Viinapirusta alkoholikulttuuriin

Sosialidemokraattisen peruspalveluministeri Susanna Huovisen alkoholipoliittiset avaukset ovat puhuttaneet viime päivinä. Syystäkin. Baarien aukioloaikoja ollaan suitsimassa ja kaupassa myytävä olutta laimentamassa.

Ministerin ja THL:n terveysargumentit ovat vahvoja. On selvää näyttöä että saatavuuden kiristäminen vähentää ainakin rekisteröityä kulutusta ja terveysongelmilla ja alkoholin saatavuudella on selvä korrelaatio. Kohtuullisemmin alkoholia kuluttava Suomi olisi terveempi ja eläisi iäkkäämäksi.
28-3-Absinthe-1
Kohtuukäytön valtakunta, kuten Otto Köngäs blogissaan toteaa, ei kuitenkaan ole terveysviranomaisten tavoitteena, vaan horisontissa kangastelee alkoholin kulutuksen pysyvä lasku – kansallinen absolutismi, kieltolain itseohjautuva versio.

THL ja peruspalveluministeri unohtavat että alkoholin typistäminen vain terveyskysymykseksi tuottaa ratkaisuja, jotka eivät välttämättä edes edistä kohtuukäyttöä. Alkoholi eri muodoissaan on ollut osa kulttuuriamme jo tuhansia vuosia. Ei ole lainkaan samantekevää missä, miten ja millaista alkoholia nautitaan. Kärjistäen: ryypätäänkö yksin kossua kämpillä vai lasillinen pienpanimo-olutta ravintolassa ruoan kanssa.

Nykyisen alkoholi-keskustelun pääkysymys tuntuu olevan: Miten paljon alkoholin saatavuutta voitaisiin rajoittaa?

Voitaisiinko sen sijaan etsiä vastausta kysymykseen: Voisiko meillä olla terveyspainotteisen alkoholipolitiikan sijaan kokonaisvaltaista alkoholikulttuuripolitiikkaa?

soviet_poster_alcohol
Voimme yhteiskunnan keinoin vaikuttaa lähinnä alkoholin saatavuuteen ja hintaan. Näitä voidaan ohjata mm.:
– anniskeluajoilla ja anniskeluluvilla
– vähittäiskaupan alkoholimonopolilla ja myyntirajoitteilla
– alkoholiveron suhteella alkoholin vahvuuteen

Mitä tavoitteita meillä voisi olla pelkän kieltolinjan sijaan?
– suomalaisten tulisi juoda nykyistä miedompia juomia ja
– se mikä juodaan, tulisi nykyistä useammin juoda ravintolassa eli työllistäen ja sosiaalisessa kontrollissa

Tämän lisäksi tulisi keskustella myös vähittäiskaupan keskittymisestä, jossa Alkojen sijoittuminen ei ole vähäinen tekijä – yli 70 prosenttia Alkon myymälöistä sijaitsee tällä hetkellä kauppakeskuksen, marketin tai tavaratalon yhteydessä. Ja ne eivät muuten ole niitä kivoja pieniä korttelikauppoja: kaikista Alkon myymälöistä 43 % sijaitsee lähempänä suurimman kauppaketjun myymälää ja 38 % lähempänä toiseksi suurimman kauppaketjun myymälää.

Suoraan alkoholiin liittyvien tavoitteiden lisäksi me siis voisimme ainakin:
– vastustaa kaupan keskittymistä ja tukea pienempiä liikkeitä
– tukea monipuolista alkoholikulttuuria edistämällä mm. pienpanimoiden toimintamahdollisuuksia

Mitä konkreettisia keinoja meillä on?

Voisimme esim.:
– suosia pienpanimoita mm. sallimalla ulosmyynnin.
– muuttaa alkoholiverotusta siten että THL:n suosima II-olut olisi käytännössä verotonta ja vastaavasti kossu kallistuisi kunnolla. Käytännössä tämä tarkoittaisi vain nykyisen asteikon tiukentamista.
– alentaa alkoliveroa ravintoloille ja helpottaa anniskelulupien saantia. Nostaa veroa vähittäismyyntiin.

