Välineet podcastiin?

Vaikuttaa siltä että podcastien tekeminen on ainakin minun tuttavapiirissäni ”uusi sinkula”. Eli jotain, jota jokaisen itseään kunnioittavan enemmän tai vähemmän hipsterin täytyy ainakin parin jakson verran kokeilla. Useampi kaveri on kysellyt minulta neuvoa että minkälaisella välineistöllä kannattaisi podcastia tehdä, joten ajattelin laittaa tänne muutaman vinkin.

Ensin yleisesti puheesta. Me ihmiset olemme erittäin alttiita kuulemaan puheen. Siksipä perinteinen studio-hifismi on podcastien kohdalla osin vähän turhaa. Tärkeintä on että puheesta saa selvän ja että se on riittävän hyvän kuuloista. Silti ainakin vähän kannattaisi satsata kun jollain läppärin mikeillä äänitetty podcast on niiiiiin kamalaa kuultavaa että se jo karsii kuulijoita.

Puheen äänittäminen on oikeastaan helppoa. Ketjuhan on aika selvä:

Mikrofoni -> Piuha -> Purnukka -> Tietokone

En tässä blogissa puutu lainkaan tietokone-kohtaan. Itse käytän vain Mäkkiä ja sen ohjelmistopaketin mukana tulevalla Garagebandilla podcastin äänittäminen, editoiminen ja miksaaminen onnistuu kyllä tosi helposti.

Mutta mikkien ja purnukoiden kohdalla on enemmän vaihtoehtoja. Riippuen myös podcastin luonteesta.

Yksinkertaisimmillaanhan podcast on yksi ihminen puhumassa yhteen mikrofoniin. Silloin ei tarvita välttämättä edes purnukkaa. USB-mikrofoni kiinni koneeseen ja siitä vaan puhumaan. Jos pidät podcast-monologeja, kaikkein halvimmalla pääset ostamalla vaikkapa tämän Fun Generation USB Starter bundlen. 39€ ja jälki on ihan riittävän hyvää.

Mutta usein podcasteissa on useampia puhujia. Otetaan nyt vaikka peruslähtökohdaksi kolme puhujaa, kaksi isäntää ja vieras. Annan vaihtoehdot muutamalle eri hintaluokalle sekä mikkeihin että purnukoihin.

PURNUKAT

”Purnukan” tehtävä on muuttaa mikrofonista tuleva signaali ykkösiksi ja nolliksi tietokoneelle. Näitä on kahta erilaista tyyppiä:

1. ”audio-interface”, eli tietokoneeseen liitettävä ”äänikortti”, johon mikrofonit kytketään
2. ”kenttä-äänitin”, eli ”nauhuri”, jota voi käyttää ilman tietokonettakin.

Halpa

Halvin mahdollinen tapa äänittää useampaa mikrofonia on ”audio-interface”. Ja halvin löytämäni suht järkevän oloinen neljän mikrofonin purnukka on Behringerin UMC404HD. Hinta: 105€. Laitteessa on ystävälliset nupit, joista voi säätää jokaisen kanavan äänityksen voimakkuutta erikseen.

9749335_800

Mid-Price

Kertaluokkaa kalliimpi, mutta monella tapaa kätevämpi ratkaisu on ostaa vaikka paristovirrallakin toimiva ”kenttä-äänitin”, ”nauhuri”. ZOOM on ollut vuosikausia muusikkojen luottovalinta. Itsekin olen pitänyt keikkareissuilla varmuuden varalta aina tällaista matkalaukun pohjalla.

Neljän mikkikanavan Zoom_H6 maksaa 359€ ja on erinomainen valinta. Sillä voi tallentaa paitsi puhetta omista mikrofoneista, myös sen sisäänrakennetut varsin laadukkaat mikit tallentavat atmosfäärejä tai vaikkapa konsertteja kuuntelukelpoisella laadulla. Jos podcastista oikein radiojournalismiin haluaa joskus laajentaa. Festarirappari vaikkapa? Tällaisella laitteella haastattelut onnistuvat ihan missä tahansa.

Jokaiselle kanavalle on oma nuppi, josta vääntää äänityksen voimakkuutta.
7439008_800
Vahva suositus. Menee vaikka käsilaukkuun ja on luotettava. Tiedostot siirretään laitteesta tietokoneelle usb-piuhalla tai SD-kortinlukijan kautta. Purnukka toimii tietenkin myös äänikorttina, eli sen kautta voi äänittää myös suoraan tietokoneelle.

Kallis

En oikein tajua miksi kukaan satsaisi podcastia varten enempää rahaa purnukkaan. Tottakai rahaa voi käyttää lähes rajattomasti jos haluaa. Mutta tuon 360 euron mid-pricen jälkeen lisäsatsauksesta saavutettava etu lähenee nollaa. En itse kyllä satsaisi, jos haluan äänittää lähinnä puhetta. Jos taas sitten haluaa käyttää laitteitaan muuhunkin, niin toki.

