Vihreiden on otettava tiede tosissaan

Me Vihreät kannamme muita puolueita enemmän vastuuta koko ihmiskunnan tulevaisuudesta. Ilmastonmuutos ja muut meidän ihmisten toiminnasta johtuvat ympäristötuhot vaativat eturyhmäpolitiikkaa niiden puolesta joilla ei omaa ääntä ole – syntymättömillä sukupolvilla ja luonnolla. Koko planeetalla.
pilvet
Aatteellinen peruslähtökohtamme onkin syvästi juurrutettu tieteelliseen tietoon. Arkikokemuksella emme voi havaita, selittää ja torjua ilmastonmuutosta tai muita ympäristöuhkia. Kyllähän naapurin Seppokin tietää ihan arkijärjellä että meriin ja ilmakehään mahtuu!

Vaan kun ei tiedä. Eikä mahdu. Vain havainnoimalla koko planeettaa ja yhdistämällä kymmenien vuosien tutkimuksen tulokset useilta eri tieteenaloilta saadaan aikaan alati tarkentuva kokonaiskuva maapallomme tilasta.

Me vihreät siteeraamme mieluusti tutkimusta, jonka mukaan 97% ilmastotutkimuksesta puoltaa kantaamme ihmisen vaikutuksesta ilmastonmuutokseen. Hyvä. Juuri näin. Tutkittua tieteellistä tietoa käytetään poliittisen ohjelmatyön pohjana ja toimenpide-ehdotuksissamme se konkretisoituu toimenpiteiksi, kuten päästövähennyksiksi.

Vihreä tiedemyönteisyys ei valitettavasti ulotu edes kaikille luonnontieteen osa-alueille. Vastustamme geenimanipulointia, vaikka tutkimusnäyttö metodin turvallisuudesta on vakuuttavaa. Myös ydinvoima on teknisestä näkökulmasta turvallista ja Suomen maaperän geologia tunnetaan loppusijoitusta ajatellen.

Tämä ei ole älyllisesti kestävää. Vedämme itse maton ilmastonmuutoksen torjunnan alta, jos ohitamme tieteen muissa kysymyksissä.
perhonen
Tarkoittaako tämä nyt sitten sitä että mielestäni vihreiden tulisi mielestäni hyväksyä kyseenalaistamatta geenimuuntelu ja ydinvoima? Ei. Sitä en tarkoita.

Esim. Fennovoiman voimalahanketta vastaan on muitakin perusteluja kuin tekninen – jo voimaloiden heikko taloudellinen kannattavuus, hajautetumman energiantuotannon edut ja geopoliittinen tilanne ovat päteviä vasta-argumentteja. Eivätkä uraanin alkutuotannon ongelmat poistu mihinkään.

Samoin mm. Monsanton markkina-asemaan ja kasvien patentteihin liittyvät ongelmat eivät suoraan liity geenimanipulointiin. Voimme kritisoida suurta agrobisnestä tehokkaammin paremmilla argumenteilla.

Tieteen hyväksyminen politiikkamme kulmakiveksi pitäisi tarkoittaa sitä että kykenemme tulevaisuudessa suhtautumaan neutraalimmin teknologiaan ja siihen mitä kehitys eteemme tuo.

Näköpiirissä on harkintaa vaativia linjanvetoja.

Wired kertoi keväällä Monsanton löytäneen tavan kiertää ”GMO-leiman”. Uudet ”superkasvit” on jalostettu perinteisin menetelmin, mutta jalostusprosessi on geeniteknologisen tiedon ansiosta päämäärätietoisempaa ja nopeampaa kuin koskaan aiemmin. Päästään samoihin lopputuloksiin kuin gmo-menetelmillä, mutta ilman geenimanipulointia markkinoille päätyvässä lajikkeessa.

