Mitä nyt? – puhe Meidän Festivaaleilla 29.7.

Pekka Kuusisto keksi tänä kesänä tilata Meidän Festivaalille musiikin lisäksi myös puheita. Sain itse kunnian puhua yleisölle viime perjantain konsertissa Charles Ivesin ja John Coriglianon teosten välissä.

[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=-GKe91EhqdI]

Kiitokset Pekalle loistavasta ideasta ja mahdollisuudesta päästä saarnaamaan yleisölle! En ole juurikaan puhunut julkisesti, joten kokemus oli sikälikin haastava. Puhuminen on aivan eri tavalla jännittävää kuin esim. soittaminen yleisön edessä. Treenaamisen tarvetta löytyy siis. Puhuin etenkin alkupuolella hermostuksissani aivan liian nopeasti.

Ohessa puhe suurin piirtein sellaisena kuin sen vetäisin.

Mitä nyt?

Hyvää iltaa rakas yleisö, kuten nokkelimmat teistä varmaan jo huomasivatkin, minä en ole Suomen tunnetuin ex-aikuisviihdetähti tai hänen vaimonsa – ainakaan vielä. Olen Hannu Oskala, Helsingin kulttuuri- ja kirjastolautakunnan Vihreä jäsen.

Väitän, että meillä Suomessa ei tehdä kulttuuripolitiikkaa, vaan meillä keskitytään 1970-luvun kulttuuripolitiikan ulkomuseon ylläpitämiseen my dolphin show jetzt herunterladen.

Miksi taidetta tuetaan?

Yleisin vasta-argumentti kulttuurin tuelle kuuluu yksinkertaisesti: ”Miksi meidän kaikkien pitäisi maksaa toisten viihteestä? En käy oopperassa, miksi eliittiä tuetaan? Eikö markkinatalous hoidakaan hommaa kysynnän ja tarjonnan kautta?”

Tähän on mielestäni helppo vastaus.

Mikä on valtion tehtävä? Demokraattisen valtion on tarkoitus tasapainottaa markkinataloutta. On selvää, että markkinatalous ei ainakaan Suomen kokoisella markkina-alueella kykene ylläpitämään monipuolista ammattimaista tarjontaa. Tästä seuraisi se, että kotimaisen kulttuuritarjonnan korvaisi suurelta osin ulkomainen tuontikulttuuri, joka voi ottaa voittonsa yhtä maata laajemmalta alueelta. Suomalaista kulttuuria tulee tukea, jotta meillä olisi suomalaista kulttuuria.

Meille ”kulttuuri-ihmisille” on itsestään selvää että kulttuuria tulee tukea. Näemme selvästi että kulttuuri yleisesti ja korkeakulttuuri erityisesti ovat osa sivistysvaltion kudosta, siinä missä koulutus, tasa-arvo ja terveydenhuoltokin herunterladen. Ilman kulttuuria Suomi ei olisi Suomi.

Aina silloin tällöin julkiseen keskusteluun nousee kuitenkin ääniä, jotka ovat eri mieltä. Miksi ihmeessä postmoderneille tekotaiteilijoille pitäisi jakaa yhteistä rahaa? ”Ettekö välitä veteraaneista ja vanhuksista?”

Kulttuurivaikuttajat sitten nousevat yhteisrintamaan. Kerätään adresseja, kirjoitetaan mielipidekirjoituksia, puhutaan ylevästi sfäärien musiikista ja vähemmän ylevästi siitä miten helmiä pitää tarjoilla sioille. Perinteisesti Suomessa eduskunnan enemmistö on sitten ymmärtänyt yskän ja kulttuurin rahoitukseen ei ole koskettu. Kukapa uskaltuisi profiloitua ”kulttuurin vastustajana”? Kulttuuripuolue on isompi kuin mikään muu puolue eduskunnassa.

Minua tämä taide- ja kulttuurikentän siilipuolustus vituttaa.

Tottakai esim. Perussuomalaisten vaaliohjelman linjaukset ovat lyhytjänteisiä, sivistymättömiä, populistisia ja tyhmiä. Mutta silti niiden taustalla olevia kysymyksiä ei saa ohittaa. Kulttuurikenttä, etenkään tuettu sellainen, ei saa tuudittautua kuvittelemaan että nykyinen kulttuurimyönteinen ilmapiiri jatkuu ikuisesti. Mielestäni kulttuurikenttä on rakentanut itselleen Maginot-linjan; kestäviä bunkkereita, joilla edellinen sota voitettiin Download video with link.

Hyvä. Kulttuuria siis pitää tukea. Seuraako tästä se, että kulttuuria tulee tukea siten, kuin sitä nyt Suomessa tuetaan? Kohdistuuko tuki oikeille toimijoille? Millaista taidetta tuki luo?

Mahtoikohan moni olla pettynyt ohjelmamuutokseen... :)

Miten taidetta tuetaan?

Suomessa valtaosa musiikin julkisesta tuesta jaetaan ns. valtionosuusjärjestelmän kautta. Homma toimii pähkinänkuoressa siten, että valtio on määritellyt laskennallisen henkilötyövuosikustannuksen, noin 54 000€ €, josta valtio sitten maksaa kunnalle 37%, eli noin 20 000€.

