Sähköautot vai biodiesel

Suomi, tai no ainakin Suomen hallitus, julkaisi viime viikolla ilmasto- ja energiastrategian, jonka mukaan 2030 Suomen teillä olisi noin 250 000 sähköautoa ja vähintään 50 000 (bio)kaasuautoa. Kovin radikaaliksi tätä näkemystä ei voi väittää, maassamme kun huristelee tätä nykyä noin 2,6 miljoonaa henkilöautoa, 300 000 pakua ja 100 000 rekkaa. Eli hallituksemme strategian mukaan vuonna 2030 vain noin 10% ajoneuvoista liikkuisi enemmän tai vähemmän kestävästi.

Näkemyksestä puuttuu paitsi kunnianhimo, myös ymmärrys siitä miten nopeasti sähköautoilu voi yleistyä.

Suosittelen katsomaan tämän Tony Seban presentaation. Linkkaan suoraan kohtaan, jossa puhutaan sähköautoista. Käyn läpi ydinkohdat tässä blogissa.

Miten nopeasti muutos voi tapahtua? Seuraava Tony Seban kuvapari kertoo esimerkin sadan vuoden takaa:
cursor_and_del_1_pdfcursor_and_del_1_pdf
Meillä on aikaa vuoteen 2030 suurin piirtein saman verran. Onko samanlainen muutos mahdollinen vai vain viherhaihattelua?

Sähköautojen kallein osa on akusto. Litium-ioni-akustojen hinta on laskenut viimeiset 15 vuotta noin 14% per vuosi. Vuoden 2010 jälkeen jopa n. 16% vuosi. Tästä laskusta seuraa seuraava käyrä:
cursor_and_del_1_pdf
Tähti vuoden 2020 kohdalla tarkoittaa vuotta, jolloin 320 kilometrin toimintasäteellä varustetun sähköauton akuston hinta on tasolla, jolla uuden sähköauton hinta on sama kuin Yhdysvalloissa myytävän keskihintaisen polttomoottoriauton (33 000$).

Vuoden 2022 kohdalla oleva tähti puolestaan on ”low-end” eli halvahkon auton hintataso (22 000$). Eli vain muutaman vuoden kuluttua sähköauto ei ole enää markkinaehtoisestikaan kalliimpi kuin polttomoottoriauto.

Entäs sitten? Ei jengi halua sähköautoja? Ai ei vai?

Tavallisessa polttomoottoriautossa on noin 2000 liikkuvaa osaa. Teslassa 20. Kumman arvelette olevan halvempi ylläpitää ja kestävämpi? Entäs ajokokemus? Tesla tarjoaa jo nyt suorituskyvyltään monta kertaluokkaa kalliimpien polttomoottoriautojen kiihtyvyyden ja väännön. Ja sähköauton sähkö maksaa bensaan verrattuna pähkinöitä.
cursor_and_del_1_pdfJa kuvitteleeko joku suurten autovalmistajien tässä markkinatilanteessa vielä kymmenen vuoden kuluttua valmistavan polttomoottoriautoja lähinnä Suomen markkinoille? Ja vielä, kuvitteleeko joku vain Suomen markkinoille rakennettavien Flexifuel-autojen olevan halvempia kuin kaikkialle muualle maailmaan valmistettavien sähköautojen?

Onkin varsin todennäköistä että hallituksen biopolttoainekiimassaan valitsema visio on aivan liian varovainen. Pitäisi valmistautua koko henkilöautoliikenteen sähköistämiseen. Tavoitteen tulisi olla vähintäänkin se että 2030 teillämme ei uusia polttomoottoriautoja ole enää lainkaan.

Ja kaupunkitasolla meidän tulisi valmistautua siihen että latauspaikkojen tarve kasvaa lähivuosina räjähdysmäisesti. Jokaisella Helsingin noin 20 000 kadunvarsipaikalla pitäisi mahdollistaa lataaminen. Olenkin antanut kertoa itselleni että kaupunki on tähän valmistautumassa, tosin mittakaavaa Helsinkikään ei välttämättä vielä hahmota.

Biopolttoaineet, ainakin jätteistä tuotettavat, voivat olla osa raskaan liikenteen ja lentoliikenteen tulevaisuutta. Henkilöautoista polttomoottorit katoavat muutamassa vuodessa ja siinä voittavat sekä autoilija että ympäristö. Vaikka kuinka uskoisi biotalouteen, kannattaa katsoa mitä maailmalla tapahtuu. Suomi ei ole mikään yksinäinen saareke, jossa voidaan tehdä aivan omalakisia päätöksiä. Markkinatalous ratkoo ison osan autoilun ilmasto-ongelmista aivan lähivuosina.

