Posts Tagged ‘rovaniemi

22
/
Mar
/
12
 09:03

Kaupunkisuunnittelua linnunpaska-metodilla

Joku aika sitten uutiset tiesivät kertoa sodan runteleman Etelä-Sudanin suunnittelevan eläinhahmoihin perustuvia kaupunkeja. Osuvasti nimetystä “Waun” kaupungista on tarkoitus tulla kirahvin ja Jubasta puolestaan sarvikuonon muotoinen.

Nähtäväksi jää toteutuvatko hankkeet äärimmäisen köyhässä valtiossa. Ainutlaatuista tällainen kaupunkisuunnittelu ei kuitenkaan ole; Brasilian pääkaupunki Brasilia suunniteltiin aikoinaan kotkan muotoiseksi:

Miksi? No perhana miksipä ei! Bueno! Because we can! Upealta näyttää kartalla ja havainnekuvissa. Vielä helikopteristakin katsottuna kaupunki on komea.

(Kuva: Wikimedia Commons, cc-lisenssi)

Katutasolla homma ei sitten oikein näytä ihmisen asuttavalta, mutta mitäpä siitä kun satelliittikuvissa näyttää nii-in hyvältä!

Hassuja nuo ulkomaalaiset! Mutta on sitä osattu Suomessakin. Valitettavasti. Sodanjälkeisen Rovaniemen kaavasta vastasi kansallissankarimme Alvar Aalto:

“Laajaa kuuluisuutta saavuttanut Poronsarvi-kaava on saanut nimensä kartalle piirtyvästä hahmostaan: viheralueiden reunustamat liikennealueet muistuttavat poron sarvia ja rajaavat samalla kaupungin ydinaluetta, joka yhdessä Ounas- ja Kemijokien kanssa hahmottuu poron pääksi. Keskusurheilukenttä muodostaa poron silmän.”

Mahtaa olla mukavaa sportata poron silmässä! Tai voisiko olla mahdollista että Rovaniemen halkaiseva moottoritiekuilu ei ehkä olekaan kivointa mahdollista kaupunkia?  Sori vaan, Rollo. Nyt kävi näin.

Panoraama poron sarvesta.

Näppärän ajatusleikin pohjalta syntynyt rakenne ei ole toimivaa kaupunkia eikä mukavaa maaseutua. Se ei ole edes miellyttävää pikkukaupunkia, jota Suomesta kuitenkin löytyy sieltä täältä, kiitos Pietari Brahen.

Tanskalainen kaupunkisuunnitteluguru Jan Gehl kuvaileekin 1950-luvulla yleistynyttä suunnittelutapaa “linnunpaska-arkkitehtuuriksi”. Arkkitehdit unohtivat inhimillisen perspektiivin ja mittakaavan. Leikittiin jumalaa. Ja munilleen meni.

Perusongelma on se, että asukas ei koe kaupunkiaan fantsusti satelliittikuvana, vaan ihan omin jaloin parin metrin korkeudelta.

Suuri syyllinen kaavoitustavan muutokseen oli se, että kaupunkisuunnittelun keskiöön nostettiin henkilöauto – yksityisautoiluun perustuvan liikenteen “tarpeet” määrittelivät kaupungin rakenteen, ei se, oliko uusi asuinympäristö miellyttävää tai synnyttikö se toimivaa ja monipuolista palvelurakennetta. Kaupunkirakenne hajosi, etäisyydet kasvoivat ja lähipalvelut heikkenivät.

Hitaasti mutta varmasti kaupunkisuunnittelun suuri linja on kuitenkin palaamassa takaisin “perinteiseen” kaupunkimalliin – tiiviiseen ja ihmisen mittakaavalle sopivaan. Kun palvelut ja työpaikat ovat lähellä, myös liikkumisen tarve vähenee. Tiivis ei välttämättä tarkoita betonisia tornitalo-keskittymiä, vaan vanha puutalokaupunki, kuten esim. Puu-Vallila tai Raahe, on tiheämmin rakennettua kuin 60-luvun lähiö.

Suunnitellaan mieluummin joko aidosti tiivistä urbaania kaupunkia palveluineen tai luonnonläheistä ja väljää maaseutua. Unohdetaan näiden kahden kehno kompromissi – “moderni” “suomalainen” autokaupunki. Kananpaska kannattaa levittää kartan sijaan kukkapenkeille.





Kuka?

Hannu Oskala:
Helsingin kaupunginhallituksen jäsen, valtuutettu, maakuntavaltuuston jäsen
musiikkialan moniottelija (MuM),
cityvihreä betoninhalailija.

Flickr

 

Aiemmat kirjoitukset