Näitä laskennallisia henkilötyövuosia on yhteensä 1033 kappaletta. Näistä klassisia on 988. ”Ei-klassisia” 45; Tallari (4), Loiskis (4), Riku Niemi Orchestra (9) ja UMO (28). Kaikki muu tuki menee klassiselle musiikille.. 96,5% tuesta.

Tämä valtionosuus nousi vuosina viime hallituskaudella 64%, rahassa noin miljoonaa euroa€ marktplaats app downloaden ipad. Yhteensä tätä tukea kunnille valtio jakaa tänä vuonna noin 21 miljoonaa euroa.

Vuodelle 2011 valtio satsaa ensimmäistä kertaa ”muun musiikin” klubitoimintaan 100 000€. Tämä on 0,4% klassisen musiikin valtiolliseta tuesta. Tämä summa on vain 1,2% siitä lisärahoituksesta, jonka klassinen musiikki edellisellä hallituskaudelle sai.

Jazzliiton tuki, eli merkittävin tuki, jolla Suomessa järjestetään jazz-kiertueita ja edistetään jazzia, on tänä vuonna noin 270 000€, eli noin 1,3% klassisten orkestereiden tukisummasta.

Onko kummakaan että meidän “ei-klassisten” piirissä kiehuu? Eikö mikään muu musiikki tarvitse tukea? Mikä on ”muun musiikin” arvo? Ainakaan ei voida väittää että kaikki muu musiikki olisi siinä määrin ”kaupallista” että se pärjäisi tyystin ilman tukea.

Vaikka ei olisi huolissaan tästä rakenteellisesta ongelmasta musiikin tukipolitiikassa, vaikka olisi sitä mieltä että klassisen musiikin tulee saada 100% musiikin tuesta, niin tästä päästään toiseen, mielestäni vielä merkittävämpään ongelmaan.

Esimerkki omalta alaltani, kansanmusiikista, Koko kansanmusiikin valtiollinen menee yhdelle yhteyeelle, Kaustisella sijaitsevalle Tallarille, jonka jäsenet valittiin koesoitolla sitä perustettaessa vuonna 1984 download film op iphone.

Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osasto perustettiin vuonna 1983, ensimmäiset maisterit valmistuivat 1990-luvun taitteessa. Meitä on valmistunut nyt jo noin 100.

Paljonko kansanmusiikin valtiollinen tuki on noussut koulutettujen kansanmuusikoiden myötä? Ei pätkääkään.

Käytännössä Suomessa vuonna 2011 tukea saavat täsmälleen samat orkesterit kuin vuonna 1980. Itseasiassa muutamaa poikkeusta lukuunottamatta tuen saajat ovat samoja kuin koko tukea sorvattaessa 1970-luvulla.

Yli 30 vuotta sitten. Tuen perusrakenne ei ole muuttunut pätkääkään.

Eikö taiteen kenttä ole muuttunut 30:ssä vuodessa? – Mielestäni on.

Eikö yleisö ja sen tarpeet ole muuttuneet 30:ssä vuodessa? – Mielestäni on.

Eikö ole keksitty mitään uusia muotoja tukea musiikkia 30:ssä vuodessa? – Mielestäni on.

Koko nykyinen järjestelmämme perustuu 1970-lukulaiseen ajatukseen siitä, miten kulttuuria tuotetaan ja miten sitä voidaan tukea.

1970-luvulla oli mahdotonta ajatella, että valtio tukisi mitään muuta kuin vakituisia kuukausipalkkaisia töitä. Näin ei ole ollut enää pitkään aikaan streamtransport.

Tämä malli ei enää vastaa niihin kentän ja yleisön tarpeisiin, joita meillä on.

Erinomainen esimerkki löytyy Jyväskylästä, jonka kaupunginorkesterin yleisöpohjasta on tehty tutkimukset sekä vuonna 1990 että vuonna 2009. Johtopäätös oli se, että yleisö oli 20 vuoden tarkasteluvälillä ikääntynyt 20 vuotta.

Mitä tapahtuu 20 vuoden kuluttua kun nykyiset kuulijat kuolevat pois?

Mitä sitten pitäisi tehdä?

Kulttuurielämän pitäisi tunnustaa, että muutos on luonnollinen osa kulttuurin kehitystä. Nykyisen järjestelmän perustehtävä tuntuu olevan muutoksen vastustaminen. Yritetään luoda tukimuotoja, joissa asiat tapahtuvat ikuisesti samalla tavalla.

Mielestäni tämä ei ole kulttuurin eikä taiteen perusolemuksen mukaista.

Esimerkiksi lautakuntamme päättää valtion jälkeen maamme toiseksi suurimmasta ”kulttuuribudjetista”, yhteensä noin 25 miljoonaa euroa vuodessa. Kuulostaa isolta?

Käytännössä lautakunnassa keskustellaan kymmenien tuhansien siirtämisestä momentilta toiselle. Ja se on nimenomaan nollasummapeliä spider solitaire für windows 10 kostenlos downloaden. Ei meillä ole mitään valtaa tehdä minkäänlaista aktiivista kulttuuripolitiikkaa. 98% rahasta menee vuodesta toiseen täsmälleen samoille toimijoille. Ja suurin osa näistä toimijoista on ollut olemassa jo 1980-luvun puolivälissä.