Ja 2030 autot ovat automaattisia, joka muuttaa autoilun luonnetta vielä enemmän. Mutta siitä joskus toiste.

sähköauton on muutettava autoilua

Aamun Hesarissa (maksullinen) oli ensimmäisen Suomenkin markkinoille saapuvan sähköauton, Mitsubisin IMiEV:n, koeajo.

imiev

Toimittajan arvio auton ajo-ominaisuuksista oli positiivinen: ”Ensivaikutelma on äänettömyys. Takavetoinen auto kulkee ja kiihtyy kuin huomaamatta.”. Juttu ei kuitenkaan keskittynyt näihin sähköauton hyviin puoliin vaan tarkoituksena oli kokeilla ”pääsemmekö iMiEV:llä Hämeenlinnasta Vantaalle.”.

Mikä ettei. Sopiihan sitä kokeilla. Tulos oli odotettu: auto hyytyi ennen pääkaupunkiseutua. Ja näin toimittaja sai todistettua että sähköautosta ei ole polttomoottoriauton korvaajaksi.

M.O.T.?

On täysin ääliömäistä verrata sähköauton toimintasädettä polttomoottoriautoon. On kyse kahdesta täysin eri keksinnöstä, joilla on erilaiset käyttötarkoitukset ja ne syntyivät erilaisista tarpeista erilaisiin maailmoihin.

Tiehallinnon tiefakta 2009:

Suomalaiset tekevät keskimäärin 3 matkaa vuorokaudessa, joihin
käytetään pysähdyksineen 70 minuuttia. Matkojen keskipituus on 15 km
ja koko päivän aikana suomalaiset liikkuvat keskimäärin 42 km.

Autolla ei keskimäärin tarvitse taittaa 91 kilometrin matkaa, joka Hämeenlinnasta Vantaalle olisi! 42 kilometriä riittää! Ja usein varmasti vieläkin vähempi. Harvempi meistä yhdellä kerralla koko suoritetta suhaa.

Nopea haku VR:n sivuilta ensi maanantaille tuotti Hämeenlinnasta Tikkurilaan vaatimattomat 29 junayhteyttä. Luulisin Matkahuollonkin tarjoavan vielä lisää vaihtoehtoja.

Tulevaisuuden nykyistä ilmastoneutraalimmassa yhteiskunnassa tuollaisia matkoja ei ajeta henkilöautolla.

Sähköautot voisivat korvata nykyiselläänkin jo suurimman osan liikkumisen tarpeesta kesän lomareissuja ja sukulointeja lukuunottamatta. Miksei niitä varten voisi vuokrata erikseen autoa? Miksei sähköautokauppias voisi tarjota rajallisen toimintasäteen ajokin oheen edullista vuokra-pirssiä pitkille matkoille?

Ilmastonmuutos ja ”öljyhuippu” eivät anna armoa – mitä pikemmin vaihtoehtoisia voimanlähteitä saadaan sarjatuotantoon, sen parempi. Vielä niitäkin tärkeämpää on kuitenkin saada muutettua koko autoilun paradigmaa – miten autoa käytetään, mihin sitä oikeasti tarvitaan ja mitkä sen rajat ovat. Auton päivät yksilöllisen vapauden symbolina ovat ohi.

Pääkaupunkiseudulla henkilöauton kyydissä on keskimäärin 1,3 henkilöä. Autoilun päästöt vähenisivät puoleen myös sillä että tuo lukema nostettaisiin 2,6:een. Ja tuo olisi toteuttavissa vaikkapa huomenna toisin kuin teknis-tieteelliset sähköauto-fantasiat. Jos vain tahtoa löytyisi. Ei löytyne.

pääministeri ja teknologian kehitys

Matti Vanhasen visio haulikolla ammutusta yhdyskuntarakenteesta on saanut osakseen paljon kritiikkiä. Syystäkin.

On sinällään positiivista, että pääministerimme uskaltautuu keskustelemaan kaavoittamisen suurista linjoista avoimesti – sitä ei liikaa Suomessa harrasteta. Vanhasen puhe energiatehokkuuspäivillä Vaasassa 5.8.2008 antaa hyvän kuvan pääministerimme ajatusmaailmasta. Samat teemat ovat esillä myös HS:n jutussa:

Metrointoilun sijaan vastaus Suomen ilmasto-ongelmiin löytyy Vanhasen mielestä hänen ”hajakeskitetystä” mallistaan: ihmiset asuvat pienissä puutarhataajamissa, joissa työpaikat ja palvelut ovat lähellä kotia.

