Kohu-Esa ja Kakku-Hannu

Eilen YLE:n pääuutislähetyksen ykkösuutinen kotimaasta oli jostain syystä Antti Rinteen valtiosihteerin Esa Suomisen facebook-päivitys. Fb-seinällään hän oli arvostellut pääministeri Stubbia aika tavanomaiseen some-tyyliin – reippaasti, rennosti ja huumorilla.
esasuominen
Itsekin olen saanut katua reipasta fb-kielenkäyttöäni. Tammikuussa Helsingin Sanomat uutisoi että ”Helsingin vihreiden johtohahmo: Guggenheim-museo ei ole poliittisesti realistinen”. Johtohahmo, c’est moi. Sitaatit fb-keskustelusta. Ja vain parin viikon kuluttua helmikuussa Kalle Silfverberg kirjoitti pääkirjoituksessa:

Monet paikallispäättäjät menettäisivät suoran yhteyden maan johtoon. Kivuliain asia näyttää olevan vihreille, jotka lähtivät nykyhallituksesta ja joiden paluu vaalien jälkeen näyttää epätodennäköiseltä.

”Linjaukset ovat sodanjulistus Helsingille ja koko Helsingin seudulle”, kirjoitti Helsingin vihreiden puheenjohtaja Hannu Oskala kiivaassa Facebook-keskustelussa.

Eikä siinä mitään. Noinhan minä kirjoitin. Ihan rehellistä journalismia. Fair play. Mun moka.

Hallitussa poliittisessa viestinnässä pyritään miellyttämään mahdollisimman monia. Haetaan keskustaa, vältetään teräviä sivalluksia ja etsitään omaa positiivista viestiä, joka vetoaisi. Ylipäätään viestintää ja viestiä pyritään kontrolloimaan. Mietitään milloin tullaan ulos milläkin kulmalla ja kuka tulee. Ei ole sattumaa että viestintätoimistoja tuntuu syntyvän vähän joka nurkalle. Kysyntää on.

Tästä seuraa se että poliittinen viestintä on useimmiten pirun hajutonta, mautonta, väritöntä, tylsää ja ennalta-arvattavaa. Ja kaikki poliittiset puolueet vaikuttavat enemmän tai vähemmän samanlaisilta. Huomaan itsekin suoltavani haastatteluissa usein juuri sellaista tyhjänpäiväistä poliittista jargonia, josta meitä poliitikkoja moititaan.

No, Facebook on usein toista – seinillä käydään ihan aitoa keskustelua ja välillä tunteetkin kuumenevat. Ei ole ihme että kaupunkipolitiikan toimitus seuraa poliitikkojen henkilökohtaisia profiileja, niistä on toisinaan poimittavissa ajatuksia ilman viestintäihmisten filtteriä. Niin hyvässä kuin pahassakin.

Avoin keskustelu on iso haaste politiikalle ja poliitikoille. Valitettavasti Esan ja omat kokemukset saavat varpailleen. Filtteri kasvaa koko ajan. Välillä tekisi mieli huutaa CAPSIT PÄÄLLÄ miten kaikki on mälsää ja etenkin Kokoomus, Vasemmistoliitto, Persut, Demarit, Vihreät, kansa, ruotsalaiset, amerikkalaiset tai Väyrynen. Erittäin usein Väyrynen. Sen verran on tullut kuitenkin jo opittua että joka päivä poistan kommentteja ennen kuin julkaisen niitä. Itsesensuuri pelaa jo paremmin.

Jos avoimesta, ei viestintätoimiston myllyn läpikäyneestä poliittisesta viestinnästä – rehellisyydeksikin sitä kai voisi sanoa – saa aina lähinnä näpeilleen, niin aika nopeasti oppii tavoille. Pidemmän päälle häviäjä on kuitenkin julkinen keskustelu ja siten demokratia. Ne todelliset neuvottelut käydään sitäkin varmemmin jossain muualla.

Miten voisimme saada positiivista kierrettä aikaiseksi? Ainakin median kannattaa miettiä omaa rooliaan – onko tarpeellista revitellä pääuutislähetyksessäkin tällaisilla pikkujutuilla? Eikö median kannattaisi ihan oman itsensä takia pyrkiä edistämään avointa keskustelua ”gotcha-journalismin” ja turhanpäiväisten näennäisdraamojen rakentelun sijaan?

