#Terassigate

Viime päivinä on kohistu Helsingin uusista terassiohjeista. Olen tainnut paikantaa sen ”suuren” ajatuseron, joka uusissa terassiohjeistuksissa kaihertaa. Se löytyy tästä lauseesta ohjeen sivulta 6:

”Kuvittele kalustamasi terassialue osana katua mieluummin kuin osana ravintolaasi.”

Ja näinhän asia on. Terassi tuo ravintolan osaksi yhteistä katutilaamme. Se on samanaikaisesti sekä ravintolan jatke että osa yhteistä katua. Tällöin terasseille voidaan esittää perusteltuja vaatimuksia yhteisen tilan käytöstä.
terde
Uusi ohjeistus myös suhtautuu, lehtitiedoista poiketen, huomattavan myönteisesti terasseihin. Itseasiassa säännöt ja byrokratia vähenevät! Esim.:
– Yhden rivin pöytiä ja tuoleja saa laittaa ravintolan seinää vasten vastedes ilmaiseksi ja ilman erillistä lupaa.
– Uutuutena mukaan tulee myös ”kuukausilaskutus” koko kauden laskutuksen lisäksi, eli uusilla säännöillä terassin voi perustaa pienemmillä kustannuksilla juuri sesongin ajaksi, ei tarvitse maksa koko kaudesta jos ei sitä tarvitse.
– Muodostetaan kaksi hinta-aluetta: ”Kävelykeskusta” (terassialue I) ja muu kaupunki (terassialue II). Aikaisemmin koko kaupungissa oli sama hinta.

Lisäksi jokaisessa kohdassa erikseen huomautetaan että ”Terassialueen mitoitus edellyttää usein tapauskohtaista harkintaa. Kaupunki voi antaa ehtoja terassialueen mitoituksesta tästä ohjeesta poiketen perustelluista syistä.”. Lihavointi minun.

www.hel.fi_static_public_hela_Yleisten_toiden_lautakunta_Suomi_Paatos_2013_HKR_2013-06-04_Ytlk_18_Pk_BFCA8270-1DED-458C-B7FF-28D834E15FC8_Liite.pdf

Myöskään suljetut ”Mamma Rosa”, ”Tintin Tango” tai ”Kämp” -tyyppiset terassit eivät muutu kielletyiksi eikä niiden rakentamista estetä. Jos hätäisimmät kommentaattorit olisivat edes jaksaneet lukea ohjeistuksen, niin siellä kerrotaan melko selkeällä suomen kielellä että: ”Tämä ohjeistus ja terassisopimusehdot eivät koske katutilasta seinämäisin rakentein erotettuja katettavia ulko-oleskelutiloja. Huonemaisille ratkaisuille on haettava erillinen lupa rakennusvalvontavirastosta.” Ja tämä on varsin kohtuullinen vaatimus – yhteistä katutilaa siinä silloin rajataan, joten lupaprosessi on hyvä olla.

Myös vaatimus ”mainosvarjojen” kiellosta on mielestäni perusteltu ainakin ”ykkösvyöhykkeellä” eli kaupunkikuvallisesti arvokkaassa ”kävelykeskustassa”. Kuten jo aluksi totesin, terassit ovat yhdistelmä yhteistä katutilaa ja yksityistä ravintolaa. Mainosvarjot ovat varmaankin ”ilmaisia” ravintoloitsijalle, mutta kyllä mainoksettomat kankaat ovat tyylikkäämmän näköisiä. Tämäkään ei itseasiassa ole uutta – kaupunki on edellyttänyt vastaavia ratkaisuja aikaisemminkin esim. Lasipalatsin aukiolla.
www.hel.fi_static_public_hela_Yleisten_toiden_lautakunta_Suomi_Paatos_2013_HKR_2013-06-04_Ytlk_18_Pk_BFCA8270-1DED-458C-B7FF-28D834E15FC8_Liite.pdf
No entäs se hinnoittelu? Hinnat nousevat kolminkertaisiksi! Niinpä. Ne nostetaan Suomen halvimmista Joensuun hintaluokkaan. Ne ovat yhä selvästi edullisempia kuin esim. muissa pohjoismaisissa pääkaupungeissa. Ehkäpä Helsingin keskustassa tämä on mahdollista.

No onko ohjeistus täydellinen? Ei tietenkään, aina voidaan viilata ja parantaa. Itse tarttuisin ainakin ”valkoisten tuolien kieltoon”, joka tuntuu kyllä täysin pöljältä mikromanageroinnilta. Ja ehkä varjojen yksivärisyyden vaatimuksesta voidaan osin luopua – voisihan esim. Marimekon kuosi olla hieno – kunhan ainakin ykkösvyöhykkeellä pidetään kiinni mainosvarjojen kiellosta. Lisäksi harkitsisin vielä edullisemman ”kolmosvyöhykkeen” luomista kantakaupungin ulkopuolelle ja saaristoon. Ja ehkä ”ilmaisen” penkki/pöytärivin rajan voisi vetää metriin, jolloin esteettömät tuolit mahtuisivat helpommin rajan sisään.

Mutta nämä ovat viilauksia – yleisesti ottaen uusi ohjeistus liikkuu oikeaan suuntaan – se vähentää turhaa sääntelyä ja mahdollistaa monimuotoisen terassikulttuuriin kehittymisen. Koko uuden ohjeistuksen teilaaminen ei ole fiksua eikä pohjaudu tosiasioihin.