Tuotantomuoto on vain väline! Se ei ole itsetarkoitus! Ja tuotantomuodoista ei juurikaan keskustella! Keskustellaan vain siitä saako kulttuuri rahaa vai ei! Se, miten se raha käytetään on paljon tärkeämpi kysymys!

Tästä päästään klassiseen musiikkin. Kaupunginorkesteri on mielestäni ”vain” väline, jonka tarkoituksena on tuottaa korkealaatuista orkesterimusiikkia kuntalaisille! Nykyisin on olemassa muitakin tapoja tuottaa tämä palvelu. Ja nämä muodot ovat usein paljon moniarvoisempia ja kustannustehokkaampia.

Pieni esimerkki. Mikkelin kaupunki, jolla on 12-henkinen pieni jousiorkesteri, käyttää orkesteriinsa (valtionosuus ja kaupungin osuus yhteenlaskettuna) noin 850000€ vuodessa. Tällä rahalla Mikkeli saa alle 30 kymmentä saman 12-henkisen pumpun konserttia.

Mitä tällä samalla rahalla voitaisiin saada ”freelancekentältä” tilaamalla download epic game?

Laskeskelin hinnat hiukan yläkanttiin, mutta oman arvioni mukaan Mikkeli voisi saada 9 kansanmusiikkikonserttia, 9 jazzkonserttia, 9 popkonserttia, 9 nykysirkusesitystä, 9 tanssiesitystä, 9 kamarimusiikkikokoonpanoa, 9 kamariorkesteria ja muutama sinfoniakonserttikin. Eli suurin piirtein kaksi tapahtumaa per viikko konserttikausien ajan. Tuplamäärä tapahtumia, valtaisa monipuolisuus. Samalla rahalla. Voisin kuvitella myös klassisen musiikin ystävien olevan tyytyväisempiä tarjontaan kuin nykyiseen, anteeksi nyt vain, ankeaan ohjelmistoon.

Kannattaa siis huomata että nykyinen tukijärjestelmä on järjettömän aukkoinen jopa klassisen musiikin puolella. Missä on tuki kuoromusiikille? Miksi meillä on vain yksi periodibändi? Missä on tuki kamarimusiikille? Miksei MetaFour kierrä ympäri Suomea? Miksei Arktinen Hysteria soita joka vuosi kymmeniä konsertteja joka puolella Suomea?

Hyvä esimerkki omasta työelämästäni: teen äänisuunnitelua Johanna Juhola Triossa, miksaan, sämplään, soitan. Olemme viimeisen parin vuoden aikana olleet keikalla Venäjällä, Japanissa, Sveitsissä, Norjassa ja Portugalissa – syksyllä menemme Ranskaan ja Tanskaan. Miksi olemme olleet keikalla Suomessa vain Helsingissä?

Niinpä niin. Siksi että meillä Suomessa ei tueta kulttuurin kierrättämistä.

Ei käy KOM-teatteri Kajaanissa, ei käy kamubändit Oulussa, ei jazzbändit napapiirillä brawl stars hack kostenlos herunterladen.

Nykyinen tukijärjestelmä aiheuttaa osin senkin että taide ja kulttuuri keskittyy vain suurempiin kaupunkeihin. Pienissä kaupungeissa tarjonta on yksipuolista ja ankeaa. Onko kummakaan että kulttuurin tukea sitten Perussuomessa vastustetaan, jos suurin tuesta ja tuen hedelmistä nautitaan suurimmissa kehityskeskuksissa?

Muutoksen on pakko tapahtua.

Tähän on useampia syitä:

Ylipäätään kuvio ei ole kestävä kulttuuripoliittisesti. Tämä ei ole reilua. Helsingin kaupunginorkesteri saa joka vuosi julkista tukea Musiikkitalossa konsertoimiseen noin 13,4 miljoonaa euroa, ”muulle musiikille” Musiikkitalon budjetissa on varattu pyöreät nolla euroa. ”Muu musiikki” joutuu toimimaan Musiikkitalossa täysin markkinatalouspohjalta.

Toinen suuri syy on demografia. Sosiaali- ja terveyspalvelut tulevat seuraavan kymmenen-kahdenkymmenen vuoden aikana aiheuttamaan valtaisan kustannuspaineen kun suuret ikäluokat eläköityvät. Lillukanvarret kuten kulttuuri tullaan leikkaamaan pois, jos niitä ei pystytä nykyistä paremmin perustelemaan. Se, että jokin on ”hienoa”, ei takuulla riitä ylläpitämään kaikkia 988:aa orkesterimuusikon työpaikkaa microsoft access for free in full.

Se, mitä minä pelkään on se, että kulttuurielämä vastustaa kaikkia tarpeellisiakin toimintatapojen muutoksia viimeiseen saakka. Kaivetaan poteroja yhä syvemmälle. Ajetaan täysillä päin seinään.