Itse olen ihaillut Mikael Jungnerin rohkeutta käydä aitoa keskustelua ja ideointia Facebookissa ja Twitterissä. Eipä häntä siitä suuremmin kiitelty ole. Ja ymmärsi poistua politiikasta viestintätoimistoon, minnepä muuallekaan.

Huvittavintahan kontrollihalussa on se että viestintä kuitenkin Osmo A. Wiion kuuluisien lakien mukaan yleensä epäonnistuu – paitsi sattumalta. Hyvä esimerkki oma seinäni parin viikon takaa. Ajattelin kiittää julkisesti Stockmannia hyvästä asiakaspalvelusta ja heitin kakkukuvan saatteen kera naamakirjaan.

elsan_nimenantojuhlat 24b
Parissa vuorokaudessa kuvasta tykkäsi 37 000 ihmistä ja se sai yli 3000 jakoa. Kreisiä. Tässä sitä on yritetty vuosikausia kirjoittaa blogeja ja tehdä musiikkia, josta ihmiset kiinnostuisivat. Ja lopulta ylitän useiden tiedotusvälineiden julkaisukynnyksen, kyllä, kakuilla.

Ehkäpä minun kannattaakin lähteä vaaleihin talouspoliittisten teemojen sijaan leivonnaiset edellä?

Kakku-Hannu78: Miehesi eduskunnan kahvilassa – siellä missä ne todelliset keskustelut käydään!

Kaupunginvaltuusto 25.9.2013

Kaupunginvaltuuston ehkä kiinnostavimpana asiana huomenna kulttuurijohtajan valinta – siitä varmaan äänestetäänkin. Sen lisäksi tukku luottamushenkilövalintoja ja iiso nippu aloitteita. Eli pitkään menee kun jokaisen pitää päästä omasta aloitteestaan puhumaan. Toivottavasti Belle Selene Xa ei kuitenkaan pidä 19 puheenvuoroa…

Koko esityslista liitteineen löytyy täältä ja kokouksen livelähetystä voi seurata Helsinki-kanavalla.

Ensin henkilövalinnat:

3 Kaupunginhallituksen varajäsenen valinta

Meiltä Otso Kivekäs varajäseneksi kaupunginhallitukseen Sirkku Ingervon tilalle, jotta saamme Otson kaupunginhallituksen it-jaoston puheenjohtajaksi.

4 Helsingin Satama -liikelaitoksen johtokunnan jäsenen valinta

Demarit valitsevat Jouko Sillanpään tilalle Jyrki Lohen.

5 Palmia-liikelaitoksen johtokunnan jäsenen ja varajäsenen valinta

ok. Demareiden tuolileikin toinen osa: Jyrki Lohen paikalle Palmian johtokuntaan Samuli Vapaasalo ja Samulilta vapautuneelle varapaikalle sitten puolestaan Jari Mustikkaniemi.

6 Kaupunkisuunnittelulautakunnan varajäsenen valinta

ok. Vasemmistoliitto valitsee varajäsenen.

7 Kiinteistölautakunnan varajäsenen valinta

ok. Kokoomus valitsee uuden varajäsenen.

8 Sosiaali- ja terveyslautakunnan toisen jaoston jäsenen valinta

ok. Vasemmistoliitto valitsee uuden jäsenen jaostoon.

9 Poliisin neuvottelukunnan jäsenen valinta

ok. Rkp valitsee uuden jäsenen.

RAKENNUS- JA YMPÄRISTÖTOIMI

10 Helsingin kaupungin ympäristötoimen johtosäännön muuttaminen

ok. Ympäristökeskuksen organisaatiorakennetta uudistetaan.

Ympäristölautakunta on tehnyt esityksen ympäristötoimen johtosäännön muuttamiseksi, koska nykyinen johtosääntö ei ole kaikilta osiltaan ajan tasalla eräiden lainsäädäntömuutosten, toimivalta- ja nimikemuutosten vuoksi. Lisäksi eräitä ilmansuojeluun liittyviä tehtäviä esitetään otettavaksi johtosääntöön, koska ne eivät kuulu tällä hetkellä minkään Helsingin kaupungin lautakunnan perustehtäviin. Näiltä osin esitetään tehtäväksi ympäristötoimen johtosäännön päivitys nykytilannetta vastaavaksi.