Miten kuvittelen näiden toimien muuttavan kulutusta? Varmaankin nykyistä suurempi osa alkoholista olisi ostettu ravintolassa verot maksaen ja työllistäen Suomessa Viron sijaan, juomat olisivat nykyistä miedompia ja toivottavasti esim. pienpanimoita suosimalla nykyistä laadukkaampia.

Erityisen tyhmältä Huovisen ehdotukset tuntuvat mielestäni siksi että alkoholikulttuurin tervehtymisestä on ollut hyviä merkkejä: nuorison humalajuominen ja kuukausittain alkoholia käyttävien määrät ovat laskeneet ja jopa täysraittiiden osuus nuorisosta on lisääntynyt. Nuoriso on ollut viimeksi yhtä kunnollista vuonna 1985! Ja muutostrendi on todella nopea.
www_stm_fi_c_document_library_get_file_folderId_6511574_name_DLFE-26851_pdf
Jotain on selvästikin tapahtunut kulttuurissa kun saatavuus on säilynyt käytännössä samana.

Ministeri ei ehdotuksissaan ota myöskään huomioon sitä että vain saatavuuteen ja hintaan perustuvan alkoholipolitiikan ohjausmahdollisudet ovat varsin rajalliset. Kimmo Herttuan väitöstutkimuksen mukaan:

”Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että alkoholin hinnanalennus voi johtaa huomattavaan kasvuun alkoholiin liittyvässä kuolleisuudessa ja sairastavuudessa. Suuret väestöryhmittäiset erot ovat kuitenkin todennäköisiä. Erityisesti huono-osaiset, kuten pitkäaikaistyöttömät, ovat erityisen herkkiä hintojen laskulle, mitä taas nuoremmat sukupolvet ja varsinkaan työssäkäyvät eivät sen sijaan näytä olevan. Vanhimmat ikäluokat ovat ehkä jopa hyötyneet halvemmista hinnoista vähentyneen sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden ja kokonaiskuolleisuuden muodossa. Halvempi alkoholi ei näytä välttämättä lisäävän väkivaltarikollisuutta. Alkoholi- ja sosiaalipoliittiset toimenpiteet tulisi kohdistaa niihin väestöryhmiin, joissa alkoholihaitat lisääntyvät herkästi hintojen laskiessa.”

Hyvä esimerkki ohjausvaikutusten hankaluudesta on Kampin K-marketin oluthylly. Kuvan kaikki tuotteet siirtyisivät Alkoon kansanterveyden nimissä. Arvatkaa ostetaanko näitä pelkän halvan hinnan ja nopean kännin vuoksi? Keskihinta 0,5 litran pullolle taitaa olla neljän euron tuntumassa. Hintaohjautuvuutta ei oikein ole.
k-market
Eikä näitä laatuoluita aleta tuottaa vain muutamaa hassua pohjoismaata varten laimeampina versioina. Kotimaisilla pienpanimoilla taas ei olisi mahdollisuutta kilpailla kaupan hyllyllä isojen kanssa kun ravintoloihin pitää kuitenkin tuottaa se laadukkaampi vahva olut. Kakkoshylly tarjoaisi tulevaisuudessa todennäköisesti vain kotimaista bulkkikaljaa. Palaisimme nykytilanteesta 1990-luvun alkuun. Olisiko tämä toivottavaa kehitystä oluen kulutuksen kulttuurille?

Ja jos laadukas keskiolutkin pitää hakea Alkosta, tarttuu mukaan helposti väkevämpääkin. Alkoholin kokonaissaatavuuden heikkeneminen on vähintäänkin kyseenalaista, jos Alko todella suunnittelee perustavansa sata uutta myymälää lakimuutoksen toteutuessa. Kossun saatavuuttako tässä yritetäänkin edistää? Altian ongelmat kerralla kuntoon?

