Vihreä puoluevaltuuskunta hyväksyi eilen puolueelle tuoreen demokratiaohjelman. Se sisältää monia hyviä ajatuksia demokratiasta, avoimuudesta ja kansalaisvaikuttamisesta. Kannattaa tutustua. Uutisoinnin kärjeksi on näköjään valittu ehdotuksemme rotaatiosäännöstä:

Eduskuntaan, europarlamenttiin ja kunnanvaltuustoihin on säädettävä kolmen vaalikauden rotaatio eli edustajan on sen jälkeen pidettävä kyseisestä toimesta vähintään yhden vaalikauden tauko.

Ja ah miten tämä viaton ajatus onkaan sitten heti väärinymmärretty.

Vasemmistoliiton Sirpa Puhakka kantaa huolta siitä miten ”ei olisi hyvä, jos esimerkiksi nuorena politiikkaan lähtevien toiminta rajattaisiin muutamiin vuosiin.” Huokaus. Eihän yhden vaalikauden tauko tarkoita sitä että 20-kymppisenä kansanedustajauransa aloittanut ei saisi koskaan yli 32-vuotiaana olla Arkadianmäellä töissä.

Sosiaalidemokraattien mielestä ”ihmisten mahdollisuuksia osallistua demokraattiseen päätöksentekoon ei pidä lähteä tällä tavalla keinotekoisesti rajoittamaan.”

Ikäänkuin rotaatiosääntö olisi Suomessa täysin ennenkuulematon ajatus. Kun ei se ole. Tarja Halonen ei voinut jatkaa kolmatta kautta vaikka olisi ehkä halunnutkin. Tai ehkä jopa ”kansa” olisi halunnut. Presidenttimme toimikaudet on hyvästä syystä rajattu kahteen. Ai Miksi? Koska Kekkonen. Sama vallan keskittymisen ongelma koskee myös kansanedustuslaitosta ja kunnanvaltuustoja.

Meillä Vihreissä rotaatiosääntö on jo sisäisesti käytössä. Esim. Helsingissä Vihreä valtuutettu ei voi olla yli kahta kautta peräkkäin saman lautakunnan tai kaupunginhallituksen jäsen. Paitsi että tämä periaate antaa tuoreille naamoille vastuullisia paikkoja, se tekee hyvää myös koko puolueelle – jaetaan vastuuta ja opitaan näkemään yhteiskuntaa monelta eri kantilta.

Rotaatiosääntö tekisi hyvää myös koko suomalaiselle demokratialle. Hyvä veli -verkostot ja maan tavat jäisivät syntymättä, tai ainakin niiden ylläpito olisi vaikeampaa kun vallanpitäjät vaihtuisivat useammin. Toivottavasti keskustelu rotaatiosta on vasta alkanut.