Ympäristökeskuksen rakenne on ilmeisesti peräisin vuodelta 1991, jolloin se aloitti itsenäisenä virastona. On varmaan ihan hyvä aika uudistaa organisaatiota.

Saimme kaupunginhallituksessa esittelijän pohjaesitykseen aloitteestani pienen muutoksen.

Muutimme pykälän 4 kohdan 21 kuulumaan: ”koordinoida energiatehokkuuteen sekä ilmastonmuutoksen hillintään ja sopeutumiseen liittyvää ohjausta, neuvontaa ja tiedotusta.” Alunperin sanan ”koordinoida” tilalla olivat sanat ”huolehtia osaltaan”. Näin se maailma pelastuu!

Kyllähän näitä pilkkuja viilatessa välillä miettii homman mielekkyyttä, mutta muutosesitys oli mielestäni ihan perusteltu. Helsingissä ilmastonmuutoksen vastaisten toimien koordinointi ei ollut minkään viraston tai lautakunnan vastuulla. Tulevaisuudessa on. Muutos on pieni eikä välttämättä merkittävä, mutta toivottavasti oikean suuntainen.

Johtosääntöuudistus kokonaisuutena hyvä juttu.

KAUPUNKISUUNNITTELU- JA KIINTEISTÖTOIMI

11 Honkasuon Haapaperhosen alueen tonttien vuokrausperusteet

ok. Kaupunginhallituksessa asiaa käsiteltiin 9.9..

Honkaperhosen alueen rakentaminen alkaa 2014, joten nyt täytyy päättää vuokraperusteista. Ne sovitaan nyt vuoteen 2075 saakka. Erittäin todennäköisesti juuri kukaan kaupunginhallituksen jäsenistä ei ole enää elossa kun asiasta seuraavan kerran päätetään… …perspektiiviä…

12 Kallion tontin 297/12 asemakaavan muuttaminen (nro 12126, Hakaniemen tavaratalo)

ok. Kaupunginhallituksessa asiaa käsiteltiin 16.9.

Hakaniemen Sokoksen kellariin saa muutoksen jälkeen rakentaa päivittäistavarakaupan.

13 Konalan tontin 32036/10 ja katualueen asemakaavan muuttaminen (nro 12171, Ristipellontie 11)

ok. Kaupunginhallituksessa asiaa käsiteltiin 9.9..

Teollisuustontti muutetaan toimitilatontiksi ja sille rakennetaan drive-in -ravintola ja kylmäasema. ”Lisää Hesejä Helsinkiin.”

www.hel.fi_static_public_hela_Kaupunginhallitus_Suomi_Esitys_2013_Halke_2013-09-09_Khs_31_El_E01012A1-0F68-4A52-A035-4786F4615F8C_Liite.pdf

SOSIAALI- JA TERVEYSTOIMI

14 Lasten ja nuorten psykiatristen palvelujen toteutumisen seuranta

Tiedoksi, ok. Kaupunginhallituksessa asiaa käsiteltiin 9.9..

Kuuden viikon hoitotakuu toteutui pääosin. Yli kolmen kuukauden jonotusaikoja ei ollut.

Halpaa intensiivinen hoito ei ole. Ongelmien ennaltaehkäisy kannattaa aina.


Tällä hetkellä keskimääräinen kokonaiskustannus per lastenpsykiatrinen potilas on noin 30 000 eur / vuosi, eli 35 lähetteen kasvu tarkoittaa keskimäärin noin 1 000 000 euron lisäkustannusta vuodessa.

Vuonna 2012 intensiivisen avohoidon piirissä oli 102 helsinkiläislasta. Näistä 39:lla oli myös ennalta suunniteltu osastohoitojakso (joko vuonna 2012 tai aikaisemmin). Osastohoitojaksojen havaittu hyöty potilaille ja heidän perheilleen on selvästi parantunut kun siihen on liitetty intensiivinen avohoito ennen osastojaksoa, jolloin perhe ja muu verkosto on jo saatu tiiviiseen yhteistyöhön.

