Kannattaako kaupunkipyöräjärjestelmän laajentaminen?

Helsingin kaupunkipyöräjärjestelmä on ollut valtaisa menestys kaikilla mittareilla. Se on osoittautunut ennakoitua suositummaksi – ja siten myös vienyt vähemmän rahaa julkista rahaa per matka kuin ennakoitiin. Pyörät ovat laadukkaita ja nyt saatiin pyöräilykautta laajennettua huhtikuun alkuunkin vaikka sää ei ole nyt aivan joka päivä suosinutkaan.

Kiitos tästä kuuluu HKL:n loistaville suunnittelijoille, jotka ovat järjestelmämme suunnittelleet ja toteutttaneet. On valittu oikea järjestelmä ja toimittaja sekä suunniteltu pyöräasemien paikat ja järjestelmän laajuus ammattitaitoisesti. Loistavaa.

No, jos jokin juttu on onnistunut, niin tietenkin siihen täytyy poliitikkojen päästä painamaan oma puumerkkinsä. Viime vuonna Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki avasi pelin vaatimalla ”kaupunkitsygiä myös lähiöihin”. Viime viikolla toisen laidan Laura Rissanen otti syötön vastaan ja jatkoi kohti omaa maalia.

Ja ymmärtäähän tuon. Onnistunut järjestelmä ja toteutus. Sekä retorisella tasolla voimakas viesti: yhdenvertaistetaan kaupunkilaisia, tasa-arvoa! Miksi vain keskustan asukkaita suositaan tällä loistavalla järjestelmällä?

No siksi että kaupunkipyöräjärjestelmä ei lähtökohtaisesti toimi yhtä hyvin lähiössä kuin keskustassa. Aivan samaan tapaan kuin emme rakenna ratikkaverkostoa Suutarilaan tai omaa oopperataloa jokaiseen kaupunginosaan, ei kaupunkipyöräverkostoakaan kannata vetää joka paikkaan. Itseasiassa jo viime vuoden järjestelmän laita-alueilla on helposti nähtävissä järjestelmän perustoimivuuden ongelmia.

Johannes Nyman on tehnyt loistavan web-applikaation kaupunkipyörien viime vuoden käyttödatasta. Seuraavat kuvat ovat sieltä.

Ensin pari asemaa ydinkeskustasta:

Konkeli

Konkeli

Palautukset ja noudot ovat tasapainossa. Pitkin päivää asemille siis sekä tulee että lähtee pyöriä. Samalla pyörien käyttöaste (eli toisinsanoen tehokkuus ja taloudellisuus) on korkealla tasolla. Pyörät eivät pitkään telineessä seiso. Liikenne on ”ristikkäistä”.

Sitten pari asemaa laitakaupungilta:

Konkeli

Paavalinkirkko

Konkeli

Munkkiniemi

 

Tali

Tali

Palautusten ja noutojen piikit ajoittuvat eri kohtiin päivässä. Aamuisin haetaan, iltaisin palautetaan. Aamuisin on siis selvästi enemmän liikennettä kohti keskustaa ja iltaisin takaisin kotiin. Nämä asemat eivät ole tasapainossa. Jos halutaan että niistäkin on pitkin päivää haettavissa polkupyöriä, on näille asemille tuotava pyöriä erikseen autolla. Vastaavasti illalla niitä on ehkä haettava pois koska asemat täyttyvät. Ja koska kysynnän piikki painottuu aamuun, eivät pyörät liiku tasaisesti pitkin päivää ja niiden käyttöaste jää alhaisemmaksi. Liikenne on ”yhdensuuntaista”.

Tältä ilmiöltä ei tietenkään täysin voida välttyä – se on osin järjestelmän ominaisuus. Sellaista kaupunkipyöräjärjestelmää ei voida mitenkään suunnitella (ainakaan Helsingin maantieteellä ja asukaspohjalla), jossa mitään täydentävää pyörien siirtoa ei lainkaan tehtäisi. Siirtojen tarve ja liikenteen rakenne kuitenkin kertoo karusti siitä, mihin asemia kannattaa sijoitella ja millaista liikenteen ajallinen luonne kullakin alueella on. Mitä enemmän siirtoja, sitä kalliimpi ja tehottomampi järjestelmä on.

