Asukaspysäköinti on joustava järjestelmä

Viime tiistainen kaupunkisuunnittelulautakunnan kokous oli dramaattinen ja useampi hyvä pyöräilyhanke palautettiin valmisteluun. Sellaista se politiikka toisinaan on. Välillä edistys ei edisty eikä kehitys kehity.

Sosiaalidemokraattien ja Kokoomuksen edustajat kantoivat erityisesti huolta pysäköintipaikkojen riittävyydestä – kun sekä Hesarilta että Runeberginkadulta niitä joudutaan pyöräkaistojen alta muutamia vähentämään. Korvaavat paikat olisivat olleet Mäntymäen kentällä ja Satamaradankadulla.

Kokouksessa Sosiaalidemokraattien Jape Loven teki palautusesityksen, jossa oli useita ”ranskalaisia viivoja”. Yksi niistä kiinnitti erityisesti huomioni:

- Muutosten johdosta poistuville asukas- ja asiakaspysäköintipaikoille on osoitettava korvaavaa pysäköinitilaa (Satamaradankatu ei ole vaihtoehto Helsinginkadun asukaspysäköinnille matkaa noin 500-1000m, koko suunnittelualueella, vrt. raideliikenteen 600m läheisyysvaatimus kaavoituksessa)

Olen nimittäin tästä täysin samaa mieltä valtuutettu Lovenin kanssa. Olisi aivan kohtuutonta siirtää asukaspysäköintipaikkaa jopa kilometrin, kun raideliikenteen läheisyysvaatimuskin on 600 metriä!

Ongelma on vain se että kukaan ei ole koskaan esittänyt asukaspysäköintipaikkojen siirtämistä kilometrillä. Selitän.

Kuvitellaan Parkkilan kaupunki, jossa elämä on eri laadukasta ja asukaspysäköintiä on jokaisen talon edustalla.

Parkkilan kunnanisät kuitenkin päättävät rakentaa kaksi uutta pienempää taloa, joiden vuoksi neljä pysäköintipaikkaa joudutaan poistamaan! Viisaat päättäjät kuitenkin korvaavat pysäköintipaikat kaupungin toisella laidalla eli pysäköintipaikkojen kokonaismäärä säilyy samana.

Mutta nythän pysäköintimatka lisääntyy jopa kilometrillä!

Yksiselitteisesti: eikä lisäänny. Asukaspysäköinti on joustava järjestelmä, joka sopeutuu muutoksiin. Käytännössä uusille parkkialueille pysäköivät niitä lähimmissä taloissa asuvat parkkilalaiset. Punaiset siirtyvät sinisten paikoille, siniset vihreiden, vihreät pinkkien jne. Ja keskimääräinen matkan muutos pysäköintipaikalle ei kasva merkittävästi.

Asukaspysäköinnissä tärkeintä on siis pysäköintipaikkojen kokonaismäärä. Hesarilla pysäköity auto siirtyisi Kustaankadulle, Kustaankadulla pysäköity Aleksis Kiven kadulle ja Aleksis Kiven kadulta sitten Satamaradankadulle.

Satamaradankadun paikat siis korvaisivat Hesarin paikkoja varsin hyvin.

Asukaspysäköintialue J, jota myös Helsinginkatu on, eroaa Helsingin muista kantakaupungin alueista siinä että alueella on 300 kpl asukaspysäköintipaikkoja enemmän kuin mitä asukaspysäköintilupia on myyty. 300 kpl enemmän. Tilanne esim. Töölössä on täysin päinvastainen.

Asukaspysäköinti toimisi Japen esittämällä tavalla vain, jos Hesarin parkkipaikoille olisi kirjoitettu parkkiruudun omistajien rekisterinumerot. Näin ei ole. Pysäköinti, ja itseasiassa myös liikenne, on erittäin joustava järjestelmä. Se on nimenomaan sen vahvuus – se sopeutuu, mukautuu ja löytää lokeronsa.

Tervemenoa Betelgeuseen

Douglas Adamsin ”Linnunradan käsikirjassa liftareille” betelgeuselainen avaruusjournalisti valitsee Maan päälle päästyään nimekseen ”Ford Prefect”, koska hän kuvittelee autojen olevan planeettamme vallitseva elämänmuoto. Kosketus todellisuuteen on karu ja Ford on vähällä jäädä auton alle.