SIVISTYS- JA HENKILÖSTÖTOIMI

15 Kulttuurikeskuksen kulttuurijohtajan virkaan ottaminen

ok. Iso juttu Helsingin kulttuurielämälle. Kaupunginhallituksessa asiaa käsiteltiin 16.9.

Valinnassa oli kulttuuri- ja kirjastolautakunnassa pienimuotoista dramatiikkaa kun esittelijän ehdotus (Paula Tuovinen) hävisikin yllättäen äänestyksessä äänin 6-3 Stuba Nikulalle (vihr+kok+vas – sdp+skp). Kaupunginhallitukselle esittelijä esitti suoraan Stuba Nikulaa ja kaupunginhallituksessa puolestaan sosiaalidemokraatit tekivät vastaehdotuksen Paula Tuovisen valinnasta, joka hävisi puolestaan äänin 12-3 kaikkien muiden ryhmien äänestäessä Stubaa ja vain sosiaalidemokraatit Tuovista.

Stuba vuonna 2008. Kuva: Kaapelitehdas / Flickr

Stuba vuonna 2008. Kuva: Kaapelitehdas / Flickr

Valintatilanne on päättäjälle sikäli helppo että kaikki kolme kärkiehdokasta: Stuba Nikula, Paula Tuovinen ja Veikko Kunnas ovat tavattoman päteviä hakijoita. Tässä ei valtuusto voi mokata. Näistä kuitenkin mielestäni Stuba Nikula erottuu selvästi edukseen. Esittelijä perustelee hyvin:


Hakijoista Stuba Nikulalla on monivuotinen johtamiskokemus Kiinteistö Oy Kaapelitalo toimitusjohtajana. Hänellä on vahvaa näyttöä edellytysten luomisesta kaupungissa tapahtuvalle kulttuuri- ja taidetoiminnalle. Kaupungin tytäryhtiön toimitusjohtajana hän tuntee Helsingin kaupungin hallinnon- ja organisaation sekä kunnallisen toiminnan hyvin. Hän tuntee kulttuuritoimialaa ja kaupunkikulttuuria monipuolisesti. Lisäksi hänellä on kokemusta alan kansainvälisestä toiminnasta ja viran edellyttämät hyvät vuorovaikutustaidot ja johtamisominaisuudet.

Lisäksi haastatteluissa tuli esiin Nikulan näkemyksellisyys kaupungin yhteistyömahdollisuuksista eri toimijoiden kanssa sekä tavoitteellisuus viran tehtäväalaan liittyvästä Helsingin kaupunkikulttuurin kehittämisestä.

Hupaisa yksityiskohta on se että myös edellinen kulttuurijohtaja siirtyi pestiin Kaapelin toimarin hommista – onko Kaapeli portti Helsingin kulttuurijohtajaksi?

Aloitteet

Ja sitten kokouksessa seuraa aivan hirveä läjä aloitteita ja todennäköisesti isosta osasta vielä puhutaankin asian vaatimalla hartaudella. Ihan oman listalukemiseni avuksi tein aloitteista GoogleDocs-taulukon, josta niiden sisältö löytyy tiivistetysti. Olkaa hyvät.

Nostan muutaman aloitteen esiin suuresta joukosta:

Tänään numerolla 21 käsitellään Johanna Sumuvuoren aloite yömetrosta. Ilahtuneena todettakoon että asiaa kokeillaan tänä talvena! Mahtavaa!

Henrik Nyholmin metron varasisäänkäyntejä koskeva aloite sai kh:n käsittelyn jälkeen sen verran suopean sävyn että voisi kuvitella jotain tapahtuvankin. Eli Siilitien ja Kulosaaren metroasemien varauloskäynnit tullaan ehkä avaamaan kulkureiteiksi. Ko. asemilla on tällä hetkellä vain yhdet uloskäynnit.

Tuomas Rantasen aloite allergia-talon rakentamisesta kokeiluna puolestaan poikii selvityksen ”allergiatalojen rakentamisen edellytyksistä ja kustannuksista”. Nämä voisivat olla hyvä ja tärkeä lisä kaupungin vuokratalovalikoimaan. Vaikka Suomi onkin selvitysten luvattu maa, niin kyllä asioita aina välillä kannattaa selvittääkin eikä se aina tarkoita hautaamista. Katsotaan jahka selvitys sanoo kun se aikanaan saapuu kaupunginhallitukseen.