MIT-taustainen startup ”Transatomic Power” puolestaan lupailee keksineensä päivitetyn version ”sulasuolareaktorista”, joka voisi käyttää polttoaineenaan nykyistä ydinjätettä. Toimiessaan reaktorityyppi ratkoisi siis sekä ilmastokriisin että ydinjäteongelman. Tutkijoiden mukaan nykyisellä ydinjätteellä voitaisiin tuottaa kaikki ihmiskunnan vaatima sähköenergia 72 vuotta. Ilman että ainuttakaan uutta kaivosta tarvittaisiin. Ilman co2-päästöjä. Korkea-aktiivisen jätteen määrän vähentyessä jopa 96%. Voidaanko tällainen mahdollisuus ratkoa sekä ydinjäte- että energiaongelmat ohittaa?

Miten suomalainen vihreä liike vastaa näihin avauksiin? Otammeko dogmaattisen kannan kuten euroopan vihreät, jotka vastustavat jopa fuusiovoiman perustutkimusta? Vai uskallammeko tarkastella uusien teknologioiden hyötyjä ja haittoja puhtaalta pöydältä tuoreimpaan tieteellisen tietoon nojaten? Ja jos ohitamme tieteellisen tiedon, miten voimme vaatia perussuomalaisilta tekoja ilmastonmuutoksen torjunnassa?

Me vihreät tarvitsemme johdonmukaisen suhtautumisen tutkittuun tietoon. Vaikka se ei aina tuekaan ennakkoluulojamme tai vanhoja linjauksiamme. Ilman kehittyvää tieteellistä tietoa ja siihen pohjaavaa päätöksentekoa ihmiskunta ei haasteistaan selviä.

Ehdolle eduskuntavaaliehdokkaaksi!

Helsingin Vihreät järjestävät ensimmäistä kertaa neuvoa-antavan jäsenäänestyksen eduskuntavaaliehdokkaista. Näissä sisäisissä vaaleissa valitaan puolet ehdokkaista. Kaikkiin ehdokkaisiin voitte tutustua täältä. Huikeita tyyppejä!

Olen ehdolla. Haluan vaikuttaa valtuuston lisäksi myös eduskunnassa.

Tähän on tultu: vaalimainos Vihreässä Langassa...

Tähän on tultu: vaalimainos Vihreässä Langassa.


Olen 36-vuotias musiikkialan moniottelija ja kunnallispoliitikko Vallilasta. Mukana politiikassa olen pelastaakseni maailman.

Vihreisiin liityin 2003 Osmo Soininvaaran kirjojen innoittamana. Oli olemassa puolue, joka perusteli päätöksensä järkevästi, toi tuoreita ajatuksia suomalaiseen poliittiseen keskusteluun ja ajoi oikeita asioita: sosiaalista oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa ja otti ilmastonmuutoksen ja muut ympäristöongelmat tosissaan. Mun porukka, selvästikin. Ensimmäisen kerran olin ehdolla kuntavaaleissa 2004. Järjestötoiminnassa olen ollut mukana mm. Helsingin vihreiden hallituksessa, jonka jäsen olin 2007-2009 ja puheenjohtaja 2012-2013.

Viime kunnallisvaaleissa minut valittiin valtuutetuksi ja Vihreän valtuustoryhmän tuella myös kaupunginhallituksen jäseneksi. Marraskuusta lähtien olen vetänyt Vihreää kaupunginhallitusryhmää.

Kuluneet puolitoista vuotta Helsingin kunnallispolitiikan ytimessä ovat olleet mahtavaa aikaa. Ajoittaisesta turhautumisesta huolimatta on ollut olo että olen – ja erityisesti isona ryhmänä me Vihreät olemme – päässeet vaikuttamaan kaupungin tulevaisuuteen.

Koulutukseltani olen musiikin maisteri, haitarinsoittaja. Työelämässäni musisoin mieluummin bändissä yhdessä muiden kanssa kuin tuuttaan sooloja. Samoin on poliitiikassa. Tätä työtä tehdään yhteisten Vihreiden tavoitteiden eteen yhdessä. Hoidan oman tonttini – välillä komppaan muita ja välillä soitan melodiaa – enkä pelkää vastuuta tai vaikeitakaan päätöksiä. Kantti on testattu kuntapolitiikassa.