Muutos kuitenkin tapahtuu ja sitten ne leikkaukset vaan jossain vaiheessa tehdään. Mistä sitten leikataan? Keneltä otetaan pois, kenelle annetaan? Lopputulos olisi parempi, jos muutokseen valmistauduttaisiin. Jos muutosta jopa kentän sisällä valmisteltaisiin. Nähtäisiin ongelmat, tunnustettaisiin ne.

Nyt lopuksi haluan korostaa, että minä en halua lakkauttaa klassista Suomessa? Ei. Päin vastoin. Minä rakastan klassista musiikkia. Minä haluan pelastaa klassisen musiikin itseltään ja orkesterilaitoksen pihdeistä. Klassinen musiikki ole yhtä kuin orkesterilaitos.

Minä haluan elävän, hengittävän, kilpailevan, aggressiivisen, vaarallisen klassisen musiikin kentän, joka, juuri kuten täällä tänään, etsii uusia asioita, osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun ja on osa yhteiskuntaa, eikä vain ulkomuseo siitä, mitä musiikillisella korkeakulttuurilla ja kulttuuripolitiikalla tarkoitettiin 1970-luvulla.

Kiitos.

majesteettirikoksia

Kulttuuri- ja kirjastolautakunnan kevään viimeisessä kokouksessa oli käsittelyssä yksi kohta, joka ei ollut julkisella esityslistalla: talousarvioavustukset vuodelle 2012.

Tämä kohta piti sisällään kaikki kaupungin eri kulttuuritoimijoille jakamat avustukset. VOS-teatterit, harkinnanvaraiset teatterit, tanssiteatterit, musiikkioppilaitokset, festivaalit, koko joukon museoita sekä kaikki lautakunnan jakamat avustukset ja apurahat. Kokonaisuutena avustuspotti on ensi vuodelle noin 15 miljoonaa euroa.

Menin kokoukseen hiukan masentuneena, tai ainakin tappioon valmistautuneena download movies on german for free.

Ensinnäkin miksi kohta oli listalla “EI JULKISUUTEEN” -merkinnällä? Miksei tästä kohdasta, joka on mielestäni lautakunnan koko vuoden ehkä tärkein päätös saanut keskustella julkisesti?

Toinen ongelma oli se, että tälle kohdalle luvattiin ensi vuodelle lisää rahaa kaupungin raamissa vain 15 000€. Tai no, paperilla rahaa tulee rutkasti lisää, 470 000€, mutta se kaikki menee Svenska Teaternille remonttilainan kattamiseen seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi.

Julkisuuskysymykseen sain hämmentävän vastauksen children's theatre plays for free. Ilmeisesti tieto oli julkista, tai ainakaan se ei ollut salaista. Avoimmuudesta Kulttuurikeskuksen toiminnassa ja avustusten jakamisessa keskusteltiin, enkä aio jättää asiaa tähän. Haluan että ensi vuonna avustusehdotus on julkinen ja jo tänä vuonna avustuksen saajat ja summat ovat helpommin löydettävissä Kulttuurikeskuksen nettisivuilla. Tällä hetkellä niitä ei ole siellä lainkaan. Pyytämällä kuulemma saa.

Mielestäni kunnalliseen päätöksentekoon liittyvä tieto on joko julkista tai salaista foto'sen wetransfer iphone. Tällainen “EI JULKISUUTEEN” -tieto, jota pidetään vakan alla lähinnä sen takia että se saattaisi aiheuttaa keskustelua, ei mielestäni ole hyvää hallintoa tai politiikkaa. Demokratiaan kuuluu mahdollisimman suuri avoimmuus – kaikki mitä ei erikseen salassapitolaissa määritellä salaiseksi on periaatteessa julkista.

Toiseen ongelmaan halusin myös lautakunnan tekevän jotain. On kestämätöntä että vaikka tulevassa kulttuuristrategiassa ja jo hyväksytyssä lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmassa (LASU) puhutaan kauniisti kulttuurin positiivisesta vaikuttavuudesta ja siitä miten uusia toimijoita tulee tukea, niin todellisuus on kuitenkin se, että päätöksiä tehtäessä raha jaetaan niille toimijoille, joille se on aina ennenkin jaettu mac youtube video herunterladen.

Vaihtoehtoja lautakunnalla on yksinkertaistettuna kaksi: joko olisi löydettävä säästöjä sisäisesti ja kohdistettava menoja uudella tavalla, tai sitten raamiin täytyy saada lisää rahaa.

Ensimmäinen vaihtoehto on tietenkin hankalampi; pienikin leikkaus olemassaoleviin tukiin aiheuttaa vastarintaa. Ja syystäkin: eivät Helsingissä edes VOS-teatterit elele leveästi. Ja tekevät hienoa työtä.

Selkeä ongelma sisäisessä leikkaamisessa on myös se, että ilman tukirakenteen kokonaistarkastelua leikkely sieltä sun täältä ei välttämättä luo järkevämpää kokonaisuutta backup & sync herunterladen. Myöskäään poliittisesti kukaan ei halunne profiloitua vaikkapa musiikkiopistojen leikkaajana.

Yritin kokouksessa ensin ehdottaa sisäisiä siirtoja. Ne eivät menneet läpi.

Siksi ehdotinkin vielä että lautakunta tekisi raamin ylittävän talousarvioavustusehdotuksen. Hämmästyksekseni ehdotus meni läpi niin että hujahti.

