Autoliitto ja ruuhkamaksut

Autoliiton hallituksen puheenjohtaja Martti Merilinna oli kirjoittanut aamun Hesariin ”Vieras kynä” -kirjoituksen otsikolla ”Uusilla tiemaksuilla on kummallinen kiire”. Enpä ole vähään aikaan nähnyt yhtä huonosti perusteltua sepustusta.

En tavallisesti harrasta blogaustyyliä, jossa jokin muu kirjoitus käydään lause lauseelta läpi – kontekstista irroittaminen on turhan helppoa. Nyt on kuitenkin pakko. Laajempi asiayhteys on sen verran selvä että suuria vahinkoja ei päässe tapahtumaan.

Aloitetaanpa:

Liikenne- ja viestintäministeriö on asettanut ”korkean tason työryhmän” selvittämään, kuinka Suomessa edettäisiin kohti ”oikeudenmukaista ja älykästä” liikennettä.

No pitäisikö edetä kohti ”epäoikeudenmukaista ja tyhmää” liikennettä?

Käytännössä työryhmän tarkoituksena on tehdä ehdotus siitä, kuinka Suomen pitäisi edetä satelliittipaikannukseen perustuvien tiemaksujen käyttöönotossa. Ryhmän korkeatasoisuudella tähdätään kritiikin tukahduttamiseen.

Pitäisikö valita mahdollisimman ”heikkotasoinen” ryhmä? Olisiko asiapohjainen kritiiikki silloin jotenkin helpompaa?

Selvitystyön tekeminen on jostain syystä saatu ujutetuksi hallitusohjelmaan, vaikka edellisen hallituksen liikenneministeri Anu Vehviläinen (kesk) vihelsi jo kertaalleen pelin poikki samankaltaiselta ja suurta vastustusta herättäneeltä hankkeelta, pääkaupunkiseudun ruuhkamaksuilta.

Vai että ruuhkamaksut on saatu ”jostain syystä ujutetuksi” hallitusohjelmaan. Ihan kauhean salakähmäistä! Liekö syy se, että hallituspuolue Vihreät mainitsee ruuhkamaksut vaaliohjelmassaan.

Senhän takia niitä vaaleja järjestetään että ainakin muutaman vuoden välein voidaan politiikan suuntaa tarkistaa! Kyllä pitäisi Vihreidenkin ymmärtää että peli oli jo vihelletty poikki!

Satelliittipaikannukseen perustuvaa tieveroa on pohdittu muuallakin, kuten Alankomaissa, mutta asia on rauennut kaikkialla poliittiseen mahdottomuuteensa. On vaikea ymmärtää, miksi sitä viedään Suomessa eteenpäin suorastaan väkipakolla.

Ai poliittiseen mahdottomuuteen? Mielenkiintoista, minä kun luulin että ne ovat etenkin teknisesti haastavia kuten kirjoituksen loppupuolella todistelet. En muuten kutsuisi eduskunnan asettamaa työryhmää ”väkipakoksi”. Toisesta näkökulmasta katsoen tällaiset työryhmät ovat lähinnä hankkeiden jarrutusta.

Suomi on kaupunkikeskustoja lukuun ottamatta harvaan asuttu maa.

Ihanko totta? No toimiiko samanlainen liikennepolitiikka sitten sekä harvaan asutuilla alueilla että kaupunkikeskustoissa? Discuss.

Henkilöauto onkin monin paikoin välttämätön kulkuneuvo. Valtaosa ihmisten liikkumisesta on henkilöautolla matkustamista, ja tilanteeseen tuskin tulee mitään muutosta. Muilla kulkumuodoilla ei yksinkertaisesti ole pienintäkään mahdollisuutta korvata henkilöautoja.

Kukaan ei kiellä etteikö henkilöauto olisi monin paikoin täysin välttämätön kulkuneuvo. Ei kukaan. Eivät edes Vihreät. Kyse on siitä että kaikkialla se ei ole välttämätön. Esim. Kalliossa asuntokunnista 70-80% on autottomia, Helsingin kantakaupungissa kokonaisuutenakin selvä vähemmistö omistaa auton. Hyvin näyttää elämä sujuvan ilmankin. Kumma välttämättömyys.

Lisäksi esim. Liikenneviraston hipit ovat muiden kulkumuotojen kasvupotentiaalista eri mieltä.

Nykyisistä autoiluveroista suurin, polttoainevero, on jo tienkäyttö- ja päästövero. Se kohdistuu eniten juuri niihin autoilijoihin, jotka käyttävät autoaan runsaasti ja joiden autot kuluttavat paljon.