Eduskuntavaaleihin haluan ehdolle koska Vihreiden poliittiset tavoitteet ovat yhä tärkeämmät. Ilmastonmuutos ei pysähdy itsestään jos jatkamme turpeen ja hiilen polttamista nykymalliin. 2020-luku ansaitsee niin 2020-luvun sosiaaliturvaa kuin liikenne- ja kulttuuripolitiikkaakin. Olen valmis tekemään hartiavoimin töitä sekä vaalikampanjassa että Arkadianmäellä Vihreiden tavoitteiden eteen.

Olen vakaasti vihreä liberaali kaupunkilainen. Haluan rohkeamman ja vihreämmän Suomen, joka nojaa tulevaisuuteen menneisyyden haikailun sijaan. En pelkää muutoksia ja uskallan tehdä päätöksiä. Näihin kisoihin lähden mukaan voittaakseni.

Siksi Tuuli

Tämän vuoden toivottavasti ainoat vaalit ovat toukokuun eurovaalit. Puolueiden ehdokaslistat alkavat olla valmiina ja myös Vihreiden 20 ehdokasta on nimetty.

En ole itse näissä vaaleissa ehdolla, joten pohdittavakseni jäi tällä kertaa ketä äänestäisin ja tukisin. Onneksi apua voi antaa useammallekin ehdokkaalle – niin upeita tyyppejä meillä on ehdolla. Vaalirahaa annoin mm. Toukolle ja Nannalle. Lahjoittakaa tekin. Kampanjat eivät ole ilmaisia, etenkään valtakunnalliset.

Ääneni menee kuitenkin Tuuli Kousalle. Miksi?
tuuli1
Tuuliin olen tutustunut paremmin viimeisen parin vuoden aikana kaupunginhallitustyöskentelyn myötä. Välillä häntä seuratessaan ihmettelee millä ihmeen ajalla ja aivokapasiteetilla hän kykenee kaikkeen: Tuuli on paitsi pätevä ja perehtyvä poliitikko myös kahden lapsen äiti ja vielä kunnianhimoisesti uraa tekevä viestinnän ja johtamisen ammattilainen.

Tuulilla on kaikki ne ominaisuudet, joita menestyvä meppi mielestäni tarvitsee.

Tuuli on taustaltaan kansainvälinen. Opinnot London School of Economicsista, jossa hän toimi myös oppilaskunnan puheenjohtajana, johtivat työtehtäviin mm. SanomaWSOY:llä, Neste Oilissa, Gummeruksessa ja Milttonilla. Eikä ole sattumaa että tultuaan valituksi omistajaohjauksesta vastaavaksi ministeriksi Pekka Haavisto soitti juuri Tuulille erityisavustajaa hakiessaan.

Tuuli on osaava verkottoituja ja johtaja – käytännössä mepin on kyettävä johtamaan tiimiä, joka tekee vaikuttamista. Tämä ei ole solistin hommaa. Suhteidenkaan merkitystä parlamentissa ei voi väheksyä, small talkin on sujuttava.

Tuntuu lattealta sanoa näin, mutta mielestäni Tuulissa on harvinaislaatuinen paketti sekä taloudellista osaamista että sosiaalista vastuuntuntoa.

