Yhteisrintamahan käy

Amerikkalainen ”Global Footprint Network” on arvioinut vuodesta 1992 lähtien uusiutumattomien luonnonvarojen kulutusta. Heidän mukaansa ohitimme eilen (22.8.) kestävän kehityksen vaatiman tason tämän vuoden osalta. Vuonna 1992 ylikulutuspäivä oli vielä lokakuun puolivälin paremmalla puolella. Suunta on siis huono.

Loppuvuoden kulutamme maailmaa velaksi – lainaamme metalleja, mineraaleja, polttoaineita, eläinlajeja ja ekotyyppejä tulevilta sukupolvilta. Ja kuten mikä tahansa finanssijärjestelmä, ei tämä planeettakaan kestä ikuisesti jatkuvaa velkaantumista. Ennemmin tai myöhemmin pitää ruveta säästämään ja maksamaan velkaa pois tai ajaudumme konkurssiin.

Koko planeetan ekosysteemin konkurssi on mun mielestä ”pikkusen pelottava juttu”. Jo se, että sen mahdollisuus kasvaa jatkuvasti, on todella huolestuttavaa. Eurokriisi ei mahdu edes samalle mitta-asteikolle. Pähkinöitä ja meloneja, mitä näitä nyt oli.

Maa Marsin pinnalta kuvattuna. Kuva: NASA/JPL/Cornell/Texas A&M

Mitä pitäisi tehdä? Jyystää raakaa lanttua ja palella pimeässä koko loppuvuosi? Ei todellakaan. En suostu. Eikä suostu vapaaehtoisesti kovin moni muukaan. On täysin mahdotonta vaatia kaikilta, tai edes riittävän suurelta vähemmistöltä, sellaista henkilökohtaista askeesia että planeetta pelastuisi. Ei se vaan onnistu. Kyllä minäkin haluan syödä lihaa ja lentää välillä etelään pimeyttä pakoon.

Mutta radikaaleja muutoksia tarvitaan – ei me tätä planeettaa pelasteta ostamalla luomulattea riistosumpin sijaan. Kuluttajavalinoilla ja henkilökohtaisella kieltäymyksellä on rajansa ja niillä ei voida korvata lainsäätäjien vastuuta.

Yhdessä voimme tehdä päätöksiä, jotka ovat meidän yksilöiden lyhyen tähtäimen etujen vastaisia. Myös minun. Ja vain yhdessä voimme luoda ympäristövelattoman kylän, kaupungin, maan, mantereen ja toivottavasti koko maailman.

Sen sortin sosialisti minä olen. Ja vallankumouksella alkaa olla jo kiire.

hieno mies

Tietokilpailukysymys: Millä yksittäisellä eliöllä on ollut suurin vaikutus maapallomme ilmakehään?

Vastaus: Thomas Midgley, Jr.

Vuonna 1889 syntynyt Thomas Midgley aloitti keksijän uransa General Motorsin palveluksessa vuonna 1916. Hänen ensimmäinen onnistunut keksintönsä oli lisätä polttoaineeseen lyijyä, jotta moottoreiden “nakutus” vähenisi. No nakutus hävisi ja moottoreiden tehokkuutta voitiin parantaa, mutta sivutuotteena lyijyä pääsi ilmakehään vuosikymmeniä pakokaasujen joukossa. Ennen vuotta 1923 lyijyä ei ollut ilmakehässä juuri lainkaan.

Hirvittävintä on se, että lyijyn myrkyllisyys tunnettiin jo antiikin Roomassa. GM:n DuPontin ja Standard Oilin yhteisyritys Ethyl Corporation päättikin kutsua polttoaineen lisäaineena käytettyä seosta “etyyliksi”, koska se kuulosti vähemmän haitalliselta kuin lyijy.

Osoittaakseen lyijyn vaarattomuuden Midgley järjesti lokakuussa 1924 lehdistötilaisuuden, jossa hän kaatoi lyijyä käsilleen ja hengitti minuutin ajan lyijyhöyryä. Väitti että voisi tehdä näin vaikka joka päivä. Hienoa PR:ää! Lehdistön ei tarvinnut tietää että Thomas sai tempauksen ansiosta lyijymyrkytyksen, josta toipuminen kesti noin vuoden.

Thomas Midgley Jr. Hieno mies.

1920-luvun loppupuolella General Motorsin jääkaappeja valmistava yksikkö tarvitsi silloin käytössä olleita rikkidioksidia ja ammoniakkia turvallisemman jäähdytysaineen. Midgley tarttui toimeen ja vain kolmessa päivässä keksi kaasumaisen klooratun hiilivedyn, CFC:n (chlorine-fluorine-carbon). Kauppanimen freoni saanut yhdiste oli turvallinen, hajuton ja edullinen vaihtoehto. Täydellinen ratkaisu paitsi kylmälaitteisiin, myös ponnekaasuksi sumutinpulloihin ja vaahtomuoveihin.

Pieneksi ongelmaksi muodostui toki se, että freonit tuhosivat ilmakehän otsonikerrosta, joka suojaa planeettaamme haitalliselta UV-säteilyltä. Mitäs noista pienistä.

