:

Warnings by oil industry insiders recently reached a new pitch that should be sounding alarm bells in every capital in the world. At the annual summit of the Association for the Study of Peak Oil, experts on the issue heard the former US energy secretary, James Schlesinger, conclude that ”we can’t continue to make supply meet demand much longer. It’s no longer the case that we have a few voices crying in the wilderness. The battle is over. The peakists have won.” Lord Ron Oxburgh, the former chair of Shell, was no less clear, when conflating peak oil with climate change. ”Today I believe is the end of cheap energy. It’s essential that we move away from fossil fuels as fast as possible. The boat is sinking and we have to do everything we can to plug the hole.”

Peak Oil on yksinkertaistettuna malli, jossa löydettyjen öljyvarojen riittävyyttä arvioidaan aiempien öljykenttien historioiden antamien mallien mukaan. Yhdistämällä koko maailman kenttien profiilit saadaan malli koko maailman öljyntuotannon kestävyydestä.

Öljyhuipussa on sellainen masentava puoli, että sitä on äärimmäisen vaikeaa ennustaa etukäteen. Se tulee tapahtumaan ennemmin tai myöhemmin, sitä ei mikään taho kiistä, kyse on vain ajankohdasta. Mutta peakoil tullaan toteamaan 100% varmuudella vasta kun maailman tuotanto kääntyy pysyvästi laskuun.

Saksalaisen Energy Watch Groupin mukaan huippu meni jo, vuonna 2006 (pdf). (Tuossa ”executive summaryssa” on selitetty metodologia erittäin hyvin ja johdonmukaisesti, helppoa luettavaa.)

Oildrum-blogi kerää tuoreimmat tilastot, joista uskottavimmalta (ainakin uskottavammalta kuin ”Business as usual” mallit) vaikuttaa ”öljyhuipputeoreetikoiden” malli:


(Image from the Oildrum by Khebab)

Jos (ja kun) öljyn kysyntä ei ole laantumaan päin, mutta tuotanto ei enää voi radikaalisti kasvaa, tulee öljyn hinta nousemaan vielä merkittävästi.

Öljyhuippua ei ole juuri suomalaisessa keskustelussa näkynyt. Pitäisi alkaa näkyä. Yhteiskuntia ei pitäisi enää voida suunnitella halvan öljyn ja tehottoman liikkumisen varaan. Etenkin liikenneinfrassa ja kaavoituksessa päätöksiä tehdään kymmenien vuosien jänteellä -toivottavasti bensan hinnan nousua ei enää pidetä vain ”vihreiden pelotteluna”.

Suomessa, jossa polttoaineiden verotus on jo nyt voimakasta sopeutuminen öljykauden jälkeiseen aikaan on varmastikin helpompaa kuin esim. rapakon takana. Amerikkalaiset eivät maksa vielä bensastaan läheskään eurooppalaisia hintoja; ja kipurajaa ei selvästikään ole vielä saavutettu edes täällä. Katsotaan sitten kun öljy maksaa 200€ (ei taalaa) tynnyriltä ja 4€/l bensiksellä…

YTV:n pendelöintikartta (pdf, sivu 14) on mielenkiintoista katseltavaa. 50km säteellä yli 40% käy töissa pääkaupunkiseudulla, Tampereeltakin pari prosenttia (tod.näk. enemmän junalla kuin henkilöautolla). Se, miten pitkään tällaista rakennetta on mahdollista ylläpitää on erittäin hyvä kysymys. Joukkoliikenteeseen ja yhteiskuntarakenteen tiivistämiseen kannattaisi satsata nyt kun siihen on vielä varaa, ei vasta pakon edessä.

Polttoaineita on mahdollista valmistaa myös hiilestä, mutta jos tämä on strategiamme, tulisi siihenkin jo alkaa valmistautua. Ja turha kai sanoakaan, että silloin voidaan ilmastonmuutoksen estäminen unohtaa kokonaan.

Hyvää uutta vuotta!