Näiden perusasioiden lisäksi Tuuli on oikeassa Euroopan suhteen. Tuulille Eurooppa ei ole ongelma vaan ratkaisu. Suomi ei pärjää yksin, vaan pieni maamme on vahvempi osana suurempaa yhteisöä. Meillä on valtaisia globaaleja haasteita, joihin vain vahva Eurooppa voi vaikuttaa. Hyvä esimerkki on kemikaalidirektivii: kun maailman suurin talousalue määräsi tiukemmat säännöt, oli koko maailman seurattava mukana. Ja koko planeetta voi paremmin.
tuuli2
Mutta annetaan Tuulin kertoa itse:

On sanottava kyllä uusille ideoille, teknologioille ja uskaltamisen kulttuurille. Hyvinvoinnin turvaamiseksi tarvitaan työperäistä maahanmuuttoa ja uusia kasvualoja. Peliteollisuuden menestys on mahtava juttu, mutta katoavien työpaikkojen korvaamiseksi tarvitaan monenlaisia ratkaisuja. Erityisesti uusiutuvan energian bisneksessä on suuri työllistävä potentiaali. Hiilestä on päästävä eroon.
Myös akateemisille työttömille ja epävarmuudessa eläville löytyy parempaa tekemistä, kun nojaamme rohkeasti eteenpäin.

Tästä minä tykkään. Halusin ehdokkaan, joka on rohkeasti Euroopan ja tulevaisuuden puolella. Tuuli on sellainen.

Ja vielä tietenkin. Tuen Tuulia koska hän on hyvä tyyppi. Ihminen, johon tiedän voivani luottaa.

Tuulin kampanjaa voit tukea tämän linkin kautta. Kampanja startataan tänään keskiviikkona klo 18 Putte’s Barissa! Tervetuloa!

Pakkoyrittäjyydestä pakkotyösuhteisiin?

Ohessa Vihreän puoluekokouksen poliittisessa keskustelussa pitämäni puheevuoro.

Arvon puoluekokous, rakkaat toverit, haluan puhua teille eräästä omaa ammattikuntaani, freelance-muusikoita, koskettavasta ongelmasta. Ja HUOM! Kerrankin kyse ei ole tekijänoikeuksista, tästä voi olla Sairasen Heikkikin samaa mieltä!

Muusikot toimivat hyvin erilaisissa tehtävissä. Jollain saattaa olla julkisesti tuettu orkesterivirka, joku voi soittaa markkinaehtoisesti toimivassa tanssiorkesterissa, ja joku voi työllistää itsensä soittamalla monissa bändeissa, opettamalla, tuottamalla ja vaikkapa säveltämällä. Työnkuvien kirjo on huikea.

Yrittäjiä vai palkansaajia?

Yrittäjiä vai palkansaajia?

Nyt Verohallinto on tuoreesti tulkinnut, että muusikko esiintyessään toimii lähtökohtaisesti työsuhteessa, vedoten eräisiin hallinto-oikeuksien ja korkeimman hallinto-oikeuden päätöksiin. Verohallinnon linjaukset ovat paikkakunnittain ristiriitaiset, sillä esim. pääkaupunkiseudulla muusikkoyrittäjien toimintaan ei verotarkastuksissa olla puututtu, päinvastoin kuin esim. Sisä-Suomen yritysverotoimistossa. Freelance-muusikot eli muusikkoyrittäjät ovat siis veroviranomaisen lähes sattumanvaraisen tulkintamielivallan alaisia!

Tässä ei ole yhtään mitään järkeä. Muusikon toiminta täyttää kaikki yrittäjyyden tunnusmerkit. Verohallinnon tulkinta on huolestuttava myös monien muiden luovan alan pienyrittäjien asemaan liittyen. Tartutaanko seuraavaksi muotoilijoihin, graafikoihin, käsityöläisiin, arkkitehteihin?

Monet puolueet ovat pitäneet ääntä ”pakkoyrittäjyydestä”. Ollaanko tässä nyt menossa toiseen äärilaitaan? Olemmeko menossa kohti pakkotyösuhteita vaikka muusikot haluaisivat olla yrittäjiä?

Toivon puolueemme kansanedustajien kätkevän nämät sanat sydämeensä ja tarkastelevan niitä. Somebody do something! Kiitos.