Miten voi yksi mies onnistua tuottamaan näin paljon tuhoa? Ja tuskin silkkaa pahantahtoisuuttaan – lähteiden mukaan Thomas tutki historiaa, rakasti musiikkia ja kirjoitti runoutta. Ympäristövaikutuksia ei vain tuolloin lainkaan mietitty.

Onko tästä opittu mitään? Voiko ihmiskunta ylipäätään oppia? Kuka on 2010-luvun Thomas Midgley?

[youtube=”http://www.youtube.com/watch?v=gZAnnvSOEmw”]

Soini ja O3

Timo Soini kirjoitteli Iltalehden plokissaan Vihreiden “myrkynvihreästä” asialistasta. Aamukaffit pullahtivat näppikselle tästä kappaleesta:

Muutama vuosi sitten vihreät pelottelivat otsonikehän ohenemisella. Mitä sille maailmanlopun asialle on nyt tapahtunut?

No Timo. Ensinnäkin “muutama vuosi sitten” oli 1980-luvun puoliväliä, josta on jo 25 vuotta. Toiseksi se otsoniongelma hoidettiin kuntoon. Wikipedia kertoo meille:

Montrealin pöytäkirja otsonikerrosta heikentävistä aineista on kansainvälinen sopimus, jolla pyritään otsonikerroksen suojeluun vähentämällä otsonikatoa aiheuttavien aineiden valmistusta ja käyttöä. Se hyväksyttiin 16. syyskuuta 1987, ja se astui voimaan 1. tammikuuta 1989, kun sen oli allekirjoittanut 29 valtiota sekä Euroopan yhteisö[1]. Sittemmin sopimusta on täydennetty neljä kertaa: Lontoossa 1990, Kööpenhaminassa 1992, Montrealissa 1997 ja Pekingissä 1999.

Montrealin pöytäkirjaa on luonnehdittu yhdeksi onnistuneimmista kansainvälisistä ympäristösopimuksista. Se on ainoa aidosti globaali ympäristösopimus, kun Itä-Timor viimeisenä allekirjoitti osallistumisensa 16.9.2009.

No miksi tällaiseen valtaisaan prosessiin ryhdyttiin? Annetaan Wikipedian jatkaa:

Nykyisen otsonikadon on osoitettu johtuvan ihmisen ilmakehään päästämistä kemiallisista yhdisteistä, joista vapautuu kloori- ja bromiatomeja stratosfääriin. Näistä yhdisteistä tärkeimmät ovat halogenoidut hiilivedyt, pääasiassa CFC-yhdisteet eli freonit ja halonit. Ensimmäisen kerran niiden otsonikerrosta tuhoava vaikutus ennustettiin 1970-luvulla. 1980-luvun alussa näytti siltä, että huoli otsonikerroksesta oli ollut aiheeton, mutta vuonna 1985 maailmaa hätkäytti uutinen, jonka mukaan otsonipitoisuudet Etelämantereen yllä olivat vähentyneet kymmenessä vuodessa jopa 40 %.

Koska otsonikerros estää haitallisten UV-säteilyn aallonpituuksien (270–315 nm) pääsyä Maan pinnalle, otsonin väheneminen on aiheuttanut maailmanlaajuista huolta. Otsonikadon estämiseksi solmittiin vuonna 1987 Montrealin pöytäkirja, jolla rajoitettiin CFC-yhdisteiden ja muiden otsonikerrosta tuhoavien aineiden käyttöä.

Päästörajoitusten avulla näiden aineiden pitoisuudet ilmakehässä on saatu laskuun, ja otsonikerroksen toipumisen toivotaan alkavan viimeistään 2020-luvulla.

Eli sopimus solmittiin koska oli kiistatonta tieteellistä näyttöä otsonikehän heikentymisestä CFC-yhdisteiden vuoksi. Ja UV-säteilyn lisääntymisestä olisi kärsinyt koko maapallomme pinnalla hyrräävä elämä. Myös Timo Soini.

Homma on siis hoidossa. Siksi siitä ei tarvitse “pelotella” tai vouhottaa. Montrealin sopimus antaa voimaa uskoa että ihmiskunta kykenee ratkaisemaan muitakin globaaleja ongelmia.

Vastaava tieteellinen konsensus vallitsee myös ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta. Siitä “pelottelua” siis jatketaan. Miksi? Koska se nyt vaan on ihan pirun tärkeää tämän planeetan ja koko ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta.

Seuraavan kerran kun Timo kirjoitat plokiisi, niin kokeilepa Google-hakua. Se on oikein näppärä ja kansanomainen konsti löytää tietoa monista asioista!

Vaalien lähetessä Soinin “sutkautukset” alkavat olla jo niin matalaotsaisia, että koko hahmo vaikuttaa enemmän Jope Ruonansuun “imitaatiolta” kuin aidolta ihmiseltä.

Öhö öhö. Nimittäin. Ilimaston, kilimaston, muutos, puutos. Öhö öhö.