Loppujen lopuksi kysymys on myös periaatteellinen. Voidaanko yksilön vastuu ulkoistaa kokonaan ”kansanterveydelle”? Missä määrin vapaassa yhteiskunnassa ylipäätään pitää rajoittaa yksilöiden valintoja? 1970-luvun pakkokeinot eivät toimi enää 2010-luvulla. Viron matkailuakaan ei oikein voi estää.

Itse olen sitä mieltä että oikeiden, eli tässä tapauksessa terveellisten, valintojen tekeminen pitää tehdä helpoksi. Tätä voimme edistää mm. edellä mainitsemallani alkoholiveron painopisteen muutoksella. Haittojen torjumisessa toimenpiteet pitäisi puolestaan kohdentaa niihin väestöryhmiin, joissa alkoholihaitat ovat lisääntyneet. Hallinnollisesti tämä tarkoittaa uutta ajattelua – viinapiru ei kuuluisikaan enää vain peruspalveluministerin asialistalle, vaan mukaan olisi otettava ainakin elinkeinopolitiikkaa ja ehkä ripaus kulttuuriakin.

Kieltolakia kokeiltiin ja sen ansiosta koko Suomi oppi juomaan viinaa. Voitaisiinko nyt yrittää jotain muuta?

Free Beer!

Vihreä liitto käsittelee puoluekokouksessaan myös koko liudan paikallisyhdistysten ja jäsenten aloitteita. Muutama niistä kaipaa mielestäni keskustelua. Tässä niistä ensimmäinen.

Tampereen vihreät, Kalevan vihreät ja Tampereen vihreät nuoret esittävät aloitteessaan alkoholin ulosmyyntioikeuksien laajentamista ravintoloille ja pienpanimoille. Ajatus on jyrkästi kannatettava!

Aloite jakautuu oikeastaan kahteen osaan:

1. Pienpanimoiden ulosmyynnin salliminen

Eräs Suomen alkoholilainsäädännön kauneimmista kukkasista on se, että viinitilat saavat myydä tuotteitaan suoraan tilalta, mutta pienpanimot eivät, vaan niiden täytyy myydä oluensa joko ravintolassa tai vähittäiskaupan kautta.

Ainoa peruste nykyiselle järjestelylle vaikuttaakin olevan holhousyhteiskunnan peruja: kansa ryyppää ja rellestää oluensa kanssa kun taas viinejä nauttii sivistyneistö sivistyneesti. Eihän se näin mene. Pienpanimoiden tuotteita nautitaan useimmiten laadun eikä määrän vuoksi.

Screenshot_5_23_13_1_26_PM

Vähittäiskaupan ketjuuntuminen ja Alkon monopoli väkevien oluiden osalta taas vaikeuttaa tuotteiden pääsyä markkinoille. Esim. Alko vaatii olutta myyntiin niin suuria määriä että pienpanimoilla ei ole monopolin hyllyille asiaa.

On vaikea keksiä yhtään mitään perustelua miksi esim. Teerenpeli tai Plevna ei voisi myydä oluttaan pullottain suoraan panimoravintolastaan.

2. Ravintoloiden ulosmyynnin salliminen

Hiukan enemmän kysymyksiä herättää aloiteen ajatus miedon alkoholin ulosmyynnin sallimisesta myös muille ravintoloille ja kapakeille. Tämäkään ei kuitenkaan ole niin radikaali ajatus kuin ensi lukemalta vaikuttaa: alkoholin myynti olisi sallittua vain yhdeksään saakka kuten kaupoissa ja kioskeissakin.

Eikä pienten ravintoloiden kannattaisi ryhtyä kisaamaan bulkkituotteiden myynnistä isojen vähittäiskaupan ketjujen kanssa – niiden ostovoima takaa halvemmat hinnat. Jaakko Stenhäll perustelee blogillaan hyvin:

Määrää merkittävämmäksi tekijäksi nousisikin laatu. Vaikka Alko kuinka yrittäisi, on paikallisten tuotteiden hankkiminen tai tinkimättömien harrastajien toiveiden täyttäminen hankalaa: myymälän seinillä tulevat rajat vastaan eikä rajatun asiakaskunnan arvostamien tuotteita voi ikuisesti varastoidakaan. Esimerkiksi real cidereita ei ole järkeä myydä kaiken kansan Alkosta, mutta asiaan perehtyneestä ravintolasta tämä voisikin kannattaa. Samoin on laita vaikkapa paikallisten oluiden suhteen: erilaisten asiakasryhmien vaatimuksiin on mahdollista vastata oikeastaan vain erilaisilla myyntipaikoilla.