Matkat taitetaan sähköautolla ja busseilla.

”Tämä on ehkä se isoin ideologinen kiistakapula. Rakennetaanko tämä alue keskitetysti vai hajakeskitetysti.”

Vanhanen korostaa kannattavansa länsimetroa ja Kehärataa, mutta vain sen takia, että ne helpottavat liikkumista. Hiilidioksidista puhuminen niiden yhteydessä on näpertelyä.

”Yhteiskunta ei voi pettää itseään sillä, että ilmastotavoitteet saavutetaan rakentamalla muutama rata pääkaupunkiseudulle.”

Näpertelyä? Selvä. Mutta pääministerimme visio suomalaisten ilmastollisesti kestävästä liikkumisesta sähköautoilla on vastaavasti mielestäni täyttä haihattelua.

Pian markkinoille alkaa tulla myös sähköverkosta suoraan ladattavia sähköautoja, joiden latauskohtainen ajomäärä sähköllä nousee jo lähelle 100 kilometriä. Sähkön loppuessa moottori siirtyy automaattisesti käyttämään polttonesteitä.

Sähköautoilla voidaan saavuttaa merkittävä energiatehokkuuden nousu ja ne ovat kansalaisten kannalta mielekäs ratkaisu myös kustannusnäkökulmasta.

Akkujen lataukseen markkinat osaavat varmasti pian tuottaa myös aurinkokennoja ja tuulimyllyjä, jotka tuottavat lataussähköä silloin kun olosuhteet ovat otolliset. Ja kun autoa ei lataa samat lähteet voivat lämmittää taloa.

Pitkien etäisyyksiä Suomessa sähköautot mahdollistavat myös yhdyskuntarakenteen pitämisen monipuolisena.

Matin autoon sähkö tulee seinästä. Mistä sähkö tulee seinään? Ilmeisesti Vanhasen Suomessa™ energiaa tuotetaan nykyisen sähkön kulutuksen lisäksi myös kaikille autoille? Millä voimaloilla? Kun nykyisen energian kulutuksenkin kääntäminen laskuun vaikuttaa lähes ylivoimaiselta, niin miten ihmeessä CO2-vapaata energiaa riittää vielä kaikkiin suomalaisiin autoihinkin?

Lisäksi ”pitkien etäisyyksien Suomesta” puhuminen on sikäli harhaanjohtavaa, että pisimmät työmatkat Suomessa taitetaan pääkaupunkiseudun kunnissa. YTV:n sukkulointikarttoihin ja tilastoihin kannattaa tutustua.

Sukkulointi YTV-alueelle kehyskunnista vuonna 2005 (YTV)

Matin kotikunnan Nurmijärven asukkaista 53,1% sukkuloi töihin YTV-alueelle, näistä vielä suurin osa (29,6%) Helsinkiin saakka. YTV-alueelle sukkuloi päivittäin noin 140 000 henkeä. Erityisesti suuntien, joissa ei ole mitään rataverkkoa kehitys on todella huolestuttavaa. Työpaikat eivät siirry hajasijoitetuille peltolämpäreille vaikka pääministeri niin toivoisi. Kävelyetäisyyksien pikkukaupunki ei synny pääkaupunkiseudun viereen.

No, ehkäpä tämä ihmettely on turhaa. Mattihan visioi tulevaa, ei nykyistä tilannetta. Silti on mielestäni ongelmallista, että pääministerimme mielestä erään ilmastonmuutoksen kannalta keskeisen ongelmamme, liikenteen, haittojen vähentämisen tärkein keino on hänen mielestään vekotin, jota ei ole vielä saatu kuluttajille saakka, ja jolta puuttuu tuki-infrastruktuuri tyystin. (Puhumattakaan yleisimmistä akkuteknologian ongelmista, esim. lithiumin saatavuudesta jne.)

Ratkooko Kansanterveyslaitos AIDS-epidemiaa ”tulevaisuudessa keksittävällä rokotteella” vai valistuksella ja jo olemassaolevilla hoidoilla? Jätetäänkö syöpäpotilaat hoitamatta kun ”ihan kohta” keksitään varmasti jokin parempi hoitokeino kuin nykyiset sytostaatti-hoidot? Ei ratko ja ei jätetä. Planeetta on sairas ja ensiapu pitäisi aloittaa välittömästi olemassaolevalla tekniikalla. Tulevaisuudenusko on mukava asia, mutta valtakunnan johdon pitäisi perustaa pitkän linjan poliittiset linjauksensa ennemmin faktoihin kuin toiveajatteluun tekniikan kehittymisestä.