Kuva: Wikimedia Commons (CC)

Eilisessä kaupunginvaltuuston kokouksessa keskusteltiin pitkään mm. asumisen hinnasta Helsingissä. Meitä Vihreitä kismittää uudisrakentamisen kustannuksissa erityisesti ns. autopaikkanormi, joka nostaa hintoja jopa 50 000 – 70 000€ per asunto! Ja näitä kalliita paikkoja pitää rakentaa kaikkialle, myös ydinkeskustan uusille alueille, vaikka julkinen liikenne pelaa ja palvelut ovat lähellä.

Tämän keskustelun tuoksinassa Kokoomuksen valtuutettu Sirpa Asko-Seljavaara loihe lausumaan:

”E­lä­män­muo­tom­me on, et­tä kai­kis­sa ta­louk­sis­sa on au­to. No, eh­kä jois­sain vih­reis­sä per­heis­sä ei ole, mut­ta on­nek­si te et­te ole enem­mis­tös­sä.”

Jahas. Saanko esitellä, Ford Prefect Betelgeusesta, Sirpa Asko-Seljavaara Helsingistä.

Ongelma kun on se, että Helsingissä autottomia asuntokuntia on 55%, joka minun lukiomatematiikallani on kyllä enemmistö. Mutta ehkäpä tähtien väliseen matkailuun ylipäätään tarvitaan korkeampaa matematiikkaa.

Kuva: Martti Tulenheimo

Lisäksi Helsingin kantakaupungissa on paikoin alueita, joilla autottomia asuntokuntia on jopa noin 80%, yleisesti noin 60-80%.

Autottomat asuntokunnat pääkaupunkiseudulla 2005

Mutta kyllähän niitä autopaikkoja on vaan pakko rakentaa kun meidän elämänmuotomme nyt vaan on sellainen että kaikissa talouksissa on auto.

Taidanpa muuttaa nimeni Volkswagen Passatiksi. Ehkä mä sitten tajuan mistä on kyse. Sitä odotellessa Helsinkiä voitaisiin ehkä suunnitella vähän eri tavalla kuin Pornaisia.

Suomen historian eeppisin PYÖRÄPARKKI

Menin tietysti eilen Flowhun tsygällä. Niin muutama muukin 18500:sta festarivieraasta:

Flown pyöräparkki oli jotain ihan mahtavaa. Aivan käsittämätön määrä fillareita. Tuli tunne että jotain tässä kaupungissa on muuttumassa. Hyvään suuntaan. <3 Helsinki!

Fillareiden määrää oli todella vaikea arvioida, useita tuhansia niitä oli joka tapauksessa. Jos kolmannes väestä tuli paikalle pyörällä, niin silloin tuolla olisi noin 6000 pyörää, joka vaikuttaa ihan realistiselta.

Lisääkin olisi mahtunut, maksimikapasiteetti olisi varmaan jossain lähempänä kymmentä tuhatta. Pyöräparkki oli pinta-alaltaan noin 1,15 hehtaaria. Saman kokoiseen tilaan Kisiksen parkkipaikalle mahtuu noin 480 autoa, jos se olisi ääriään myöten täynnä.

480 autoa vs. 10 000 fillaria. Erotus noin 9000-9500 kulkuneuvoa. Voiko tätä selvempää esimerkkiä autojen vaatiman tilan määrästä kaupunkialueella olla?

Hyvää festariviikonlopun jatkoa kaikille!

Talvipysäköinti kuntoon!

Tämä on toivoakseni automyönteinen kirjoitus – siihen ainakin pyrin. Emme me Vihreätkään kaikkea autoilua vastusta, katutilaa vaan on Helsingissä niin vähän että sen pitää olla tehokkaassa käytössä!

Kävelin noin kuukausi sitten lounaspaikasta työhuoneelle Helsingin eteläisessä kantakaupungissa. Välimatkaa ei ollut kuin muutamia kortteleita mutta silti sain napattua kuvan paristakymmenestä autosta, joita ei selvästikään oltu siirretty paikaltaan pitkään pitkään aikaan. Lumen kertymisestä kun voi helposti päätellä käyttöasteen.

Typerää. Kantakaupungissa parkkipaikan löytäminen talvisaikaan, parkkipaikkojen kunnosspidosta puhumattakaan, on ihan riittävän hankalaa ilman pitkäaikaispysäköityjä kesäautojakin.

Ei näin.

Mitä sitten pitäisi tehdä?

Muutama ehdotus:

1. Asukaspysäköintitunnus pitäisi myydä erikseen talvi- ja kesäkausille.

Nykyisin asukaspysäköintilupa on voimassa vuoden kerrallaan. 105 euron (8,75€/kk) maksulla saa pitää autoa vaikka koko vuoden kadunvarressa. Liikuttamatta kertaakaan.