Kuinka paljon omia kannattajiaan voi aliarvioida?

sähköauton on muutettava autoilua

Aamun Hesarissa (maksullinen) oli ensimmäisen Suomenkin markkinoille saapuvan sähköauton, Mitsubisin IMiEV:n, koeajo.

imiev

Toimittajan arvio auton ajo-ominaisuuksista oli positiivinen: ”Ensivaikutelma on äänettömyys. Takavetoinen auto kulkee ja kiihtyy kuin huomaamatta.”. Juttu ei kuitenkaan keskittynyt näihin sähköauton hyviin puoliin vaan tarkoituksena oli kokeilla ”pääsemmekö iMiEV:llä Hämeenlinnasta Vantaalle.”.

Mikä ettei. Sopiihan sitä kokeilla. Tulos oli odotettu: auto hyytyi ennen pääkaupunkiseutua. Ja näin toimittaja sai todistettua että sähköautosta ei ole polttomoottoriauton korvaajaksi.

M.O.T.?

On täysin ääliömäistä verrata sähköauton toimintasädettä polttomoottoriautoon. On kyse kahdesta täysin eri keksinnöstä, joilla on erilaiset käyttötarkoitukset ja ne syntyivät erilaisista tarpeista erilaisiin maailmoihin.

Tiehallinnon tiefakta 2009:

Suomalaiset tekevät keskimäärin 3 matkaa vuorokaudessa, joihin
käytetään pysähdyksineen 70 minuuttia. Matkojen keskipituus on 15 km
ja koko päivän aikana suomalaiset liikkuvat keskimäärin 42 km.

Autolla ei keskimäärin tarvitse taittaa 91 kilometrin matkaa, joka Hämeenlinnasta Vantaalle olisi! 42 kilometriä riittää! Ja usein varmasti vieläkin vähempi. Harvempi meistä yhdellä kerralla koko suoritetta suhaa.

Nopea haku VR:n sivuilta ensi maanantaille tuotti Hämeenlinnasta Tikkurilaan vaatimattomat 29 junayhteyttä. Luulisin Matkahuollonkin tarjoavan vielä lisää vaihtoehtoja.

Tulevaisuuden nykyistä ilmastoneutraalimmassa yhteiskunnassa tuollaisia matkoja ei ajeta henkilöautolla.

Sähköautot voisivat korvata nykyiselläänkin jo suurimman osan liikkumisen tarpeesta kesän lomareissuja ja sukulointeja lukuunottamatta. Miksei niitä varten voisi vuokrata erikseen autoa? Miksei sähköautokauppias voisi tarjota rajallisen toimintasäteen ajokin oheen edullista vuokra-pirssiä pitkille matkoille?

Ilmastonmuutos ja ”öljyhuippu” eivät anna armoa – mitä pikemmin vaihtoehtoisia voimanlähteitä saadaan sarjatuotantoon, sen parempi. Vielä niitäkin tärkeämpää on kuitenkin saada muutettua koko autoilun paradigmaa – miten autoa käytetään, mihin sitä oikeasti tarvitaan ja mitkä sen rajat ovat. Auton päivät yksilöllisen vapauden symbolina ovat ohi.

Pääkaupunkiseudulla henkilöauton kyydissä on keskimäärin 1,3 henkilöä. Autoilun päästöt vähenisivät puoleen myös sillä että tuo lukema nostettaisiin 2,6:een. Ja tuo olisi toteuttavissa vaikkapa huomenna toisin kuin teknis-tieteelliset sähköauto-fantasiat. Jos vain tahtoa löytyisi. Ei löytyne.

napapiiri ja ilmastonmuutos

Lehtitietojen mukaan Rovaniemen Ounasvaaralle suunnitellaan maailman suurinta katettua laskettelukeskusta, joka mahdollistaisi ympärivuotisen skimbaamisen.

ounasvaara

Mikä meitä oikein vaivaa?

Mitä osaa termistä talviurheilulaji ei Rovaniemellä ymmärretä?

Eivätkö vuodenajat enää saisi vaikuttaa ihmisten elämään lainkaan?

Pitäisikö Vanhasen hallitukselta vaatia syksyn kieltämistä lailla?

Moskovan ja Pekingin olympialaisten säätilan hallinta oli vasta alkua! Meidän pitäisi pystyä eduskunnan päätöksellä valitsemaan jo kesällä syksyn sadepäivät! Näin niihin sitten voitaisiin ajoissa varautua riittävällä varastolla teetä, keksejä, kaakaota ja Tex Willereitä sateen rummuttaessa tunnelmallisesti ikkunan pieltä. Kesälläkään ei tarvitsisi kenenkään pettyä lomasäihin, jos poutapäivät olisivat tiedossa jo etukäteen!

Ihmiskunta tuntuu vajoavan yhä syvemmälle ”hallinnan” illuusioonsa; maapallo on vain raaka-ainetta, jota voimme ohjata, kuluttaa ja muokata mielihalujemme mukaan välittämättä vuodenajoista, raaka-aineiden riittävyydestä tai ilmakehän kaasukoostumuksesta.

Triumph of Man, indeed.