Työnteon kannattavuudesta

Newyorkilainen Dean Peterson teki lyhärin metron rappusista, joissa yksi askelma on hiukan muita korkeampi. Laittakaa video pyörimään taustalle samalla kun luette eteenpäin.

Ero askelmien korkeuksissa on niin pieni, että ihan jokainen ei kompastu ja horjahtavat kuvittelevat helposti sen olleen heidän oma syynsä. Ja joskus joku on takuulla kaatunut pahastikin.

Yhteiskunta on nuo portaat. Jos rappuset on rakennettu oikein, me kaikki pääsemme turvallisesti ylimmälle askelmalle. Ja mitä yleisempi jokin kompastuminen on, sitä todennäköisemmin syy ei ole yksilössä, vaan häntä ympäröivän yhteiskunnan usein huomaamattomissa valuvioissa.

Siksi on täysin selvää että naisten miehiä alempi palkkataso ei johdu ”naisten kunnianhimon puutteesta”, työttömät eivät ole laiskoja tai maahanmuuttajat työtä vieroksuvia. Kyse on siitä että virhellisesti rakennetut rappuset estävät työllistymisen tai työllistämisen. Ja valitettavan usein seuraava askelma on niin korkealla että moni ei edes jaksa lähteä kipuamaan, vaan jää metron hämärään loppuiäkseen.

Heikki Viitamäen ja Jussi Laitilan tutkimuksessa ”Työnteon taloudelliset kannustimet” kuvataan huomattavan selkeästi Suomen rikkinäisiä rappusia.

Työnteon kannattavuuden yhteydessä puhutaan usein ”efektiivisestä marginaaliveroasteesta”. Sillä tarkoitetaan sitä osuutta tulojen lisäyksestä, joka jää jäljelle verojen tai alenevien etuuksien vuoksi. Jos efektiivinen marginaaliveroaste on nolla, tienatessasi satasen, saat satasen. Jos se taas on 100%, lisätyön tekeminen ei tuo lainkaan euroja käteen. Jos se on yli 100%, menetät rahaa tehdessäsi töitä.

Tutkimuksessa on sivulta esitelty kaaviona miten efektiivinen marginaaliveroprosentti muodostuu 93:ssa eri tilanteessa. Muutamia esimerkkejä:

Yksinhuoltaja:

Ja tilanne kärjistyy, jos molemmat vanhemmat ovat työtä vailla:

Lähtisitkö töihin jos veroprosenttisi olisi 100%?

Kuinka todennäköisenä pidätte että aiemmin 1450€ kuukaudessa tienannut työllistyy vakituiseen yli 3500€ kuussa tuottavaan työhön? Ja kuinka motivoivana pitäisitte työntekoa, josta 40 tunnin aherruksen jälkeen jää tasan 0€ enemmän käteen kuin tekemättä mitään.

Mä en ainakaan liikauttaisi eväänikään.

Kaiken työnteon tulisi aina olla kannattavaa.

Vihreä ratkaisu, joka poistaisi suuren osan tuloloukuista, alentaisi efektiivistä marginaaliveroastetta ja helpottaisi tuhansien ihmisten elämää on perustulo. Hallitusohjelmaan on kirjattu tavoitteeksi perustaa työllisyyttä edistäviä kuntakokeiluja. Helsingin pitää hakeutua perustulon kokeilukunnaksi.

Tasa-arvoisempi yhteiskunta, jossa työnteko aina kannattaa pärjää paremmin. Suomen ja Helsingin rappuset voidaan korjata.

Pysäköintinormit minimeistä maksimeihin

Helsingissä määritellään autopaikkanormilla tarkasti kuinka montako parkkipaikkaa pitää uusiin taloihin rakentaa. Esim. esikaupunkialueilla määräys on että ”autopaikkoja tulee rakentaa vähintään suurempi luvuista 1 ap / 100 k-m2 tai 0,7 ap/asunto”.

Autopaikkojen pykääminen ei ole ihan halpaa puuhaa. Kellaripaikan hinta voi olla jopa 50 000 – 70 000€ ja nämä kulut jaetaan kaikkien asukkaiden kesken – myös niiden, jotka eivät autoa omista. Asuntokohtaisesti nykyinen normi nostaa hintatasoa noin 40 000€, joka tarkoittaa noin 150 euroa kuukaudessa. Autopaikasta jota et tarvitse, se on aika paljon, eikö?

Jos Helsingin Kokoomus luottaisi markkinatalouteen, pysäköintinormista voitaisiinkin kokonaan luopua. Kyllä markkinat rakentavat parkkitilaa sinne, missä sille on kysyntää. Helsingin kantakaupungissa, jossa 60-80% kotitalouksista on autottomia, kysyntä olisi varmasti nykyistä vähäisempää.

Autopaikoissa kannattaa muistaa myös että tarjonta luo kysyntää. Jos paikkoja ei ole, ihmiset käyttävät enemmän julkista liikennettä ja näin tarvetta paikoille ei synny. Ylimääräisten paikkojen rakentaminen on siis kaksinkertaisesti tyhmää.

Jos pysäköintinormista ei kokonaan haluta luopua, pitäisi se kääntää kuitenkin päälaelleen. Minimien sijaan tulisi määritellä maksimit. Esim. nykyinen autopaikkanormi, jota enemmän autopaikkoja ei käytännössä juuri minnekään rakenneta, olisikin erinomainen maksimi. Sitten kohteesta riippuen voitaisiin rakentaa pysäköintitilaa kysyntää vastaavasti. Metroasemien tai ratikkapysäkkien vieressä niitä tuskin montaa kaivataan.

Zürichissä toimittiin näin jo vuonna 1989. Mm. tämän tietoisen päätöksen (ja ehkä maailman toimivimman ratikkaverkoston) yhteistuloksena 65% työmatkailee julkisilla ja vain 17% käyttää henkilöautoa.

Kumpi katunäkymä näyttää mukavammalta? Kummassa kaupungissa mieluummin asuisit?