Nämä aloitteet olivat myös käytännössä ainoat, jotka johtavat jonkin sortin toimenpiteisiin. Onnistumisprosentti 6,25% ei ole kovin hyvä. Suurin syy huonoon prosentiin on se, että valtuutetut tehtailevat usein aloitteita asioista, joita valtuutettu voisi edistää ottamalla yhteyttä virkamieheen tai toimimalla itse. Tai asia on jo pitkällä käsittelyssä, kuten Hennariikka Anderssonin kaupunkipyöräaloitteen kohdalla on laita. Tai sitten vaan kirjoittavat Xian tavoin aloitteita, joita on lähes mahdoton käsitellä.

En ole vielä kirjoittanut ainuttakaan valtuustoaloitetta. Jos ja kun sellaisen pykään, pyrkisin siihen että se olisi vaikutukseltaan tarkasti rajattu, toteuttamiskelpoinen ja kustannuksiltaan lähes neutraali tai tuottaisi säästöjä. Sellaiset näyttävät silloin tällöin menevä läpikin. Lisäksi tekisin aloitteita vain asioista, joita en kokisi millään muulla keinolla voivani edistää. Tällaiset aloitevyöryt aiheuttavat niiden arvolle pahan inflaation ja aloitteet ovat kuitenkin valtuutetuille tärkeä tapa vaikuttaa.

”Se ’any key’ tarkoittaa mitä tahansa näppäintä”

Kirjoitin eilen Helsingin it-ohjelmasta, joka oli tänään kaupunginhallituksen asialistalla. Ohjelma hyväksyttiin esityksen mukaan.

Se että paperi meni läpi ei yllättänyt minua lainkaan. Niin näillä asioilla on tapana käydä. Sisältöihin olisi pitänyt vaikuttaa jo aiemmin. Ohjelma toki valmisteltiin Taskessa ilman julkista keskustelua tai mahdollisuuksia vaikuttaa avoimesti sen linjauksiin. Yritetään sitten 2014 uudestaan.

Kuva: caseorganic / Flickr (cc-lisenssi)

Kokouksen käsiteltävänä oli myös Yrjö Hakasen, valtuuston ainoan kommunistin, aloite kaupungin viime vuonna hankkiman Ahjo-järjestelmän parantamiseksi. Vastaus Hakasen aloitteeseen kuvaa erinomaisella tavalla miten kaupungin it-prosessit ovat vinksallaan:

Kaupunginhallitus toteaa, että aloitteessa esiintuotuihin seuraaviin kahteen kehittämisehdotukseen suhtaudutaan varauksella, sillä ne eivät ole kokoussovelluksen suunnitellun käyttötavan mukaisia. Kyse on merkintöjen tekemisestä itse asiakirjoihin sekä useiden päätösasioiden/asiakirjojen samanaikaisesta käsittelystä sovelluksessa.

Eli kun kokoussovellusta ei alunperin suunniteltu siten että asiakirjoihin voisi tehdä merkintöjä tai kahta dokumenttia selailla yhtäaikaa, niin näitä ominaisuuksia ei järjestelmään enää vaan voida mitenkään lisätä. Arggh.

Ja juuri hyväksytyssä it-ohjelmassa puhutaan kauniisti käyttäjälähtöisyydestä. Sillä tuskin tarkoitetaan sitä että Ahjo-läppäri lähtee turhautuneen käyttäjän kädestä ballistisesti kohti vesilintua.

Miten sitten saataisiin parempia järjestelmiä? No, ruuvaamalla it-hallintoa strategisesti eri suuntaan. Mites se tapahtuu? Muuttamalla it-ohjelmaa. Ainiin, se hyväksyttiin juuri että naps vaan.

Kauniin kafkamainen palautelooppi.

Masentavinta ohjelman vaiheita seuratessa on ollut vaikutelma että oikein ketään muutaman Vihreän nörtin ja valtuutetun lisäksi ei tunnu paljoa nappaavan. Kyse on kuitenkin noin sadasta miljoonasta eurosta vuodessa. Pitäisi ehkä vähän kiinnostaa. Kaupungin it-hallinto on tietoyhteiskunnan julkista perusinfraa.