Lisäksi kulttuuri- ja kirjastolautakunta ehdottaa avustusraamiin lisäystä vuodelle 2012 TA-kohtaan 4 17 03, Avustukset yhteisöille, yhteensä 300 000 euroa siten, että 100 000 tulee esittävän taiteen ja musiikin harkinnanvaraisiin avustuksiin, 100 000 harkinnanvaraisiin musiikkioppilaitosten avustuksiin ja 100 000 kohdeavustuksiin horse club app herunterladen.

Tarkoittaako tämä nyt sitä että ensi vuonna olisi kohdeavustuksia 100 000€ enemmän kuin alkuperäisessä ehdotuksessa? Ei välttämättä. Kaupunginhallituksen lautakunnille antamat valmisteluohjeet kun edellyttävät, että raamia ei saa ylittää. Eli tästä seurannee se, että päätöksemme tulee bumerangina takaisin kaupunginhallituksesta.

Miksi päätös kuitenkin kannatti tehdä? Ensinnäkin mitään lisärahaa ei ikinä saada, jos sitä ei koskaan vaadita. On täysin mahdollista että tällainen summa, joka on Helsingin kokoisessa kaupungissa aidosti “pähkinöitä” sujahtaa läpi jo kh:sta dj setsen. Lisäksi yksimielinen päätöksemme lähettää hyvää viestiä syksyn budjettivääntöjä varten. Fiilis on varovaisen toiveikas.

Perusteluja on helppo löytää.
– Harkinnanvaraisten teattereiden ja tanssiryhmien avustukset ovat pysyneet samana viime vuodet. Efektiivisesti tämä on tarkoittanut säästöä, vaikka tekijöitä on tullut lisää ja moni ryhmä (esim. Kapsäkki, Karttunen) on lisännyt toimintansa laatua ja volyymia paljon.
– Musiikkioppilaitosten kohdalla leijonanosa kaupungin tuesta ja käytännössä kaikki valtion tuki menee musiikin laajaa perusopetusta antaville laitoksille bilder von dropbox auf pc herunterladen. Tämä tuki kohdistuu käytännössä klassisen musiikin opetukseen sosiaalisesti hyvinvoivilla alueilla. Yleisen oppimäärän (harkinnanvarainen) tuen laajentaminen alentaisi kynnystä päästä harrastamaan musiikkia ja monipuolistaisi tarjontaa.
– Kohdeavustusten summa on liian pieni. Joudumme erittäin todennäköisesti loppuvuodesta toteamaan rahojen loppuneen kesken. Laadukkaita toimijoita on koko ajan enemmän. Kohdeavustusten työllistävä vaikutus kulttuurialalla on myös erittäin merkittävä, yli puolet (54 %) myönnetystä summasta käytetään palkkoihin ja palkkioihin 60er jahre musik kostenlosen.

Valtuutetuille ja kh:n jäsenille kannattaa muistuttaa myös syksyllä valtuuston käsittelyyn tulevasta kulttuuristrategiasta. Avustusjärjestelmästä siellä linjataan seuraavasti:

Kehitetään Helsingin kulttuuripalveluita joustavammaksi, jotta pystytään vastaamaan muuttuvan taide- ja kulttuurikentän sekä kasvavan kaupunkirakenteen tarpeisiin. Kaikkia palveluita ei tuoteta itse, vaan niiden luomiseksi uusilla alueilla pyritään yhteistyöhön kulttuurikentän kanssa. Tämä kustannustehokas tapa edellyttää avustusten lisäämistä.

ja taiteen yleisestä oppimäärästä:

Yleistä oppimäärää opettavat laitokset saavat yleensä yksinomaan kaupungin tukea google play store app download for free for pc. Helsinki vahvistaa yleisen oppimäärän asemaa. Yleisen oppimäärän opetus perustuu usein ryhmäopetukseen, joka on yhteisöllistä ja edullisempaa järjestää.

Tuleva kulttuuristrategia kohdistuu vuosille 2012-2017. Jos uunituore strategia aiotaan ottaa tosissaan, pitää sen näkyä kentällä jo ensi vuonna.

[Lue lisää…]

2009 Ihan ihmejuttu

20-vuotista taivaltaan ensi viikolla juhliva Tanssiteatteri Minimi päätti pönäkän historiikin sijaan muistella menneitä juhlablogilla, johon eri tavoin Minimin historiaan liittyvät henkilöt ovat kirjoitelleet muistojaan. Minulta pyydettiin kirjoitus vuodesta 2009, jolloin teimme musiikit ”Ihmejuttu” -nimiseen teokseen.

Syyskuu 2009 Kuopionlahdenkadulla download the protective mask itself sew instructions for free. Ihmejutun synnytys käynnissä. Asumme Jarnon kanssa “karuhkosti” kalustetussa yksiössä.

