Talvipysäköinti kuntoon!

Tämä on toivoakseni automyönteinen kirjoitus – siihen ainakin pyrin. Emme me Vihreätkään kaikkea autoilua vastusta, katutilaa vaan on Helsingissä niin vähän että sen pitää olla tehokkaassa käytössä!

Kävelin noin kuukausi sitten lounaspaikasta työhuoneelle Helsingin eteläisessä kantakaupungissa. Välimatkaa ei ollut kuin muutamia kortteleita mutta silti sain napattua kuvan paristakymmenestä autosta, joita ei selvästikään oltu siirretty paikaltaan pitkään pitkään aikaan. Lumen kertymisestä kun voi helposti päätellä käyttöasteen.

Typerää. Kantakaupungissa parkkipaikan löytäminen talvisaikaan, parkkipaikkojen kunnosspidosta puhumattakaan, on ihan riittävän hankalaa ilman pitkäaikaispysäköityjä kesäautojakin.

Ei näin.

Mitä sitten pitäisi tehdä?

Muutama ehdotus:

1. Asukaspysäköintitunnus pitäisi myydä erikseen talvi- ja kesäkausille.

Nykyisin asukaspysäköintilupa on voimassa vuoden kerrallaan. 105 euron (8,75€/kk) maksulla saa pitää autoa vaikka koko vuoden kadunvarressa. Liikuttamatta kertaakaan.

Olisi selvästi parempi ratkaisu myydä pysäköintiluvat erikseen vaikkapa kahdelle eri ”vuodenajalle” lokakuusta maaliskuuhun ja huhtikuusta syyskuuhun. Toinen vaihtoehto voisi olla kk-pohjainen asukaspysäköintimaksu.

Tällöin kesäautot saataisiin pois katujen varsilta ja pysäköintipaikat vapaina niille, jotka niitä todella tarvitsevat ympäri vuoden.

2. Asukaspysäköintimaksun alueellinen tarkastelu

Olen aiemminkin ehdottanut että asukaspysäköintimaksuja tarkasteltaisiin alueellisesti. Tavoitteeksi tulisi ottaa se, että jos on maksun maksanut, paikan sitten myös aina saisi. Nyt tämä tavoite ei toteudu. Ymmärrettävästi parkkimaksun maksavaa, mutta paikkaa vaille jäävää autoilijaa ottaa ns. ”pannuun”.

Olisikin fiksumpaa pyrkiä hinnoittelulla alueellisesti siihen, että pysäköintipaikkojen täyttöaste olisi noin 80-90% luokkaa. Näin asukaspysäköintimaksu ”takaisi” parkkipaikan silloin kun sitä tarvitsee.

Käytännössä tämä tarkoittaisi hintojen korottamista, mutta ehkä 0,29€ per päivä, alle 9€ kuukaudessa, kymmenestä neliömetristä tilaa Helsingin keskustassa ei ole vielä aivan kohtuuttoman paljon.

3. Säännölliset puhdistuspäivät

Kadunvarsipysäköinti olisi ylipäätään helpompaa, jos lunta pystyttäisiin useammin siivoamaan alta pois. Kantakaupungissa pitäisikin olla jokaiselle katuosuudelle selvät ennaltamääritellyt päivät, esim. kaksi kertaa kuukaudessa, jolloin lumityöt tehdään. Ja tiellä olevat autot siirretään pois armotta.

4. Väistöpysäköinnin kehittäminen

Kaupungin tulisi ehdotuksieni vastapainoksi tarjota mahdollisuutta pitkäaikaispysäköintiin hiukan syrjempänä. Vaikkapa pidemmän loman ajaksi saisi autonsa pois muiden tieltä. Kesäautot nyt ainakin hemmettiin kantakaupungin katujen varsilta.

seuraavaksi operaatio sohjosota?

Yllättävän runsasluminen talvi on vihdoin päättymässä. Uutisoinnin mukaan kaupunkimme kaduilta on tähän mennessä kuljetettu 253 000 kuormaa lunta.

Määrä on käsittämätön suuri. Töitä on todella tehty. Propsit Pekka Saurille.

Parantamisen varaa kuitenkin on aina. Yleisten töiden lautakunnan puheenjohtaja Jarmo Nieminen (kok) esittelee blogillaan muutamia hyviä teknisiä keinoja vähentää ajettujen kuormien määrää ja näin tehdä lumityöt paremmin ja edullisemmin. Kaikkea lunta ei edes tarvitse kuskata mereen, jos käytössä olisi muitakin konsteja kuin aura:

[youtube=”http://www.youtube.com/watch?v=CKXnlHjx0oQ”]

Tällä hetkellä kuorma-autoyrittäjille esim. maksetaan lumesta “per kuorma”, jolloin kuljetusyrittäjän ei edes kannata yrittää pakata lunta mahdollisimman tehokkaasti tai vain lingota lunta sivummalle siellä missä se on mahdollista. Kaupungin pitäisikin ehkä yksittäisten kuormien laskemisen sijaan tehdä koko talven kattavia alueellisia palvelusopimuksia yrittäjien kanssa, jossa sovittaisiin isompien kokonaisuuksien talvikunnossapidosta.