No mitä nyt sitten tapahtuu? Ilmeisesti kaupunkipyöräjärjestelmä on poliitikkojen päätöksen mukaisesti hiljaisesti laajenemassa Herttoniemeen – alueelle jossa itse asun. Ei siis mitään valittamista, vai kuinka? Kerää Hannu irtopisteitä nyt kun niitä on saatavissa. Postaus valmiiksi Herttoniemi fb-ryhmää varten?

Ei. Minä en usko että kaupunkipyöräjärjestelmä toimii parhaalla mahdollisella tavalla Herttoniemessä. Liikenteen luonne on yhdensuuntainen: aamulla kuljetaan kotoa metroasemalle ja illalla kaupan kautta takaisin. Ja vaikka teline olisi aamulla Erätorilla aivan täynnä, siihen mahtuisi pyörät kuitenkin vain esim. 16 kulkijalle – se on neljäsosa yhdestä bussista. Ja sama toiseen suuntaan – ruuhka-aikaan vain noin joka kahdeskymmenes yhden metron matkustaja (300) saisi polkupyörän. Ja metroja tulee kolmen minuutin välein.

Kaupunkipyöräjärjestelmä ei tarjoa Herttoniemessä hyvää palvelua. Päin vastoin. Täynnä tai tyhjänä oleva pysäkki aiheuttaa vain harmia ja jopa haittaa Kaupunkifillareiden loistavaa imagoa.

Kaupunkipyöräjärjestelmää voidaan kokeiluluonteisesti toki laajentaa, mutta härkäpäisesti laajentamista ei pidä ajaa vain ”yhdenvertaisuuden” nimissä. Sama kenkä kun ei sovi kaikille. Idässä tulisi ennemmin satsata esim. vartioituihin laadukkaisiin pyöräparkkeihin ja pyöräbaanojen laadun parantamiseen.

Toisinaan poliitikon kannattaisi uskoa asiantuntijaa.

Päivän pähkinä: Remontti Oy

Meillä Suomessa on jaettu päätäntävaltaa ja vastuuta kuntien ja valtion kesken. Hyvänä esimerkkinä opetustoimi: kunnat vastaavat perusopetuksesta.

Homma on periaatteessa simppeli: valtio määrittelee opetussuunnitelmat ja kunta toteuttaa perusopetuksen kuten parhaaksi näkee. Verorahoilla koko lysti kuitenkin kustannetaan. Kunta rakentaa tai rakennuttaa koulut ja palkkaa opettajat.

Mutta aivan näin yksinkertaista tämä ei tietenkään ole. Rahoituskin tulee monesta eri suunnasta: kunnan omat verotulot ja valtion rahoitus, ns. ”valtionosuudet”. Lisäksi valtio on antanut erikseen tukia ”homekoulujen korjaamiseen” ja osa rahoituksesta on sidottu mm. ryhmäkokoihin.

Erityisesti valtion ”homekouluraha” on ollut turmiollista: remontteihin ei ole ryhdytty kuntien omin voimin kun on toivottu lisärahoitusta valtiolta. On luotu hienommin sanottuna ”virheellinen insentiivi” eli ”virheellinen kannuste”.remonttiKuvitellaanpa että jokin kunta olisi hoitanut asiat kertakaikkisen mainiosti: ei olisi säästelty koulujen rakentamisessa, huollossa ja kunnossapidossa. Yksikään koulurakennus ei tässä Shangri-Lassa tarvitsisi ”homekouluremonttia”. Olisi toimittu kuin se kuuluisa ”luokan paras oppilas”. Olisiko oikeudenmukaista että tämä kunta ei saisi lainkaan lisärahoitusta koulujensa ylläpitoon, mutta naapurikunta jossa on eletty täysin vailla huolta huomisesta lisärahoitusta saisi? No ei olisi.