Minä nukun keittiön lattialla ja Jaffe sohvalla, väliovea ei ole. Eikä verhoja. Vessan lamppu paloi ensimmäisellä viikolla. Kumpikaan ei viitsi hankkia uutta lamppua. Vessan ovea ei saa lukkoon. Kohtelias keskusteluyhteys on säilytetty, mutta tunnelma on käsinkoskeltavan kireä bloons td 5 kostenlos. Puoliso kommentoi viikonloppuisin kotona että “Sä voisit muuttaa sen Jarnon kanssa asumaan kun sä kuitenkin vietät sen kanssa enemmän aikaa kuin mun.”.

Miten tänne päädyttiin?

Oma Minimi-kokemukseni alkoi yleisön joukosta jo (luultavasti) vuonna 1996 kun Minimi vieraili Savonlinnan Taidelukiossa.

En muista itse tanssista juuri mitään – toinen biiseistä taisi olla “Aitoa ilonpitoa”, mutta Sam Siltavuoren näytöksen yhteydessä meille taikkarilaisille pitämä “demo” valotekniikasta on jäänyt mieleen: “Sinisellä sivuvalolla saadaan syvyydet erottumaan paremmin.” icloud browser mehrere fotos herunterladen.

Tärkeää on kuitenkin se, että Minimi oli minullekin, aktiivisesti taidetta harrastaneelle ja “kulttuuriin” myönteisesti suhtautuvan perheen vesalle, ensimmäinen koskaan näkemäni “moderni” tanssiesitys. Balettia olin nähnyt aiemmin Oopperajuhlilla.

En varmasti ollut sinäkään aamuna ainoa, jonka nykytanssineitsyyden Minimi vei. Monesti puhutaan “uraauurtavasta” taiteesta – Minimi on juuri sitä withholding tax rates. Koko Itä-Suomi oli vuonna 1996 ja on valitettavasti usein yhä, lähes koskematonta maastoa uudelle tanssille.

Suomalaisen kulttuuripolitiikan seiniin ja kaavoihin kangistuneiden laitoksien keskellä Minimi onkin kuin raikas tuuli: uutta taidetta, yleisöä ja tekemisen tapoja etsivä järjestäytynyt anarkisti.

Miksei kukaan muu ole tuottanut produktiota usean kunnallisen laitosteatterin kanssa? Miksi Minimi on yhä lähes ainoa ryhmä, joka jaksaa kiertää pienemmilläkin paikkakunnilla myrkyttämässä nuorison mieliä huumorin kaapuun piilotetulla korkeakulttuurilla freitag der 13 kostenlosen?

Mikä suomalaista kulttuurialaa, jonka pitäisi olla erityisen luova ja brändikielellä “innovatiivinen”, oikein vaivaa? Miksi luovuus tuntuu jäävän henkilötyövuosien, sisäisten vuokrien ja yleisen byrokratian jalkoihin? Miksi Minimi on poikkeus? Miksei tällainen positiivinen hulluus ole yleisempää?

Ahto Koskitalo venyttää ihmeellisesti, Kuva: Petra Tiihonen

Takaisin Kuopioon ja vuoteen 2009 download win 10 iso. Edeltävänä syksynä Riikka soitteli ja pyysi minua ja pelimannitoveriani Jarno Tastulaa säveltämään ja soittamaan musiikkia Marjo Kuuselan koreografiaan. Näin mahtavia tarjouksia ei usein kävele vastaan: pääsisi tekemään taidetta hienolla porukalla ja siitä vielä maksettaisiinkin!

Ensimmäisessä palaverissa Marjon kanssa keväällä 2009 minä sitten linjasin että “Me ollaan Jaffen kanssa tuota kansanmusiikkia soitettu viime aikoina niin paljon, että olisi mukava tehdä vähän jotain erilaista – taidemusiikkia!” opera bilder herunterladen.

Myöhemmin sain selville että Marjo oli ollut etukäteen innoissaan siitä että nyt pääsisi tekemään liikettä juuri “kansanmusiikkiin”. Hupsista. Ilmankos taiteilijarohvessori näytti ensi alkuun vähän nyreältä. No, ei siitä musasta kyllä ihan puhdasta modernismiakaan tullut.

Käynnistysjärkytyksen jälkeen yhteistyö sujui kuitenkin mukavasti ja kesän alku ja syyskuu kuluivat Kuopiossa taidetta vääntäen herunterladen. Ensi-ilta lokakuussa on jäänyt mieleen erityisesti siksi, että Minimi lahjoi meitä pelimanneja omilla hotellihuoneilla yksiössä vietetyn työparisuhdeintensiiviperiodin päätteeksi.

Ihmejuttu oli mielestäni onnistunut proggis. Ainakin Jaffen kanssa soitimme itsellemme ihan uusia juttuja, kun kerrankin oli aikaa kaivaa ja tutkia rauhassa, ilman ulkoisia paineita siitä, mitä lopputuleman pitäisi olla comic bilder kostenlos herunterladen. Luottamusta löytyi ja siitä nautittiin.

[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=XlpMFHLTzDo]
Ihmejuttu alkoi omalta osaltani noin 15 minuuttia ennen näytöksen alkua torven tuuttauksella Sotkun ulkopuolella. Idea ei enää joulukuun pakkasissa tuntunut aivan yhtä briljantilta kuin elokuussa.