Lisäksi minua on hämmästyttänyt se, että erittäin fiksuiksi tietämäni ihmiset nostavat it-ohjelman edessä kädet pystyyn; ”me ei ymmärretä tästä mitään”, ”menee yli hilseen”.

En minäkään it-ammattilainen ole. Koodaamisesta en tajua yhtään mitään, serveri- tai ohjelmistoarkkitehtuureista vielä vähemmän. Mutta ei kai tarvitse olla lääkäri voidakseen päättää sairaanhoidon organisaatiomalleista tai merikapteeni ohjatakseen sataman toimintaa?

Ongelma on kaksiteräinen; tottakai it-ohjelman perkaaminen vaatii aikaa ja vaivaa, mutta niin vaatii kaupungin kaikkiin muihinkin asioihin syventyminen. Julkinen päätöksenteko ei saa olla rakettitiedettä.

Suurempi syypää onkin hallinto, jonka on popularisoitava ulosantiaan. It-hallinnon tulee kyetä selittämään ohjelmansa niin että kaupunginhallituksen ja valtuuston jokainen jäsen, tai edes enemmistö, ymmärtää mistä päättää ja miten päätös vaikuttaa. Näin ei selvästikään nyt ollut asian laita.

Asiantuntijakieli on vallankäyttöä. On paljon helpompaa piiloutua vaikeiden lyhenteiden taakse kuin selittää asiat niin että maallikkokin ymmärtää.

Et ipsa scientia potestas est, eix jeh?

Helsingin it-ohjelma

Huomenna kaupunginhallitus käsittelee kokouksessaan ”Tietotekniikkaohjelmaa vuosille 2012-2014″. Otso kirjoitti aiheesta minua asiantuntevammin ja minulla on näin maallikkona Kivekkään huomioihin vain vähän lisättävää.

Kaavio päivässä pitää lekurin loitolla.

Haluaisin vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

1. Kustannukset

Edellisessä kaupungin it-strategiassa linjattiin kustannusten kasvavan noin 50%. Näin myös tapahtui. Nyt tuoreessa paperissa kuluista ei sanota yhtään mitään. Todetaan vain että ”Infrastruktuurin osuus tietotekniikan kokonaiskustannuksista tulee saada laskevaksi”, joka tietysti prosentuaalisesti onnistuu komeasti jos muut osuudet kasvavat.

Haluaisin ohjelmaan arvion ohjelmakauden it-kustannuskehityksestä.

2. Käyttäjälähtöisyys

Strategiseksi tavoitteeksi kirjataan hienosti: ”Helsinki on käyttäjälähtöisten innovaatioiden edelläkävijä”.

Vallan mainiota! Päästäänköhän tulevaisuudessa siis esim. Ahjo-järjestelmää käyttämään millä tahansa päätelaitteella? Hienoa! Käyttäjälähtöiset innovaatiot ovat upea juttu! Myöhemmin vaan sitten linjataan:

Hallintokunnille ja käyttäjille tietotekninen infrastruktuuri näkyy keskitetysti järjestettyinä palveluina.

Kaupungin perusinfrastruktuurilta edellytetään yhdenmukaisuutta, koska sen on oltava kaupunkiyhteisyyden lisäksi laajasti yhteentoimiva muiden organisaatioiden kanssa. Kaupungin toiminnan jatkuvuus ja palvelujen kehit- täminen edellyttää ajanmukaista ja yhtenäistä tietoteknistä infrastruktuuria.

Tämä tarkoittaa käytännössä siis sitä että tulevaisuudessakin esim. Ahjo-järjestelmää ja sen kumppaneita kehitetään siten, että ne ovat käytettävissä vain ja ainoastaan kaupungin määrittämällä infralla. Ymmärrän linjauksen it-väen näkökulmasta: on monta kertaluokkaa helpompaa ylläpitää, ohjeistaa ja huolehtia tietoturvasta yhtenäisellä laitekannalla. Tämä vaan ei ole juuri lainkaan käyttäjälähtöisyyden mukaista. Keskitetyt ratkaisut ja käyttäjälähtöiset innovaatiot ovat peruslähtökohdiltaan janan ääripäät – niiden väliltä on löydettävä tasapaino ja nyt olisi aika siirtää Helsingin painopistettä kohti käyttäjää.