Jos jaetaan valtaa, jaetaan myös vastuuta. Valtaa on jaettu kunnille ja niiden pitää vastuunsa myös kantaa. Mitä selkeämmät ja suoremmat vastuun ja vallan ketjut ovat, sen parempi. Olisi parempi että koko homekoulujen korjausrahasta luovuttaisiin ja se siirrettäisiin opetuksen perusrahoitukseen.

Valitettavasti näin yksinkertaista tämä ei ole. Suurelta osin sen takia että myös eduskunnassa halutaan olla lasten puolella. Ja kukapa olisi enemmän lasten puolella kuin poliitikko, joka haluaa remontoida homekouluja. Näinpä sitten Arkadianmäelläkin halutaan laittaa kauha jo valmiiksi monimutkaiseen soppaan. Ratkaisukin on näköjään keksitty: Remontti Oy. Jaa että mikä?

Jos olen ymmärtänyt oikein niin kyseessä ei ole oikeastaan ”osakeyhtiö” perinteisessä mielessä, vaan valtion budjettikehysten ulkopuolinen rahasto, jolla rahoitettaisiin mm. homekoulujen korjaamista ja muita infrastruktuurihankkeita.

Mihin tällaista rahastoa tarvitaan? Aikooko Remontti oy antaa lainarahaa halvemmalla kuin markkinat? Miksi mm. eläkerahastot siihen sitten osallistuisivat? Eikö kaikki raha loppujen lopuksi tule verotuksen kautta? No niinpä. Remontti Oy onkin lähinnä kirjanpidollinen ”kikka kolmonen”, jolla välttämättömät korjausmenot saadaan pois näkyvistä ja poliittisesti sovittujen menosääntöjen piiristä. Valtiohan ei ota velkaa, jos Valtion 100% omistama Remontti Oy ottaa velkaa. Just.

Ajatus on kaunis: homekoulut kuntoon. Menettely vaan väärä. Se on jo perusteiltaan virheellinen koska siinä rikotaan vallan ja vastuun johdonmukaisuus. Kunnat järjestävät kouluverkon, kunnat pääosin omistavat koulurakennukset, joten pitäisi olla täysin selvää että kuntien pitää kantaa vastuu myös koulurakennusten kunnosta. Näin on hyvä kunta toiminut jo nyt! Kirjanpidollinen kikkailu ei muuta tosiasioita. Tästähän me Kreikkaa moitimme ja nyt menemme täysin samaan suuntaan.

Mitä sitten pitäisi tehdä jos homekoulut halutaan kuntoon?

Pitäisi tunnustaa että valtionosuuksien lasku on iskenyt liikaa kuntatalouksiin eikä säästöjä voi valtio tehdä vain siirtämällä niitä kuntien kontolle. Tai ainakaan kuvitella että silloin ei puututtaisi hyvinvointivaltion peruspalveluihin. Jos Arkadianmäellä halutaan ajatella lapsia, se tulisi tehdä tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti nostamalla perusopetuksen valtionosuuksia.

Ylipäätään valtiollisen rahoituksen pitäisi olla ennakoitavaa ja pitkälinjaista eikä vuosi toiselta eri suuntiin tempoilevaa. Tällöin kunnat voisivat tehdä päätökset järkevästi ja ennakoiden – kunta, jossa koulut ovat huonossa kunnossa remontoisi ja kunta, jossa ei ole homekouluja, voisi satsata opetukseen. Ja koulujen omistajan kannattaisi rakennuttaa laadukkaasti, pitää huolta kunnossapidosta ja remontoida ajoissa.

Eduskunnassa pitäisi myös ymmärtää milloin kannattaa pitää näppinsä erossa kuntatason päätöksenteosta: vallanjaolle on perustelunsa. Ja jos kunnat eivät eduskunnan mielestä selviydy opetustoimen tehtävistä, niin sitten tulee puuttua tehtävien jakoon – siihen eduskunnan valta on juuri tarkoitettu.

Remontti Oy:tä ei pitäisi perustaa. Se on populistinen poliittis-kirjanpidollinen temppu, jollaisia ei tarvita enää ainuttakaan lisää. Yhteinen julkinen velka on yhteistä julkista velkaa kutsumme me sitä meloniksi tai appelsiiniksi.

Ceterum censeo, homekoulut on korjattava.