Antin Lahden luotsaamana Minimi on silminnähden kehittynyt niin organisaationa kuin taiteellisestikin ja olen vakuuttunut siitä että tulevat viisi vuotta ovat vähintäänkin yhtä upeita kuin kuluneet viisi. Suurkiitos Marjolle, Minimille ja Tanssin aluekeskukselle siitä että saimme olla mukana!

Onnea ja menestystä kaksikymppiselle Minimille!

paneloimassa

Käväisin viikko sitten yleisötyöhön keskittyneen Himo3-seminaarin paneelissa keskustelemassa yleisötyön rahoituksesta ja roolista. Toin paneeliin “kuntapäättäjän” näkökulmaa – muut keskustelijat (Minna Turtiainen, Lea Halttunen ja Niina Torkko) olivat alan ammattilaisia origin cannot download any games.

Suuri osa keskustelusta koski rahoitusta. Mistä, miten ja paljonko. En tajunnut paneelissa huomauttaa eräästä todella merkittävästä rahoitukseenkin vaikuttavasta seikasta, jonka olisi pitänyt olla itsestäänselvää adobe photoshop cs4 download kostenlos vollversion. Parhaat jutut keksii aina viisi minuuttia tilanteen jälkeen.

Seminaarin noin 140:stä osaanottajasta vain 4 oli miehiä. Ja minä viidentenä olin “tuuraamassa” Johanna Sumuvuorta… Kulttuuri ja kulttuurikasvatus on koetaan kukkahattutätien ja -setien harrasteena ja rahoituksen määrä ja laatu heijastelee suoraan tätä rankasti sukupuolittunutta todellisuutta. Feminismille ja sukupuolirooleja purkavalle poliitikalle on yhä tarvetta. Maailma ei ole valmis.

Valmistauduin paneeliin lukemalla yleisötyöstä download ms word for free. Googlaamalla löytyi mm. Suvi Ahon mielenkiintoinen opinnäytetyö, nettikeskustelua museopedagogiikasta ja Helsingin kaupunginteatterin yleisötyön vuosikertomus.

Mitä yleisötyöllä sitten tarkoitetaan? Englanninkieliset termit audience education ja audience development ehkä avaavat käsitettä suomalaista paremmin word op laptop. Toisaalta on tärkeää kasvattaa kokonaan uutta yleisöä esim. klassiselle musiikille ja toisaalta taas ylläpitää suhdetta jo olemassaolevan yleisön kanssa.

Muutamia paneelin jälkeisiä fiiliksiä:

1. Yleisötyön tulisi olla luonteva osa lähes kaikkien julkisesti tuettujen kulttuuriorganisaatioiden toimintaa world edit download.

Itseasiassa kulttuuristrategian luonnoksessa aiheesta lausutaan seuraavasti:

18. Taide- ja kulttuurilaitosten kanssa tehtävä yhteistyö *
Kiinnitetään huomiota julkista tukea saavien taide- ja kulttuurilaitoksien yhteisöllisten ja yleisötyön tavoitteiden asettamiseen avustuksia myönnettäessä. Lisätään mahdollisuuksia kulttuurihankkeiden pitkäjänteiseen tukemiseen.

En kuitenkaan lähtisi tekemään yleisötyöstä pakollista (ehtoa tuelle) download md5. Voihan olla että yleisötyö ei vaan sovellu kaikille toimijoille.

2. Yleisötyö tippuu rahoituksellisesti ja toiminnallisesti rosvosektorille.

Yleisötyö olisi luontevasti Helsingissä kolmen viraston yhteistoimintaa: opetus-, nuoriso- ja kulttuuritoimen. Nämä kolme eivät kuitenkaan ole (tähän mennessä) saaneet pelimerkkejään laudalle siten, että lapsille ja nuorille olisi johdonmukainen “kulttuuripolku”, joka nivoisi yhteen niin kouluopetuksen, koulun yhteydessä tapahtuvat kulttuurivierailut sekä taiteen perusopetuksen ja muun koulun ulkopuolisen pedagogisen kulttuuritarjonnan herunterladen.

3. Yleisötyöhön tarvittaisiin rahaa.

Jos ajatellaan yleisötyötä ja lasten ja nuorten kulttuurikasvatusta laajemmin, niin on selvää, että Helsingissä tulisi satsata lisää esim. koulujen teatteri- ja museovierailuihin. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista opetus- tai kulttuuritoimen nykyisellä rahoituksella.

Tyhmintä tässä on se, että meillä olisi tekijät ja sisällöt jo valmiina, vain rahoitus puuttuu grimms märchen herunterladen.

4. Kulttuurikasvatuksen valtionosuusrakenteet ovat valitettavan yksipuolisia

Tällä hetkellä Helsingissä musiikkiopistot saavat musiikin taiteen laajaa oppimäärää varten vuosittain noin kahdeksan miljoonaa euroa. Harkinnanvaraista tukea tulee Helsinkiin vain noin 50 000€.

Laajan oppimäärän mukainen opetus on todella tiukasti säänneltyä ja myös kallista – tästä seuraakin se valitettava tosiasia, että ko herunterladen. opetus on alueellisesti rajusti jakautunutta. Niillä alueilla, joissa soisi nimenomaan nuorison kulttuuriharrastuksia tuettavan ei tuki juurikaan kohdistu. Voi itseasiassa puhua jo lähes “negatiivisesta diskriminaatiosta”.