Nyyh. Että kohdistuu oikein niihin autoilijoihin, joiden autot kuluttavat paljon. Yhyy. No ostakaa vähäkulutuksisimpia kärryjä! Kuka käskee liian isolla katumaasturilla päristellä?

Nykyinen liikenneministeri Merja Kyllönen (vas) näyttää asettuneen tieveron innokkaaksi kannattajaksi. Hänen mukaansa se ei tulisi käyttöön vanhojen verojen lisäksi vaan niiden tilalle.

Uskokoon ken haluaa. Luopuisiko valtio tuottavista ja helposti kerättävistä nykyisistä autoiluveroista?

Onko mitään todisteita vastakkaisesta? Vihreiden kannattamassa mallissa harvaan asutuilla seuduilla asuvien, jotka henkilöautoa todella tarvitsevat, autoilun kustannukset laskisivat. Miksi Autoliitto vastustaa? Onko Autoliitolla jotain syrjäseutujen autoilijoita vastaan?

Sitä paitsi tieveron keräysjärjestelmä tulisi todennäköisesti niin kalliiksi, että autoilijoiden kokonaisverotus kiristyisi jo siitäkin syystä.

Lukuja? Selvityksiä? Ai niin, sitä selvitystähän oltiin vasta tekemässä. Kyllä mäkin voin hihasta numeroita repäistä. Esim. että tieveron keräysjärjestelmä maksaisi itse itsensä takaisin nopeasti. Ihan yhtä luotettavaa mutu-tietoa tämäkin. Vahva perstuntuma on kyllä.

Selvitystyöryhmän puheenjohtajaksi on saatu kova nimi, Nokian ja Shellin hallitusten puheenjohtaja Jorma Ollila. Jäseninä on liikenne- ja viestintäministeriön, sen hallinnonalan virastojen sekä valtiovarainministeriön ylintä johtoa. Lisäksi työryhmään kuuluu edustajia tutkimus- ja tiedemaailmasta sekä älykkään liikenteen verkostosta.

Työryhmä on kiistatta arvovaltainen, mutta puolueettomana sitä ei voi pitää. Siitä puuttuu tyystin autoilijoiden edustus, ja merkittävä osa virkamiesjäsenistä on jo asettautunut julkisuudessa tieveron puolestapuhujiksi.

Tyystin autoilijoiden edustus? Kukaan edellä mainituista siis ei aja autoa? Tai että maailman viidenneksi suurimman yhtiön, maailman toiseksi suurimman energiayhtiön, Royal Dutch Shellin hallituksen puheenjohtajalla Jorma Ollilalla, ei ole mitään intressejä polttomoottori-liikenteeseen liittyen?

Oh please. Miksei tuolla ole kävelijöiden, pyöräilijöiden ja junalla kulkevien kansalaisten edustajaa?

Teknologiapuolen edustajilla on selvästi oma lehmä ojassa. Satelliittipaikannukseen perustuvan verojärjestelmä avaisi heitä lähellä oleville yhtiöille yli kolmen miljoonan suomalaisen autoilijan markkinat päätelaitteiden ja lisäpalvelujen myyntiin. Samalla järjestelmä parantaisi mahdollisuuksia kehittää vientikelpoisia tuotteita.

Ja se että Suomessa kehiteltäisiin ”vientikelpoisia tuotteita” on huono juttu tarkalleen ottaen millä tavalla?

Henkilöautojen käyttäjien eli kansan enemmistön kannalta olisi nyt tärkeää, että työryhmä kartoittaa jääviydestään huolimatta ennen loppuraporttinsa laadintaa hankkeen todelliset yhteiskunnalliset vaikutukset. Tyytyminen pelkästään valtiontaloudelliseen näkökulmaan tai elektroniikkateollisuuden edunvalvontaan olisi huutava vääryys.

Jääviys? Koska kansan enemmistö omistaa auton niin seuraako siitä se että kansan enemmistö on kaikesta samaa mieltä Autoliiton kanssa? Luotan tässä ehkä enemmän kansan valitseman eduskunnan harkintakykyyn.

Hankkeeseen sisältyy monia oikeudenmukaisuuteen ja yksilönsuojaan liittyviä riskejä. Niitä ei voi sivuuttaa olankohautuksella.

No ei voi ei. Siksipä esim. Vihreät ovat asiaa selvittäneet tietoyhteiskunta-asiantuntija Jyrki Kasvin johdolla. Loppupäätelmä: ”Ruuhkamaksut voidaan toteuttaa yksityisyydensuojaa vaarantamatta”.