Olisi selvästi parempi ratkaisu myydä pysäköintiluvat erikseen vaikkapa kahdelle eri ”vuodenajalle” lokakuusta maaliskuuhun ja huhtikuusta syyskuuhun. Toinen vaihtoehto voisi olla kk-pohjainen asukaspysäköintimaksu.

Tällöin kesäautot saataisiin pois katujen varsilta ja pysäköintipaikat vapaina niille, jotka niitä todella tarvitsevat ympäri vuoden.

2. Asukaspysäköintimaksun alueellinen tarkastelu

Olen aiemminkin ehdottanut että asukaspysäköintimaksuja tarkasteltaisiin alueellisesti. Tavoitteeksi tulisi ottaa se, että jos on maksun maksanut, paikan sitten myös aina saisi. Nyt tämä tavoite ei toteudu. Ymmärrettävästi parkkimaksun maksavaa, mutta paikkaa vaille jäävää autoilijaa ottaa ns. ”pannuun”.

Olisikin fiksumpaa pyrkiä hinnoittelulla alueellisesti siihen, että pysäköintipaikkojen täyttöaste olisi noin 80-90% luokkaa. Näin asukaspysäköintimaksu ”takaisi” parkkipaikan silloin kun sitä tarvitsee.

Käytännössä tämä tarkoittaisi hintojen korottamista, mutta ehkä 0,29€ per päivä, alle 9€ kuukaudessa, kymmenestä neliömetristä tilaa Helsingin keskustassa ei ole vielä aivan kohtuuttoman paljon.

3. Säännölliset puhdistuspäivät

Kadunvarsipysäköinti olisi ylipäätään helpompaa, jos lunta pystyttäisiin useammin siivoamaan alta pois. Kantakaupungissa pitäisikin olla jokaiselle katuosuudelle selvät ennaltamääritellyt päivät, esim. kaksi kertaa kuukaudessa, jolloin lumityöt tehdään. Ja tiellä olevat autot siirretään pois armotta.

4. Väistöpysäköinnin kehittäminen

Kaupungin tulisi ehdotuksieni vastapainoksi tarjota mahdollisuutta pitkäaikaispysäköintiin hiukan syrjempänä. Vaikkapa pidemmän loman ajaksi saisi autonsa pois muiden tieltä. Kesäautot nyt ainakin hemmettiin kantakaupungin katujen varsilta.

Laskennallisia tarpeita

Kaupunginhallitus käsittelee maanantaina kokouksessaan Töölöön suunniteltua 800 paikan pysäköintiluolaa.

”Pysäköintiselvitys osoittaa, että alueella on pysäköintipaikkavajausta. Uusi rakennettava pysäköintilaitos ei täysin poista alueella olevaa pysäköintipaikkojen laskennallista tarvetta. Pysäköintipaikkoja ei näin ollen ole tarkoituksenmukaista lähteä poistamaan ilman muita liikenteellisiä tai kaupunkikuvallisia perusteita.”

Nyt sitten itse kukin voi lähteä miettimään millä tavoin määritellään ”laskennallinen tarve pysäköinnille”. Ja onko mitään järkeä laskea pysäköintipaikkojen määrä 1900-luvun alkupuolella valmistuneelle alueelle samalla tavalla kuin Kontulaan?

No ei ole.

Jos edes Taka-Töölössä, jossa 60-80% asuntokunnista on autottomia, ei voida tehdä liikenne- ja pysäköintipaikkasuunnittelua jalankulun ja julkisen liikenteen ehdoilla, niin ei sitten missään. Manskua pitkinhän kulkee vain kolme ratikkalinjaa ja Runeberginkatua kaksi. Mahtaa olla elo Töölössä kurjaa kun ei laskennallisia tarpeita tyydytetä.

Ei poliittinen valinta muutu ”tekniseksi” ja epäpoliittiseksi sillä että sitä kutsutaan ”laskennalliseksi”. Pysäköintipaikkoja tarvitaan sen verran kuin niitä päätetään rakentaa.

En vastusta pysäköintiluolia, mutta jos niitä rakennetaan lisää, niin silloin pitää kadunvarsipysäköintiä vastaavasti vähentää. Mieluusti yhden suhde yhteen – jokainen lisäpaikka luolassa tarkoittaa yhden poistamista kaduilta. Tällöin yhteistä katutilaa voidaan vapauttaa yhteiseen käyttöön: leveämmille jalkakäytäville, pyöräkaistoille, sujuvammalle julkiselle liikenteelle ja istutuksille.