Ohessa kartta musiikin perusopetukseen osallistuvien lasten osuuksista ddr nationalhymne als klingelton herunterladen. Vaikea uskoa, että Krunassa ja Kulosaaressa asuisi vain luonnostaan kymmenen kertaa enemmän lahjakkaita lapsia kuin Itiksen lähistöllä…

Kulttuuripolitiikkaa Perussuomessa

(Julkaistu SAYmaan vappunumerossa.)

Vaaliaamun darra oli melkoinen – alkoholijuomien väärinkäytöstä seurannut fyysinen ja Persujen vaalivoitosta johtunut henkinen downloads bilder kostenlos.

Tässäx tää ny sit oli? Pyllistetään Euroopalle ja unohdetaan kehitysmaat? Eikö ilmastonmuutos ollukkaan next big thing? Kielletäänkö postmoderni tekotaide download free sounds? Pitääkö hipstereiden pakata ironiset laukut ja muuttaa maailmalle?

Tärkein muutos kulttuuripolitiikan kannalta lienee se, että nyt meillä on yksi keskisuuri selkeästi (korkea)kulttuurivastainen puolue windows server 2016. Mitä Persut sitten voivat saada aikaan suomalaisessa kulttuurielämässä? Enpä usko että juuri mitään. Niin hyvässä kuin pahassakin.

Ensinnäkin 81% kansanedustajista edustaa yhä kulttuurimyönteisiä puolueita – Persut eivät tee yksin ainuttakaan päätöstä download amazon prime videos on mac. Toiseksi politiikassa tarvitaan uhoavien mielipiteiden lisäksi myös asiantuntemusta, johtamistaitoja, näkemystä, kykyä kompromisseihin ja suhteita skype securely for free. Sitä kuuluisaa politiikan substanssiosaamista siis.

Jo ministeriön kaltaisen asiantuntijaorganisaation johtaminen, jossa suuri osa virkamiehistöstä ei Perussuomalaisten linjauksia allekirjoittane, on valtaisa haaste kokemattomalle poliittiselle toimijalle Download skype on german for free.

Virkamiehistön ja hallintokulttuurimme aiheuttama kitka on siis tällä kertaa siunauksellista.

Useimmiten kuitenkin kiroan järjestelmämme byrokraattista hitautta, sillä myös hyvien ja tarpeellisten muutosten tekeminen on lähes mahdotonta smart iptv auf fernseheren. Suomalaisen kulttuuripolitiikan suurin ongelma onkin mielestäni sen lähes täydellinen reagoinnin puute.

Otetaan esimerkiksi vaikkapa kansanmusiikki herunterladen. Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osasto perustettiin vuonna 1983. Ainoa valtion tuen piirissä oleva kansanmusiikkiorkesteri on Kaustisella majaileva Tallari, joka perustettiin vuonna 1986, jolloin osastoltamme ei ollut vielä valmistunut ainuttakaan koulutettua kansanmuusikkoa how can I from the library.

Nyt vuonna 2011 meitä on valmistunut osastoltamme yhteensä jo 96 kappaletta. Koko joukko vielä lisäksi ammattikorkeakouluista. Miten valtiollinen kulttuuripolitiikka on huomioinut tämän uuden muusikkojoukon exchange downloaden? Ei mitenkään.

Tänä vuonna valtio jakoi ensimmäistä kertaa 100 000€ klubi- ja kiertuekonsertteja varten. Tällä apajalla ovat toki pelimannien lisäksi myös jatsarit ja popparit, joiden osalta tilanne on täysin sama – koulutettuja muusikoita on satoja, ellei jopa tuhansia, mutta valtion ja kuntien tuki ohjataan yhä vain klassisen musiikin orkestereille. Käytännössä täysin samoille toimijoille kuin 1980-luvullakin.

Myös viime hallituskaudella tapahtunut kulttuurin määrärahojen valtaisa kasvu valui näille samoille laitoksille: pelkästään klassisen musiikin orkestereiden vuotuinen valtion tuki nousi yli kahdeksan miljoonaa euroa yhteensä noin kahteenkymmeneen miljoonaan euroon.

Rakenteellisten muutosten toteuttamiseen tarvittaisiin joko asiansa osaava kulttuuriministeri tai valtaisa rahoituskriisi. Ehkä tällä kertaa on parasta laittaa kädet ristiin ja toivoa että kumpikaan ei osu kohdalle.

Vaalipäivän jälkeisenä iltana Facebook kutsui kokoon “Suuret Vaalipettymysjamit” kalliolaiseen kuppilaan. Siellä sitä sitten istuttiin, puitiin vähän politiikkaa ja soitettiin paljon pelimannimusiikkia.

Kotiin lähtiessäni katsoin kadulta trendikkääseen Bar Molotoviin, jossa nuoret postmodernit pelimannit soittivat jumalaisen taitavasti ja vetävästi juurevaa pohjoismaista kansanmusiikkia. Itku meinas päästä kun oli niin ihanaa. Ei taidetta mikään politiikka voi kieltää tai estää. Se on aina pikkusieluista vihapuhetta voimakkaampaa.