MIKROFONIT

Menemättä sen syvemmälle erilaisten mikrofonien ominaisuuksiin, todettakoon tässä että välttämättä ”paras” mikrofoni ei ole ”paras” podcasteihin. ”Paras” mikrofoni kun voi olla erittäin herkkä poimimaan puheen lisäksi myös kaikkea muuta mitä tilassa tapahtuu. Tämä liittyy tietenkin myös etäisyyteen, jolla mikrofoniin puhutaan.

Tein keväällä muutamia podcasteja ystävieni kanssa. Äänitin ne kaikkien aikojen klassisimmalla rokkilaulumikillä, Shuren SM58:lla. Laatu oli, no, riittävä. Ja mikä parasta, tuolla mikrofonilla voi äänittää melkein missä vaan. Touko Aallon kanssa äänitimme podcastin eduskunnan kuppilassa. Sitä ei huomaa äänenlaadussa. Muutama kolahdus siellä täällä luo vain tunnelmaa.

Halpa

Kaikkein edukkain vaihtoehto on ostaa kolme dynaamista puhe/laulumikkiä. Thomann näyttää tarjoavan kolmen(!) mikrofonin bundlea hintaan 29€. Tästä halvemmaksi ei mikki muutu. En takaa kestävyyttä, mutta kyllä näillä puhetta äänittää. Kyseessähän on siis Shuren SM58:n kopio ja kun alkuperäistä on tuotettu vuodesta 1966, niin aika selvää on että aivan moderneimmasta nanoteknologiasta ei ole kyse.
11234645_800

Mid-Price 1

Mid-Price vaihtoehto on satsata ns. kondensaattorimikrofoniin. Äänenlaatu on parempi, mutta samalla sitten äänittäminen vaatii äänitystilalta enemmän. Tällä ei voi äänittää kahvilassa, vaan tarvitaan suhteellisen hiljainen huone. Halvoista isokalvoisista kondensaattorimikeistä ostaisin itse ehkäpä Audiotechnican AT2020n. Thomannin hinta 105€. Käypäinen mikki moneen paikkaan.
Audio-Technica_AT2020_-_Thomann_Suomi

Mid-Price 2

Toinen mid-price vaihtoehto on se Shuren SM58. Klassikko ja jos podcast-hommat eivät enää kiinnosta, niin jälleenmyyntiarvo on taattu. Tai sitten sitä voi käyttää vaikka vasarana. Se kyllä kestää. Thomannilla 109€.
8805536_800

”Kallis”

Jos aikoo käyttää laitteistoaan lähinnä puheen äänittämiseen, niin paras ratkaisu olisi ehkä kuitenkin ostaa isokalvoinen dynaaminen mikrofoni. Alan standardi on Shuren SM7, joka maksaa 385€. Nyt vihdoin podcastien suosion myötä sille on tullut kilpailijoita. Ostaisin itse varmaankin Röden Podcasterin (185€) tai sen vähän kallimman siskon Procasterin (199€). Podcaster suomalaisessa Verkkokaupassa näköjään 182,90€.
94289_800
Tällainen mikrofoni on täydellinen radio-ohjelman tekoon. Se ei välitä huoneen laadusta ja toimii puheen äänittämiseen erinomaisesti.

Kallis

No se Shuren SM7, 385€. Alan standardi, säilyttää jälleenmyyntiarvonsa, on hyvä ja taatusti kestävä.
11557929_800

Kalliskallis

Mikrofoneihin voi käyttää vaikka kymmeniä tuhansia euroja. Podcastin tekemisessä oikeastaan mikään yli tuon Shuren SM7:n hinnan olisi kuitenkin täysin hukkaan heitettyä. En suosittele.

TILPEHÖÖRIT

Lisäksi tarvitaan tietenkin vähän jotain sälää, kuten esim. mikkipiuhoja. Piuhaksi käy vaikkapa tällainen, 4,99€. Lyhyempikin riittää.
8584486_800
Osaa mikeistä, kuten SM58, voi pitää huoletta kädessä puhumisen aikana, mutta osa kaipaa telinettä. Tällainen pieni pöytäständi vaikuttaa varsin näppärältä. 9,9€
10436679_800

PAKETTI

Rakennellaanpas näistä nyt sitten setti kolmelle puhujalle kolmeen eri hintaluokkaan:

Halvin
MB60 Set 29€
– 3 x piuha = 15€
Behringer UMC404HD -äänikortti 105€.

= 149€ + postitus

Mid-Price
– 2 x Audiotechnica AT2020 = 315€
– 3 x piuha = 15€
Behringer UMC404HD -äänikortti 105€.

= 435€ + postitus

Kallis
– 3 x Röden Podcaster 185€ x 3 = 555€
– 3 x piuha = 15€
Zoom_H6 359€

= 929€ + postitus

Näistä yhdistelemällä löytää varmasti omalle kukkarolleen ja podcastilleen sopivia ratkaisuja. Eihän tuota Zoomia esim. kannata hankkia, jos joka tapauksessa aina raahaa mukanaan myös läppäriään. Toivottavasti näistä on jollekulle apua. Tärkeintä podcastissa on kuitenkin aina ajatus, ei tekninen toteutus. Tehkää, älkää jääkö murehtimaan teknistä laatua.