Kuva: "hugovk", Flickr, cc-lisenssi

Kuva: ”hugovk”, Flickr, cc-lisenssi

Erinomaista onkin että puoluehallituksemme kehoittaa eduskuntaryhmää aloitteellisuuteen aloitteen tiimoilta. Tukea lakimuutokselle voisi varmasti löytyä myös muista puolueista – vaikutukset yrittäjyyteen, työllisyyteen ja matkailuun olisivat varmastikin positiivisia.

Alkoholin kokonaiskysyntää ja haittoja myynnin laajentaminen tuskin lisäisi merkittävästi, onhan kaljaa saatavilla lähes joka nurkalta kioskeista jo nytkin. Enemmän muutos vaikuttaisi suomalaisen vähittäiskaupan dynamiikkaan – ja sitä sopiikin vähän sohia.

alkoholin verotuksesta

Hallitus aikoo nostaa alkoholiveroa kymmenellä prosentilla. Tarkoituksena lisätä verotuloja (n. 65 m€) ja vähentää haittoja. Edellinen Vanhasen hallitus laski veroa 33% prosenttia. Tarkoituksena oli ilmeisesti vähentää viinarallia itä- ja etelärajalla. Kuinkas sitten kävikään?

alkohol

No, kansa älysi vaihtaa keskikaljan kossuun ja väkevien kulutus nousi viidenneksellä maksakirroositapausten määrän noustessa 50%. Hesarin mielipidepalstalla Pekka Reinikainen vaatii veron nostoa n. 50%, jotta päästäisiin takaisin vuoden 2004 hintatasolle.

Eihän se ihan näin toimi. Lipas on auki ja paha henki poissa pullosta. Jos vero nousisi 50% vain Tallink kiittäisi päätöstä.

Olen ollut jo pitkään sitä mieltä että alkoholin verotusta tulisi tarkastella monipuolisemmin – päämääränä haittojen minimointi ja toisaalta joidenkin ”etujen” maksimointi.

”Terveellisintä” alkoholia on sosiaalisessa kontekstissa nautittu mieto alkoholi. ”Epäterveellisintä” on yksin ryystetty väkevä viina. Veropolitiikan tulisi kuvastaa tätä tosiasiaa. Jo kulmapubin tikkarinki riittää kontrolloimaan alkoholin käyttöä ja vähentämään haittoja.

Eikö olisi mahdollista muokata alkoholiveroa siten, että ravitsemusliikkeissä tarjoiltu mieto alkoholi olisi hinnaltaan suurinpiirtein samalla tai jopa alemmalla tasolla kuin sama tuote kaupasta ostettuna? Tämä koskisi myös viinien hintoja. Samalla väkevien veroa nostettaisiin huomattavasti sekä Alkoissa että ravintoloissa, jopa yli Reinikaisen ehdottaman 50%. Näin kulutus kohdistuisi varmasti nykyistä enemmän ravintoloissa nautittavaan mietoon alkoholiin.

Muistan muutaman vuoden takaiselta Prahan reissulta, että kaupassa Pilsner Urquell (pullo) maksoi jopa hiukan enemmän kuin sama olut hanassa kulmakuppilassa. Ja kaljabaareja olikin sitten vähän joka nurkalla. Alkoholipolitiikalla on siis myös suora yhteys palvelualan työpaikkojen syntyyn.

Suomalainen alkoholiveropolitiikka on ollut linjatonta poukkoilua todellisten tai koettujen ulkoisten paineiden edessä. Politiikka takaisin alkoholipolitiikkaan!