Ajatuksena lienee asettaa autoilijat elektroniseen seurantaan ja rekisteröidä jokainen ajettu kilometri. Järjestelmä tietäisi, missä, milloin ja millä nopeudella ajoneuvo on liikkunut. Tämän jälkeen kilometrit hinnoiteltaisiin sen mukaan, minkälaisella autolla, millä teillä ja mihin aikaan ajetaan.

Niin. Tämä on ominaisuus, ei vika. Olet kuitenkin ymmärtänyt ihan oikein sen mitä järjestelmällä haetaan takaa – keskellä yötä Rääkkylän metsissä autoilu olisi lähes ilmaista, neljän ruuhkassa istuminen Manskulla taas ei. Ihan kaupunkilaisjärjen mukainen ratkaisu.

Vilkasliikenteiseen aikaan hintaa nostettaisiin joillain teillä niin paljon, että niiden liikenne alkaisi vähentyä. Ajamistaan joutuisivat tietysti harkitsemaan ensimmäisinä vähävaraisimmat autoilijat, jotka vapauttaisivat teitä muiden käyttöön. Tätä kutsuttaisiin ”liikenteen ohjaamiseksi”.

Ah. Nuo vähävaraiset autoilijat. Who would think of the children? Todennäköisesti syrjäseuduilla asuvien vähävaraisten autoilu muuttuisi tiemaksun myötä edullisemmaksi ja kaupungeissa taas vähävaraisille on tarjolla jo nyt yksityisautoilua edullisempia vaihtoehtoja. Jos Martti olisi todella huolissaan vähävaraisten logistisista tarpeista, hän vaatisi joukkoliikenteen subvention nostamista ja autoveron painopisteen siirtämistä kalliimpiin autoihin. Jään odottelemaan avauksia.

*crickets chirping*

Verotusmahdollisuuden lisäksi viranomaisille luotaisiin tekninen mahdollisuus seurata joka hetki jokaisen autoilijan ajotapaa. Tästä olisi vain lyhyt harppaus jatkuvaan tarkkailuun.

Paitsi että täysin reaaliaikainen jokaista autoa seuraava järjestelmä ei ole tarpeen eikä todennäköisesti edes teknisesti mahdollinen.

Jos vero luodaan, mukaan tulee myös mielenkiintoinen poliittinen ulottuvuus. Kuka määrittelee kilometrien hinnan eri teille?

No olisko tuo eduskunta. Kansan valitsema eduskunta. Sitä kutsutaan demokratiaksi.

Ihmisen rakentamat järjestelmät eivät välttämättä toimi luotettavasti. Esimerkkejä tästä on vaikka kuinka paljon. Autoilijoiden oikeusturvan kannalta on kuitenkin selvää, ettei verotus kestä häiriöitä.

Tällä perusteella kannattaa jäädä kotiin, vetää viltti korviin ja odotella maailmanloppua.

Jos kaikesta huolimatta oletetaan, että satelliittipaikannukseen perustuva järjestelmä saataisiin täysin toimintavarmaksi, aina on niitä, jotka kykenevät kiertämään sen. Tässä tapauksessa mahdollisuus on etukäteen arvioituna varsin suuri.

Selvä. Turha meidän on varmaan sitten kerätä verojakaan. Ainahan on niitä, jotka ne kykenevät kiertämään.

Satelliittiipaikannusjärjestelmän tueksi voidaan varmasti esim. ottaa matkamittarin tarkastaminen katsastuksen yhteydessä, ja jos vuotuisheitto tiemaksujärjestelmän ja matkamittarin lukemien välillä on yli ±10%, niin sitten joutuisi selvittämään tekemisiään.

Olisikohan Suomessa syytä panna jäitä hattuun ja katsoa, mitä alalla tapahtuu kansainvälisesti?

Ja lopuksi. Tästä olen Martin kanssa osittain samaa mieltä. Paljon fiksumpaa olisi toteuttaa pääkaupunkiseudulla nopealla aikataululla todistetusti toimiva ”perinteinen” ruuhkamaksujärjestelmä. Teknologia on jo olemassa – käydään vaikka Tukholmasta tai Lontosta ostamassa. Systeemi saataisiin haluttaessa pystyyn jo tällä hallituskaudella.

Samalla kuitenkin Suomen kannattaa olla kansainvälistä kärkeä myös uuden teknologian kehittämisessä. Satelliittiperustainen tiemaksujärjestelmä mahdollistaisi nykyistä oikeudenmukaisemman ja liikenteen kokonaisuuden kannalta tehokkaamman järjestelmän.

Autoliitto, tervetuloa 2010-luvulle.