Mielestäni ”maailma” on menossa siihen suuntaan, että ”sisältöjä”, niin julkisia kuin salaisiakin käytetään ihan miltä tahansa laitteelta. Olen toisinaan lukenut samaa esityslistaa sekä puhelimesta, padilta, läppäriltä että Ahjo-koneelta. Yhden näistä neljästä laitteesta hankinta olisi voitu välttää, jos järjestelmä olisi kehitetty eri näkökulmasta.

Tämä toki asettaa kaupungin it-osastoille haasteita, mutta ainakin tietoturvallisuudessa tämän kaupungin suurin aukko on luottamushenkilöjärjestelmä, jonka ”vuotamista” ei kyllä millään teknisellä ratkaisulla tukita.

Eli haluaisin että käyttäjälähtöisyys heijastuisi myös infrastruktuuriin. En tarkoita tällä sitä, että infraa kehitettäisiin jokaisessa virastossa erikseen, vaan sitä että projekteissa huomioitaisiin käyttäjien toiveet ja tavoitteet edes jollain tavalla. Valmistelu on nyt ollut erittäin suljettua, järjestelmäkeskeistä ja ylhäältä ohjattua.

En malta olla vielä lopuksi vertaamatta it-strategian valmistelua Guggenheim-hankkeeseen. Kaupungin it-puoli kun on suurin piirtein budjetillisesti samaa kokoluokkaa kuin kultturiala – rapiat toista sata miljoonaa. Kuten jo aiemmin mainitsin, edellisessä it-ohjelmassa linjattiin noin 50% kustannusnousu. Tämä on siis moninkertainen verrattuna Guggenheimin kustannuksiin. Huomasiko kukaan?

It-ohjelma tuotiin täysin suljetun valmistelun, jossa käytettiin myös ulkopuolisia konsultteja, jälkeen kaupunginhallitukseen, joka todennäköisesti huomenna hyväksyy ohjelman suuremmitta mutinoitta.

Miksei Iltalehti tee galluppia? Miksei vaadita kansanäänestystä? Miksei HS.fi täyty vihaisista viesteistä? Mikseivät nuoret journalistit julista uudenlaisen hallintoaikakauden alkua? Miksei Blogistan ja Facebook myrskyä?

Niinpä niin.

Pressaähky

Viime aikoina FaceBook on muuttunut PresidenttiBookiksi. Tuntuu siltä että kaikki kaverini postailevat vain omaa ehdokkasta kehuvia tai ”vastaehdokkaita” dissaavia linkkejä. Miltähän Fese mahtaa näyttää kuukautta ennen kunnallisvaaleja kun kavereissani on vähintäänkin noin 200 tyyppiä, jotka ovat itse ehdolla? Lähteekö homma täysin lapasesta?

Silti minullakin on parin viikon ajan ollut takaraivossa fiilis että täytyisi blogata Haavistosta. Viimeistään Otson nerokas ’Presidentti on siitin’ -blogaus vakuutti minut kuitenkin siitä että kaikki tarpeellinen, järkevä ja järjetönkin ehdokkaasta on jo kirjoitettu. Kaikki kulmat on esitelty kyllästymiseen asti.

Jotain muuta siis piti yrittää. Päätin pitää puheen ja tehdä siitä videon.

[youtube=http://youtu.be/AmcnT2yZngI]

Puhuin loppiaisena kuudessa eri paikassa eri puolilla keskustaa. Yleisönä lähinnä venäläisiä turisteja. Toivottavasti joku äänioikeutettukin kuuli…

Olo typötyhjällä Hakaniemen torilla saarnatessa oli aika surrealistinen, mutta hei, mähän oon taiteilija, mulla on vapauksia!

Toisaalta taas, miksi ihmeessä Suomessa ei ole enempää julkisia poliittisia puheita? Missä olisi Helsingin ”Speakers’ Corner”?

Lupaan tässä samalla julkisesti että tämä on viimeinen presidentinvaaleihin liittyvä fb- tai twitter-päivitykseni ennen vaalipäivää. Minua ei tarvitse blokata feedistä…

(Kameran takana avusti Mikki Wasara. Suurkiitokset hänelle.)