Kaksipäinen luomukotka

Vihreät nuoret ja Turun seudun vihreät ehdottavat puoluekokoukselle siirtymistä kahden puheenjohtajan malliin. Kukamitähäh? Tällä tarkoitetaan monissa eurooppalaisissa vihreissä puolueissa käytössä olevaa tapaa, jossa puolueella on yhden puheenjohtajan sijaan kaksi tasavahvaa puheenjohtajaa. Näin on esim. Ruotsissa ja Saksassa. Ajatuksesta on väännetty aiemmin jo vuosien 2005, 2007 ja 2011 puoluekokouksissa.

Perustelut mallin puolesta ovat varsin yleviä ja kannatettavia. Mallin puolustajien mukaan se:
– haastaa vanhan hierarkkisen ja autoritäärisen puoluepolitiikan kulttuurin
– tunnustaa puolueen moniäänisyyden ja
– pyrkii vähentämään politiikan henkilökeskeisyyttä
– jakaa valtaa, vastuuta ja työtaakkaa sekä
– mahdollistaa profiloitumisen useammalla kärjellä.

Puoluehallitus käsittelee vastauksessaan hyvin järjestelyn käytännön ongelmia. En puutu niihin sen enempää. Ihan varmasti puolue saisi mallin jollain tapaa toimimaan. Kyllähän tylsälläkin kirveellä saunaklapit hakkaa.

Kuva: Mikko Heikkinen / Luonnontieteellinen keskusmuseo

Kuva: Mikko Heikkinen / Luonnontieteellinen keskusmuseo

Mallin puolustajat kuitenkin unohtavat mikä on puolueen tehtävä. Se ei ole olla vain kaunein ja kirkasotsaisin, olla itsetarkoituksellisesti haastava. Puolueen tehtävänä on ajaa edustamiamme asioita ja arvoja: ympäristön- ja ilmastonsuojelua, eläinten oikeuksia, tasa-arvoa, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja kestävää talouspolitiikkaa. Suuria muutoksia puolueen toimintatapoihin tehtäessä täytyy ensisijaisesti miettiä, miten muutokset vaikuttavat näiden tavoiteiden toteutumiseen. Puolue on väline, ei päämäärä itsessään.

Vihreiden suurin imagollinen ongelma on yhä se että meitä pidetään haihattelijoina. Meihin ei voi luottaa, me emme ajattele ”tavallisia ihmisiä”, meidän tavoitteitamme ei tunneta, olemme citylattevihreitä: todellisuudesta vieraantuneita hyysäjiä, ylimielisiä elitistejä, autovihamielisiä homokukkahattutätejä. Mainitsinko jo naimalakon?

Kahden puheenjohtajan malli ajaisi Vihreät suomalaisessa puoluekentässä vielä erikoisempaan asemaan kuin missä nyt jo ryhmäkurittomina ja radikaalisti avoimina olemme. Kahden puheenjohtajan malli heikentäisi mahdollisuuksiamme ajaa äärimmäisen tärkeitä tavoitteitamme.

Jos haluamme edistää vihreiden arvojen ajamista ympäri Suomen niin valtuustoissa kuin eduskunnassakin, meidän pitää olla mahdollinen puolue nykyistä selvästi laajemmalle joukolle äänestäjiä. Meidän tavoitteenamme on oltava 20% vaalikannatus, vaikka se ei tänään realismilta tunnukaan.

Kahden puoluejohtajan malli ei edistä puolueemme päätavoitetta – vaikutusvaltamme kasvattamista vaaliuurnien kautta. Me tarvitsemme puoli miljoonaa ääntä lisää. Me tarvitsemme selkeämmän ja ymmärrettävämmän sanoman, emme nykyistäkin monikärkisempää ja sekavampaa puolueviestintää, jossa ne kalliit 15 tv-sekuntia joudutaan käyttämään organisaatiomallimme selittelyyn. Toisinaan on ihan ok olla samanlainen kuin muut.