Aja hiljaa, kansa nyt vaan

Olin muutama viikko sitten teknikkona Jazzliiton kiertueella. Musiikki ja seura oli laadukasta ja Suomi tuli taas tutuksi vähän pääkaupunkia laajemmaltakin. Kilometrejä kertyi jotain kolmisen tuhatta ja retkueen ainoana C-korttilaisena ajoin suurimman osan matkasta.

 

Jazzliiton Transitissa oli vakionopeudensäädin, joka teki pitkän matkan ajamisesta miellyttävää – kaasujalka ei kramppautunut ja kyyti oli tasaista. Risteyksien kohdalla muuttuvat nopeusrajoitukset (ja välittömästi niiden jälkeen sijoitetut linnunpöntöt) aiheuttivat kuitenkin usein sydämentykytyksiä – ehdinkö hidastaa ajoissa? Mikäs tässä kohtaa se nopeusrajoitus olikaan? 80? 100? Löytyykö eteisen lattialta sakkolappu parin viikon kuluttua?

Aloinkin toivoa härpäkettä, jolla vakionopeussäätimen ja navigaattorin saisi yhdistettyä. Olisi todella näppärää, jos vakionopeussäätimen valvoman ajonopeuden voisi määritellä muuttumaan automaagisesti rajoitusten mukaan. Tuskin tämä olisi GPS- ja karttatiedot yhdistämällä mahdotonta.

Erityisen kätevä automaattinen ”maksiminopeussäädin” olisi silloin kun maantie kulkee taajaman läpi – vauhtisokeus jättää nopeuden todella helposti liian kovaksi. Ja jo kymmenen kilometriä kovempi tuntinopeus lisää jalankulkijoiden kuoleman todennäköisyyttä onnettomuustilanteessa huomattavasti.

Jalankulkijan kuoleman todennäköisyys kolarissa nousee todella jyrkästi 30 km/h jälkeen.

Nopeusrajoitusten nykyistä parempi noudattaminen tekniikka-avusteisesti vähentäisi taatusti myös onnettomuusriskiä ja kuolonkolareita, joista merkittävä osa johtuu ylinopeudesta. Voisiko vaikkapa vakuutusmaksuista tai autoverosta saada alennusta, jos ajoneuvoon olisi kytkettynä jatkuvasti päällä oleva ja liikenneturvallisuutta parantava nopeudenrajoitin?

Itseasiassa minun on erittäin vaikea keksiä mitään hyvää syytä olla määräämättä nopeudenrajoittimia pakollisiksi kaikkiin henkilöautoihin. Ammatti-autoilijoiden ohjastamissa rekka- ja linja-autoissa nopeudenrajoittimet ovat olleet arkipäivää jo pitkään. Miksi me luotamme amatööreihin enemmän kuin autoilun ammattilaisiin?

Nopeusrajoituksia tulee joka tapauksessa lain mukaan noudattaa. Miksi lain rikkomisen pitää ylipäätään olla mahdollista, jos sen estäminen parantaisi selvästi liikenneturvallisuutta? Yksilönvapauteen on turha vedota – julkinen katutila, jossa ajovirheet ja ylinopeus johtavat helposti kuolemaan, ei ole paikka, jossa yksilönvapautta ilmaista. Sitä varten on erikseen autoradat ja rallia varten suljetut tieosuudet.

Ohitustilanteita tai muita äkillisiä kiihdytystarpeita varten järjestelmään voitaisiin varmastikin rakentaa ”puskuri”, joka mahdollistaisi esim. 15% ylityksen 15 sekunnin ajaksi. Jos ei siinä ajassa pääse rekasta ohi, niin ohitusta ei kannata tehdä. Ylipäätään ohitustarve maanteillä vähenisi kun kaikkien ajonopeudet olisivat tasaisemmin lähellä rajoitusnopeutta.

Suomessa rekisteröityihin ajoneuvoihin tulisi asentaa paikannukseen perustuvat nopeudenrajoittimet. Teknisesti muutos ei ole mahdoton. Henkisesti varmaankin – kuulen mielelläni järkiargumentteja ehdotustani vastaan. Itse en niitä kyennyt keksimään.

ruuhkamaksut ja yksityisyydensuoja

Blogini lukijoille tulee tuskin yllätyksenä että kannatan ruuhkamaksuja jyrkästi. Erityisesti pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmän kehittämiseen ne olisivat tarpeen mahdollisimman pian. Lisäkaistoja rakentamalla eivät ruuhkat lopu.