(Vaikka tässä kaikki linkit ovat olleet saksalaisen Thomannin verkkokauppaan, niin samoja tuotteita löytyy samaan hintaan tai jopa halvemmalla myös kotimaasta, kuten esim. Verkkokauppa.com:sta ja St. Paul’s Soundista.)

julkista palvelua

(Kirjoitin tämän jutun Pelimanni-lehden 04/09 -numeroon. Tutustukaa ihmeessä myös kansanmusiikki.fi -portaalin sisältöön.)

Aina ei ole kiva kuunnella edes kansanmusiikkia.

Pasilasta kuuluu taas kummia. Ylen Ykkönen aikoo vähentää kansanmusiikin, jazzin ja uuden musiikin ohjelma-aikaa noin tunnilla päivässä. Säästöjen nimissä, tietenkin. Kansanmusiikki.fi -sivuston ja Kansanmusiikkiliiton facebook-ryhmän kautta perinnemusiikin ystäviä herätellään barrikadeille ja pyydetään lähettämään palautetta asioista päättäville.

Enpä taida viitsiä.

Jos YLE ei ymmärrä eikä halua hoitaa omaa lakisääteistä tehtäväänsä julkisen palvelun radiona ja suomalaisen kulttuurin edistäjänä, niin ei sitten. Omaa oksaansa sahaavat. Mikä mahtaa olla Yleisradion mediamaksun perustelu vuonna 2020, jos YLE tuuttaa kanavillaan samaa soopaa kuin kaupalliset kilpailijansakin? Mihin sellaista Yleisradiota ylipäätään tarvitaan?

Ei yhtään mihinkään.

Kannattaa miettiä onko perinteinen radiokanava edes paras foorumi kansanmusiikille? Kansanmusiikki kun on sisällöltään niin monipuolista ja kirjavaa, että muutama viikkotunti ei riitä kattamaan edes suomalaista pelimannimusiikkia ja kaikkia sen tapahtumia, muista tyyleistä ja maista puhumattakaan. Sellaista ohjelma-aikaa ja asemaa, johon koko kansanmusiikin kenttä voisi olla tyytyväinen ei Ylen kanavilta tulla koskaan saamaan.

Lisäksi kansanmusiikin kuulijakunnassa on väkeä vauvasta vaariin. Löytääkö Ylen ykkösen tiistai-illan ohjelmaspotti merkittävää osaa edes kansanmusiikin ystävistä tai potentiaalisista kuulijoista? Itsellenikin viikottaisen ohjelman seuraaminen kotona radion ääressä on paitsi töiden takia usein mahdotonta myös outoa – enhän kuluta muutakaan kulttuuria säännöllisen saunavuoron tapaan.

Kansanmusiikki tarvitsee ja ansaitsee fooruminsa ja ohjelmansa. Niiden tuottamiseen ja julkaisemiseen ei enää välttämättä tarvita Yleisradiota.

Sibelius-Akatemian kehittämiskeskuksen, Kulttuurirahaston ja muiden toimijoiden yhteistyöllä saatiin lokakuussa aikaiseksi jotain ennenkuulematonta: Tradio – kansanmusiikkiradio. Se kuului tosin ”oikeissa radioissa” vain Helsingin seudulla, mutta netitse se oli saatavilla ympäri maailman.

Yleisradion monopoli audiovisuaalisen journalismin tuottajana ja jakelijana perustui taajuuksien rajallisuuteen – Suomeen ei mahdu määrättömästi valtakunnallisia tv- tai radiokanavia. Internet on poistanut tämän rajoitteen. Lisäksi tietokoneiden ja muun äänitystekniikan kehitys on mahdollistanut julkaisukelpoisen materiaalin tuottamisen huomattavasti halvemmalla kuin aiemmin.

Rahaa ja osaavia ihmisiä laadukkaan sisällön synnyttämiseen tarvitaan tulevaisuudessakin: ohjelmien tekeminen ja julkaiseminen ei ole ilmaista. Tradio osoitti kuitenkin että korkealaatuista ja mielenkiintoista ohjelmistoa voidaan luoda muillakin tavoin kuin Ylen nykyisellä mallilla.

Monimuotoisella ja elävällä journalismin aluskasvillisuudella on tärkeä tehtävä. Siksipä valtio tukee sitä kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry:n kautta. Samankaltainen tuki tulee laajentaa audiovisuaaliselle kulttuuri- ja mielipidejournalismille. Kultin jäsenlehtiä selatessa ei voi kuin ihailla niiden kattamien aiheiden laajuutta ja monipuolisuutta.

Ison pahan Ylen temppuilua ei pidä jäädä suremaan. Kansanmusiikin ja muiden kulttuurillisesti tärkeiden musiikin lajien ystävien täytyy yhdistää voimansa ja luoda Suomeen uusi elävä ruohonjuuritasolta ponnistava radiokenttä.

Odotan innolla Kansanmusiikkiliiton, Jyväskylän seudun Kansanmusiikkiyhdistyksen, Korvat Auki ry:n, Rahvaanmusiikin kerhon, Kanteleliiton, Kansanmusiikki-instituutin ja Suomen Jazzliiton ensimmäisiä nettilähetyksiä ja podcasteja!