Toisen suuren ongelman jäljet näkyvät kantakaupungin kevyen liikenteen väylillä. Operaatio lumisota putsasi kyllä kaupungin kadut lumesta ja jäästä, mutta pyörätiet ja jalkakäytävät ovat kuin perunapeltoa. Tämä johtuu huonosta vastuunjaosta: autojen tila on kaupungin kontolla (ja hyvässä kunnossa), mutta jalkakäytävien puhdistus lumesta ja jäästä on jokaisen taloyhtiön vastuulla.

Onko kummakaan että ylläpidon jälki on epätasaista, jos jalkakäytävistä huolehditaan vain muutamia kymmeniä metrejä kerrallaan?

Kun sulaminen kohta alkaa, saattavat kevyenliikenteen väylät olla useita viikkoja täysin käyttökelvottomassa kunnossa. Esim. oman yhtiömme kohdalla jalkakäytävällä on noin 30cm korkea epätasainen jääkerros.

Ei näin. Voi vain kuvitella minkälainen sohjo tässä on parin viikon kuluttua.

Tänä keväänä kaupungin koneisto ei enää korjausliikettä ehdi tehdä, valitettavasti. Ensi talveksi toimintatapaan pitää saada muutos.

1. Jalkakäytävien hoito tulee siirtää kaupungin vastuulle, joka sitten veloittaa tästä palvelusta taloyhtiöitä. Itseasiassa keskitetysti kunnon laitteistolla hoidetut lumityöt saattavat tulla jopa edullisemmaksi kuin jokaisen yhtiön oman huoltoyhtiön toiminta. Ainakin jälki olisi parempaa ja tämän kevään kaltainen parin kuukauden “rospuutto” voitaisiin välttää.

2. Lumityöt pitää kilpailuttaa alueellisesti eikä pilkotusti per lumikuorma -tyyppisellä kannustimella. Tällöin yrittäjille syntyisi luonnollinen kannuste käyttää nykyistä tehokkaampia työmetodeja.

Kansa joka pimeydessä valittaa

Lehtien yleisöosastoilla, sosiaalisessa mediassa ja kahvipöydissä on tänä talvena ollut yksi puheenaihe yli muiden: lumi, ja se, miten huonosti viranomaiset ovat hoitaneet leiviskänsä. Ei saa autoa parkkiin, ei kulje junat ajallaan, ei pysty pyöräilemään, ei voi työnnellä rattaita. Ja syy on tietysti kunnan. Miten ne hoitavat hommansa niin huonosti?

Apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri kertoi jo tammikuun alkupuolella blogissaan, että kaupunki oli ajanut tänä talvena yli 90 000 kuormaa lunta enemmän kuin viime talvena. Siis 90 000 kuormaa enemmän. Ja viime talvikin oli erittäin runsasluminen.

Tulishowta ei lumi pysäyttänyt.

Tuntuu siltä, että olemme unohtaneet elävämme pohjoisella pallonpuoliskolla ja että meillä on neljä vuodenaikaa. Kaikki ei vaan voi toimia täysin samalla tavalla olosuhteista riippumatta.

Sattumalta tämä unohdus ei syntynyt – me luomakunnan herrat olemme aktiivisesti pyrkineet yhteiskuntaan, jossa vuodenajoista ei tarvitse piitata:

Jääkiekkoa ja jalkapalloa pelataan sisähalleissa vuoden ympäri. Tätänykyä Kivikosta löytyy myös ”ympärivuotinen talviurheilukeskus” ja Espooseenkin on suunnitteilla hiihtoputki. Jotain sanoinkuvaamattoman ironista on siinä, että kun ilmastonmuutoksen vuoksi hiihtokausi lyhenee, niin ihmiskunnan ratkaisu on rakentaa fossiilisilla polttoaineilla viilennetty halli.

Kurkut ja tomaatit kasvavat lämmitetyissä kasvihuoneissa Närpiössä tai lennätetään etelästä. Mitä väliä sillä on, maistuuko tomaatti miltään, kunhan sitä on aina saatavilla. Joulupöytä on hyvä muistutus siitä, mitä kausiruoka voisi tarkoittaa. Säilyviä vihanneksia, laatikoita, kalaa, lihaa, leipää. Ei kehnompaa.

Tottakai meidän pitää pyrkiä tekemään asioita paremmin ja sujuvammin: Helsingin lumihuollon budjetointia voisi kehittää ja käyttöön pitäisi ehdottamsti ottaa myös lumilinkoja kauhakuormaajien sijaan. Silti viime kuukausien kaltaisiin erikoistilanteisiin varautuminen niin ”täydellisesti”, että mitään häiriöitä ei olisi syntynyt on vaan täysin mahdotonta. Tai no, ei täysin mahdotonta, mutta sellaiset henkilöstö- ja kalustoresurssit vaatisivat niin paljon satsauksia, että kukaan ei ole niitä valmis tekemään.

Pitkät kalsarit ja talvikengät jalkaan, toppatakki niskaan. Suomessa on toisinaan talvi. Ihanaa. Nautitaan.