Yleisin syy vastustaa ruuhkamaksuja on yksinkertaisesti oma napa – harva meistä haluaa lisää maksuja maksettavakseen. Toinen usein esitettävä perustelu on yksityisyydensuoja. Maalaillaan Orwelliaanista valvontayhteiskuntaa, jossa Iso Veli tarkkailee kaikkia kansalaisiaan 24/7/365. Satelliittipaikannukseen perustuva järjestelmä tuntuu pelottavalta.

Jollain tapaa tätä argumenttia haluaa kuunnella – enhän tietenkään halua ajaa maahamme teknistä totalitarismia. Onko uhka kuitenkaan todellinen ja voidaanko luoda toimiva ruuhkamaksujärjestelmä, joka tyydyttäisi myös kansalaisten yksityisyydensuojan tarpeet?

Kuva: photosfing, cc-lisenssi

Vihreän liiton tietoyhteiskuntatyöryhmä julkaisi viime marraskuussa mielestäni erittäin uskottavan selvityksen erilaisista teknisistä keinoista, joilla ruuhkamaksujärjestelmä voidaan toteuttaa ja mitkä niiden vaikutukset olisivat yksityisyydensuojan näkökulmasta. Tehdyn työn perusteella jopa vihreiden über-nörtti Jyrki Kasvi totesi että ruuhkamaksut voidaan toteuttaa vaarantamatta yksityisyydensuojaa.

Hyvä. Yksityisyydensuojaa ei voi käytää argumenttina ruuhkamaksuja vastaan. Case closed.

Sitten pieni tunnustus. Minun oli vaikeaa ymmärtää tätä pelkoa yksityisyydensuojan menettämisestä alunperinkään. En vain oikein tajua mistä siinä on kyse.

Luulen suuren osan peloista selittyvän autoon ja autoiluun liittyvillä kulttuurisilla seikoilla enemmänkin kuin todellisilla uhkakuvilla.

Auto ei ole vain liikkumaväline. Keskeistä on henkilöauton henkinen rooli kodin jatkeena; se on omaa yksityistä tilaa, jossa alumiini ja lasi erottaa minut muista. Ne ovat siellä ulkopuolella, minä sisällä. Auto on liikuteltava muuri, jonka takaa muita kansalaisia on turvallista tarkkailla. Kaukana kavala maailma.

Tämä yksityisyys on harhaa. Kadut ja tiet ovat julkisinta tilaa, jota meillä on ylipäätään olemassa.

Jos pelkää autonsa seuraamista julkisilla paikoilla, kannattaa ajella vain omalla mökkitiellä foliohattu tiukasti korvilla. Samalla logiikalla voisi vaatia rekisterinumeroidenkin poistamista – helpottaahan ajoneuvorekisteri Ison Veljen valvontaa huomattavasti! Sitten ei voisi enää antaa pysäköintisakkoja tai järjestää automaattista nopeudenvalvontaakaan! Kätevää!

Auto ei myöskään ole henkilö – vaikka jokaisen auton sijainti tiedettäisiin joka hetki metrin tarkkuudella, ei voitaisi millään valvoa onko kyydissä 1 vai 5 henkeä. Auto ei ole yksin persoona, jonka yksityisyyttä edes tarvitsee suojata.

Tärkein syy “satelliittiseurantapelon” irrationaalisuuteen on kuitenkin mielestäni se, että meistä jokainen kantaa jo nyt mukanaan henkilökohtaista paikannuslaitetta, kännykkää, jonka sijainnin selvittäminen on tietyissä tapauksissa hätäkeskuksille ja poliisille luvallista jo nyt. Millä ihmeen tavalla auton paikantaminen muuttaisi tilannetta?

Aivan. Ei mitenkään.

Itseäni satelliittiseuranta ei huolestuta lainkaan. Miksi? Siksi, että itse käytän pääasiallisesti City Car Clubin autoja, jotka ovat jo nyt paikannuksen piirissä.

11 Auton paikantaminen

Klubilainen hyväksyy, että CCC voi tarvittaessa seurata auton liikkumista paikannusjärjestelmällä, mikäli CCC katsoo siihen olevan erityistä tarvetta. CCC:llä ei ole poliisiviranomaisia lukuun ottamatta oikeutta luovuttaa auton paikannustietoja kolmannelle osapuolelle.

Millä tavalla tämä on loukannut yksityisyyttäni? Ei mitenkään. Sen sijaan minun on helppo keksiä useampia tapoja, joilla autojen paikannus parantaa sekä yleistä liikenneturvallisuutta että yksityisen omaisuuden suojaa.

Ruuhkamaksujen yhteydessä yksityisyydensuoja onkin vain kehno “slippery slope” -argumentti, jolla pyritään peittämään sitä että mitään kunnollisia perusteita vastustaa ruuhkamaksuja ei oikein löydy.