Tämän ohjeistuksen ulkopuolelle jää vielä ELY-keskuksen toiminta eli terassien aikarajoitteet – miksi Helsingissä anniskeluaika terasseilla on pääosin rajattu klo 22:een, vaikka muualla Suomessa toiminta on huomattavasti vapaampaa? Harkintavallan pitäisi ainakin olla Helsingillä eikä epädemokraattisella ELY-keskuksella. (Edellinen kaupunginhallitushan olisi halunnut nostaa rajaa klo 23:een, mutta ELY torppasi. Tuolloin kaupunginjohtaja lupasi käydä neuvotteluja ELY:n kanssa – nyt olisi hyvä kuulla onko niissä edistytty.)

Pähkinänkuoressa: Helsingissä oli tänä kesänä noin 500 terassia. Helsingissä tulee ihan takuulla olemaan ensi kesänä vähintään 500 terassia ja toivottavasti tulevaisuudessa vielä lisää. Uusi ohjeistus ei sitä estä. Ja hyvä niin.

pysäköinnistä

Vuokrasin pitkästä aikaa autoa männä viikolla. Easyrentista saa vuokrapirssin päivähinnoilla, jotka tekevät omistamisesta järjetöntä jos kuljetustarpeet ovat satunnaisia.

Parkkipaikan etsiminen Töölöstä sai jälleen hermot kireälle. Ainakaan arki-iltana niitä ei tuntunut olevan tarjolla missään. Selvä ongelma siis. Miten se pitäisi ratkaista? Tulisiko parkkipaikkoja lisätä esimerkiksi viistoparkin avulla kuten Museokadulla tehtiin?

Viistoparkkia Museokadulla

Ei. Helpotus on vain väliaikainen ja muutaman kuukauden kuluttua myös kaikki viistoparkit ovat täynnä autojen kokonaismäärän lisäännyttyä. Bonuksena tietysti myös ruuhkat pahenevat. Miksi näin siis yhä toimitaan?

Kantakaupungin parkkipaikka-ongelma pitäisi ratkaista asukaspysäköintimaksua nostamalla. Se on tällä hetkellä 36€ vuodessa alueesta riippumatta. Kyllä, 36€. Sillä summalla saa luvan varastoida romurautaa Helsingin keskustassa. Jokainen auto vie vähintään 4,5m2 yhteistä tilaa (1,5m * 3m) kadulta. 4,5m2 pääkaupungin ytimessä hintaan 3€/kk. Mikä muu hyödyke on näin halpa? Tämä selkeä alihinnoittelu onkin johtanut siihen, että myös järjettömän vähälle käytölle jääviä autoja kannattaa säilöä katujen varsilla.

Itseasiassa asukaspysäköinti on erittäin edullinen tapa hankkia varastotilaa Helsingissä. Jos hinauttaisin jonkin pakettiauton Tunturikadulle, voisin säilöä sitä asukaspysäköintimaksulla siellä vaikka maailman tappiin, vaikka en ajaisi sillä metriäkään. Katsastuksessa pitäisi ehkä käyttää kerran vuodessa. Typerää ja äärimmäisen tehotonta. Ymmärrän pysäköinnin, jos autolle on todella tarvetta ja käyttöä. Mutta toisaalta haluaisin aina löytää helposti tyhjän paikan kun sitä todella tarvitsen. Täyttöasteen optimi olisi mielestäni siis jotain lähellä 80%. Tarkistamalla asukaspysäköinnin hintaa aluekohtaisesti tämä voitaisiin helposti saavuttaa. Vaikkapa parin kympin kuukausimaksu ydinkeskustassa karsisi varmasti pahimmat pitkäaikaissäilöjät katujen varsilta. Autojen määrän vähentyminen kantakaupungissa olisi hyvä kokonaistavoite.

Toinen ihmetyttävä seikka on se, ettei polkupyörille ole edes Töölön kaduilla mitään kiinnityspaikkoja. Eikö fillareillekin voisi varata pysäköintiruutua sieltä täältä? Kolmen metrin matkalle mahtuisi helposti kymmenisen fillaria muutamaan betoniseen painoon kiinnittettynä. Pyörän vieminen aina erikseen sisäpihalle tai kellariin tekee sen käytöstä jälleen asteen verran hankalampaa ja näin ollen epäsuositumpaa.

Autojen viemä katutilan määrä pitäisi ylipäätään kyseenalaistaa. Museokatu on hyvä esimerkki; kadulla on jalkakäytävä n. 2 metriä, sen vieressä viistoparkki 2 metriä, ajoväylä 4 metriä, normaali parkkirivistä 1,5 metriä ja vielä toinen jalkakäytävä 2 metriä. Pysäköidyt autot siis vievät kadulta lähes yhtä paljon tilaa kuin jalankulkijoille varatut väylät. Onko tämä todellakin paras tapa käyttää julkista tilaa?

Kuu Kuun terassi Museokadulla

Voisiko terassi olla metrin leveämpi? Entä jalkakäytävät? Miksei kadun keskellä voisi olla puu- tai pensasistutuksia? Tarvitaanko autoja kaikille kaduille? Voitaisiinko pysäköintipaikkoja ”hajakeskittää” (kiitos Matti) siten, että viistoparkkeja pienemmille sivukaduille lisäämällä pääväylien pysäköintipaikat voitaisiin tyystin poistaa ja näin lisätä kaupungin yleistä viihtyisyyttä asuinympäristönä? Onko kaikilla kaduilla oltava parkkitilaa molempiin suuntiin? Miksi katuja pidetään yhä pääasiallisesti autojen säilöntäalueina?